Outomaa

Ole hyvä ja kirjaudu tai rekisteröidy.

Kirjautuaksesi anna tunnus, salasana ja istuntosi pituus

Uutiset:

Outomaa on outo maa.


Sivuja: 1 ... 47 [48]   Siirry alas

Kirjoittaja Aihe: Juulin Ikioma  (Luettu 93984 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1175 : 07.03.19 - klo:14:15 »




KEIJU JA VARIS

Salomailla  kuuset naavaiset
ikihongat seuraa piti toisilleen.
Ei paistanut päivä
ei oksillaan linnut laulelleet.
Ikuinen oli yö synkkä.

Ei lammessa kalat viihtyneet
liian musta oli  vesi .
Yksinäinen ruutana
lammessa uiskenteli.
Rannat sammal tummunut peitti
käsipäivää   ranta  toista tervehti.
Ei tuulikaan täällä kuiskaillut.
Kaislaparoni, osmankäämi
torkkui rantavedessä.

Pikkuinen keiju pilvissä leikki
lammelle eksyi.
Rannalla istui ja itki.
Varis musta, vanha ja viisas
kärpässienellä aikaa vietti.
Keijun huomasi, säälitti
auttaa keijua piti.

Lennähti varis taikamaahan
sieltä valon lainaksi pyysi.
Oli noitien yö
valon taikoi noidat kurpitsaan.
Kurpitsa nokassaan
pilvien halki
varis musta , vanha ja viisas
valon keijulle lammelle toimitti.

Varista keiju kauniisti kiittää
poistui suru.
Varis musta, vanha ja viisas
lähti keijua saattamaan.
Nyt kumpikin kurpitsa valonaan
sinipilvissä liitää.


j 2019
.
« Viimeksi muokattu: 08.03.19 - klo:18:56 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1176 : 18.04.19 - klo:19:59 »

.

.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1177 : 19.04.19 - klo:09:38 »




EMILIE ja EDWARD ETANA

Sinivuorten taakse laski aurinko hiljaa.
Puppurapilvet väistyivät, illan himerrys hiipi. Syksyn kuulaat, väririkkaat lehdet tummuivat. Olivat kaikki himmeässä illassa lähes samanvärisiä. Rannan kaislat varttaan venyttelivät pinnan yläpuolella. Jostain kaukaa kuului yksinäisen lokin huuto.
Pian astuisi valtaistuimelle prinssi Syksy.

Tässä syksyisessä rantamaisemassa maahusti herra Edward Etana. Maahusteli eteenpäin hiljaa mutta varmasti.
Herra Edward oli suuren Tammilehdon asukas. Asusti herra Edward Tammenterhokodassa. Pienessä, ruskeassa.
Kovin oli Edwardherra yksinäinen. Aika kului kotopaikkoja paikkaillessa. Katsastaessa. Herra oli ruma mutta hyvin, hyvin kiltti.
Vaan yksin oli jos jos ei ihan ihmettä tapahdu.

Herra Edwardilla oli hattu sekä kävelykeppi. Hattu siksi jottei herrasmies ilman hattua liiku. Eikä ilman päivänvarjoa. Ei missään nimessä. Rahkasammalsuon varjoilukisälli vihreästä rahkasammaleesta varjon ommellut. Hattu. juolukankukasta, sinisestä. Juolukkamatsän hattumaakari  hatun vartavasten herra Edwardille huovuttanut.
Oli hatussa aukot säämittausantenneja, sarvia varten. Olivat vallan tarpeelliset nämä aukot koska usein pyydettiin sääennustusta herra Edwrdilta. Etana, Etana, näytä sarves. Ei tarvinnut joka kerta herra Edwardin hattua riisua. KävelyKkppi oli Sananjalkaviidakon kestävimmmmästä sananjalkavarresta. Herra Edwardilla se oli tunkija- ahmotteja varten. Tahtoivat useatkin siivekkäät sekä jalalliset ahmotit, ilkeät, herra Edwardin aamupalakseen.
Tämä ei kävelykepin takia onnistunut. Sillä kun herra Edward kerran, pari tunkija- ahmotteja husaisi, jo karkasivat vauhdilla näkymättömiin.
Nämä tunkiija- ahmotit.

