Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

   Ei kestä enää kauan. Kun vietetään muutama tovi vielä pimeydessä, lumessa rämmitään koittaa se ihana, odotettu aika. Kevät. Vielä kiskotaan nukkumaan mennessä peitto korviin,  unta palloon. Sukelletaan vielä pimeämpään  kuorsaamaan.
Mutta annas olla. Kohta koittaa Valo.
Valo ja kirkkaus. Lämpö ja aurinko. Ensin aurinko sulattaa pihalaatat. Jotka muuttuvat kuravesivelliksi.  Mukulakunta tahtoo välittömästi kevätvaatteet, tahtoo kevätjuhlakengät puolen neliön kinkkausruutua varten. Pojat parhaat jamekset kalleimman macboxin kontillaan työntelyyn.. Siinä kuravellissä. Seuraa luonnollisesti monta erimielisyyttä. 
Piha onkin ihan eri luku. Kaikki talven aikana kertynyt hiekka on pihalaattojen väliin jumittunut. Eikä lähde vaikka miten katuharjalla raapit.  Ne on haarukalla kaiveltava. Ja kun  saat pois tulee yöllä tosipakkanen. Jäätyy laatat peilijääksi jotta taas liitelet postihakureissullasi keveästi yli laattojen vastapäisen talon seinälle missä postivankkurit  pysähtyvät, postin jättävät. Siihen seinään viimeistään pysähdyt sinäkin. Ihmettelet miten pääset takasin ulko-ovelle. Olet päässyt  ennenkin, pääset siis nytkin. Jos et muuten niin konttaamalla.
On kumisaappaiden ostoaika. Viimekeväiset halkeili kun vahingossa jäivät viimesyksyn pakkasyöhön kuraisina ulko-oven pihapuolelle.
Eikä mikään ole niin märkää kuin sulava kevätlumi. Eikä mikään niin likaista kuin keväinen, lumeton piha. Ja kadunvieret. Ynnä maantienvarret mitä ei onneksi kaupungissa näe. Ei sitä kaupungin saasteiden jäkeen enää kestäisi. Joka paikka on täynnä pulloja, tupakkilootia, pitsaroskaa. Muovipussia, karkkipaperia. Kaikki lumen alle jäänyt paljastuu.
Ja oma piha. Viime syksyn viimeinen  haravointi jäi tekemättä ja nyt se näkyy. Lisänä tuulen tuomat lisäkoristeet. Ei auta, ensimmäsenä kuvahkona pävänä harava käteen ja hommiin. Lumi on liiskannut lehdet  tiukkaan. Keepperöinyt suorastaan.
Yöllä on turha yrittää nukkua. On niin valoisaa että kääntyilet miten päin hyvänsä kevätyö kirkkaana silmäluomien alta  kajastelee. Aamulla varhain alkaa tinttien kuoro titityynsä. Sitäkin on lyhennetty muotoon tityy, ei enää titityy johon on tottunut. Miksi se se piti sekin lyhentää. Uusi nuotti häiritsee. Fasaanit soittavat bassokäyrätorvea koko myöhäillan ja aikaisen aamun. Varikset aloittaa viideltä. Nuku siinä sitten.
Kun amuyöstä vihdoin saat unta hivenen on aurinko niin korkealla että taatusti  taas heräät.
Ei ilahduta sinivuokot, ei valkovuokot, ei käenkaali eikä..mitä niitä nyt on. Näsiät on metsistä kaiveltu omakotitalojen pihoihin. Eikä vuokkoja  kaupungissa, edes täällä esikaupunkialueella, huolimatta luonnonmukaisuudestaan näe.
Oman pihan kevätkukat, krookuset, narsissit,  tulppaanit, niistä nauttii  kaupunkirusakot. Jos ei myyrät ole jo talven aikana niistä huolen pitäneet. Lisäksi kaupunkirusakot ovat nyt maan värisiä joten illalla kun ulko-ovella kun tuuletat säikäyttivät henkihieveriin.Talvellakin ne oli ruskeita. Ne erotti lumesta. Nyt ei. Ovat niin kaupunkilaistuneita että melkein varpaita pyyhkii.
Autosi on puhtaan lumen puuttuessa, yleisen kuran hallitessa maisemaa aina kattoa myöden rapainen. Pikapesussa käytävä alinomaa kun ei parkkipaikalla saa pestä. On käytävä kun ahtaassa parkkiruudussa sotket vaatteesi oman ynnä  naapurin auton kurapeitteesseen. Vaimo on kiukkuinen kun uuden kevätpalttoon helma kuraantuu.
Kevätmuoti sitten. Siitä en edes puhu muuta kuin totean että uusiksi menee.  Ainakin ne jotka päällä  kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua. Jos ei  muutu muoti niin olet lihonut kiloja talven mittaan. Ei mahdu kuteet  päälle. Mies mahtuu omiinsa ja se  laittaa kiukuttamaan.
On muutakin tämmöistä  keväässä mutta ne tulee eteen vaikkei niitä manaakaaan.
Jaetaan työpaikalla kesälomalistat. Sinun on syyskuussa. Koko pituudelta.

No niin, nyt se alkoi aurinko räkittämään
On tämä kevät kuitenkin  ihanaa aikaa.

Juuli

[Juuli Hukkaskukka]

Jännä tyyppi oot noine runoines.
Tsemppiä vaan...

K.K.-

Nii vissii sitte. Kiitos K.K.

[karpalo]

On se hienoa, kun on parempi ihminen kuin muut!

Kerkisit näämmä kehuskelemaan itseäsi.

