Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

JÄÄPRINSESSA

Sen ei kuulunut olla siinä
värisevänä, kilmaltelevana
ohuella, lammen kristallinsinisellä jäällä
ritisevällä.
Sen kuuluisi olla pohjamudassa nukkumassa
kera sisarten.
Oikukas myrskytär oli sen säästänyt
tuonut läpi kulottuneiden niittyjen
lammen sinipilvistä värittyvälle jäälle.

Metsikön sirkut,  peipposet  iloitsivat
katsokaa sen värit ovat vielä kesäiset
kenties palaa kesä.

Ei kesä palannut.
Seuraavana aamuna oli vaahteranlehti,
suuren taiteilijan maalailema  kadonnut.
Se oli kohhdannut sisarensa.
Hetken se iloa tuonut
katselijoilleen, ihalilijoilleen.

Nyt oli aika valkean viitan.

Keväällä lmestyisivät vaahteraan
pienet. vihreät nuput.




Juuli2015

[Frux]

Voi Juuli, sinun runosi ovat hurmaavia ja olet itsekin oikea sulotar! 

[Juuli Hukkaskukka]

ITSENSä KADOTTANEET

Ne oli itsensä kadottaneet.
Kesä pois unohtunut
syksyn oikukas myrskytär riipoi sijoiltaan.
Se lennatti ne surutta latvoihin puiden
harjoille vuoren
tummiin syksypilviin
piikkipensaisiin ne keihästyivät
muodostaen jäisen lasin tullessa lehtikuvakirjan.
Vasta  lumiviitta talven sen sulki.

Lampiin lennätti myrskytär pohjamutiin hautasi
osan maahan routaiseen maatumaan.

Olit nostanut pyörätuolini eteen ikkunan
katselin lehtimyrskyä
se tuiversi puutarhaan sadat syksylehdet.
Ne takertuivt viinimarjapensaseen
Syntyi kaunis syksyryijy.
Värit suuren maalarin
lahjaksi puutarhurin.

Kutsuin sinua katsomaan
sinäkin ihastuit.
Vasta valkea viitta ne peitti.

Pikkuisen, ihan  pikkuisen
kun tarkasti katsoi
Ryijy kaunis joskus vilahti
vaikkei itseään muistanutkaan.

Se oli " Palanneet lehdet. "



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

KUOLEVA MAA

Se näki kukkien kuolevan
kesäheinän lakoavan.
Se tunsi sateet rinnallaan
myrskyn pintaansa raatelevan.

Kuuli tiirojen kirkunan merellä vaikenevan
aallot lumihuippuiset valtasi lahdelman.
Ei lähettänyt aurinko säteitään
elämää lämmittämään.

Aamuisin jäinen huuru sen pinnalta nousi
poissa kastehelmet kesän.
Tumman pilvet vain taivaalla sousi
pois kesäpäivän siniset pilvet.

Vielä kerran sai se harteilleen
värihehkuisen syksytakin.
Hetken se lämmitti
pois sekin maatuisi.
Tulisi talven  valkea viitta

Se oli kuoleva maa.




Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

LUMI

Ne pohjanperuilta matkaan lähti
ne talven lumipilvet.
Mukana kuljetti lumitähdet pikkuiset.
Ne liiteli yli maiden ja merten
päiväkausia matkasi.

Ne verhosi valkeilla tähdillään
pihamaat, niityt ja pientareet.
Mökin pienen katon ne peitti
kuuran savupiippuunkin heitti.

Ne saapui laidalle niityn  kivikkoon
oli siellä kesäperhosen kolo.
Sinne oli perhonen piiloutunut
syksyn viimaa ankaraa.
Niityn harmaata hallaa.

Lumitähdet sen kolossa huomasi
sen leikkiin aneli.
Hetken leikki kera tähtien perhonen
kylmää koloonsa pakeni.
Lumitähdet kivikon hunnulla
vitivalkealla suojasi.

Suojassa kivikon nukkuu
talven unta valkeaa

pieni lumiperhonen.




Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

PITSIMEKKOINEN

Se taivaspilvellä odotteli
kera sisarten
lumitähtönen lumpeenvalkea
lumiprinsessa pikkuinen
pitsimekkoinen.

