Juulin Ikioma

[Juulianna]

Se o kesä ny.

[Juulianna]

Iät kaiket on senhetkisen nuorten käytös tai käyttäytymättömyys ollut vanhemman väen ehtymätön puheenaihe. Aina se lisäksi on erittäin huonoa ja puutteellista. Miten eivät muista omaa vasikkana oloaan. On nuorten käytöksessä kuitenkin korjaamisen varaakin. Esim:
Niiaus ja pokkaus , jalan raapaisu eivät ole enää in.  Olisiko syynä kun poika yritti luisuttaa lattiaa pitkin vasenta jalkaa vasemmalle siirtää ja takaisin niin että pieksut paukahti sattunut nurinmeno väen edessä  kun tasapaino petti eikä senjälkeen kokeiltu. Kumarrus jäi kun siinä ei tarvinnut kuin lakkia nostaa.
Niiaustakaan ei suosi enää kukaan paitsi kuninkaalliset. Meillä ei koskaan niin alas niiattukaan. Epäilen ettei sieltä ominvoimin monikaan olisi ylös pääsyt. Matala niiaus lennätti tytön useinkin pepulleen. Eikä kova lattia ollut paras mahdollinen laskeutumisalusta. Siksi varmaankin joutui niiauskin listalle out.

Kokonaan eri juttu on aikaisten käytöstavat.  Monta ihmeellistä juttua on niissäkin. Yksi on kaikkien tuttu, kruusailu kahvipöytään mennessä. Kun ei aina ollut ruustinaa pelastamassa. Siinä katseltiin toisiaan ja arvailtiin kuka se vanhin on. Arvokkaita kaikki , tottakai,  mielestään olivat . Mutta vanhin, ei ikinä.  Siinä kävi melkoinen silmänluonti ja arviointi kuka se ensiksi pöytää kohti astelisi.
Viimein joku uhrautui eikä likikään aina se vanhin. Osalla naisista otsa kurtistui. Ei asialle kuitenkaan enää mitään mahtanut. Piti pidellä sormenpäissä johon kahvi kaadettiin kupista ylhäällä sitä lautasta kun oli se muoti vallalla ja puhallella, ryystää niin että korvat lukittui. Sokuripala piti olla hampaiden välissä. Toinen muoti oli  edellistä äänettömämpi suosi etusormen ja peukalon välissä kuppia,, pikkusormi sirosti koukussa. Nyt ei ryystetty. Paitsi vanhat ja puolikuurot muistamattomat.

Heinäpellolle tuotiin kahvi paikanpäälle eikä silloin pahemmin kruusailtu . Piika aloitti lähimmästä kuppiparista kaatamisen oli siinä kuka hyvänsä. Pullalauta.nen lähetettiin kiertämään ja se otti jonka kohdalla lautanen oli.
Ne kahvit taisivat monen mielestä olla todella juhlakahvit kun heinähommat olivat kaikille yhteiset eikä oikeastaan eritelty kuin pikkupojat jotka toimi heinäseipään nappulapoikina. Se oli arvostettu homma. Eihän hankoaja päässyt eteenpäin ellei nappulaa ilmestynyt seipääseen kuivattelemaan hankoannoksia heinää.

Karavaanarit joivat kahvinsa vaunuissaan ja retkeilijät levittivät viltin ruohikolle ja siitä  kukin kuppinsa ja pullansa haki. Vuoroja ei ollut eikä niin ollen syynäämisiäkään jotta tuo otti ennen mua.
Yleisiä kahvinjuontipaikkoja olivat baarit, ravintolat ja kioskit. Niillä oli tarjoilu ja juonti vapaa ryystää, pikkusormi koukussa, miten vain .

Se kallein kahvi maailmassa on  sivettikissa papanat tai missä muodossa kissankakka siellä jossain etelämaissa esiintyy. Joka tapauksessa kissan suolisto ei sulata kahvipapua , saa vain erityisen aromin se papu. Tosin minä en henk. kohtaisesti ole erityisen suurta arvoa antanut meidän Mirkun kakan aromille.
Semmosta.

Nyt googlelle vilkaisemaan mitä mahtaa maksaa sivettikahvi.

juuli

kuva pinter.
.