Hiljaa, vakaana maahusti Edwardherra syksyisessä tammimetsässä. Keskellä tammenlehtien värihehkua.
Saapui vihdoin rantaan. Järveä katseli. " Voi sinua järvipolo. Pian peittää aaltosi jääkansi. Ei ui lapset. Puhaltee Pohjanviima pinnallasi." Huokaili Edwarherra. Samassa muisti luistelun, hiihtämisen. " Vaan onhan onneksi talviriemut, jottet ihan yksin talvea vietä. On iloiset lapset seurana."
 
Ei huomannut Edward-herra kuinka Tammilehdosta lähestyi herraa neito Emilie .
Kaunis Emilie.
Emiliillä vuorostaan oli keltainen kukkahattu keltaisesta unikonkukasta. Unikkolehdon hattumestarin tekemä, valkoinen päivnvarjo, päivänkakkaravarjo. Keltaisisin pilkuin. Oli eri syystä kuin Edward- Herralla. Jottei aurinko Emilien poskenpehmeää, kermanvalkeaa hipiää pilaisi. Edwardherran päivänvarjo suojasi häikäisyltä. Neito Emilien pienenpienet, huikaisevan korkeat korkokengät olivat sinisestä helmisimpukasta Sinisen Meren suutarimestari naputellut.
Kovin olivat sievät ne helmikengät.
Huudahti Emilia-neito :" Kultaseni, joko sinä kauan odotit. Minulla kun meni aikaa silmäripsien meikkaamiseen. Eikö olekin nyt kauniit. "Räpsytteli Emilieneito pitkiä silmäripsiään, loi kaipaavan katseen Edward-herraan.
Punastui neito.Edwardherra vallan häikäitsyi Emilieneidon kauniiden silmien loistaessa, Ei auttanut nyt rahakasammalvarjo. Punastui ihan. Edwardherrakin. " On. On hyvin on kauniit. Kaikkihan Sinun ylläsi kaunista on. Säkkikin varmaan. "sai Edwardherra änkytetyksi. Jotenkuten.
" Vaan voisimmeko me nyt ajatella , mikäli Sinulle sopii, lähteä lounastamaan Terhokaupunkiin. Tiedän siellä oikein mukavan, pienen terhoravintolan. Varmasti viihtyisit. Voisimme pikkuriikkisen aperitiivinkin nauttia. Lähdemmekö, rakas Emilie."
Vastasi, edelleen posket punaisina , neito Emilie : " Rakas Edward, minä tulen. Tiedäthän Sinä, kanssasi vaikka etanamaailman ääriin. "

Niin lähtivät nämä kaksi rakastunutta hiljalleen maahustamaan kaupunkia kohti.
Syksyä ihailivat. Pikkuisen sataa ropsauttikin. Vaan ei hätää, etanathan pikkusesta sateesta vain ilostuvat.Ilostui pariskunta myös syksyn väriloistosta, lehdistä. Laskevasta, luonnon kultaavasta ilta-auringosta. Niin saapuivat kaupunkiin Neito Emilie sekä Herra Eward. Aperitiivit, pikkuriikkiset, etanafingerporilliset, nautittiin.
Vietettiin aivan kahden iloinen iltapäivä. Sekä monta, monta iloista iltapäivää senjälkeen.

Viikon kuluttua julkaistiin Etana - Aviisissa ilmoitus :
- Kihlauksensa ovat julkaiseet herra Edward Etana ja neito Emilie  - .

Huuhkajien Huhutoimisto kertoi häiden olleen kauniit. Morsiusneitoina olivat toimineet pikkuiset perhostytöt.Ylimorsiusneitona toimi ihmiskansan, sitäkin oli kutsuvieraina, Leenaihmisen pieni perhostyttö. Vaaleanpunaisessa pitsimekossa. Ruusutiaarassa.
Valkeissa helmiballeriinoissa.

