Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka 1]

REISSUENKELI

Minä orvokkiniityllä taivaan hipsuttelin
varoen orvokkeja kastelin,
ettei liikaa vetta ne saisi
kun taskussa essun hakulaitteeni kilahti.

Sielta Taivaanisä kuulutti
" Heti paikalla toimistooni. "
Kujeita luulin jo tehneeni
paikalle nolona hiivin.

Huoli ohi, se koskikin matkaani
lausui Taivaanisä vakaasti :

" Sinä ota ja liitele pinnalle Maan
siellä alettu on joulua juhlimaan
Sinut suojaksi lasten tarvitaan.
Ehkä vähän aikuistenkin.
Mutta muista on liikenne ruuhkainen
liitele varoen, väistä oikealta tulijaa.
Muista sääntöjä liikenteen noudattaa.
Eikä hurjastella saa ollenkaan.
Tässä on lentolippusi. "

Niin matkaan lähdin mä iloiten
oli taivas tumman sininen
tähdet kannellaan tuikutteli.
Kuu pilvestä kurkisteli.
Sen kultaista siltaa mä liitelin.

Minä saavuin illalla pinnalle Maan
Taivaanisälle viestiä tekstaamaan
uudella nokialaisella
jotta hyvin perille pääsin.

Eteiseen minä hiljaa hiivin.
Eihän se salassa onnistunut
oli Mirkkukissa eteiseen paennut
lasten jouluriemua.
Pyysin Mirkkua hiljaa olemaan,
se lupasi vaieta minusta
jos kermatilkan se saisi.
Sen komerosta mä noudin.

Astuin varoen tupaan pienoiseen
vähän myöhästyin oli käynyt jo Pukki
lapset innolla lahjojaan availi.
Oli autoja, oli nukkeja.
Silmät kilpaa kera kuusen säteili.

Kamarissa nukkui se pikkuinen
minä istuin viereen kätkyen
silitin pikkuista poskea.
Taisin itkeä tirauttaa onnesta
ihmeen tämän kun nähdä sain.
Ihan aamuun minä pientä vartioin.

Koitti aamu.
Taivaaseen lähdin palaamaan
Tuvan väelle jätin hellät hyvästit.
Varoen minä taivaalla liitelin
Muistin väistää oikealta tulijaa.
Kuu-Ukolle Joulua toivotin.

Isä Taivaisen toimistoon astelin
matkaraportin tarkan annoin.
Pyysin siunausta ihan kaikille
Ihan eritoten mainitsin :

" Isä, suojele pientä kehdossa nukkujaa. "


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

Jouluamaryllis kukkii. Tekee  kahdeksan kukkaa. Yhden  halk. n. 20 cm.
En aikaisemmin ole näin suurta saanut onnistumaan. Avaa kukkansa ainä öisin.
Kuvittelee olevansa Yön Kuningatar.

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

AGENTTITONTUT

Kaukana sinisten vuorten sinisillä rinteillä oli talvi.
Kova oli pakkanen pohjoisessa Joulupukinkin pajan ympäristössä Korvatunturilla.
Oli ilta koittanut. Tähdet tuikkivat taivaalla. Kuukin vaelsi, pilveen välistä piiloutui.
Ulkona metsän siimeksessä Korvatunturin rinteellä kannon nokassa istuskeli tonttu Topias Tohveli. Jota kaverit joskus leikillään vohveliksi kutsuivat. Se ei Topiasta haitannut. Oli nyt paljon tärkeämpää tekemistä nyt Topiastontulla. Paitsi agenttina kiltteysmittaukseen joita suoritettiin säännöllisesti vuoden mittaan. Ei olleet vain joulunalustöitä nämä mittaukset.

Odotteli, oli jo mielestään kylliksi odotellut tonttuneiti Siviä Sininuttua saapuvaksi. Oli sovittu jotta lähdettäisiin yhdessä agenttihommiin, tarkkailemaan lapsien kiltteysasteita. Suoritettaisiin kiltteysmittaus. Vaan nyt ei kuulunut Siviää. Mutta Siviäneiti olikin hieno neiti, myöhästyi usein sen akateemisen vartin. Siviä oli perinjuurin hienostelija. Nutussakin piti olla  sinisiä pikkuja mistä oli niminsäkin - Sininuttu - saanut. Oli Topiastonttu joutunut Siviäneidolle uuden kännykänkin hankkimaan. Ihan viimeisimmän mallin, deluxe- merkkisen nokialaisen. Ei kelvannut muu ja sen hankinnan takia oli Siviä nyt suostunut Topiaksen kera agentiksi lähtemään.
Aika kului. Kuu pilven raosta ihmetteli kannon nokassa odottelijaa.

