Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

VÄSYNYT SATAMA

Se oli väsynyt satama.
Purret purjeensa reivanneet
redillä odotti yötä saapuvaa.

Ei katoava aurinko säteitään
kauan merelle lähettäisi.
Vielä se viivytteli.
Yön udutar viittansa kostean
ylle sataman heittäisi.
Ei kuuluisi komennot,  käskyt
kapteenin, ei puosun.

Ei purjeita nostettaisi.
Meri tyyntyisi, tuuli nukkuu.
Tyrsky meren ei kohtaa sataman pilareita.
Ei törmäisi vaahtopäät  rantaan, kareihin. 
Ei kirskuneet  ruosteiset ankkurikettingit.
Vaikeni lokkien kirkuna.

Meri tummuu, saapuu yö hämärä, musta.
Nukkuisi purret.
Kuun kultainen silta kansilankuille hohti.
Kuin kristalli kastepisara kannen kimalsi.
Tähdet purjesalkojen lomasta  tuikutteli
ne suojasi väsyneen unta.

Se nukkuisi aamuun, satama.
Kilo auringon herättäisi.

Lokkien kirkuna.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

   
    PAPERILAPSET

    Siinä olivat minun pienet lapseni,
    paperilapset.
    Ne olivat yhtä pieniä kuin minä.
    Oikeasti ne olivat vielä pienempiä
    mutta minä olin niiden äiti.
    Minä olin tehnyt ne paperista
    Piirtänyt tarkasti silmät ja suut
    leikannut hameet kangaspaloista.
    Nyt oli kesä
    ne päällä oli kevyt olla.

    Ne oli rivissä aitan portaalla
    nimet alkoivat kaikki ässällä.
    Siiri, Sirkku, Sanelma, Senja.
    Siiri kuiskasi :
    " Minulla on kuuma
    voidaanko mennä uimaan. "

    En minä tohtinut sanoa
    etteivät ne voisi uida.
    Nehän olivat paperilapsia.

    Minä en uinut koko kesänä.


   

Juuli2016
     

[Juuli Hukkaskukka 1]

TUPLAPUNAISET

Siinä me tytöt istuttiin kaupan edessä
rappusilla.
Reetta ja Leena.
Katseltiin.

Ihmiset menivät ja tulivat kaupasta.
Koitettiin arvailla etenkin sitä
ostiko joku karkkia tai jätskiä
oliko silläkin pieniä tyttöjä.
Niitä me tiesimme saavamme varmasti
koska kaupassa oli äiti.
Jos olisi ollut vaikka täti
ei ehkä olisi saatu.
Olisi saatu omenoita
eikä se ollut yhtä hyvä.

Meillä oli samanlaiset kengät ja sukat,
tummanpunaiset  kuin ruusunkukat
joita olimme salaa ottaneet pensaista.
niistä pistelevistä.
Samanväriset kengät ja sukat
vaikkei oltu kaksosia ei edes siskoksia
mutta me leikittiin että oltiin.
Naapuritaloissa asuttiin
yhdessä aina kuljettiin.

Riitaa ei tullut muusta meille kuin
kumpiko hypinnarua ensin pyöritti.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

KAIPAUS

Tuli varkain väreillä leikkivä syksy.
lyhenivät auringon säteet
varjot pitenivät.
Tuli kuulaat illat, tummat yöt.
Hallayöstä sen huomasi,
kuihtuvasta niitystä,
tähtikirkkaista kuutamoöistä.

Mieli kaipasi  kesää
vaikka koivut kantoivat kultalehtiä
kuvastui  peilikirkkaaseen veteen.
Havupuiden vihreys tummui.

Tummina öinä kalpea kuunsilta
liikkui yksinäinen susi
kärppä piiloutui kivenkoloon.
Jossain huhuili huuhkaja.