Tuli aika matkaan lähteä
alas maahan rientämään.
Se keinahteli tuulessa
jäi latvoihin puiden  sisaret
kevättnuppuja suojaamaan.
Jouluvaloa metsälle tuomaan.

Pienin matkaa jatkoi
varrelle sammaleen istahti
Sammaleelle haasteli
kielellä metsänväen :
"Sammal kulta saapuu talvi
pyryineen ja tuiskuineen.
Minä tulin sua peittelemään
pakkasherralta suojaamaan.

Minä mekkoni pitsisen levittelen
suojaksi  yllesi.
Sinne alle mekon
ei yllä viimaat, pakkaset.
Siellä on lämmin olo.

Kevätaurinkoon heräilet
hymyilyyn sinivuokkojen."


Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

PITSIMYSSY PIHLAJAN

Katselin  hiljaista ensilunta, vitivalkeita lumitähtiä
talvenprisessoja, pitsimekkoisia maahan  laskeutuvia.
Ne peitti pihamaan, haat, niityt, jääkiteiset lammet.
Vanhimmt jäivät puiden latvustoihin jouluvaloa tuomaan.
Keskimmäiset virkkaamaan pensaille pehmeän pitsinutun.
Taivaalla purjehti tummat lumipilvet.
Oli sininen hämärä.

Niitä keittiön ikkunasta katselin
tulit viereeni, kysyit tahtoisinko nähdä talviniityn
Choir Violan kesäöisen konserttiniityn.
Se olisi ilo,  vastasin.

Peitit minut lämpmään turkkiin pyörätuoliin.
Hiljaa satoi pehmeää lumiharsoa kasvoilleni kun kuljimme
aurattua käyrrytietä.
Kuului tilhen tilkutus se  etsiskeli viimeisiä pihlajanmarjoja.
Jänisjussin loikat näkyivät lumisen tien pinnassa.
Orava naksutti paheksuvasti.
Suojasi tammenterhojaan.

Emme päässeet niitylle, oli polku lumen vallassa.
Mutta siellä jossain odotti vitivalkean, pehmeän lumen alla
Choir Viola kevättä.
Silloin kuulisimme sen soittavan.

Mutta näimme
oli saanut niittypihlaja kauniin, valkean pitsimyssyn.

Oli tullut talvi, armaani.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

.
.
RUUSU TALVEN
.
Keväällä sen varsi maasta kohosi.
Nuput punakukat loistoon suven avasi.
Ne leikki, vieraili laakson perhoset
mehiläiset mettä kantoi.
Kera auningon säteiden kilvan kisaili.
.
Saapui syksytär , sen lehdet riipi
yön halla  kastepisarat lumitimanteiksi taikoi.
Päivä muuttui yöksi, himersi.
Yö sysimusta, huurteinen koko laakson peitti.
Kadonnut oli lämpö auringon.
Ruusu jäätimantteja itki.
.
Kuningatar Talvi päättänyt lumitähdet maahan lähettäa
ruusua niin kärsivää lumikeijut auttamaan.
Ne saapui lumikeijut luo ruusun palelevan.
Hiljaa kuiskasi:
" Me autamme, saat hunnut valkean, pehmeän untuvan
se suojaa kevääseen.
Silloin avautuu säteet auringon
palaa perhoset, mehiläiset.
Saapuu uusi kevät.
Kukin punaisin taas kukoistat."
.
Nukahti ruusu talven
alle lumiviitan valkean.
Untuvanpehmeän.
.
Näin oli hyvä.
.
.
.
.
.
Juuli2015

[karpalo]

Juuli Kumihuuli

[Juuli Hukkaskukka]

Ei uskoisi että tältä viimeisiään vetelevältä foorumilta löytyy vielä yksi jolla on kyseenalaista omahyväisyyttä  nimitellä perin vähiin käyneitä kirjoittajia.  Loppuu ne vähätkin kohta.
Nyt säppiin  lätin luukku mokomallta kärsäpäältä. Ettei pääse karkuun ennen joulupöytää.

Juuli