[Juulianna]

-
Äsken kirjoitukseeni tunki kaksi erillistä mainosta jotka klikkasin pois ja samantien kirjoituksenikin pois. Eivät näytä tulevan  tyhjään  tilaan.
juuli

[Juulianna]

On alettava jalkapyykille .
juuli

[Juulianna]

KATOAVAT TAVARAT

Minulla kummittelee. Ihan keskellä kirkasta päivää kämpälläni vierailevat aaveet, haamut, manat, henget, mitä niitä nyt onkaan. Enkä tiedä mikä näistä vai kaikkiko yhdessä. En minä niitä tietenkään näe mutta tekoset, pienet pilat aaveiden mielestä kyllä näen enkä osaa ajatella niitä pieninä hassutteluina. Ennen ne mekkaloi öisin mutta nyt on otettu päivä jatkeeksi. Niitä ei mikään pitele eikä ne enää kaihda päivänvaloa.
Onko niillä yhteys tähän koronaraivoajaan kun nyt nämä , sanotaan nyt poltergeistit ovat tulleet tosi röyhkeiksi. Henkilöön ne ei kiinni, onneksi käy eikä niillä ole minkäänlaista astaloakaan . Ei ainakaan käytä sitä. Eka kerran oikeastaan täysin nähtävissä   olevin seurauksin mellastivat  viime jouluna. Sanotaan että aaveet pysyy piilossa joulun ajan mutta ei ainakaan tämä.
Poika toi minulle jouluna ruusun. Pienen , nätin kukkivan. Hoitelin sitä kuin kultapalaa ettei vaan lopahtaisi kukinta kun joskus on sattunut niinkin että typpi loppuu kukkaraasulta ja kuolee pois. No, tämä ei osoittanut mitään merkkejä typen loppumisesta vaan kukoisti niinkuin ruusun kuuluu. Kovin oli nätti. Ja hieno oli tuoksu.
Yhtenä aamuna vilkaisin ikkunanalustaa toisenkin kerran. Hyvänen aika,,,,ruusu puuttui. Olen täysin tietoinen unissakävelystäni ja sen syyksi tämän nyt laitoin. Aloin haeskelemaan kadonnutta kukkaa. Ensiksi hyyskään syynäämään koska hyyskä oli öinen logistiikkakeskukseni. Ei ollut. Ei.
Sitten availemaan  kaappien ovia, ei ollut. Ei oikeastaan voinutkaan olla koska kaapit pursuivat tavaraa. Ei olisi ruusu sinne mahtunut. Pienikään semmoinen.
Sitten partsi. Ei. Sängyn, sohvan alustat, vaatehuone, sauna. Ei kun ei.
Viimeksi roskis. Ei ole. Ei ole edes multaa jota yleensä roiskuu joka puolelle kun kukkaa roskikseen ängetään. En keksinyt muuta selitystä, olin vienyt sen ulkoroskikseen mikä ei ollut koipirepsun takia mahdollista. Siis nämä möröt olivat ainoa mahdollisuus.
Nyt katosi pari päivää sitten sakset. Fiskarsin oranssit. Sama haku toistui. Ei löydy. Saksien asemapaikka oli tiskipöydän laidalla vanha posliinitarjoiluvati , sellainen soikea. Sinisin kukkasin. Siinä majaili myös puinen voiveitsi ja juustohöylä.
Tänään aamulla petasin sängyn, join aamukahvin , söin puuron. Siis täysin hereillä. Joku soitteli kovasta myrskystä joten hereillä minä olin.
Jostain syystä menin alkoviin. Siellä pitsipäiväpeitteellä suorassa rivissä kuin alokkaat olivat nämä kolme esinettä. Sakset, voiveitsi, juustohöylä. Killtelivätkin kuin,,,. En ole vielä niin dementoitunut että löydettyäni jonkun kadonneen asian  en veisi paikoilleen vaan kokoaisin näyttelyn sänkyni päiväpeitteelle.

Eipä tässä muuta kuin se että minä alan vähitellen pelkäämään. Nyt jo on lieviä oireita ilmassa. No, ei ilmassa vaan selkäpiissäni vaeltelee joukko muurahaisia.
Totta.

juuli
.

[Juulianna]

SIENELÄ

Ulkopuolella Metropolin
lähiöistäänkin kaukana
takana vanhojen kuusien
sijatsi sienien valtakunta.

Kuvitella ei osaa kukaan
valtakuntaa sienien.
Oli sienillä kuningaskin
oikein herkkutatti
Amandus Ykkönen
vaimonaan kärpässieni
Cavala Kakkonen.

Lapset monilukuiset
aivan  erinäköiset
kaikki pahantapaiset
kuusen alla riiteli.

Ei kaukana
Amanduksen hermostus.
Pahalla äänellä karjaisu:
" Turvat tukkoon
muuten  seuraa siellä
kaikkienaikojen  risutus."
Nuorin prinsessa kikatti:
"Ei risua löydä isukki.
Aina on vatsa tiellä."

Silloin jostain kuusien takaa
kuului rapinaa
kuului toistakin ja kolmatta.

Amanduksen muoto muuttui
ihan valkoinen lakana
kuusten taakse kurkotteli
hetken hiljaa, karjaisi:
"Siellä on sienestyspartio
ei auta enää vartio.