Onnellisia, hyvin onnellisia olivat herra Edward sekä rouva Emilie Etana.
Kaikki oli mitä parhaiten.
Näin päättyy satu, niinkuin kaikki sadut päättyvät :
Sen pituinen se.


juuli
.
« Viimeksi muokattu: 21.05.19 - klo:18:06 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1178 : 07.05.19 - klo:14:52 »



Itetaiteilija Veijo Rönkkösen työ.
Parikkalan taidepuisto.
Kovasti tykkään.

juuli
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1179 : 11.05.19 - klo:17:07 »



Onnea kaikille Äideille.

juulianna
« Viimeksi muokattu: 22.07.19 - klo:19:35 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1180 : 07.06.19 - klo:17:37 »




HUKKAVÄRIT

Se oli tuhansia vuosia vanha.
Tuhansien tähtisumujen
miljoonien tähtien takana
ikuisuudessa se eli.
Se muisti planeettojen elon.
Nyt piirittivät mustat tähdet
mustaa kuuta se palvoi.

Räjähdys surmasi tähtien valon
tuhoutuivat planeetat
sen pinta oli täynnä hukkavärejä
kuolevista planeetoista sinkoutuneita.

Se odotti uutta tuhoa
pääsisi eroon hukkaväreistä
planeettojen perinnöistä.

Se loistaisi taas.


juuli-19
« Viimeksi muokattu: 07.06.19 - klo:17:55 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1181 : 20.06.19 - klo:20:26 »



Kaunista juhannusta.
« Viimeksi muokattu: 21.06.19 - klo:11:44 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1182 : 13.07.19 - klo:19:54 »




MAFIAVARIKSET

Oli Pispalanharjulle räpistellyt varismafia uninen
yönsä oli viettänyt naavakuusen oksilla keikkuen
synkässä metsässä, korvessa piilossa kateilta,
suuhunsa nappasi jokaisen joka uskalsi ryppyillä.

Oli capo Villehartti, Yrjänä, nuorimmainen Santeri
Oli pikatienvarteen  suunnistettu vahtipaikalle.
Oli kelopuuhun istahtaneet aamuparlamenttiin.
Nyt mietittiin mitä tehtäisiin  kun päivä valkenee.
Silllä aikaa kaikki tarkasti pantihin merkille.

Villehartti tupakkikurkullaan ensiksi köhimään :
 " Essonpaariin ei ainakaan siellä viimeksi kävi nolosti
Leijonien kokouksessa joutui puheen pitämään.
Ei asiasta tiedetty mitään. "

Taas pantiin nokat yhteen asia syvältä pohdittiin
kun Yrjänä äkisti kuulutti :
"On Toropaisen Natalian mansikat kuulemma kypsiä
nehän me tiedämme entuudestaan on taatusti hyviä.
Mitäs jos sinne räpytellään ihan joukolla aamupalalle."

Kannatti sitä tietenkin ihan jokainen,
oli Natalian mansikat maakunnankuuluja.
Käyntiin räpyttimet, lentoon joukkko räpisti
nelosvaihteella hurjalla matkaa jatkettiin.
Vaikkei  harmia, ei kiirettä varismafialla.

Jo pilkotti puiden takaa Natalian mansikkamaa
sitä kohti joukolla nokat suuntaamaan.
Alettiin laskeutua kohti mansikkarivistöjä
kun huomattiin punaisia outoja kylttejä
pitkin ja poikin mansikkamaalla
ei koskaan oltu nähty moista.

Santeri joka vähän osasi  lukea, alkoi kylttejä tavata
- Pääsy kielletty. Miinoitettu. Käynti omalla vastuulla -.
Päästi Villeharti ruman sanan, Santeri varoitteli :
" Älä manaile Hartti. Rumaa se on. Äitikin kieltänyt."
Vielä enemmän suuttui Vllehartti.
Koko kulmakunnan herätti.

