Juulin Ikioma

[Esmerkix]

En ihan tuota Eino Leinon oppia  niele sellaisenaan. Eino Leinolla oli melkoinen alkoholiongelma, eikä se suuresta onnellisuudesta kerro. Parisuhteet eivät myöskään tahtoneet onnistua.

Oma ajatukseni on, että suomalaiset olisivat paljon paljon onnellisempia, jos omaksuisivat hitusen verran italialaista ulospäinsuuntautuneisuutta. Iloa ja onnea kannattaa näyttää ja jakaa sitä eteen päin... Sydämen kyllyydestä suu puhuu...

[Suti]

Kipin kapin kappalainen, haista vittu lappalainen siinä luki muutakin jota en muista..

lämmin läjä lääkärille paskakasa pastorille

[Amanda]

Onko nuo rivit tosiaan Eino Leinolta?
On varmaan, sanan taitaja kun oli... parhaiten on mielessä ne mestarilliset surumieliset runot häneltä.


Mitäs Juuli, näkyy olevan paikalla?
En ymmärrä tätä jatkuvaa vihoittelua, kun alkuun me toivottelimme Posinkin kanssa niin lämpimästi tervetulleeksi (äskettäin osuin ketjun alkuviesteille).

[Suti]

Onko nuo rivit tosiaan Eino Leinolta?

Jos tarkoitat esim. edellistä viestiäni, niin eivät ole. Se viestini on jatkoa sniperin viestiin.

[Juuli Hukkaskukka]

Onko nuo rivit tosiaan Eino Leinolta?
On varmaan, sanan taitaja kun oli... parhaiten on mielessä ne mestarilliset surumieliset runot häneltä.


Mitäs Juuli, näkyy olevan paikalla?
En ymmärrä tätä jatkuvaa vihoittelua, kun alkuun me toivottelimme Posinkin kanssa niin lämpimästi tervetulleeksi (äskettäin osuin ketjun alkuviesteille).

Älä sitten vihottele.
.

[Juuli Hukkaskukka]

VARTIJAT

Ne roikkuivat lahoutuvassa, risaisessa lauta-aidassa
kuin myrskytuuli olisi ne siihen vihassaan viskannut.
Ihmsten salaisuuksien, elämän, tiedon vartijat.
Ne oli pantu paljon vartijoiksi.
Kukaan ei tiennyt mitä ne sisälsivät.
Rakkautta, vihaa, elämää, kuolemaako ne suojasivat.

Ne  eivät aina tienneet itsekään
joskus ne miettivät olisiko hyvä jos ne tietäisivät
oliko parempi olla tietämättä.
Ei ollut ketään kelle ne kertoisivat.

Ne eivät kertoneet tiedosta kuin valituille.
Kätköistään tiedot salaisesti antoivat
ettei kukaan vaan kysyisi mitä sinä sait.
Minun elämäni kulku on yksin minun
sitä ei luovuteta muille.

Vuodesta vuoteen, kesästä talveen
roikkuivat aidan, aina lahoavamman varassa.
Ei kukaan välittänyt miten aika niitä raiskasi.
Ne olivat  selvyys, ei niitä kukaan miettinyt.
Niiden oli vain oltava.
Nähtävä ilo. kyyneleet, koko kirjo.
Lohduttaa , iloita kera vartoitaviensa ei voineet
hämmästyä, surra.
Mutta ne tiesivät, näkivät kaiken.
Valheen, totuuden.

Kerran ne ne lahoaisivat nekin.
Ne voitiin aina korvat uusilla, aidassa roikkuvilla.
Kukaan ei niitä enää kaipaisi
paljon vartijoita, paljon nähneitä
ränsistyneitä
.
postilaatikoita.
.
.
.
.Juuli2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Kiitos Juuli...
Avasit minulle juuri uuden näkövinkkelin...

Keijo Kullervo

[Juuli Hukkaskukka]

Kiitos Juuli...
Avasit minulle juuri uuden näkövinkkelin...

Keijo Kullervo

Mukava kun luit. Meillä on jokaisella oma laatikkonsa.

Juuli

[Juuli Hukkaskukka]

CHOIR VIOLA

Armaani.
Tänään menemme kuulemaan kaunista musiikkia.
Choir Violan laulun kevätniitylle.
Nostan sinut pyörätuoliin, auringon hymyyn
työnnän rahisevaa hiekkatietä peipon ihmetellessä.
Ruohottunutta polkua ohi sammaleisten kivien
kannan sinut metsäniitylle
ahomansikoiden, vielä raakileiden viereen.

Siellä on Choir Viola hymyilemässä
aurinkomeressä.
Alkutahdit soi humiseva kevättuuli
kissankellot kilisyttävät triangelia.
pillikkeet  hopeista huilua
leinikit kastanjettejaan.
Apilat pientä ksylofonia
siniset kellokukat saksofonia.
Solisee hymninä kirkas puro.

Keskeyttävät pilvilaivat purjehduksensa.
Aurinko lähettää kirkkaimmat säteensä
kuuntelemaan.
Perhosten piirileikki korkealla niityn yllä.
Se oli meidän konserttimme.

Sinä hymyilit.
Näin, olit onnellinen.

Tiesin, nyt alkaa kesä.



Juuli2015

[karpalo]

Jaahas Juulikin on taas pyhkinyt rähmät pois silmänurkistaan.