Juulin Ikioma

[Juuli Hukkaskukka]

.
Kiitos , karpalo, omakuvastasi. Singeerausta jäin kaipaamaan.

[Juuli Hukkaskukka]

.
Signeeraan Singerillä.
.

[karpalo]

.
ei huolta Juulista. Kun laaturyhmä saapui Näkkäriltä, Juuli on kuin pyhäkoulutyttö.

Sen täytyy olla miehinen mies, ruislimppua popsiva
ei mikään ruipelo näkkäriä järsivä.  

Tommoista kuitenkin olet itse toivonut. Ja aina paranee:



Tossa kunnossa ei Woarmaan (T:reen murretta sanalle varmaan) muuta jaksa tehdä kuin oleilla divaanilla.

PS. Lattiavahvikkeet on toimittanut " THE STRONG STEELBETONG  BOYS & CO"

[Juuli Hukkaskukka]

.
Älä kuule leiki ajatustenlukijaa. Pieleen menee.
.

[karpalo]

.
Älä kuule leiki ajatustenlukijaa. Pieleen menee.
.

Häh ?

Sanoithan, että et tykkää ruipeloista ?

[Suti]

Eiks tuo ollutkaan Hukkasen kuva?
Hukkanen ei varmaan juoksentele vieraissa.

[Toope]

Poliittisesti korrektina käyttäisin toki mieluummin termejä isoluinen, horisontaalisesti suhteeton tai vakavasti lyhytkasvuinen painoonsa nähden, kuin termiä lihava. Se on minusta kovin leimaava termi.

[Juuli Hukkaskukka]

 .
Jospa.....

Ei ole Taivaan olemus ollenkaan Kirjan mukainen. Kirja on kirjoitettu joskus kakstuhatta vuotta sitten. Kaikki on muuttunut. Taivaskin tietenkin  pysynyt muutoksessa mukana. Ei muuten tulisi yhtään mitään eikä mistään. Pönöttäminen on nykyisin rikesakon uhalla kielletty.

Ei taivaassa käyskennellä eikä kirmailla harput kätösissä pitkin kukkaketoja valkeissa kaavuissa kultakruunut päässä. Ja veisailla päivät päästään virsiä. 
Ei sinnepäinkään.
Valkeat vaatteet ja harput otetaan esiin vain juhlapäivinä ja juhlatilanteissa. Niinkuin esim. silloin kun taivaseen tulee uusi asukki. Silloin on juhlat riippumatta siitä kummalle osastolle, tavalliselle vai erikois, tulija sijoittuu.
Taivas on kuin tavallinen pikkukaupunki.  Nimeltään Taivaskaupunki. Siellä tehdään työtä.
Kaupungin pääjohtaja, pormestari on Isä Taivainen, lapsille Isi vaan. Tavallisille taivaskansalaisille Isä. Joka  aamu  huristelee Isä työhön Araratin asumalähiöstä keskikaupungille Taivaan kaupungintalolle ihan tavallisella Honda Civicillä, aj. 55 tuh., ei millään Rolls Roycella niinkuin tyhmempi saattaisi luulla.  Manailee katujen kuoppia, liian hitaita liikennevaloja.  On otettava liikennejaosto puhutteluun Ja pikapuoliin. Taitaa keskisormikin vilahtaa ... joskus. Tai ei kai sentään.. Löytää tänäaamuna parkkipaikan yllättävän helposti. Tavallisesti saa hakea taivaan kissojen ja koirien kanssa.
Meinaa pinna palaa.

