Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

VIHAN LAMPI

Sen synnytti viha hehkuva
mieli raivoisa.

Se ennen oli niitty kukkiva
syttyi sota,
säästynyt ei niitty
pommin kohtasi.
Tulen palo kukat, elon surmasi.
silpoi  vihan miekka soturit.

Kohisi onkaloon musta vesi
puut kituvat,  kaislat vettyneet
rannallaan valtaa piti.
Kukkineet ei lumpeet
vain  lehdet  syksyn
pintaa koristeli.
Milloinkaan ei lammen rannalle
kukaan rakennellut majoja.

Tiesi koko kylän väki
yössä sudenmustassa
hehkui lammen pinnalla
liekit siniset.

Syntymäänsä itki lampi.



juuli2017

[Amanda]

Kylläpä runon sepitit! 

Tuo on ihana viileä syysmaisema, auronko paistaa, muttei saa mennä liian lähelle, näyttää olevan suomaisemaa. Ihan lähellä noita kasvoin ja voisin varmaan voinut upotakin, kun pikku Tiistai oli vähän sellainen vastarannankiiski ja teki, mitä uskalsi..

Viha muuten nakertaa sielua.. kuin myös pelkokin, tuli juuri mieleen yksi sen niminen elokuva (Angst essen Seele auf). En kyllä ole nähnyt enkä tiedä edes teemaa, tittelissä vaan on ulkomaalaiselle tyypillinen kielivirhe.

[Juuli Hukkaskukka 1]

SINUN RUUSUSI

Lumi valkea verhosi kirkkomaan
käytävä lumeen peittyi
askel vain hetken lumessa häilyi.

Luo leposijasi saavuin
sen valkea lumi hohti.
Ruusun punaisen Sinulle omistin
sen koristi valkeat lumitähdet.

Terälehdellä ruusun
jääkyynel helmenä kimalteli .

Kera valkeiden lumitähtien
itki  punainen  lumiruusu.

Jäätyy ruusu
elo tyhjä on.

Sinua rakastan.




juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

ISKANPÄIVÄ

Se on tänään suuri juhla, Iskojenpäivä. Siis ei äLLää eteen.
Mukulankunta, omat enkulit että naapurien on tämän hyvin tarkkaan tiedostanut. Kerran vuodessa, lukuunottamatta joulua on mukulakunnalla mainio mahdollisuus esittää lahjatoiveitaan. Äitienpäivä on siitä hankala esityspäivä ettei silloin millään ilkene. Paitsi Pikkuveikka joka kerran antoi äidille äitienpäivänä punaisen, pienen  tipparasvakannun polkupyörän kettinkeihin lahjaksi. Veikka oli juuri saanut uuden polkupyörän.
Mutta nyt kehtaa.
Maalla asuva iska  on ängetty edellisena päivänä  saunakamariin. Kaupugissa asuvalle  harkitaan jopa vessa-evakuointia kunnes huomataan että muillakin on sinne asiaa. Kaupunkilais-iska vaaditaan hurjilla uhkauksilla, päähän putoavilla palavilla kivillä ynnä muilla vastaavilla istumaan koko ilta olkkarissa. Keittiöön on ehdoton porttikielto.

Ja niin istuu iska olkkarissa kun keittiössä häärää koko muu pesue.
On saatu aikaan muutama mahtava riita jotka koskevat melkein jokainen kakkutaikinan nuolemista. Kuka saa ja kuka viimeksi nuoli. Tästä iska päättelee jotta kakkuja tulee useampi. Iska ei mene keittiöön vaikkka tekee itsekin mieli nuolla. Iska istuu ja tuijottaa telkkua jota kylläkin muinakin iltoina tekee. Ohjelma vaan sattuu just nyt oleman tylsää. Mutta sen korvaa moninkerroin keittiön ei-tylsä mekastus.
Ei siis poikkkeus.

Mutta aamu on.
Iska on täydessa muka-unessa kun kiljuva inkkarilauma rynnii sängyn viereen . Nuorimmainen sänkyyn. Ojennetaan ruusu.  Kiskotaan pyjamanhihasta puoliherännyt, ristisilmäinen  iska kahvipöytään keittiöön. Ei uskallettu kantaa sänkyyn kahvitarjotinta. Kerran kun kaatui tulikuuma kahvi iskan syliin.
Istuudutaan kahvipöytään.  Paitsi Haukku joka kuolaa kuopuksen vieressä. Nyt ei karjaista häipymään.
Lauletaan iskalle hyvin moniäänsesti  sama kuin äidille eli - sä kasvoit neito kaunoinen -. Varmuudeksi, toiveiden suhteen, kuopus esittää yksinlauluna - pupujussikat, pupujussikat, ne lystikkäitä on -.
Iskalta tipahtaa kyynel. Kuopus huomaa ja pillahtaa poruun, kun iskaan varmaan sattui. Kun kuopus hiljenee on paras mahdollinen hetki esittää iskalle toiveet. On menneet nämä lahjatoiveiden esitttäjät vähän päivissä sekaisin. Nyt kun ei ole joulu.  Kauko-ohjattava helikopteri, uusi tiekkari, seriffipuku, uusi 22 -  vaihteinen pyörä.
Iska ei sano mitään. Hokee ainoastaan yhtä lausetta ,,, katsotaan,,, katsotaan ,,,
Saa äiti päähänsä jotta on sopiva hetki, ilma,  lähteä iskanpäiväajelulle. Tungetaan kaikki autoon jossa kuopus saa etupenkkipaikan vetoamalla jameksien ryppääntymiseen. Tästä seuraa muiden mukuloiden kova-ääniset protestit.