Ei auttanut, räpistimet lentoon, suunta yläilmoihin
perässä haukkuva koiralauma, kylän kulkurikatit.
Muutama isäntä haulikkoineen mafiaa seurasi
pikkuisen siinä Santerin  perssulat kärvähti.

Kelopuun oksalle onnella koko lauttue räpisteli
pikatien varressa pohdittiin mikä pieleen meni.
Kiukkuinen Hartti manaili varmuudeksi
 korkeimmalla oksalla :
" Ne tynamiitit pitää kieltää lailla
uhkailee ne reiluja rosvojoukkoja. "
Eipä siihen sanomista ollut kellään
varismafia vain nokkaansa nyökytteli.

Yöllä unessa naavakuusen oksalla
jokaisella nokassa punainen mansikka suli.

juuli
.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1183 : 14.07.19 - klo:15:55 »




LENTO

Tähtien alla
jossakin siellä
taivaanrannalla asusteli
silmänkääntäjä Mikkelsson.

Pajassaan
kuun valossa
outoa laitetta rakenteli.
Pyöräänsä, avaruuspyörää
hitsaili, kilkutteli.
Öisin oli työ tehtävä
taiat, loitsut tehosi.

Valmistui pyörä
avaruuteen tähtien taa
Mikkelsson lähti seikkailemaan.

Matkalla tähtiin taakseen vilkaisi
silmänkääntäjä Mikkelsson.
Sateenvarjonsa liiteli siellä
kohti avaruuspyörää suunnisti.
Varjon pyöräänsä Mikkelsson pyydysti
ei tiedä vaikka sataisi.

Viereen Maan Mikkelsson jäi
vaikka luulikin tähdissä käyneensä.

Kotiin Mikkelsson palasi
varjonsa naulaan ripusti.

Matka tehty
unessa Mikkelsson kuussa käväisi.


juuli-19
.
« Viimeksi muokattu: 24.07.19 - klo:23:15 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1184 : 29.07.19 - klo:14:32 »

Maailma on muuttunut kovin siitä kun Juuli ynnä ikätoverit töppöstelivät kotopirtin lattialla. Ei tullut aikaisillekaan mieleen lentomatkalle lähteä. Nyt on toisin. Kun katsoo lentotietoja googlelta missä näkyy kaikki maailman koneet ei voi kuin kauhistella mikä tungos on esim. New Yorkin kohdalla. Miten tuosta sumasta kukaan kentälle tai pois sieltä selviää.
Etelänmatkoja ei omalla autolla tehdä. Slalomrinteillekin usein lentäen. Myös työmatkat, pidemmät lennetään. Vaikka omatunto suorastaan rääkyy autolla kulkemaan.
Ennen kun ei paljon lennetty ei paljon putoiltukkaan. Nyt tullaan alas, pudotaan ei omasta tahdosta melkein joka päivä jossakin. Väkisin tulee mieleen ovat koneet monimutkaisine varusteineen niin heikkoja että jo esittelyssä kivenä maahan tullaan.
Vai eikö pilotti kenties ole ihan normaalikunnossa. Onko kentän henkilökunta vajaata , puuttuuko tarkkailija tältä osin että koneen rattiin päsee milloin vain ja missä kunnossa tahansa.  Jos niin ei ole onko koneiden teko niin heikko etteivät kestä. Tai onko lyöty laimin huolto. Vai tekikö pilotti huomaamattaan se lopullisen putoamisvirheen. Onko koulutus puutteellinen.
Minä en tiedä.
juuli
jk. Kuva on matkan iloisesta osasta. Tuskin halutaan katsella kuvaa pirstaleina olevasta koneesta.
.
« Viimeksi muokattu: 29.07.19 - klo:20:13 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1185 : 30.07.19 - klo:14:30 »




LUOSTARIN VANHA

Tummassa illassa vaelsi luostarin vanha munkki.
Hävitettävä oli luostari, sen usko uusi määräsi.
Munkki, asuja ainoa.
Veljet ikiuneen vaipuneet.

