Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

KOIVU

Kevät viimat talviset karkoittanut
poissa  on pakkaset, hanget.
Ma  istun alla koivupuun keväisen.
On pukenut ylleen viitan vihreän.
On kuin morsian silkeissään.

Olet kaunis , herkkä, tuoksuva.
Kevätahava varttasi hellii.
Vuokkoniitty sun allasi kukkiva
sinisilmin ne suojaasi etsii.

Keväistä säveltä urpusi soittaa.
Sinä  katselet tyyneen veteen.
Vesi,  pilvet, kuvasi heijastaa
sinipilviin luo Taivaan Isän.

Isä kuvaasi katselee,  virkkaa :
" Kukoistaa saat vain  kesäisin.
Routa, halla sun lehtesi surmaa
Mut kesän  sa lapset  ihmisten,
kaiken kauneudellasi hurmaat. "

Olet siunattu koivuni kesäinen
rannalla veden sinisen.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

LINNUNSILMÄ

Minäkin olen keväinen
minä kukka pikkuinen.
Kun aurinko lehtoa lämmittää
minä nousen vihertämään.

Ei minua oikein huomaakaan
minä ruohoon sulaudun.
Melkein vihreita ovat kukinnot
kun kukoistamaan nousen.

Vaan lapsonen pieni kuin minäkin
huomaa,  alkaa iloitsemaan
hei, tulkaa kaikki katsomaan
on kukka kaunein päällä maan
täällä yksin piilossaan.

Lapsijoukko ympärillä
minä kainosti hymyilen.
Eniten ystäviä minulla
on koko lehdossa.

Minä olen sIlmä lintusen.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

RAKKAANI

Kesken alkavaa kevättä
pimeni kaunis aurinkopäivä.
Tuli sysimusta, synkkä yö.

Luulin tuntevani surun.
Nyt ymmärsin etten ollut tiennyt mitään.
Vain  hiuksenhienon, mitättömän  palan.

Painajaisuneksi luulin.
Ei ollut.
Olin valveilla.
Yksin.
Rakkkaani oli  poissa.

Kevään tuulessa kuulen kuiskauksesi,
sinivuokossa näen katseesi.

Rakkaani.
Sinua onnenvuosista kiitän.

Sanomattomasti ikävöiden

juuli

[Suti]

Pelottaa. Juuli osui hermoon.

[Muisto Keijo Kullervo]

Taiteilijan työtä runosi...

Muisto Keijo Kullervo

PS. Tosi kova tunne sisältyi sanoihin.

[Frux]

Todella upea runo.
Lämmin halaus ja voimia!

[Juuli Hukkaskukka 1]

Suurkiitos kaikille suureen, mustaan suruuni osaaottaneille. Lämmittää ja varsinkin Angelan omakuva pisti taas, ihme, ihan hymyilemään. Aven aikaisempi ja lähempien toivomus että vallitsisi asian ympärillä hiljaisuus. Joku sen täällä tietoonsa sai joten julkinen siitä kuitenkin tuli. Ainoa lohtu, jos voi lohduksi sanoa että poismeno oli kuin salama. Ei ehtinyt Ave tajuta mitään. Muuten olisi apua huutanut. Kotona lähti suureen tuntemattomaan. Ei tullut elämää letkuissa ekä vuoteessa käänneltävissä. Ei Ave olisi halunnut elää toisten varassa. Oli niin kauan hengittämättä että ensiavun mukaan, mikäli olisi selvinnyt olisi aivot vaurioituneet pahoin.
Minä elän nyt roikkumalla tässä jotenkuten...rauhoittavien varassa vielä. On lopetettava pian nekin ettei jää riippuvuus.

Kiitos velä kerran.

juuli

[Suti]

Jokunen kyttä Jatkumolla seuraa Outomaata ihan vain vinoillakseen. Yksi kyttä jopa otti asiakseen selvittää Aven nimen ja historian.
Eivät ole vielä kommentoineet Aven poistumista.

[Juuli Hukkaskukka 1]

  Sama joka minua vainoaa. Avea ne ei satuta enää mitkään valheet eikä olisi satuttaneet eläessäkään. Niinkuin ei minuakaan.
Saa jäädä omaan arvoonsa.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

PERHO

Illanhämyssä, puutarhassa
yksin harhailin.
Hoitamaton puutarha,
yönmusta mieli.

Ei ollut enää hoitajaa
puutarhalla, ei mielellä.
Suru, kaipuu,  katkeruus
sydämeni valtasi.
Ei kilpa riittänyt mikä ensin ehti
yht`aikaa kaikki sydämessä asusti.

Äkisti kädelleni lennähti
musta perhonen.
Sen  musta väri sydäntäni  kuvasti.
Pilkut punaiset ehkä laajenisi,
ilo palaisi
kun aika tehtävänsä tekisi.
Kaukana on aika pilkkujen.

Pois perho lehahti
haihtui yöhön pilkkuineen.
En tiedä mistä tuli, minne meni
lähettikö Taivaan Puutarhuri.

Jatkui musta yö.


juuli