Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

Kaunis, mutta haikea runo...

Muisto Keijo Kullervo

Kiitos.

[Juuli Hukkaskukka 1]

MEREN KUKKA

Olen meren kukka
meren usvapilvellä utuilen
nosti tuuletar utupilvet
taivaan syvyyksiin.

Meren, taivaan sini on värini
kuvakseen ne minut loi
sinensä lahjoitti.

Katselen merta kimaltavaa
lumihuippuisia aaltoja
kultavalkeita hiekkarantoja
atolleja turkooseja
joen suistoa hopeista
saaria vihreitä.
Tiiran huudon ma kuulen.

Yön tuikkivat tähdet on ystäviäin
kuuntyttäret kultasillalla kisailee
kukinnoistani seppeleen sitoo.

Auringon nousun purppura
minut aamulla  herättelee.
Sen säteet minua kuljettaa
hämärään aikojen taa.

Meren tytär, kukka sininen
vain  hetken ma olla  saan.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

VEDEN NEITI

Ulpukka, veden neiti, keltatukka,
aurinkoinen aaltojen
järven sinisen. Joen suvannon.

Aamuun heräilet
sinipilviin katselet
korentoinen lehdelläsi
päivää paistattelee.

Veden syli pehmeä
laineet keinuttaa
tuuli kesän hyväilee
kaislat kuiskailee.

Hyvä olla on, ilo silmien
veden neiti, keltatukka
ulpukkainen
aurinkoinen aaltojen.

Lemmikki laineiden.


juuli2012

[Juuli Hukkaskukka 1]

SURUSIIVET

Ne oli surun utusiivet
mi sydämeen  liejaili.
Valkeat kuin lumi
kuin sinipilvet hauraat.

Kun oli tuska tuhoisin
ne siivet sulki.
Surun muruiksi
ne pohjaan sielun
piilotti.

Vain hetkiseksi.

Päivisin muuttui  suru
arki vaati askareensa
Saapuessa illan suru mielen valtasi.
Tiukkaan nuppuun surusiivet
sulkeutui.
Vain pieni  surun säde  esiin pääsi
uneen tunkeutui.

Milloin kokonaan pois veisi surun
edes muruja
avaruuteen leijuisi.

Ei enää tukehduttaisi.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

LAATIKKOTALOT

Meillä oli koulun retki museoon
Ummehtuneeseen,
vanhojen kirjojen tunkkaiseen hajuun.
Mikään ei kiinnostanut
kunnes näimme  talot.

Laatikoissa esi-isämme olivat eläneet
syntyneet, kasvaneet, kuolleet.
Talon tai laatikot olivat arkkitehtimme
restauroineet suuren tuhon jälkeen
atomisodan
vikaamista muistoistaan.

Eläimet ja ihmiset asuivat
pienissä puulaatikoissaan.
viljelivät tuhoontuneita peltojaan.
söivät peltojensa tuotteita.
Sairastuivat,
kuolivat melkein sukupuuttoon.

Me asumme kuplissa
atomisodan jälkeen rakennetussa
missä on ilmastointi hapelle, ilmalle
emme syö  kiinteää  ravintoa,
viljelykset olivat atomituhkaa.

Me nautimme  pillereitä
lisäännymme koeputkissa.
Yöt me nukumme seinälokeroissa
erilisissä lokeroissa jokainen.
erillisissä lokerotaloissa.
Meillä on vuosi  2200.

Laatikkotaloissa elettiin
arvailujen mukaan vuotta 2050.

Silloin oli ollut vasta yksi atomisota.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

SYDÄMENi RASIAT

Huomasin ne vasta tänä aamuna
sydämen pohjalla
viimeisellä reunalla.
Ilon rasiat.

Ne olivat olleet siellä kauan
odottaneet
kunnes suuri suru hellittäisi.
Suru ei ollut poistunut
mutta nyt ilmaantuivat
elämämme säilytetyt  ilot.

Ne olivat pienissä rasioissa
jotka tulvivat esiin lohduttavina
kun ne avasin
Kaikki onnen, ilon hetket.

Vain yhtä en voinut avata
sen päällä oli ruusukimppu.
Sekin oli ilon rasia.
Ruusukimpun toisin muassani
kun Sinut kohtaisin.

Siellä missä nyt olet
sinne minä tulen.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

Silloin itki taivaskin
yhtyi suruun yksinäisen.
Seestyi taivas.
Itkee yksinäinen ikuisesti.


juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

Tyhjyys.
Kaipaus.

juuli

[Esmerkix]

Kyllä minullakin palaa lukulamppu kaiken aikaa. Eihän täällä muuten näe mitään, kun aina on pilvistä tai sataa. Eilen oli kova ukonilma Etelä-Suomessa, mutta onneksi ei täällä Hämeessä. Sadetta sen sijaan riittää täälläkin.

Isoäitini kuoli, kun olin 15 ja se oli kova paikka. Asuin hänen kanssaan kaksistaan kymmenenvuotiaaksi saakka. Sen jälkeiset menetykset ovat olleet huomattavasti helpompia. Kuolemaan alkaa tottua. Ehkä sitä vähän kyynistyy ajan mittaan. Pahinta olisi kokea oman lapsen kuolema. Siitä toipuminen ei onnistuisi varmaan koskaan. Kun ajattelen aikaisempia ikäluokkia, niin heillehän lapsen kuolema tuli hyvin tutuksi. Joillakin kaikki lapset sairastuivat peräkkäin ja kuolivat pois, kulkutauteihin yleensä.

Olisi todella kiva löytää jotakin positiivisempaa keskustelunaihetta.

[Juuli Hukkaskukka 1]

Parvekkeen seinältä lennähti villiviininlehti, kuiskasi...
se on syksy nyt.

juuli