Saapuu Isä Taivainen työhuoneeseensa.
Siellä odottaa mahtavat pinot rästiin jääneitä töitä. Kuka on tullut ja mennyt, lähtenyt kuka minnekin. Taivaasta ei sinne mustaan paikkaan ketään lähetetä, vaan taivaan eri paikkoihin lähetetään työtä tekemään. Pelloille, rakennuksille jne. Kasvihuoneisiin. On sitä Taivaassakin syötävä.
Isän ahtaan työhuoneen vasemmalla puolella on huone jossa työskentelee Jeesuskristus. Jumalan pojan huone. Siitä eteenpäin valtiovarainjohtaja Pietaripyhä,  joka vartioi kopissaan Taivaan avaimia. On kaksoiskaappaleet, abloyt kaikista taivaan tilojen avaimista sekä Iso kultainen avain taivaan porttiin.
Tulee sisäasiainjohtaja Gabrielarkkienkeli ja lapsiasiavaltuutettu Marianeitsykäinen. Gabrielia Maria joskus piloillaan kutsuu karkkienkeliksi koska usein karkkia tarjoilee ... Marialle. Gabriel vuorostaan kutsuu Marineitsykäistä Pikkukukakseen.  Viatonta, ystävien kesken leikkiä tämä. Piristystä. Rakennusinsinööri, Eläinaktivisti Joosef kun on vielä esikartanossa odottamassa pääsyä Taivaskaupunkiin.

Kaikissa huoneissa on nykyaikainen, viimeisin ATK. On kännykät, on näyttöpääteet. Musiikki tulee keskusradiosta. Usein soi  poppi, jatsi, räppikin jota Isäkin on yritellyt.
Huomasi turhaksi, ei opi.

Päivä uutterasti työskennellään. Alenee pinot Isän pöydällä huomattavasti. Päästään töistä, kaikki samat aamuiset manailut edessä. Ruuhka vain on vieläin kamalampi. Suoranainen kaaos. Nyt pinna tosissaan kiristyy. Vilahtelee se....
Saapuu isä rivitalohuoneistoonsa, kaksioon Araratin lähiöön. Vaihtaa oloasun, pois takki ja kiristävä kravatti. Reinot jalkaan. Syventyy Taivasuutisiin, lehteen odotaessaan  nakkikeiton valmistumista. Taivaskanavaa vähän tuijottaa mutta eihän sieltä tule kuin uusintoja. Kiinni kyllästyneenä nappaisee. Ja sitten nakkikeitolla ja ruispuikulalle. Voilla ja metwurstilla. Kevytmaitoa, ei täys, se lihottaa. Jälkiruuaksi rusinasoppa.
Emännöitsijä, mastecheef Elvineiti, ne on laittanut. Isä ei ole mikään erityinen kokki.
Lähenee nukumaanmenoaika.

Olisiko vallan kamalaa  jotta ottaa Isä jokailtaisen hömpsyn konjamiinia unensaantiin. Muuttihan  Poikansakin  veden viiniksi jonkun Kaanaan häissä kun oli ängennyt liikaa poppoota häihin. Pääsi loppumaan viini talosta. Olisiko ollut jotain Rannanjärven tai Pukkilan Jaskan esi-isiä siellä hillumassa.
Pitäisi oikeastaan lähteä vielä taivaan golradalle,  klubille, golf on Isän lempparilaji, mutta nyt on jo liian myöhä.
Isä sukeltaa untuvapeiton alle.  Laittaa suuret kämmenensä ristiin, suuret jotta voisi laajemmalti siunata  ja siunaa lapsensa Maassa ja täällä Taivaassa.  Siinä vierähtääkin pitkä tovi kun pitää elukitkin muistaa. Muistaa kaikkia pahantekijöitäkin toteamalla jotta jonkun äidin poikia ja tyttöjä nekin on.
Isä kääntyy lappeelleen.

Ja Pääjohtaja, Isä Taivainen nukkuu.
Huomenna on kaunis, uusi päivä.

Semmoinen on Juulin Taivas.

Nääs.

Juuli


http://www.youtube.com/watch?v=YKDQPDRn3Gk
mä olen niin pienoinen, piano
.

[sniper]

VOI
Veetu sun höperöitä höpsötyksiäs Juuli!

[Suti]

Joskus sattui eräässä koulussa, jossa oli kaksikin Taivaisen perheen poikaa, että toinen pojista teki tepposen. Ja sai rangaistuksen.
Poikien isä ei ollut tyytyväinen asiaan ja soitti rehtorille.
-Täällä isä Taivainen
-No ei hän ole ennen minua puhelimitse lähestynyt