Pidä hyvänäs !

[Juuli Hukkaskukka]

VETURIMIES

Tuommoisen junan minä tahtoisin
sillä mummolaan puksuttelisin.
Pääsiäiseksi.
Asemalta kun lähtisin
pillillä lujaa viheltäisin
Jotta äiti ja isä mukaan ehtisi.

Vaikka ei se ois välttämätöntä
osaan minä yksinkin.
Hirmuinen savu katolta nousisi
kun mnä ajelisin.

Ohjaisin läpi vuorten ja laaksojen.
Aurinko, lintuset, säestää matkaa
sinipilvet vilkuttaa.

Läpi pienien kylien ajelisin.
Ukot ja akat ja pakaasit
asemalta mukaan ottaisin.
Oli mukana muutama lammaskin
ne hurjasti mäkätti.

Sanoisi kaikki :
" Oi,  miten hienosti ohjaa
tuo päällikkö, suuri Veturimies.
Ei ole ennen tämmöstä nähty
mistähän on se kotoisin.
Ainakin junailija oikein taitava
on meitä kuljettamassa.
Onkohan se matkalla mummolaan
vai vakitunen veturinajaja.
Ei ole vaaraa, ei ole huolta
tällä junamatkalla. "

Pois jäisivät kyydistä ukot, akat
lampaatkin tarhaansa.
Minä mummolaan matkaisin.

Mummolan portilla mummo lujasti halaisi.





Juuli -14
.
.

[Juuli Hukkaskukka]

TUOLI SININEN

Odotetaan vielä hetki kevättä,
armaani.
Kevätauringon silmiä raotellessa
lumikinos pielessä portin sulanut.
Mäen rinteeseen ilmestynyt pälvi
vielä ruskea.
Pian kukkii leskenlehdet, vuokot.

Tuolilla sinisellä narsissiauringot
keväälle tervetulon toivotus.
Puutarhaan uudet keltaisina
nousevat.
Silmuisilla oksilla omenapuun
virittävät linnut laulukuoronsa.
Taivaalla kirkas aurinko.

Me  tiedämme
on tullut kevät.

Tänään
katselemme sinituolin keltanarsisseja.
Kevään airuita.

Odotetaan hetki, armaani.



Juuli2015

kuva raumalainen

[Juuli Hukkaskukka]

UTUMAA

Se oli sinisen hämärän maa.
Maa hämykuninkaan.
Ei sinne tietä muuta
kuin polku unien.

Utupilvet sinitaivaan peitti
Utuympyrä sininen valoa kajasti.
Loi usvalaaksot, sumumetsiköt.
Vuoret verhosi utu sininen.

Siellä majaa piti usvaprinsessat,
sinikeijut
Ruokoritarit, kaislaparonit.
Värisi  sateenkaarikastepisara.

Valjetessa aamun
yö siniutuun hiipi.

Se oli sadun maa.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

.



TIMANTTI KEVÄÄN

Kevätaurinko sulattanut
jäästä, lumesta
oksaan paljaaseen jäljeltä talven
korun kimaltamaan.
Vesipisaran.

Pian ilmestyi silmut lehtien
vierelle hymyilemään.
Kun tarkasti katsoimme
näimme pienen timantin.

Timantti kimalsi, kevättä loisti
hymyn sai kasvoille.
Kukkii lumikellot, vuokot
saapuu linnut visertämään

kevään herättää.


Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

Laitetaan uudestaan ainoreinokuva kun tuli ajankohtaiseksi. Luin aamulehdestä joka täällä Näsijärvenrannikolla ilmestyy jotta ihmiset katkoo koipiaan ja käpäliään näillä postivankkureille mennessään. Näiden miespuolinen näsijärvirannikkoreinokäyttäjä  laittaa kuitenkin aina vuoristokengät, joissa on kolmen sentit naulat pohjissa postivankkurireissulle vastapaisen rivarin seinälle. Vakuutusyhtiöt ei kuulemma ole kyselleet mitkä on jalassa olleet kaaduttaessa. Nyt tulee varoituslaput uusiin laatikoihin. Siis ainoreinolaatikoihin, ei postilaatikoihin.
Nääs. 

[Juuli Hukkaskukka]

KEVÄÄN KATSOJA

Ikivanha uppopuu kevättä odotti.
Jäät sulavat  pintaan nostaneet
syvänteestä pohjalta meren.
Hyisen talven oli seassa jäiden
keväästä uneksinut.

Vielä tahtoi rannat nähdä
tiiran huudon kuulla
kaislojen kuiskinnan
laineiden laulun
tuntea leikin tuulen.

Se näki ne nyt
ennenkuin kevät oli alkanut.
Se oli tyytyväinen
se meren jäitä kiitti.
Se toivoi kevätahavan
uudelleen pohjaan kuljettavan.

Sen oli nyt hyvä olla.



Juuli2015

[Esmerkix]

KEVÄÄN KATSOJA

Ikivanha uppopuu kevättä odotti.
Jäät sulavat  pintaan nostaneet
syvänteestä pohjalta meren.
Hyisen talven oli seassa jäiden
keväästä uneksinut.

Vielä tahtoi rannat nähdä
tiiran huudon kuulla
kaislojen kuiskinnan
laineiden laulun
tuntea leikin tuulen.

Se näki ne nyt
ennenkuin kevät oli alkanut.
Se oli tyytyväinen
se meren jäitä kiitti.
Se toivoi kevätahavan
uudelleen pohjaan kuljettavan.

Sen oli nyt hyvä olla.



Juuli2015

Kiitokset, olipa ihana runo.