Mutta ei kauan ihmetellyt. sieltä Siviä jo paikalle tipsutteli.
" No niin, voidaankin sitten lähteä siihen lasten kiltteysmittaukseen. Oikein hyvin toimii minun uusi kännyni. Oikein hyvin. " visersi Siviäneiti.
Niin lähdettiin lumista hankea taivaltamaan. Kuinka ollakkaan, tuli vastaan valtava suo. Tämän kiertäminen olisi vienyt pitkän ajan ja siihen ei nyt oikein olisi ollut varaa. Mikäli tänä iltana vielä mittailla aiottaisiin. Joten päätettiin oikaista suon poikki.
Topias Tohveli edellä , Siviä Sininuttu perässä.
Ei suo tietenkään jäätynyt kovillakaan pakkasilla. Ja niinhän siinä kävi ,,,
hups ,,, hups ,,, hups
humpsahti Siviäneiti hienoine sinisine nuttuineen kainaloitaan myöden suonsilmäkkeeseen. Tonttu Topias kiireellä pelastamaan ja sai kuin saikin kiljuvan, huitovan, kiukkuisen Siviän ylös suosta ongittua. Nyt olivat hyvät neuvot tarpeen. Siviä väänsi itkua, ei kylmästä koska tontut eivät palele vaan Siviää kiukutti hieno sininen, nyt läpimärkä nuttu. Eikä hienot tonttuagentit, ei ainakaan naispuoliset, koskaan humpsahtele suohon.
Suon laidalle metsän reunassa huomasivat tonttuagentit pelastuksen. Ihmeen. Ihan oikea heinälato siellä kökötti lumisine kattoineen. Siispä sinne. Märkä Siviä heiniin peiteltiin, nuttunsa riisui. Nyt miettimään millä ihmeen konstilla saataisiin nuttu kuivaksi. Ei kynttilää eikä muutakaan tulta voitu ladossa viritellä.
Vaan Siviä konstin keksi, kuinkas muuten :
" Nyt Tohveli alat nuttua puhaltelemaan. Oikein voimien takaa. Ja juoksemaan ympäri ladon sen minkä jaloistasi irti saat. Nuttua heiluttelet. Tällä konstilla nuttu kuivuu yhdessä hujauksessa."
Ei siinä Topias Tohvelin muukaan hyvinyt. Mikäli ei aiottu ladossa kevättä, kevätaurinkoa odotella.

Niin juoksi Topiastonttu, juoksi ja puhalsi siniseen nuttuun. Nauraa räkättivät harakat, mutta asialle ei nyt mitään voinut.
Kuinka ollakkaan, olisiko ollut Jouluntaika apuna , nuttu kuivui hetkessä. Matka kiltteysmittaukseen pääsi jatkumaan.
Saavuttiin vihdoin ihan iltamyöhällä tarkkailutalon nurkalle. Viritettiin erikoisagenttimittarit. Siviän uusi nokialainen kuunteluasemaan. Hyvin kuului lasten touhut. Nukkumaanmenot, iltapesut. Kuului äiti muistuttelevan kuuntelevista, tarkkailevista tontuista. Oikeassa oli äiti. Tarkkaan kuuntelivat tonttuagentit. Ihan kaikki.
Paluumatkalla suo kierrettiin visusti. Ei halunnut Siviäneiti kuulla puhuttavankaan minkäänlaisista soista.
Korvatunturilla laskettiin tarkkaan mittaustulokset. Ihan oikealla agenttitietokoneella.
Ja hyvin kävi. Kiitettäviä olivat kaikki tulokset. Ei edes flunssaa Siviäneiti saanut.

Tonttu Topias Tohvelin ei koskaan nähty puhaltelevan.
Ei edes viheltelevän.


juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

[Juuli Hukkaskukka 1]

"Joulupuu on rakennettu..." Nytte se sitte on se joululahjoil leikkimispäivä ko eile kävi tää hartaast ototettu Pukki. Hyvi kerkis kaikkii kilttii lasten luokse vaik nii pitkä matka ol sielt Korvatunturilt. Olkii mukava rekikel  ko muutama raati pakkast eikä tult paljo luntakaa jalaksii ettee. Ei tult jalasrikkoo rekkee.

