Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

SIENISOTA

Syksy metsään saapunut
lehdet värejään odotteli.
Pohjanperukoilta  matkaan hurja pohjantuuli
takaritsillään syksytär nokka huurussa paleli.
Oli mukanaan purkit ja pensselit.

Metsikköön saapui
koivuista homman aloitti.
Seuraavaksi haavat, pajut, tammet
keltaisiksi, punaisiksi  väritti  lehdet
Jäi jäljelle sininen maalipurkki
se  ei  kenellekkään kelvanut.
Näki rinteessä sienet
ne sinisiksi sutaisi.

Siitäkös halloo  nousi
ihmetteli metsän väki
ikuna oltu moisia sinisiä sieniä nähty.

Äkisti niitä kaikki tarvitsi ihka välttämättä.
Noidat tahtoi mausteeksi taikakeittoihin
ei ilman niitä taika mihinkään tehoaisi.
Trumpeteiksi lampijuhliin ne halusi peikot
ei ilman soittoa voisi kukaan tanssia.
Maahiset halusi ne karamelleiksi
maiskuttaisi karkkipäivänään.
Keijut ilman divaaneja ei voisi elää
joilla karkelon välissä voisi levähtää.
Kukaan ei periksi antanut.
Syttyi tappelu hirmuinen.

Tarrasi maahinen peikon tukkaan
noidat varsiluudalla  keijuja jahtasi.
Ilmassa lenteli tupsut takkutukan
sammal pölisi
tanner tömisi.

Orava puussa syrjässä pysytteli
alas laskeutui, sienestä palan nappasi
pahasti irvisti, äkkiä pois sylkäsi.
Suuren ääneen kuulutti :
" Tappeluksen vois huoleti lopettaa
ei näillä sienillä kukaan mitään tee. "

Siihen lopahti sienisota vaan
orava kopun päivää sylki ja irvisteli.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

ÄÄNETTÖMÄT

Niillä ei ollut ääntä.
Syksyn hyytävä tuuli
harmaa usvaverho
jäätävä halla
hävittänyt tuulen huminan, lehtien kahinan
lintujen liverryksen.

Ne eivät kuulleet jäätyvän lammen ritinää
jäisten kastehelmitimanttien helinää
routaantuvan maan vaikerrusta
kuolevien kukkien itkua.
Ne eivät tunteneet
niiden ylle laskeutui  lumitähtien huntu.
Oli valkea  hiljaisuus.

Keväällä tulisivat uudet äänet.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka 1]

MIELETÖN MAAILMA

Mieletön, mieletön maailma
jonkä luonut ihmisvihaaja
Muuten ei voi ymmärtää
noita  muurahaispesiä
väenväkisin nostettuja
ihmismuurahaiskekoja.
Eikö maailmassa tilaa
pitikö samaan saareen.

Niiden huippuja pilvet tukivat
ne taivaita tavoitteli.
Siellä elivät yönkuningattaret
päivän kestävät kuninkaat
betonimuurahaiset.
Ne olivat huoneita hulluille
myrkkyä mielelle.

Olen yksi meistä
tuhoon tuomituista

mielipuolten karkeloissa.




Juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

PÄÄOSAT

Siellä ne olivat
pääosien esittäjät
homeisen kellarin hyllyllä.
Mummolan kellarin.
Ei niiden pitänyt siellä olla
vaan nukeilla.

Minä leikin aarteenetsintää
kun ne huomasin.
Ei niitä kuulunut löytää
piilossa ne siellä oli.

Ne esitti kellarissa pääosaa
en muuta osannut katsella.
Vain päitä, irrallisia
en tiennyt semmoisia
olevan olemassakaan.
Ei ollut päätöntä nukkea.

En mummolta kysynyt
ajattelin
jos Liisallla ei olisi pääosaa
oli hyvä
kellarissa olisi  Liisalle

pääosa.

Voisi taas esiintyä.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka 1]

KIINANTYTTÖ

Olen kiinantyttö pikkuinen
tänä vuonna kouluun päässyt
ekaluokalle.
Aamuisin  kouluun  mennessä
minä tanssin tuulelle.

Oli villatakki punainen
mummin kutoma
se lämmitti, se liehui tuulessa.

Minä suljin silmäni, ne joista sanovat
että olen vinosilmä, kiinalaiskakara.
Minä en oikein muusta tiedä.
Minä annoin tuulen viedä.

Koulusta vähän myöhästyin
luokkahuoneen oven avasin.

Taas oli minun hyvä olla
kun  minä  suljin silmäni,
ajattelin,,,

En minä nähnyt muita
kuin pelkkiä vinoja silmiä.

Olemassa tuskin toisenlaisia onkaan.
Paitsi saduissa.




.Juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

PILVIVYYHTI

Kesäpäivän pilvivyyhti, pellavalankainen.
Siitä kudottiin piikatytön mekonhelma
renkipojan rohdinpaita
alustalaisen kirkkoröijy.
Värit luonto lahjoitti.

Värinsä antoi metsänreuna vihreä
rahkasammal korpisuon.
Vuoret violetin himertyvän iltaruskon.
Kuvioina kukat niityn.
Sinikello herkän hymynsä
keltamot, mäkitervakot raidat iloiset.
Kuvoinnit keinuvat meren aaltojen.
Reunapitsin valkean meri kuohuva.
Pisteet, pilkut väritti kaislat rannan.