Ei eteensä munkki nähnyt, tähdiltä suuntaa anoi
pilvet mustat taivaan peitti
ei tähdet vastanneet.

Puut vihreät joskus lämpöä soi
nyt vain vihreän kylmyyden loi
Ei yöpyä juurellaan halunnut munkki

Meren löysi.
Turvekömmänä rannallaan yön suojan antoi.

Nousi aamu
luodollaan huuto tiiran.
Ei herännyt
ei matkaa jatkanut vanhus
oli ikilepoon vaipunut
vanha apotti luostarin.


juuli-19
.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1186 : 08.08.19 - klo:15:09 »




VISIITTI

Sain minä vieraaksi perhosen
minä, peltojen kauhistus, pellonojien rumistus.
Oli perhonenkin vaatimaton, kai kaaliperhonen.
Niin me istuimme lähekkäin, minä ja perhonen
kaksi rumuuttaan surevaa.

Kielellä perhojen kuiskasi perhonen :
" Nyt en minä ole ainoa. Olet ruma sinäkin.
Ei  vain minua tuijoteta sanota onpa se kalpea
ei tuommoinen ole perhonen,  mikä lie turilas.
Vaan et ole kaunis sinäkään sinusta sanotaan
ei tuo ole kukka ensinkään mikä lie rikkaruoho. "

Hetken ne vaiti istuivat  sitä rumuuttaan surivat
kun jostain ilmestyi sittikuoriainen, nosti lakkiaan
kumarsi kohteliaasti, ihan maahan asti :
"Saanko tiedustella, miten on päivä mennyt
ihanilla neideillä.
Saanko pyytää pienelle aperitiiville
tai punaiselle limonaadille.
Päivänkakkarabaarin. "

Ohdake perhoa vilkaisi:  "On tämä ennenkuulumatonta
sittiäinen kehtaa drinkille pyytää meitä kahta kaunista.
Mutta voidaanhan me lähteä.
Ei ole muutakaan tekemistä meillä kahdella kauniilla."

Niin ne lähtivät.
Ne kolme kaunista.


juuli
.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1187 : 10.08.19 - klo:10:14 »




PRINSESSA NOKKAVA

Jossain kaukana maan sylissä
asui nokkava prinsessa.
Maa oli Maahismaa
toimi maahiset palvelijanaan.

Raunio oli linnansa
sen salissa pöllöt pesi.
Nokkava sen kuvitteli
kistallipalatsiksi.

Puistossa nokka pystyssä
kulki prinsessa nokkava.
Maahiset laahusta kannatteli
perhot nokkavaa piiritti.

Maahiset, sulkapäiset
jotka laahusta kannatteli
toisilleen kuiskutteli:
"Saisi lentää nokkava nokalleen
se opiksi olisi."

Jopas jotakin, niin kävikin
lensi nokkava nokalleen
nokka maahan vaon aurasi
riiviöt maahiset nauraa julkesi.

Nokkansa mullassa
linnaansa palasi prinsessa.
Nyt katsoo nokkava tarkasti
mihin astuisi.


juuli-19
.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1188 : 25.08.19 - klo:15:37 »




KUVA

Ohi näyteikkunoiden
katuja kapeita kaupungin
kulki pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.
Päämääränä valokuvaamo.

Tyttöä pelotti.
Oli serkku kertonut
siellä leimahti salamat
mustasta lakanasta.

Äiti sanoi
ettei siellä tuli leiskunut
mutta mistäs äiti
sen niin varmaksi tiesi.

Tukka kammattiin
korkeaan tuoliin istutettiin
käskettiin hymyilemään
sanomaan muikku.
Kumpaankaan ei suostunut tyttö
jos se muikku näkyy kuvassa.

Maksettiin,
kadulle taas
pikkuinen tyttö
käsi tiukasti kädessä äidin.

Ulkopuolella kaupungin
metsään siirryttiin.
Pitkä matka kotiluolalle
syvällä metsässä
polkua kuljettiin.

