Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

RAkUUNAENO

Kuva oli mummolan kammarissa seinällä
ruususeinäpaperiilla.
Seinäpaperi vaarin ainainen  tuskittelu:
" Miäs tommosella ruusuketolla.."
Mummo ei taipunut uuteen seinäpaperiin.

Kuvassa oli eno, rakuunaeno
erotukseksi muista enoista
koska eno oli  rakuuna.
Luurankotakkimies.
Punaiset ratsuhousut, keltainen raita.
Mustat nahkasaapppaat, kiiltävät.

Kuvassa oli musta hevonenkin
rakuunahevonen, ei luurankohevonen
se oli sivuseikka.
Pikkuveljen kanssa laskettiin nappeja
Minä sain viisitoistä veikka kaksikymmentä.
luulen veikka vähän omiaan lisäsi.

Kun tuli vieraita tai tuttuja, ei väliä kumpia
vei  mummo kahvittelun jälkeen kammariin
Sanoi:
"  Njaah... njaaah. jos kumminki
vähä kattottas tota mun poikaa.
Se o rakuunan siin.
Kattoo pomppaa kans.
On semmone luurankopomppa sil."

Mummolla silmät lattiassa, välillä kurkkasi
mitä vieras tahi tuttu tuumasi.
Oliko kovasti vai vähän kateellinen.
Suu mummolla sievästi supussa.

Vaari kurkisteli ovenraossa :
" Ääh...on se merkilliist kun alvariins
tarvii yhtä kuvaa vahata.
Kuluu täs permantolankutkii.
Mikä siin ny nii erinomast o."

Vieras kuvaa kovin ihaili.

Vieras lähti
vaari salaa  pyyhki silmiään.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

PEIKKO PONTUS

Siinä se istui se Peikko Pontus
sinisen aitan portailla.
Istui ja tuijotti.
Me sitä pinkaistiin marjapensaisiin
niin että pätkähti.
Koskaan ei oltu nähty moista
ei edes unissa.
Aikuiset kyllä sen mainita muistaa
vähänväliä.
Yleensä silloin kun on oltu tuhmia.

Naama  sillä  ihan kamala
sarvia oli ja hampaita
takkuinen tukka ja tötteröitä
kummia kapistuksia.
Niskassa oli pari vilttiä
toinen kuin sanomalehtipaperia.
Toinen sukka sininen
toinen oli ihan  punainen.
Alkoi Rekkukin haukkua.

Me pensaiden alta kuikittiin
kauheaa peikkoa.
Hirmuinen pääsi poru Pikkuveikalta.
piti vähältä etten minäkin itkenyt
niin kamalasti olin minä säikähtänyt.
Pissi ihan housuun tulla meinasi.

Annas olla,
nousi peikko, naamarin pudotti
viltit, tötteröt maahan lysähti.

Meitä kovasti alkoi naurattaa
ei ollut se kamala ollenkaan
eikä peikko varsinkaan.
Se olikin meidän iska
Pontuksen haalarissa.

Turhaan ihan me pelättiin
iskan kaulan hypättiin laulettiin kuorossa:
Paljon Onnea Iskakulta
Onnea Peikko Pontuksellekin
jos on peikkolapsia.
Toinen kerta laulettiin ihan kaikille iskoille.

Hihhihhihhihii.

Juuli
.

[Juuli Hukkaskukka 1]

KAUPPA

Ison tammen varjossa pihamaalla
oli Saimin ja minun kauppa.
Se oli oikeasti entinen varasto
mutta isä nikkaroi sinne  seinille hyllyt
ja kauppatiskin jossa oli laatikot
ja oikea kassakone.
Meillä oli valkoiset hilkat, valkoinen takki
jotka oli äiti ommellut.

Hyllyillä oli paljon hienoja tavaroita
oli käpylehmiä ja lampaita.
Kahvipaketeissa, vanhoissa oli kahvia.
Liiteristä haettua sahanpurua oikeasti.
Oli mehua, itsetehtyjä karkkeja,
äidin leipomia sokeripullia.
Vanhoja lelujakin oli.
Liisaa en antanut myytäväksi.

Ulkona seinustalla oli teranssi
jolla oli ruutuliinapöytä ja neljä tuolia.
Siinä oli mukava juoda vadelmanlehtiteetä
äidin kanssa ja syödä pullia jotka äiti
oli ostanut meidän kaupasta.
Pöydän alla kukkivat valkoiset piha-apilat.

Naapurin tytöt tulivat  nenä nirpassa
kauppaan. Niiden äiti oli käynyt sanomassa
meidän äidille ettei niillä tytöillä mitään
patettenttia ole kauppaan.
Me olimme sanoneet niin, kuulemma.
Äiti oli vastannut että on niillä se.. patettentti.

Kaupan nurkassa oli vanha, risainen nojatuoli.
Sadunkertojanojatuoli.
Kun siihen istui,  laittoi silmät kiinni
tuoli alkoi kertoa satuja.
Aina samoja, Punahilkasta ja Tuhkimosta.
Mukava niitä oli kuunnella vaikka samoja olivat.
Tuoli ei kai muita osannut.

Minä laskin kassaa, vaahteran, koivunlehtiä
kun kilahti kaupan oven kilikello.
Tuli asiakas, se oli äiti.
Kuulin kun Saimi kysyi:
" Mitä hyvää me tänään laitettaisiiin rouvalle."

Se oli meidän ikioma kauppa
joka oli auki ihan koko kesän.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

REISSUENKELI

Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.

Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni. "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.

Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :

" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "

Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.

Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.

Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.

Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.

Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.

Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.

Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :

" Isä. Suojele pientä kehdossa nukkujaa. "


Juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

ILOISET HAPSUT

Kevyesti kuin hyöhen,
kuin kehrätyt villat
syksynlehdet
leijuivat  mukana tuulen,
mukana syksyttären
pilviin vasten taivasta sinistä
puiden latvoissa ne tanssi.

