Juulin Ikioma

[THL tiedottaa]

.
Rape!

Runoratsun selässä velatkin muuttuvat saavaviksi! 

[Juuli Hukkaskukka]

KIRSIKANKUKAT

Niitä minä odotan
rinteellä vuoren
kukkia kirsikan.
Talven on nukkunut
pieni kirsikkapuuni.

Säteet kevätauringon
pilviverhoa huomaa ei.
Kukat vuorella heräilee.
Minunkin kirsikkapuuni.

Vuorelle kiipeän
katsomaan kukkaa kirsikan.
Kevätauringon lämmössä
nuput tuhannet avautuu
kiittämään kukkasin pienin
Luojaa keväästä.

Soi rinteellä laulu rastaan
oksalla kirsikkapuuni
kevään illassa kuulaassa.
Viereen kirsikankukkien
pesänsä rakentaa.

Syntyy elämä uusi
suojassa kirsikkapuuni.




Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

KEVÄTKERTTU

Puutarhasta alta raparperin minä heräsin.
Kevätaurinko suoraan silmiin tuikutteli.
Sulattanut oli lumen
varret kuivuneet  oli jäljellä raparperista.
Ei tietoakaan lehdistä, vihreistä ja isoista.

Ei auttanut kun pitkin kuivuneita korsia
puolitokkurassa kammeta
tutkiskelemaan oisko muut jo heräilleet
talvi-unilta.
Kalle Kastemato, Pirjo Perhonen,
Kimmo Kiiltokuoriainen, Simo Sittiäinen.
Myyrä Matikaista halunnut en tavata.
Se oisi tahtonut minut lounaaaksi.

Aikani kun kömmin jonkun kyllä tapaan,
jos ei tänään, huomenna.
Viikon päästä varmaan kokoontuneet
kaikki kevätpäivää juhlimaan.

On tullut kevät olemaan.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

TULPPAANITINTTI

Mäen rinteestä kurkistelin
koivun oksalta,
vuokkojen keskeltä.
Lintulautaa talvista etsiskelin.

Ei sitä missään näkynyt.
Oli paikalle,  talon seinustalle
ilmestynyt kukkapenkki.
Poissa oli lounaskahvioni
missä minä nyt ruokailisin.

Ihmettä katsomaan lennähdin
kukkia  suuria, punaisia,
nimeä en ollut kuullutkaan.
Kuulin kun lapset huuteli
"Hei kaikki tänne kiireellä
on kukkaan tulppaanit puhjenneet."
Niin nimi tuli minunkin tietooni.


Tulppaanilta varoen kyselin
saisinko hetkeksi istahtaa,
en kukkaasi tallaisi.
"Kaikinmokomin," tulppaani vastasi.
"Olenkin seuraa vailla."

Niin minä kukalle istahdin.
Hetki siinä juteltiin
enimmäkseen säistä.
Minä muistin kukkia ihailla.
"Tervetuloa joskus toistekin
kun kiireiltäsi ehdit,"
tulppaani vastasi.

Aion huomenna pistäytyä.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

   Huomenii. On se vaa nii hienoo herätä kevätaamun ko aurinko kurkistetelloo pilve takkaa , miettii josko kokonaa tulis vuokkoi herättelemää.  Ja lopult päättää tulla.
On ilo juua aamukahvi kera mielitiety. Katsella kööki räsymato ilosii raitoi. Postvankkureilkii vastapäise talo seinäl on ilo männä reinoil mielitiety. Katseleep männessää pihnanurme  myyräkassoi josko ois lissääntyny.
Ne  on kevättä nekkii.
Vassaanit kevätaamuu toivotteleep vankkuril kävijäl, aamulehe noutajal.
On heränt kaunis kevätpäivä.

Kaikill.

Juuli

[Juuli Hukkaskukka]

.
Niin päivä taas vilahti. Kovin keväinen ja iloinen aurinko Näsijärvirannikolla hymyili. On piha kuivunut niin hyvin että joku leikkimielinen  on saanut raahattua meidän etupihan toiselle nurmikko-osiolle mattojen piiskaustelineen. Suoraan kakkosolohuoneen ikkunan kohdalle. Huomenna on isännöitsijälle asiaa.
Siinähän se on tietty, ehkä, ollut koko talven kun ovat ajaneet sen viereen, toiselle puolen isolle nurmikolle  koko pihan lumet.  Ei olla huomattu kun aina on ollut niin kiire sisään ettei paljon ehditty vilkullemaan. Ja kakkosolkkari on ollut käyttämättä koko talven. Ovi kiinni.
Mitenkähän se on noin pölhösti siirretty. Ois ajaneet ne lumet osittain vaikka vaikka meidän nurmikolle ennenkuin tuota hiivatan rautarakennelmaa alkoivat siirtää. Nyt se on vasten pihapihlajan oksia. Osa katkennutkin.
Me ei Hukkasen kanssa aleta sitä rahtaamaan. Ihan periaatteesta. Kun ei ole sitä nurmikollemme siirrettykään. Kakkosolohuoneen ikkunasta hyvin sille ylettyy kädestä päivää sanomaan. Mitähän sitä muuten sanoisi terveysviranomaiset.
Muuten on päivä mennyt rauhallisesti.