Kuva valmistui
oli kuvassa

menninkäistyttö pikkuinen
heimonsa viimeinen.



juuli-19

.
« Viimeksi muokattu: 25.08.19 - klo:16:01 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1189 : 27.08.19 - klo:17:44 »




LOVE

Minä olin metsän sieni, ihan tavallinen kanttarelli.
Kun hehkui värit syksyn minä rakastuin etanaan.
Ei siinä kauan aikailtu
muutti luokseni asumaan.

Se tuki varttani hentoa, minä sateelta suojasin.
Mietin minne johta tieni kun etanaan turvasin.
Meni kesä, tuli syksy, myrsky metsässä myllersi.
Yhä jatkui yhteiselo.
Luonto talvea odotti.

Tuli talvi,  valkean hunnun heitti ylle mun lakkini.
Kuinkas ollakaan, miten sattuikaan
lähti etana matamaan.
Jätti minut kuin rukkasen.

Matkasi muille maille, minä jäin tukea vaille.
Minä käperryin, minä luhistuin
se oli minun loppuni.

Vaan syksynä tulevana
kohtaan etanan uudestaan.


juuli-13
.
« Viimeksi muokattu: 27.08.19 - klo:17:51 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1190 : 28.08.19 - klo:15:44 »




OSCAR ORAVALA

Metsässä kun kävelin, ympärille katselin
niin outoon kurreen minä törmäsin.
Oli kurre tämä mitä muotitietoisin.
Pesäkolon sisäänkäynnit oli reunustettu
oikein rautakehikoilla.
Kolossaan kai teeveekin sekä tietokone.
Sopi sitä naputella vaikk` kuinka pitkä tovi.

Kurrelta mä utelin mistä kaikki peräisin.
Kurre nauraa virnotti : " Roskatunkiolta.
Ihmiset kaikki heittää kun tulee uutta.
Minä poika etsiskelen, vanhan keräilen
Itsekseni rakentelen, koloani parantelen.
Mulla oikein toilettikin, sisävessa vallan.
Eipä tarvi kykistellä naavakuusen alla.

Lystikseni asustelen, elo hyvin maistuu.
keittiössä, grillissä onkiliero paistuu.
Toivotan nyt sulle, - Tervetuloa.
Varo oven kamanaa, on se sulle matala.
Käyhän istumaan. Viereen takkavalkean."

Minä olin äimistynyt, jopa on orava
Hallussansa oli sillä elämisen kikka.



Juuli -13
.
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1191 : 04.09.19 - klo:19:32 »