Syksytär valinnut värit, maalannut
oliko  suunnitellut takin kutovansa
syksymaata sillä  peittääväsä
niittykukkia vielä suojaavansa.

Minäkin kutoisin
kaulahuivin kutoisin
mielitietylleni.
Lankapuotiin astelin
jos värejä syyslehtien löytyisi
sekaan harmaata piristämään.
melkein samoja löytyi,,
Mittasin ja suunnittelin.

Illasta toiseen raitoja kudoin
hapsutkin  solmin
valmistui vihdoin iloinen huivi.

Tuulessa liehuu nyt iloinen huivi
ei sitä lehdistä erottanut.
Ei syksyn kylmyyttä  huomattu.
Oli huivi varmaan nätti kun
hapsut ääneen  nauroi.

Minkälaisen huivin kutoi syksytär
kun sillä oli aidot värit.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

ODOTUS

Aatto joulun on hiljainen.
On tupa pienoinen
Päre seinällä himmenee.

Armastain odotan luona pienen ikkunan.
Armastain hetkellä illan saapuvan.
Ensi lumi maahan on satanut.
Pihlajat vierellä aidan lumisina nuokkuvat.
Askel tuttu siellä ei käy.
On lumi valkea.
Vieraassa maassa,  vieraasta ikkunasta
katsoo mun armaani.

Maahan vieraaseen armaani sotimaan.
Oli  jätetettävä  tienoot omat, rakkaat.
Vieraan maan vieraille oville
mentävä kolkuttamaan.
Vieraassa maassa,  vieraassa pihassa
astelee mun  armaani.

Sota julmaa.
Sydäntä kylmää.
Sanoja ymmärtämään ei armaani kyennyt.
Halki vieraan maan kulki  ase  kädessään.
Multa vieraan, en armaani tahdo jäävän.
Rukoilen, saapua anna kotimaahan vielä.
Jo huomenna saapuu armaani, rinnalleni.

Yö.
Syttyy tähti.

Päre pihdissä himmenee.
Pihapihlaja vieressä aidan tielle katselee.

Turhaan odotan.
Aamu valkenee.
Ei saavu armaani.

Luojani,
käännyn puoleesi
maalla vieraalla varjele.
Palata kotiin anna.
Tuo jouluksi luokseni.



juuli

[Muisto Keijo Kullervo]

.


Sinulle Keijo oikein mukavaa pikkujouluaikaa.

juuli ja
Hukkanenkin toivottelee
.

Kiitos... Aivan samaa, hyvää pikkujouluaikaa Sinullekin.

Muisto Keijo Kullervo

[Juuli Hukkaskukka 1]

Kiitos!
juuli & hukkanen

[Juuli Hukkaskukka 1]

LAMPI

Kylässä kaikki sen tiesivät
siitä kuiskaten puhuttiin.
Ei kukaan halunnut etsiä
se oli suonoitien lampi.

Tuli kylään  vieras,  kulkevainen
halusi lammen löytää.
Ei uskonut vaikka sanottiin
se piilossa on, korven kätköissä
siellä on suonoitien onkalot
noidat ei vierasta siedä.

Lähti uhmaten kieltoja kulkevainen
metsään outoon, hämärään.
Vaelsi päivän, toisen, löysi polun
kuului ääni korpin.
Oli korppi  noitien vahtikoira
ilmoitti, tiesivät noidat sumun luoda.
Kulkevainen kulki, katosi polku alta.

Eksyi metsään, matkaa vain jatkoi
läpi sumuverhon astui.
Vastassa lampi,  siihen päättyi matka.
Tummien kuusien alta hiljainen nauru
kuului.
Oli lampi omansa saanut.

Ei kukaan kaivannut kulkevaista
ei kukaan tuntenut.
Lampi tumma  kulkevaisen kätki.

Jatkoi kylä,  lampi oloaan
ei mikään muuttunut.




juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

ILLANHÄMY

Talven ilta, sininen hämärä
syliinsä kietonut
torpan pikkuisen pihan.
Taivaalla  tähti, yksi ainoa
pientä valoaan tuikutti joulutähti.

Kapealla polulla mi aittaan johti
näkyi vain yhdet jäljet.
Tassunjäljet.
Oli hipsutellut  Mirkkukissa
hiiruille joulua toivottamassa.
Kuului hiiruillekin joulurauha.

Tuvassa illanhyssyä tuvanväki vietti.
Pappa nurkassa keinuhevosta veisti.
Koti sukkaa mummo.
Eno kideradiota kuunteli.
Minä olin  mummolassa
oli äiti pikkuveikkaa hakemassa.
Istuin lattialla, räsymatolla iloisella
nukella muka leikin.
Oikeasti tarkkaan syrjäsilmin vilkuilin
kuinka pappa hevoselle harjaa  sitoi.
Hyvin tiesin sen saavani
kysyä täytyi kuitenkin
kellehän pappa sen lahjaksi antaa.
"Jollekin vaan joka kiltti on"
murahti pappa nupeja suussa.
Minua nauratti.

Ikkunalla kynttilät  hangelle kuvastui.
Satoi hiljaa pehmeää lunta.
Lumitähdet kuin timantit
huurteessa  kimalsi.

Myöhemmin. vuosia myöhemmin
taas mummolan pihaan astelin.
Koivut pitsimekoissaan joulua odotti.
Oli autio mökki.

Kuitenkin...
kun tarkkaan katsoin
ikkunan alla
pieni loiste kynttiläin hohti.

Nurkassa kuistin hiljakseen keinahteli
hahmo keinuhevosen.




juuli2016