Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

SAVU

Minkähänlaista olisi olla savu.
Untuvankevyt, häilyvä, keinuva
savu.
Tuulten oma.
Pilvissä koti.

Näkisi metsät vihreät, meret siniset
kukkakedot, lumihuippuiset vuoret.
Kaikki korkeuksista.

Olisi pienen mökin vaarin piipunsavu.
Näkisi lattialla leikkivät lapset.
Näkisi pienen kehdossa uinuvan.
Näkisi äidin ääressä lieden.
Isän pöydän ääressä miettivän.
Mummon keinutuolissa istuvan.

Tai olisi tehtaanjohtajan sikarinsavu
kalliissa ravintolan kabinetissa.
Johtokunnan kokouksessa
shampanja kuplisi.

Onni  olisi pienen leirinuotion savu
erämaajärven rannalla.
Ympärillä vihreä metsä
edessä sininen järvi, aaltojen leikki.
Hiljaista olisi kaikki.

Vain minä leijuisin.



Juuli2014

[Juuli Hukkaskukka]

.



KEKO

Ne olivat syntyneet moderniin aikaan
nämä nykymuurahaiset.
Vaelsivat suuressa teräksessä, lasisessa
keossaan.
Se oli suunniteltu huolella kiirettä varten
ei katselua, ei tunnistamista.
Ei toisen muurahaisen huomioimista.

Sai seota, huutaa, rähistä vapaasti
ei kukaan reagoinut.
Sai nukahtaa penkille, kuolla lattialle
se oli normaalia.

Mutta -
älä toista tervehdi

silloin tulee poliisi.





Juuli -14
.

[Muisto Keijo Kullervo]

Kiitos...

Voiko paremmin ilmoittaa kuinka itsekeskeisiä nykyajan 'muurahaiset' oikein ovat?

Tuo poliisi juttu oli vallan  mahtava kiteytys...

K.K.

[Juuli Hukkaskukka]

Kiitos...

Voiko paremmin ilmoittaa kuinka itsekeskeisiä nykyajan 'muurahaiset' oikein ovat?

Tuo poliisi juttu oli vallan  mahtava kiteytys...

K.K.

Kiitos, K.K. 
Juuli

[Juuli Hukkaskukka]

PIKKUVÄEN AIRAMI

Hämärissä metsän syksyisen
vihreässä sammalmatossa
se tuikki pientä valoa
metsän pikkuväelle.

Ettei kompastuisi hiiru-iska
varpuun puolukan
tulossa lapsiaan laskemasta.
Ei sammakko joka vielä
joutessaan loikiskeli hereillä
katkeneeseen koivunoksaan
satuttaisi nenäänsä.

Etanakin näkisi mihin mataisi
ettei lätäkössä nahka kastuisi.
Luota sieniystävän tuli kahvilta.
Ettei katkeaisi sirkan jalka
havunneulaseen
kun palaili soittokeikaltaan.
Näki murkku työnsä lopettaa
kekoonsa mennä nukkumaan.

Monta oli pientä eläjää
joiden kulkua syksymetsässä
pikkuväen airami
tuikutteli hyvin tarkasti.

Ne oli tuikut pienet
karhunsammaleen.



Juuli2015
.

[Juuli Hukkaskukka]

PETOS

Se oli petollinen ikkuna
pelkät karmit sen koossa piti.
Ei ruutuja lasisia
vain ilma hengitti.

Ei huonetta ollut
ei makuusaleja
vaikka avoinna oli ikkuna.
Siitä lenteli korpit, naakat.

Se kahden tyhjyyden välissä oli
päivä tyhjille seinille  paistatteli

Oli arvoitus miksi se rakennettu,
ei tarkoitustaan palvellut.
Se avata voitiin ja sulkea
siinä sen merkitys oli.
Se oli petos, mitättömyys.
Esimerkki tarkoitusta vailla.

Se itseään lohdutti
oli paljon samanlaisia.

Mitättömyyksiä.



Juuli2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Mistä Sinä Juuli saat kaikki ideasi?

Vaikuttavatko hankkimasi piirrokset ja kuvat aivoihin aktivoivasti vai mikä niksisi on?

K.K.

PS. Itselläni sanat ja niiden tulkitseminen korvieni välissä aiheuttaa uusia mielleyhtymiä. Näen hyvin vähän unia, mutta kun näen, niillä on piilotajunnan kautta suuri merkitys. Mutta Sinulla kuvat, kai?

[Juuli Hukkaskukka]

Mistä Sinä Juuli saat kaikki ideasi?

Vaikuttavatko hankkimasi piirrokset ja kuvat aivoihin aktivoivasti vai mikä niksisi on?

K.K.

PS. Itselläni sanat ja niiden tulkitseminen korvieni välissä aiheuttaa uusia mielleyhtymiä. Näen hyvin vähän unia, mutta kun näen, niillä on piilotajunnan kautta suuri merkitys. Mutta Sinulla kuvat, kai?

Kiitos. Runo tulee  kun näen kuvan tai esineen, tapahtuman, maiseman....joskus menee runoksi ajatukset ilmankin. Eikä runoa tarvitse yhtään miettiä. Korjailla kylläkin. Sanat tulee jonkun sanelemina yhtenä pötkönä. Kuulemma on  tyylikin.
Tajunnanvirta. Tiedä häntä sitten. Ne runot on pakko saada heti ylös. Vaikka yöllä. Ne ei tule toista kertaa, ne unohtuu välittömästi.
Unia näen nostoppina laidasta laitaan. Kaikki värillisiä.
On yö mielenkiintoista aikaa.
.

[Juuli Hukkaskukka]

.
.



PIMEÄ PYÖRÄ

Se oli trokarin ajokki
pimeiden pullojen kauppiaan
lestinheittäjän
yön hämärämiehen.

Sekin kuvitteli olevansa pimeä
vaikka kujan valossa kylpi.
Kaikki sen näki jotka ohitse kulki
ei päässyt silmiltä piiloon.
Oli kukka korissa
sekin vain naamiona.

Ei halunnut trokaria kuljettaa
yön pimeisiin loukkoihin.
Ei halunnut seinään nojailla
yökausia odotella.
Miliisiä varoa.

Se halusi olla työläisen pyörä
ahtaajan, varastomiehen
joka hankki leipänsä
päivänvalossa työllään.

Sen omaatuntoa kolkutti
mutta mitään ei se voinut
minne ohjattiin oli kuljettava
olomassaolonsa  kuitattava

hämärämiehenkin pyörän.



Juuli -14
.

[Muisto Keijo Kullervo]

Jännä tyyppi oot noine runoines.
Tsemppiä vaan...

K.K.-