Ihmiselossa sattuu mukavaa ja ei-mukavaa. Ottaisi mieluusti sen mukavan vaan ei ole aina saatavilla. Siinä oli pakkorako ei-mukavan kanssa.
Sain jalkaani ruusun. En tosi ruusua vaan strepto-coccis nimisen bakteerin. Ihan kutsumatta tuli. Se tiesi viikon antibioottikuuria. Auttoi mutta lopullinen listiminen tehtiin keskussairaalassa tiputuksessa.  Sieltä pois ja hoitoa jatkettiin pari kertaa viikossa terveysasemalla.
Kerran taas lepäilin hoitopöydällä ja hoitaja ilmestyi kahden vyötä muistuttavan kangaskaitaleen kanssa. En ehtinyt kysyä mitä nuo on kun hoitaja tokaisi jotta tässä nää on tukisukat. Tuijottelin kapeita hienokudottuja kaitaleita. Hoitaja : " Nää o kyll iha kauhia tiukat ko näitte tarkotus puristaa suonet tiukast.  Sillo lähtee kävelemmää pasilisko  ko verekierto vilkastuu ."  Tuijotin sukkia epäuskoisena. Näitä tasapaksuja noin neljän sentin levyisiä listoja. "Et voi olla tosissas",,"sain uihkaistua hoiturille joka sai sentin verran sukat venymään. Sanoi olevansa ja minun  oli nämä jalkaani saatava jollakin keinoin. Totesi vielä että näihin on käyttöohje jossain mutta ei nyt tähänhätiin löydä.
Niinpä sitten tukisukat kainalossa asunnolle palailin. Yritin muovipussinkin avulla  saada operaatiota etenemään. Seurauksen oli muovipussin hankala poissaanti. Sukat palasivat lähtöviivalle. Hikosin litran ja käsiä särki. Ei menneet koipiin, sukat.
Seuraavana aamuna tuli apteekkarska tuomaan roppia ja huomasi sukat. Neuvoi miten ne parhaiten saa jalkaan. Ja menihän ne. Sukissa oli etuosassa vain kantapäät joita reunusti täysin venymätön kapea kaistale ympärillä. Sitä ei voinut pitää vaan oli saksittava reunakaitaletta muutamasta paikasta auki.
Ei ne vieläkään ihan ilman ähellyksiä mene. Varsinkin ruusukuopan päällä olevia siteitä on paha ylittää.  Huomasin kuitenkin että nämähän on oivat vehkeet . Turvotus kipeästä ruusukoivesta lähti jo ekapäivänä. Ei tunnu edes puristusta vaikka hirmuisen kiristävät on. Nyt on uutuutena vetoketjut.
Asiaan kuului tietty etten saanut mitään informointia onko se strepto vielä vai ei. Olin jo tottunut vaisuihin tietoihin . Olin 11 v MRSAN kantaja. Vaan nyt paljastui ettei sitäkään ollut ollut senkummemmin kuin enää ruusuakaan joka oli lähtenyt muille ruusumaille. MRSAssa oli puolensa, sain aina yksityishuoneen sairaalassa.
Ei koiraa karvoihin.
.
« Viimeksi muokattu: 13.09.19 - klo:13:28 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1192 : 10.09.19 - klo:13:24 »




KUUN LIEKIT

 Yön tähdistä liekit ilmaantui
 Polttavat lieskat suli
 yöhön hymyttömään.
 Avaruus tulessa välkkyi
 hehkui linnunrata.
 

 Kuu vanha lieskoista tähtien
 syttyi palamaan.
 Elää ei kuu tahtonut
 piti lieskoja ystävinään.
 Paenneet tyttäret kuun
 oli vartijoina tähtien valon
 kaukana, kaukana poissa.
 
 Kun nousee uusi kuu
 ei koskaan se täytenä loista.
 Horisontissa uusi kuu
 valju, kuultava, rampa.
 Ei tunteneet rannan kaislat,
 Kuun kumartajat
 ne odotti loistoa vanhaa.

 Varjottomuuttaan oudoksui
 öinen kulkija Maan.



juuli-19
« Viimeksi muokattu: 10.09.19 - klo:14:20 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1193 : 13.09.19 - klo:12:25 »

Ihmisen syömis- ja juomiskäyttäytyminen on ollut jokaisen henkilökohtainen asia. Ainakin silloin kun ruokaa oli /on valintaan saakka. Nyt on professoritason ynnä muut korkeasti koulutetut puuttuneet siihen. Ynnä politiikot vaikka ei  ylen korkealle kirjatiedossa päässeetkään. Mutta puuttua tähän ruokapuoleen täytyy. Kun ajattelevat tässäkin ihmispolon parasta. Nostavat lihatuotteiden  niin korkeaksi ettei tavallisella sukankuluttajalla riitä eurot. Kun ruuan lisäksi tarvitsee paljon muutakin. Katon päänsä päälle ainakin.
Kun ihmisentaimi vielä töppöstelee lattialla aloitetaan heinien syöttäminen. Ei töppöstelijä vielä ymmärrä mitään siitä mitä suuhun laitetaan. Nielee nätisti vaan.

Ihmiskunta jo alkuaikoinaan kantoi luolaansa lihaa. Eivät luolamiehet eikä senkummemmin naisetkaan marjoja miksikään noteeranneet. Olivat ehkä kielonmarjoja maistelleet kun oli niissä nätti punainen väri. Kun tuli oksettava, pyörryttävä olo ei niihin senjälkeen kajonneet. Yleistivät olon kaikkiin muihinkin maassa kasvaviin. Paitsi poppamiehet jotka suosivat punaista, valkopilkkuista  sientä jonka nimeä ei kukaan vielä tiennyt.