Kultaa sädehti aurinko kutojan värttinään.
Kuu hopeasiltansa lainasi
tähdet kimalluksen lahjoitti.

Kuiski puro,
solisi :
Olen Luojan kuultokudos

tule kesään kanssani.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

KITARAT

Ne oli ristikkoaidalla vankilan
osui  kieliin sen ilta - aurinko.
Ne kiilsi ja kimalsi.

Se oli soittajan toteemi.

Soi punainen rakkauden akordit
kaipasi lempeää soittajaa
nosti unelmat purppurapilviin,
usvalaaksoihin
kuun hopeasillalla soitti.
Se kosketuksen hellän plektran tunsi.

Soi lehmusten lehtoon,  illan varjoihin
sai kielensä kauneutta tulvimaan.

Soi synkkää säveltä sininen,
mustaa sointua.
Sen kielet leiskuva salama
sen soinnuissa viha vaani.
Harhasi myrskyihin meren julman
lumihuippuisen vuoren laelle nousi
sai kotkan saalistamaan.
Se herätti suden uvomaan
tähtikirkkaaseen kuutamoyöhön.

Avaruuteen kumpikin soi
kumpi kauniimmin

sen kuulija päättää voi.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

LUMIRUUSU

Reunalla pilven talvisen
lumitähtönen pikkuinen
alas maahan kurkisteli.
Sinne määrä matkata
reittiä suunnitteli.

Huomasi niityn lakastuneen
sinne suuntaisi.
Ensin puiden latvoissa tanssi
alas niitylle lennähti.

Oli ruusu hallalta säästynyt
tummaa punaa hehkui.
Lumitähtönen tahtoi suojata
sen  talven kylmiltä huuruilta.
Kutoi  ruusulle myssyn valkoisen
varrelle virkkasi pitsisen seitin
Ei ruusuun kajonneet pakkaset
lumitähtönen varjeli.

Kului talvi kahdestaan
ruusun ja tähtösen.
Tuli kevät
aurinko lämmitti
lumitähtösen sulatti.

Kukat ruusun kesän hehkui.
Koitti syys,  kukat  lakastui
kukka yksi  jäi talvea odottamaan

tiesi  lumitähtösen  kohtaavansa.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

RAkUUNAENO

Kuva oli mummolan kammarissa seinällä
ruususeinäpaperiilla.
Seinäpaperi vaarin ainainen  tuskittelu:
" Miäs tommosella ruusuketolla.."
Mummo ei taipunut uuteen seinäpaperiin.

Kuvassa oli eno, rakuunaeno
erotukseksi muista enoista
koska eno oli  rakuuna.
Luurankotakkimies.
Punaiset ratsuhousut, keltainen raita.
Mustat nahkasaapppaat, kiiltävät.

Kuvassa oli musta hevonenkin
rakuunahevonen, ei luurankohevonen
se oli sivuseikka.
Pikkuveljen kanssa laskettiin nappeja
Minä sain viisitoistä veikka kaksikymmentä.
luulen veikka vähän omiaan lisäsi.

Kun tuli vieraita tai tuttuja, ei väliä kumpia
vei  mummo kahvittelun jälkeen kammariin
Sanoi:
"  Njaah... njaaah. jos kumminki
vähä kattottas tota mun poikaa.
Se o rakuunan siin.
Kattoo pomppaa kans.
On semmone luurankopomppa sil."

Mummolla silmät lattiassa, välillä kurkkasi
mitä vieras tahi tuttu tuumasi.
Oliko kovasti vai vähän kateellinen.
Suu mummolla sievästi supussa.

Vaari kurkisteli ovenraossa :
" Ääh...on se merkilliist kun alvariins
tarvii yhtä kuvaa vahata.
Kuluu täs permantolankutkii.
Mikä siin ny nii erinomast o."

Vieras kuvaa kovin ihaili.

Vieras lähti
vaari salaa  pyyhki silmiään.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

PEIKKO PONTUS

Siinä se istui se Peikko Pontus
sinisen aitan portailla.
Istui ja tuijotti.
Me sitä pinkaistiin marjapensaisiin
niin että pätkähti.
Koskaan ei oltu nähty moista
ei edes unissa.
Aikuiset kyllä sen mainita muistaa
vähänväliä.
Yleensä silloin kun on oltu tuhmia.

Naama  sillä  ihan kamala
sarvia oli ja hampaita
takkuinen tukka ja tötteröitä
kummia kapistuksia.
Niskassa oli pari vilttiä
toinen kuin sanomalehtipaperia.
Toinen sukka sininen
toinen oli ihan  punainen.
Alkoi Rekkukin haukkua.

Me pensaiden alta kuikittiin
kauheaa peikkoa.
Hirmuinen pääsi poru Pikkuveikalta.
piti vähältä etten minäkin itkenyt
niin kamalasti olin minä säikähtänyt.
Pissi ihan housuun tulla meinasi.

Annas olla,
nousi peikko, naamarin pudotti
viltit, tötteröt maahan lysähti.

Meitä kovasti alkoi naurattaa
ei ollut se kamala ollenkaan
eikä peikko varsinkaan.
Se olikin meidän iska
Pontuksen haalarissa.

Turhaan ihan me pelättiin
iskan kaulan hypättiin laulettiin kuorossa:
Paljon Onnea Iskakulta
Onnea Peikko Pontuksellekin
jos on peikkolapsia.
Toinen kerta laulettiin ihan kaikille iskoille.

Hihhihhihhihii.

Juuli
.