Joten semmoisia sinisiä kevätlinnun liverrysunia.
.

[Juuli Hukkaskukka]

KÄRPÄSAURINKO

Se oli minun maailmani aurinko
pimeinäkin kesäpäivinä hehkui
niityllä toisten aurinkojen seassa.

Jokaisella meistä oli nimikkoaurinko
ei saanut vierailla toisissa auringoissa
vaikka niiden mesi oli
paljon makeampaa.

Se lähetti ympärilleen valkeita säteitä.
Ne eivät sammuneet
paitsi syksyllä jota ei ajatella kesällä.
Tulee syksy,
se on kaukana.

Ehdin monta kertaa auringossa käydä.



Juuli2015
.

[Juuli Hukkaskukka]

RUUSUPUU

Aarnimetsän laidalla se seisoi
kurkotti sinisiin pilviin.
Ikivanha puu.
Se oli nähnyt sadat sateenkaaret
taivaan sinessä liitelevät kiurut.

Oli kaarna harmaa
rungon peittänyt vihreä sammal.
Se  oli  ruusupuu.
Puhkeisivat ruusut keväisin
luovat ruusutarhan  rungolle.
Punaiset, hehkuvat ruusut.

Saapuivat muuttolinnut kaukaa
rakensvat pesän oksanhaaraan
liversivät librettonsa.
Silloin hymysi vanha puu.
Se oli taas nuori.

Rakastuneet istuivat sen juurella
pitelivät kädestä, vannoivat valan
kaiversivat kirjaimet sen runkoon.
Sydämen.

Silloin itki puu  kirkkaita kyynelhelmiä
se pelkäsi rakkauden päättyvän.
Palaisivat pikkulepinkäiset keihästämään
saalistaan piikkeihin punaisten ruusujen.
Harmaalle rungolle
putoili veripisarat.

Puu ikävöisi,  harmaantuisi.
Jäljellä  rakkaudesta haalistuneet arvet.
peitossa vihreän sammaleen.
Ne eivät tottele aikaa ne olivat ikuisesti.
Muistuttaisivat onnen ajasta.

Rakastuneet eivät vielä saapuneet.
Ruusut hehkuivat  tummaa punaa.

Se aika ei ollut vielä.
Hylätyn rakkauden
hylätyn ruusupuun.

Eli hurmassa nuoruuden ruusupuu.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

MIELETÖN MAAILMA

Mieletön, mieletön maailma
jonkä luonut ihmisvihaaja
Muuten ei voi ymmärtää
noita  muurahaispesiä
väenväkisin nostettuja
ihmismuurahaiskekoja.
Eikö maailmassa tilaa
pitikö samaan saareen.

Niiden huippuja pilvet tukivat
ne taivaita tavoitteli.
Siellä elivät yönkuningattaret
päivän kestävät kuninkaat
betonimuurahaiset.
Ne olivat huoneita hulluille
myrkkyä mielelle.

Olet yksi meistä
tuhoon tuomituista

mielipuolten karkeloissa.




Juuli2015
.

[Juuli Hukkaskukka]

WARUM, WARUM

Tätä loppua ei kukaan odottanut.

Ei tiedetty silloin kun komediaa esitettiin
täysille katsomoille. Monet, monet kerrat.
Suuren sirkuksen pellet naurattivat
pieniä ja isoja katsojia.
Kun esittivät suuri Diiva La Maria,
ensirakastaja Don Ernesto
kohtalokkaita rooleja draamoissa
yleisö vuodatti kyyneleitä.

Saivat suurien kirjailijoiden näytelmät
ensi-iltansa.
Moneen kertaan näyttelijät estradille
suosionosoituksin pyydettiin
ruusut lentelivät näyttämölle.
Yleisö aplodeerasi.

Aina olivat katsomot loppuunmyydyt.
Lipuista taisteltiin mustassa pörssissä.
Outo näky ei herrasmiehen musta silmä.
Oltiin valmiit maksamaan mitä tahansa
huimia summia  kunhan vain kera
rakastetun,  daamin, kavaljeerin
ensinäytös nähtäisiin.

Oli suuri häpeä seurapiireissä
olla näyttätymättä ensi-illassa.
Juoda koketisti
valkoviiniä pikkusormi koukussa, lämpiössä.
Ihastella toisten daamien pukujen loistoa,
plyymejä,
viuhkaa norsunluista, fasaaninsulkahattua,
timattitiaaroita kadehtia.
Pitsihatukkeita, pitkiä hansikkaita.
Kaiken yllä leijui sininen sikarien,
pitkien imukkeiden cigarettesien verho.

Myöhemmin viedä ruusuja, tulipunaisia
esityksen päätyttyä valtava kimppu
pääosien esittäjille pukuhuoneisiin.
Juoda tilkka shampajaa kera La Marian
suudella kädelle.
Huumaantua hajuvetensä tuoksusta.
Jatkui ilta Punaisessa Myllyssä
tanssien charlestonia aamuun.

Se oli ohi nyt.
Viimeinen näytös. Viimeinen finaali.
Ei tulisi seuraavaa ensi-iltaa.
Koskaan.

Se oli pommi.
.
Sininen silkkiesirippu itki helmikyyneleitä.

Au revoir.



Juuli2015