Aina on ihmiskunta lihaa syönyt. Jopa toistensa lihaa.Tämä tapa on, jos on jäänyt unohduksiin. Yleisin liha on on ainakin meillä tämä lypsikkien liha. Ynnä sika. Mitä nyt hirveä ynnä nykyjään heinäsirkkoja pöytään osuu. Intiassa ei lypsikin lihaa syödä. Jos joku siellä siihen syyllistyy voi käydä ettei mitään muutakaan lihaa enää syö.
Lihassa on tärkeät proteiinit. Niistä ei tanhuvvavaari eikä muutkaan vaarit olleet koskaan kuulleet. Vaan lihaa syötiin koska siitä lähti nälkä. Marjoihin ynnä salaatteihin joita ei tanhuvvavaarin aikana ollut, katsahdettiin vinosti jälkiruokavispipuuroonkin ja lausahdettiin jotta tuotahan minä en suuhuin pistä. Nytkö ihmiskeho on niin muuttunut noista luola-ajoista että enää ei lihaa tarvita. Napsitaan vitamiinit ynnä muu purkista.
Tämä kasvisvillitys ajaa lihantuottajat pankrottiin. Minä en ota kontolleni lihaisäntien pankrottia lypsikkkien ynnä muiden lihaa omistavien listimistä syöjien puuttumisen takia.
Takuuvarmasti.

juuli

jk. Kyytipoikana vihannekset.
.
« Viimeksi muokattu: 13.09.19 - klo:12:32 kirjoittanut Juulianna »
Kirjattu

Juulianna

  • Täysjäsen
  • Poissa Poissa
  • Viestejä: 26
Vs: Juulin Ikioma
« Vastaus #1194 : 17.09.19 - klo:16:16 »

  Paljon puhutaan nykyisin koulukiusaamisesta. Syitä siihen löytyy pukeutumisesta, erikoisesta ulkomuodosta, kotioloista. Melkein mistä vain. Lasten mielikuvitus on melkoinen. Vaan on se mielikuvitus tai sen puute melkoinen vanhemilla. Se alkaa jo nimenannosta tälle uudelle kansalaiselle. Olisko kenties parempi antaa joku muu , tavallinen nimi uudelle töppöstelijälle kuin tytölle  Valio, Varma, Mainio, Bunlög joista ei tiedä onko ne tytön vai pojan niinkuin ei näistäkään Wellamo, Launo, Keimo. Kasper ja Jesper tuo mieleen Kolme iloista rosvoa. Yksi käytetty kumpaankin sukupuoleen  on Kaino.
Toisaalta kun nyt ei pitäisi sanoa poika eikä tyttö niin nimi jota molemmin puolin käytetään sopii hyvin.
Ei sanota enää Teiksi eli teititellään vanhempia.  Ettei mene oppi niinkuin pikkupojalle jolle äiti piti esitelmää kun hänen oli sanottava vanhempiaan Teiksi. Meni hetki ja äiti keitteli puuroa. Poika seisoi vieressä katselemassa ja ilmoitti: " Teiksi siinä vaan puuroa keittelee. "

Kirjailija Kiannon lahjakkuus puhkesi myös osaksi lasten nimissä:
Orvokki Helmi Simpukka, Otso Tähtivalo, Veijo Virmo,
Viena Karma Sirkka Salama Kesäheinä Saarenruusu Pikku-Hilkka,
Jormo Gabriel Sotavalta,  Sorjo Uolevi Sotaprinssi,  Raida Tsikko Tellervo, Marjatta Iltatähti.

Kyllä ne yhden Launon voittaa.
.
Kirjattu
Sivuja: 1 ... 47 [48]   Siirry ylös
 


Sivu luotiin 0.063 sekunnissa. 23 kyselyä tietokannasta.