Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

KENNOT

Minun sieluni oli lävistänyt rautaseiväs,
musta, terävä, kylmä.
Koko ajan se hallitsi, pisti.
Päivisin se oli haalea, öisin jääkylmä.

Vähitellen se haurastui levyksi
sydämen verhosi.
Siihen uraantui  kennoja
jotka saivat hiljaiset värit,
sinisen, ruskean, keltaisen.
Punaista ei ollut
eikä sitä koskaan tulisi.

Osa oli tyhjiä.
Tyhjinä ne pysyisivät ajan loppuun asti.




juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

.


t : juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

.
Kaipaus.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

.

.

[Muisto Keijo Kullervo]

Hyvää Juhannusta Sinullekin...

Muisto Keijo Kullervo

[Juuli Hukkaskukka 1]

Hyvää Juhannusta Sinullekin...

Muisto Keijo Kullervo

Kiitos.
Ei sentään pahemmin tuolla yläkerrassa myllertännyt vaikka mustat pilvet haahuili eestaas.
juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

SURU

Minun sieluuni syöksähti musta suru
arvaamatta, lupaa kysymättä
toi mukana sisarensa, tumman itkun.
Valtava, syvä, tuhoava suru.
Polttavat kyyneleet.

Tallasi muruiksi ilon, riemun
oven avasi, ne tuuleen sirotteli.

Se asettui  taloksi
suru ovenvartijaksi.
Ei aikoneet poistua.
Kumpikaan.

Se juhli yöt
se juhli päivät
tummat kyyneleet sitä ruokki.

Ulkopuolella kukki ruusu, tulenpunainen
odotti vuoroaan.
Se joutuisi odottamaan kauan... kauan.

Loppuisiko siltä aika...



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

TASKUSYDÄN

Monta iltaa minä sitä virkkasin
sydäntä
keltaista
en vielä tiennyt rakastitko sinä minua.

Tapasimme ensi kerran
annoin sydämeni
sujautit sen farkkujesi taskuun
niiden rispaantuneiden.

Sanoit
et koskaan sitä pois ottaisi
sydämeni seuraisi sinua  ikuisuuksiin.

Lähtösi jälkeen pakkasin tavaroitasi
farkut huomasin
laitoin  käteni taskuusi
sydämeni ei ollut siellä
olit pitänyt lupauksesi

sydämeni seurasi sinua ikuisuuksiin.



juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

YLPEÄ SURU

Meren rantaniityllä astelin
kivelle istahdin.
En kesän kukkia huomannut
en sirkan siritystä kuullut.
Rakastani kaipasin, itkin.

Viereeni istahti outo perhonen
haastella alkoi,kielellä perhojen.

" Katso, mitä olet minulle tehnyt
Oli siipeni mustat ennen
nyt väri vain reunassa hehkuu
surusi vei värini
kun itseltäsi väri musta loppui.

Sinä suret suruasi, et rakasta nää
Et muista kuinka viisas, kiltti,
hän sinua rakasti.
Palvoi maata alla jalkojesi,
hyvän kaiken sinulle antoi.

Sa muuta surusi toiseksi
muuta suruksi ylpeäksi
se antaa ylpeyden kaipuuseen
et sure suruasi enää. "

Pois lennähti perho
Minä pyyhin kyyneleeni.

Nyt suren ylpeästi.



juuli2017

[Muisto Keijo Kullervo]

Kaunis, mutta haikea runo...

Muisto Keijo Kullervo