Pienmiehel, Toka 5 v käväs tontut jo yönaikan tuomas yhe paketi isän asunnol ko isä ol unohtant avvaime ovvee jote yks paketti ol ilmestynt ennakkoo. Mut ko Pukki  sitte ite kerkis sin anoppillaa, mis aatto vietettii ... minkä osote ol Pukil annettu, se olkii jo iha toine luku.
Pienmies tarras tiukast jo ovel Puki  kättee kii ja talutti Puki  nojatuolii  istumaa . Aattel vissii ettei pääs ennää karkuu lahjoinee.  Istu syllii mut laulust ei tult mittää. Ei pihaustakaa kuulunt. Pikkis elikkä resune apina  ol käsis varmuueks turvan ja sitä  käsissää pyörttel ees ja taas. Naama ol iha peruslukemil  viel  täs vaihees  koko aja.  Lahjat jaettii ja suurin paketti pääs ensiks avattavaks. Kätet vapis ja koko pienmies ol jännityksest valkone. Mie aatteli jot hää pyörtyyp  mut ko sielt paljastu tää pelikone nii kilju ilost suoraa huutoo jot pleissteisoni keim nelone  !! ( vai mikä se ol )  ja naama levis miljoonahymmyy. Hetke näytti ensi ko naama men entist vakavammaks  ja ol ko  ois tult  itku ilost.  Muut lahjat unohtu avata kokonaa.

Sitte muisti nekkii ja seuraavas paketis olkii  ratti, kaasu ja jarrupolkimet. Voi mahoto taas sitä kiljahusta. Kuul varmaa siel omakotialueel kaikk muutkii asujat Ja sitte totes jot hää " melkei mietti  " saavans pelikonnee. Ja sitte seuras yleisöl kysymys jot - arvatkaas mitä, hänest o tää oikee hauska joulu-. Kysy isältääkii jot onks isäst mukavaa jot hää sai pelikonnee. Tietyst isäst ol.  Pukkin ol appiukko joka ko tul sitte sissää  muka pihhaa hiekottamast nii hänelkii piti kiljasta jot mä sain pelikonee !!!  Kyttäs äitins vieres silmä kovan koko aja  jot ois lähetty kottii  konetta  kytkemää ja kysel  jot juoks sä äiti kaua sitä kahvii. Vaatteet suorastaa  lens päälle vaik muullo o tahtont olla kymmene mutkaa ko pittäis anoppilast pois lähtee. Millo o jano ja kolme kertaa ainakii vessas pittää käyä. Heittää viis kärrypyörää ensinnä.  Ja hakemaa unohtuneit asjoi ja jottai ain pittää varmistaa. Mut nytte ol länne noppei lähtemää kottii.  Hirveet ol täpinät pääl.
Ja lähettiihä sin  kottii  ko ei antant pienmies mittää rauhaa.  Ilmeisest sai  äitins sen pelikonnee kytkettyy telkkuu ko ei isällee kuulunt soittoo jot tuu appuu,,, ko issäins tul miu luokse. Ko tää häne issäins o miu poika. Sano jot eksvaimo ossaa sen  kyl kytkee.

Kilttijuulil Pukki toi  ihana atsalea tuhansil vaaleepunasil  kukil ja juhlakonvehtisuklaatii jota ei oo ennää. Nii  ja eksminiä ol kovast ihastelt miu kutomii raitasukkii. Ko ol punane kantapää ja kärki.
Jote niiko pienmies totes jot hauska ol tää joulu. Joka  tosin piti muitte ensiks arvata onks hauska vai ei.
Mie näin tään  valla mahtava  ilon videolt jonka issäins otti.
jote sitä hauskaa joulujatkoo vaa muillekii

juuli

[Juuli Hukkaskukka 1]

[Juuli Hukkaskukka 1]

SURUN VENE

Vanha, hylätty vene ajautui rantaan.
Se oli kuin vanha vuosi
joka pysytteli pinnalla
vaikka se  oli tuomittu uppoamaan.

Minä tavoitin sen
täytin sen kaikella tuskalla, surulla
vihalla, katkeruudella
jotka olivat asettuneet sieluuni.
Työnsin sen takaisin ulapalle
jonka syvyyksiin oli määrä vaipua.

Se ei tahtonut irrottautua
ei palata merelle
ei hukuttaa surujani.
Rukoilin tuulta
tuuli  kuuli,
tumman veden pinnalla
kuljetti  kauas ulapalle.

Pienen murun surua, kaipausta
säästin itselleni.
Ilman niitä en muistaisi
miten hyvä minulla oli kerran ollut.



juuli2018

[Juuli Hukkaskukka 1]

Tälle runolle pitää peukuttaa, hyvin kirjoitettu.

Kiitos.

[Esmerkix]

Tälle runolle pitää peukuttaa, hyvin kirjoitettu.

Niinpäs olikin!

[Juuli Hukkaskukka 1]

Tälle runolle pitää peukuttaa, hyvin kirjoitettu.

Niinpäs olikin!

Paljon kiitoksia taas. Ihan oli värillinen teksti.