Kaikki mökkeihin sännätkää
ei sieltä ne tule etsimään.
Kaikki tuvat onttoja, lahoja
kasvaa  toukkia, matoja.
Niitä ei partio huoli."

Niin kulki partio ohitse
mökkejä tuskin vilkaisi.

Saivat rauhassa elellä
rauhassa mökit mädätä.

En tiedä mitä kuuluu Sienelään
ehkä kaikki on ihan entisellään.


juuli2020

[Juulianna]

Tämä elämä menee niin ettei yllätyksiltä välty oman itsensäkään suhteen. Vaikka miten väittää että itsensä tuntee.
En minäkään  itsessäni enää uusia puolia havainnut.
Vaan niin kävi että oheinen juliste/lakana/taideteos ei löydä paikkaa asunnossani. Aikanaan Tampereella asuessani ostin se torifiistä kun silloin sitä niin erinomaisena pidin. Tämä puuvillalakana maksaa uutena 38 € . Minua huijattiin kunnolla sillä minä maksoin siitä 150 €. Myyjä väitti ettei niitä enää valmisteta. Voi niinkin olla mutta miksi uuden hinta ilmoitetaan. Sitä minä en silloin tarkistanut joten kiltisti maksoin pyydetyn hinnan kun luulin suuren taidelöydön tekeväni.

Olen pitänyt itseäni jonkinmoisena sisustajana. Ei ole asuntoa ollut jossa jokaiselle tavaralle ei olisi oma harkittu paikkansa. Nyt tämä lakana oli ainakin kolme vuotta seikkaillut vuoroin komerossa, vaatehuoneessa ja sohvalla johon sen aika-ajoin nostan inspiraation toivossa. Asia kun sattuu olemaan niin ettei ole ainuttakaan tyhjää seinää kun kaikilla on taulu ja ryijy, ryijy ja taulu plus muut tärkeät esille pantavat. Joskus ihmettelen itsekin niiden määrää. Kaikkien alkuperää en heti muistakkaan. Selviää kyllä kun hetken mietin.
Nyt tuijottavat nuo papukaijat joita ensin luulin teeriksi, punaista nokkaa luulin läikäksi, minua ikäänkuin todeten että ilman paikkaa jäävät taas tässä huushollissa. Ikuisiksi vaatehuoneen hyllyasukeiksi. Se ei pidä paikkaansa sillä asuivat ne yhteen aikaan saunassakin kun se toimii minulla varastona kun en siedä sitä onkaa. Siis omalaatuista kuumuutta jossa happi on poistunut.
Minä siis tuijotan takaisin ja varsin hyvin tiedän ettei sitä paikkaa tälläkään istumisella löydy.

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. Aina sillä säilyy lakana-vaatepinot jossain varastossa. Joten niitä harvinaisuuksia on ilmeisesti jos ei määrättömästi niin paljon ainakin jäljellä.
Taavamuori osti huutokaupassa laatikollisen vanhoja höyliä. Kotona vaari ihmetteli että mitäs sinä noillakin teet. Taava tokaisi: " On sitte kalua kirjotuksis. " Tarkoitti perukirjoitusta.
Onko minunkin todettava
"On sitte kalua kirjotuksis."

juuli

[Juulianna]

Lukupiiri.

[Esmerkix]

---

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. ---

Kokeilepa Juuli laittaa sille kehykset ja lasi päälle. Kehys saattaisi tehdä siitä arvokkaamman näköisen ja lasi päällä haihduttaa lakanavaikutelman. Hieno puinen kehys, sellainen 5 cm leveä, esim. siniharmaaksi maalattu, ja joka olisi kuvioitu pinnaltaan, voisi mielestäni olla aika hieno.

[Juulianna]

---

Tuijottaessani huomaan etten oikeastaan pidä tämänlaisesta taiteilusta yhtään. Mikä minut sai sen aikanaan isolla rahalla ostamaan. Se ilmeisesti kun luulin ostavani katoavaa marimekkoa. Niinkuin se nyt minnekään , ainakaan lopullisesti pimeyteen haihtuisi. ---

Kokeilepa Juuli laittaa sille kehykset ja lasi päälle. Kehys saattaisi tehdä siitä arvokkaamman näköisen ja lasi päällä haihduttaa lakanavaikutelman. Hieno puinen kehys, sellainen 5 cm leveä, esim. siniharmaaksi maalattu, ja joka olisi kuvioitu pinnaltaan, voisi mielestäni olla aika hieno.

Varmasti olisi hieno. Vaan ei poista tilaongelmaa. Jospa vaikka partsin takaseinälle. Ei kastusi, homehtuisi kylläkin. Ei käy sekään. On otettava entisiä alas . Eteiseen sopisi kun poistelen muita.
Siitä tulee lasin kanssa hirveän painava.