Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

MEREN KIVETTYNEET

Meren pohjassa olivat kivet
kivettyneet tunteet, muistot.
Pinnalla ne olivat  keinuneet
aikojen saatossa meren syvänteeseen
uponneet.

Kaikki tunteet, muistot
viha, rakkaus, kateus, ilo,  suru
kun olevaiselta tunteet muuttui, katosi
pohjaansa  meri ne upotti
Väreet veden särmät niistä hioi.

Yhtään punaista ei sureva nähnyt
ei mustaa iloitseva.
Ne meri salasi
antoi tunteen kuluttaa itsensä loppuun.
Lopun kivesi.
Jos kivet avautuisi
kumpi  myrskyn nostaisi
suru vaiko ilo.

Näkisikö vain sen mitä tunsi.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

Tuodaan syksy sisällekin...

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

ENSIMMÄINEN

Syvälle korpeen, pois ihmisten mailta
metsälampeen pikkuiseen
oli syksytär lehden lennättänyt.
Siihen sen jätti, pois riensi
tuuli hiljaa nyt lehteä keinutteli.


Oli lämmintä vesi
sen huomasi keijut
jotka hiuksiaan huuhteli.
Ei tienneet oli veden lehti  lämmittänyt.
Menninkäiset mi  puun takaa kurkisteli
ei muistaneet,  tulisi syksy
toisi monia lehtiä muassaan.

Lehdet uudet ei  lampea lämmittäisi
oli kuurassa maa
alle lehtien keijut nukahtaisi.

Hiljaista olisi kaikki.

Vain tuuli lehteä keinutteli.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

Tämä otus seikkaili Tosenttilan nurmikolla silloin ennen syyskesällä.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

LAATIKKOAURINGOT

Kesän kurkistellessa aitan takaa
kun muuttolinnut olivat saapuneet
ne toivat laatikon puutarhaan
marjapensaiden viereen.
Auringonkuvilla koristellun.

Kun aurinko lämmitti puutarhan
linnut oksilla visersivät
ilmestymme me, laatikon pikkuauringot.
Hehkuimme kilpaa auringon kanssa.
Kun aurinko piiloutui sateelta
me hehkuimme edelleen.

Varjot alkoivat pidentyä
muuttolinnut tekivät lähtöä
ne puhuivat  syksystä ja talvesta.
Syksyn me jo tiesimme
kun meidät nostettiin tuolille
rankkasateillta piiloon.
Me mietimme..

mikähän on se talvi .



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

SYKSYN  AINOAT

Vielä rohkeni kukkansa avata
pikkuinen niitty töyräällä mäen.
Kukat pienet kukoisti
ei aurinkoa ne enää nähneet.

Ei syksytär vielä matkaan lähtenyt
pohjanperuilla  seuralaisia odotteli.
Ei huuruinen halla  herännyt
ei tuulet repivät.

Muuttolintujen auraa kukat katseli
keltaiset lehdet koivu
niiden joukkoon ripotteli.
Leinikit, orvokit nukahtaneet
alkavan syksyn syliin.

Ei kauan niitty kukkia saisi
pois syksytär riuhtaisi.
Aamuna huurteisena
jäätimantteina se kimalsi.

Vaikeni niitty.
Oli saapunut syksy.


juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

KESÄVIIPYILY

Katsotaan vielä kesää, armaani,
ei ole kaikki poissa.
Ladonseinässä kukkii hennot kesälemmikit.
Ne seinässä harmaassa ovat päivänvalossa
kuin sinisydämiä.
Kauniita, hauraita.
Lumen, pakkasen jää armoille
palatakseen keväällä luojaa kiittämään.

Kuihtuu, kuivuu, seinälle kuolee kukat.
Ne jäädyttää yön kylmä, halla hyytävä.
Koko kesän meille antaneet luvan iloita.
Ne kesti sateet, ilmat viiltävät.
Kukoisti, raesade seinää vasten naulitsi
ne kaiken kesti.

Linnut pesä-aineeksi vei korret kuihtuneet
kiitokseksi visertäneet, lemmikille laulaneet.
Hymysi lemmikki.

Ladonseinällä viipyili kesä.



juuli2014

[Juuli Hukkaskukka 1]

KULTALEHDET

Syksytär esiin taikoi
kultalehtisen puun.
Koko kesän vihersi
nyt kultaa lehdet hohti.
Rannalla metsälammen
kultaista säveltä soi.

Keijut metsän ihmetteli
mikä kultaiset lehdet toi.
Ei tienneet keijut,
ei maahiset ne mistä ilmestyi.

Kultainen tiaara hiuksillaan
saapui keijut lammelle tanssimaan
lampeen kultaista valoa loihti.

Katseli maahiset takana puun
ne toisilleen kuiskutteli:
"Tuo kultainen tiaara hiuksillaan
tanssi  jatkuu aamuun asti."

Koivu kultainen hymysi.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

Mukavaa syksyä !

[Juuli Hukkaskukka 1]

Parvekkeen tulimerta.

juuli