Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

TALVEN YÖ

Talven valkeat hangeat hohti
lumitimantit kimalsi.
Etelästä tuuli kuiskaili
pakkanen hellitti.
Yöksi  himertyi sininen ilta.
Oli rauha maassa.

Orava oksalla kuusen pesäänsä hyppeli.
Lumionkaloon valkeaan kaivautui riekko
pujahti lumikko koloon kivikon
kettu häntänsä tuuhean viltiksi kääri.
Nukkui metsänväki.

Kajasti laaksossa mökit nukkuvain ihmisten.
Kuului avaruudesta soitto hiljainen
ne oli symbaalit enkelten.

Kuun kultaista siltaa tyttäret kuun maahan lennähti
Ne hangella tanssi, sädehti,  ilakoi
ne valoa kaunista metsään loi.
Oli rauha maassa.

Taivaalla pienoinen tähti muita kirkkaammin tuikutti.
Se oli Joulutähti.

Oli Jouluyö.



Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

NEITI JOULUKÄRPÄNEN

Minä olen neiti Joulukärpänen
semmoinen pikkuinen,
harmaapitsihelmainen.
On pitsikengätkin minulla
joulusydänkin on rinnassa
vaikka kutittaa  kamalasti
ja  punaiset  tuntosarvet.

Heräsin kesken untien outoon tuikkeesen
olin ylähirren raoissa  syksystä nukkunut.
Oli syttyneet taivaalle tähdet niin  kirkkaat,
kuu-ukon kultainen silta ne minut herätteli.
Lennähdin oksalle kuusen, ihmettä, ei lunta.
Vaikka oli kuulemma joulukuu, kuusi kertoili,
ei lumitähtiä ilmestynyt.

Jatkoin matkaa, näin ikkunan pienen tuvan
sieltä vieläkin kirkkaampi valo loisti
Pörräilin hirren raosta tupaan.
Oli kuusi lumeton sielläkin
loisti vihreäillä oksilla kirkkaat kynttilät
Oli karkkia oksille ripustettu, omenoita
luulen ettei niitä ollut lupa syödä.

Kävi talonväki joulukahville minut kutsuttin mukaan
minä sain ihan pikkuisen mukin, sain pöydälle istua
ja kakkua,  torttua maistella.
Vielä punaista mehua juoda.

Olin kuulemma joulukärpänen.
onnenkantamoinen
Tuon onnea,  iloa taloon .
Minua pitää passata kuin piispaa pappilassa.

Minä pieni kärpänen Hyvää Yötä toivottelin
ryömin nukkumaan rakoon hirren.
Nukun tuoksuun kynttillän.
Herään tuoksuun piparin.
Voiko enää paremmin olla.

Teille toivotan Oikein Hyvää Joulua.


Juuli2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Voisipa peukuttaa?

Peukuttaisin...

Keijo Kullervo

[Juuli Hukkaskukka]

.

.

[Juuli Hukkaskukka]

.
.
TUU,TUU, PIKKUINEN MIES
,
Jos merellä silmät olisi
se kohisisi :
Olet maailman rohkein kalastaja.
.
Jos metsällä silmät olisi
se humisisi :
Olet maailman tarkin metsämies.
.
Jos taivaalla silmät olisi
se hymyilisi :
Olet maailman uljain vuorikotka.
.
Ei niiden sitä kertoa tarvitse ,,
.
Sinähän olet jo.
.
.
.
.
.
Juuli2015

[Juuli Hukkaskukka]

RENKI KUU

Olet kaunis loistaessasi yön taivaalla.
Kirkkain tähti  hehkussasi himmenee.

Talvikuningatar tuhosi kesän.
Heitti lumisen peitteen kaiken ylle.
Metsät, järvet, joet, niityt  lumivuorilla peitti.
Lähetät kuunsiltasi niille, niityille ja merille
hangille kultaisena kimaltamaan.

Olet talvikuningattaren renki.

Metsään luot sysimustat varjot
suojaamaan sutta luolassa, maahisia onkaloissa
mustat noidat tanssivat varjoissasi pirunpolskaa.
Ne ovat sinun luomuksiasi, kuu, mustat varjot.

Jänönpoika jää niityn kuunsillalla suden saaliiksi.
Sekö on taikasi lumo.

Olet katala , kuu.




Juuli2015

[Muisto Keijo Kullervo]

Kiitos Juuli...
Muistuu mieleeni tutkielmastani lause:

"On 'päreitä' kainalossa jokaisella. On yhtä totta kuin Kuu taivaalla, minullakin."

Ystävällisesti

Keijo Kullervo

Ps. Hyvä harrastus Sinulla tuo runojen väsäily. Itse tutkin sanoja ja saan mielihyvää niitten tutkimisesta (vähän kuin Sinullakin).

[Juuli Hukkaskukka]

TALVEN VÄSYNEET

Ne  oli syntyneet  siihen
piikkilanka-aidan viereen.
Ne kesän kukki, ojenteli
viihtyi varrellaan perhot, lukki.

Pian kesä menojaan meni
syksyn viimatar puhalteli.
Se riipoi kukat ja lehdet
korret paljaat jäljelle jätti.

Talven tuisku osan korsista taittoi
kun lumihunnun ylle korsien satoi.
Vaan osa vielä taivaalle kurkotteli
toivoi sinipilvet näkevänsä

Lennähti langalle pikkuinen tintti
sai siemenet evääksi.
Läpi kylmyyden korret hymyili
voi olla avuksi.

Lumihuntu mi korret taittoi
alla maan juuria suojasi.
Lumivalkeaa  nukkui unta.

Ne kevättä odotti.




Juuli2016

[Juuli Hukkaskukka]

VARJOMIES

Se oli varjomies hullu
varjoaan pelkäävä.
Se asui talossa
ikkunat umpeen muurattu
huoneet pimennetty
monen lukon takana ettei varjo sisään pääsisi.

Päivisin se seisoi talon seinustalla
tarkkaili ettei varjo näkyisi.
Haki oksan  suuren puun
sen taakse piiloutui.
Näkyi vain varjo oksan.

Kun lehdet kuihtui
haki oksan uuden
vanhan kadulle se heitti
ei kukaan pois korjannut
pian siihen metsä kasvaisi.

Iltaisin se kertoili tarinoita tähdille
kun kuu ilmestyi mies huoneeseen kiirehti.
ettei varjoaan näkisi.

Se oli sotilas, laskuvarjomies.
Se ei halunnut toista varjoa.
Seuraajaa.



juuli2016

[Juuli Hukkaskukka]

TALVELLE JÄÄNEET

Se ei kysynyt lupaa
niityltä kesäiseltä.
Toi talvi kylmän tullessaan
tuisku tuulet hyytävät
lumiviitan valkean heitti.

Lähetti syksyn kuuraisen
mi lehdet puista riipi.
Jälkeen sen yöt hallaiset
mi järvet ja meret jääti.

Niitylle kaksi punaista kukkaa
se unohti jäätämättä.
Nyt alla lumen valkoisen
ne viluissaan värjötteli.

Ei kevääseen talvea kestä
lumi valkea surmaava ansa.
Hetken ne talvea ihmettelee
pois nukahtaa

kevättä katselee unessansa.


juuli2016