On pakko pysähtyä pissalle  tiheän kuusikon viereen. Haukku, joka on ängennyt puolisalaa revohkaan mukaan vaatii ulospääsyä sekin. Mennään kukin oman puun juurelle ,,,  hipsitään autolle kun asiat on hoidettu.
Puuttuu vain yksi, Haukku.
Uudestaan kuusikkoon.  Kaatosateeseen. Hurja huuto ja vihellyskonsertti alkaa. Ei löydy,  ei tule Haukku.
Sensijaan tulee pimeä. Lisäksi alkaa lisää sataa. On pakko ainakin hetkeksi palata autolle. Kuopus parkuu taas täysin palkein.
Kun autolle litimärkinä kömmitään huomataan, -- siellähän se Haukku takapenkillä istuu. Oli jäänyt ovi  vahingossa auki. Takapenkki ynnä muukin autossa on läpimärkää.
Ilo on mukuloilla rajaton, unohtuu koko Iskanpäivä.
Iskan mielestä saisi unohtua kokonaan.

Ne on rajuja juhlia ne.
Ottaa pahasti voimille.

Silti ,,, oikein  kivaa Iskanpäivää.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

MUISTOJEN LAMPI

Se oli meidän salaisuutemme
metsälampi syvällä korvessa
ikivanhojen kuusten suojaama.
Ei muut sitä tienneet
se oli meidän lampemme.

Kesällä oli elämä
aurinko loisti
oli räkättävät rastaat
huuhkajakin huhuili.

Lumpeenkukan mekko valkea
keltaisessa ulpukka.
Aarian viritti satakieli
peippo säesti.
Kuuntelivat jänö, orava.

Me rannalla kuuntelimme hiljaa
ettemme häiritse
kaislaparonien vartioimia sorsanpoikia.

Tuli syksy
ensin tuli leikkivät värit
ne vei syksytär mennessään.
Linnut katosivat.

Kaislaparonit vartoivat lampea
ruskeina tupsupäisinä
hiljaa kuiskallen.
Kuului yksinäisen tiiran huuto.

Kuvastui lampeen tähtijoukko
kuunsilta heijastui.

Sinä lähdit pois.
Muistitko meidän lampemme.

Minä en mene lammelle enää.
Öisin näen siitä unta
kun ikävöin Sinua.

Silloin tulee kyyneleet.


juuli2017

[Juuli Hukkaskukka 1]

KELLO

Se kulki ajassa ajan
miljoonien tähtien alla
sumuisten pilvien alla
miljoonakaupungissa.

Se ei taakseen katsonut niinkuin ihmiset
jotka sen katsomatta ohittivat.
Ei muistellut mennyttä,  ei surrut tulevaa
niinkuin ihmiset jotka taakseen katselivat
varjojaan peläten.

Se ei ollut väsynyt
niinkuin ihmiset
jotka olivat nähneet sodan, nälän.
Kello vain ajassa ajan kulki.

Kukaan ei tiennyt mitä se ajatteli.

Jos ihminen olisi pysähtynyt, tarkasti katsonut
olisi nähnyt pilvellä toisen ihmisen


ajassa kuuntelevan.



juuli2017

[karpalo]

Hyvä Juuli.

Mielestäni mukavan oloinen kelloteema.

[Juuli Hukkaskukka 1]

Hyvä Juuli.

Mielestäni mukavan oloinen kelloteema.

Jaa... Kiitos.

[Juuli Hukkaskukka 1]

[Juuli Hukkaskukka 1]

HIIRULAISNEIDIT

Kaukana, kaukana korvessa
menninkäisten mailla
sinikukkaniityn reunassa
mustikanvarpujen alla
oli hiirulaisten kylä.

Oli mustikkapensaan alla
myös hiiruneitien kamari.
Yön kuunsillan hämyssä nukkui.
Kun aamun säteet kylän valaisi
ne lähti retkelle.

Hiljaa ne hipsutti  reunalle lähteen
sammalmättäälle istahti.
Aurinko paistoi, linnut lauloi
elo kuin hunajaa oli.

Huuhtoi hiukset
saniaiskammalla
takut oikoi, kampasi.
Turkin kaarnanpalalla suori.
Häntätupsun letitti.

Oli niillä lumpeenlehdestä hattu
pikkuisten korvien kohdalla reiät
mekot punottu  kielonlehdistä.
pienet kengät  suutarimestari
taikonut perhosensiivistä.

Sammalikossa tanssi, leikki
niitä koko metsä kuunteli.
Pöllövaarikin vanhuuttaan
innostui hiiruja katselemaan.

Ilta   joutui
usva jo nousi
lähti kotia kohdin
niityn sinikelloille niiali.

Tyynynä  niittyvilla
pään painoi
silmät sulki
hiirulaisneidit
Vilma ja Hilda.
Sinikukista unta näki.

Kuu-ukko taivaalla hymyli.



juuli2017