Muistelua...

[Muisto Keijo Kullervo]

Tämä tapahtui eräässä pienessä tehtaassa -60 luvulla:

Oli kuivauskoneenhoitaja ja hänen apulaisensa (minä)...

Koneenhoitajan apulaisen tehtävänä oli ohjata mittalaitteiston avulla koneen märkäpäähän sellumassaa ja koneenhoitaja sitten siirsi mittalaitteistoa käyttäen massan koneen märkäpäähän viiralle... Aluksi kaikki meni ihan hyvin... Kuitenkin joitain epäselvyyksiä oli... Muun muassa sylinteriryhmien pyörimiskiristys vaikutti massan kuivumiseen oleellisesti ja apulainen hoiteli sylinteriryhmien kiristyksiä...

Opittiin kiristystekniikka ja massan kuivuminen edistyi huomattavasti... Alkoi olla kitkaa apulaisen ja koneenhoitajan välillä... Apulainen yritti parhaansa tehdä työnsä hyvin, kuvitteli asetusarvoa vähän muuttamalla saavansa massan laadun paremmaksi, mutta aiheutti harmia tietämättään koneenhoitajalle (mittaristo oli mekaaninen ja mekaanisesti yritettiin saada massa tasalaatuiseksi... Mittausanturi oli epävarma - sen lähes kaikki myönsivät - joka johti epävarmoihin kuvitelmiin apulaisen toimesta)...

Lopulta koneenhoitajan ja apulaisen välit kiristyivät niin, että tullessaan aamulla työnsä ääreen apulainen huomasi - ehkä harha, mutta mahdollisesti myös totta - että asetusarvoja mittaavat piirturit seilasivat laidasta laitaan... Silti massarata oli vakaa ja  mitään ongelmia ei ollut ajoradassa...

Tullessaan koneenhoitajan pöydän ääreen sanoi koneenhoitaja apulaiselleen:

"Sinä olet hullu! Paras paikkasi on Rauhassa mielisairaalassa."

Ko. apulainen oli minä... (*Vasta nyt muistan, että kuulin sisältäni äänen joka sanoi 'paranet vaivastasi kun olet 50 vuotias'). Sen jälkeen tunsin valtavaa vihan tunnetta koneenhoitajaa kohtaan ...



K.K.

Olen sen jälkeen ollut ns. hyvässä hoidossa eläkeikääni saakka, kirjoittanut tutkielmani joka On kotisivullani? Olen mielestäni kärsinyt nuoruuden hulluudestani täyden rangaistuksen ja myös sieluuni, mieleeni kohonnut sanoma on toteutunut ihan omakohtaisesti ja totaalisesti?

Kysymykseni kuuluu mahdolliselle lukijalleni netissä:

"Onko rangaistukseni ollut sopiva suhteessa aiheuttamaani vahinkoon nähden?"   

(On myös mahdollista, että olin tulossa hulluksi, mutta ajan kanssa todella parannuin, enkä enää ole katkeroittunut ja nykyinen elämäni On lähes maanpäällisessä taivaassa oloa). Nykyisin myös koen, että omatuntoni joka ei sietänyt nuoruudessanikaan mitään vilppiä sairastutti, mutta myös paransi minut ko. ajan myötä?
Sananlasku joka kuvaa tilanteitani hyvin kuuluu:

"Nuoruus ja hulluus - vanhuus ja viisaus."

*Korjattu asiavirhe tänään muistelujen myötä...

[Muisto Keijo Kullervo]

Uskon Jeesukseen Kristukseen ja Hänen Pyhään Henkeensä henkilökohtaisena vapahtajanani päivästä päivään aina Maailman loppuun asti...

Koko ajan...


K.K.

[AveLazio]

Niin minäkin, Hyvä Veli K.K. Säälin heitä, jotka eivät tätä ymmärrä.

[Muisto Keijo Kullervo]

Kertomus jonka kuulin nuorena 'uskonnollisissa' piireissä... En mene takuuseen, että tarina on kirjaimellisesti tosi, mutta... Kertoo 'ihmisenä' kasvamisesta aikojen saatossa...


Olemme vanhoja - vaimoni ja minä...
Kuitenkin, yhteinen aviohistoria tekee meistä ihan oivallisia katsellessamme toisiamme...

Toivon, että tämä allaoleva tarina, jo moneen kertaan varmaan kuultu, saisi edes jonkun huomaamaan, että moraali ja eettiset arvot ovat tärkeimpiä kuin ulkoinen kauneus, vaikka sekin On hyvä asia:

"Eräs historian menestynyt taiteilija halusi maalata 'viimeisen ehtoollisen' ja etsi malleja... Varsinkin Jeesus hahmoa Hän etsi pitkään ja hartaasti... Lopulta löysi kuvankauniin nuorukaisen, kuin Jeesus...

Maalasi ja sai tauluun ko. mallinnuksen aikaiseksi...
Vaikea oli löytää muitakin opetuslapsia, mutta vuosien aikana ne vihdoin löytyivät... Paitsi Juudas... Mistään ei löytynyt 'tarpeeksi' - taiteilijan silmissä - Juudaksen näköistä, mutta vuosien kuluttua löytyi ja maalausta jatkettiin...

Maalaus onnistui yli odotusten...

Kaikki kehuívat - varsinkin Jeesuksen ja Juudaan hahmoa...

Lopulta taiteilija otti Juudasta esittäneen puhutteluun ja tenttasi ja tenttasi ko. henkilöä...

Lopulta sai selville, että Juudasta ja Jeesusta esittävät olivat sama henkilö... Vuodet olivat kolhineet Jeesusta esittänyttä nuorukaista ja siinä se oli...

K.K.

PS. Toivon, että kun kukin vanhenee, vanhettaisiin arvokkaasti, huumorimielellä, eettisesti ja moraalisesti rehdisti suuntautuen kohti etäistä määränpäätä - kohti auringonlaskun siltaa...

"Kauneus on katselijan silmissä."

"Oikein katsottu on hyvin nähty."

[risto]

Kertomus jonka kuulin nuorena 'uskonnollisissa' piireissä... En mene takuuseen, että tarina on kirjaimellisesti tosi, mutta... Kertoo 'ihmisenä' kasvamisesta aikojen saatossa...

miksei ne olisi kun itse olit melkein paikalla.

.

[Juuli Hukkaskukka]

.
K.Klta sujuu kirjoitus.
.
.