Aamulla taivaalla kurkiaura.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

AUTO

Pimeässä kaupungin yössä ajoi musta auto.
Se mateli syrjäisiä laitakatuja valottomana sekin.
Kuljettajalla oli liituraitapuku, harmaa huopahattu,
mustat lasit.
Rintataskussa puvuntakin kohdalla oli kohoutuma.

Samoin oli pukeutuneet takapenkin matkustajat.
Jokaisella oli mustat lasit ,  kohoutuma takissa.
Ne olivat hiljaisia miehiä.

Ikkunaverhojen raoista auton etenemistä seurasi
monta silmäparia
toivoen ettei  pysähtyisi kadulle ulko- oven eteen.
Jos pysähtyi oli paettava paloportaita takapihalle
toivoen ettei  alhaalla odota  liituraitapukumiehet.

Silloin  oli  vain katsottava tummia  laseja,
Kohoumasta ilmestynytta mustaa esinettä.

Odotettava.




juuli2016

[Juuli Hukkaskukka 1]

SYKSYN VALKOISET

Laskeutui  hämärä,  syksyinen ilta.
Kerroit niityllä olevan valkeita kukkia
joihin syksytuuli ei vielä ollut kajonnut.
Kysyit haluaisinko nähdä ne.
Halusin säilöä kesän sinun kanssasi.

Peitit minut pyörätuoliin.
Kuljimme tuttua rahisevaa hiekkatietä.
Pienet tattiarmeijat kohottivat meille lakkiaan
metsikössä tien varrella.
Pysähdyit,
sanoit tässä olevan muurahaisten suojatie
annetaan niiden kulkea ensin
meillä ei ole kiire.

Kallion kupeessa vielä niiailivat vihreällä niityllä
ilta-auringon viiimeisissä säteissä
valkeat kukat.
Kaukaa  kuului kurkiauran huuto.

Ne saisivat syksyn väriloistoisen takin
peittäisi valkea lumihuntu.
Vielä minä sain nähdä
säilöä
pois nukkuvat valkeat kukat.

Tiesin
näkisin ne keväällä uudelleen.

.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

ON SE NIIN IHANAA

Herätä aamulla vieressäsi
aamukahvi yhdessä juoda.
Polttaa suunsa.
Aamupuuro vähän pohjaanpalanut.

Lähteä aamulenkille rollalla
keppisi kopsuttaa iloisesti.
Kuunnellä räkätin torut
tervehtiä
ensimmäistä kultalehteä
syysauringon hymyillessä.

Laittaa niket rinnakkain eteiseen.

Aloittaa se vihonviimeinen
pation raivaus.
Katkaista kyntensä, ne hoidetut.
Sekin on ihanaa.

Ihanaa on syksylehtien kuiskailu
unohtui makuuhuoneen ikkuna auki.
Illalla sinun vieressäsi
kun  yrittää unenpäästä kiinni.

Ihanaa se on.



Juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

Kesänäkymää Hukkaselan ulko-ovelta.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

Eikä näy hibiscusta nytkään.Tässä samat tien ( kadun ) puolelta nähtynä. Toinen on miljoonakello eli pikkupetunia joka roikkuu varaston seinällä ja toinen on pihlaja.
Ei ole sitä hibiscusta Hukkaselan pihassa.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

RUUSUT  RANTAKIVEN

Kuulivat meren kohinan
kaislojen kuiskinnan
ne  ruusun punaisen terälehdet.
Ei ymmärtäneet miksi joutuneet
rantakiville  meren.
Ruusussa punaa juuri hehkuneet.
Tuoksui kesä vielä.

Syksyn myrskytär ajassa erehtynyt
luuli vuoronsa tulleen.
Ruusun  juurineen riuhtaissut
terälehdet pilviin riepotellut.
Rantakiville lehdet leijailleet.
Harmailla kivillä hehkui.

Pian saapuisi tumma yö
huuruiseen syliin sulkisi lehdet.
Ei hehkuisi puna enää.

Rantakivillä viipyilee himmeä varjo
sen lämmössä tiira nukkuu.



juuli2016