Halu kuolla

[Ztara]

Ongelmana vaan Outomaassa on, että täällä vihataan oppineisuutta ja koulutusta. Ole sitten hienostunut tässä seurassa.

:roll:   miten niin? Sinä se vain jaksat tuota..... Miksi oppinut ei voisi muka olla hienostunut? Ei oppineisuus tarkoita brutaaliutta. Asiat voi esittää niin monella tavalla. Mutta pitkäveteistä luennointia ei vain jaksa kukaan kommentoida, mitä siihen olisi lisättävää? Täällä vain on sattumalta tai tarkoituksellisesti joukko pohtijoita, joista suurin osa ei ole kovinkaan tieteellisesti suuntautunutta väkeä. Se kertoo tietenkin jotain, mutta ei se kerro tai tarkoita silti sitä, että joku oppineisuutta vihaisi. Kyllä minäkin sinun tilastojasi ihan mielenkiinnolla katselen, mutta mitäpä niihin olisi lisättävää...

[rapevainaa]

Ongelmana vaan Outomaassa on, että täällä vihataan oppineisuutta ja koulutusta. Ole sitten hienostunut tässä seurassa.

:roll:   miten niin? Sinä se vain jaksat tuota..... Miksi oppinut ei voisi muka olla hienostunut? Ei oppineisuus tarkoita brutaaliutta. Asiat voi esittää niin monella tavalla. Mutta pitkäveteistä luennointia ei vain jaksa kukaan kommentoida, mitä siihen olisi lisättävää? Täällä vain on sattumalta tai tarkoituksellisesti joukko pohtijoita, joista suurin osa ei ole kovinkaan tieteellisesti suuntautunutta väkeä. Se kertoo tietenkin jotain, mutta ei se kerro tai tarkoita silti sitä, että joku oppineisuutta vihaisi. Kyllä minäkin sinun tilastojasi ihan mielenkiinnolla katselen, mutta mitäpä niihin olisi lisättävää...

No nii just. Niihä se on.  Oppineisuus ja brutaalius on aivan eri asioita. Ei ne sulje pois toisiaan. Se on niiku älykkyys ja kauneus. Silläkin voi olla  sama tomulamaja.

[Tiistai]

.

Muistinkin lopulta, mikä se viesti oli, johon aioin vastata Rapelle ajan kanssa. Mutta se, mitä aioin sanoa unohtui Sen verran vain, että ihmettelin Jordanian 0/100 000  itsemurhatilastoa.
Kyllä se pitää paikkansa.  En ole kaikkina näinä vuosina kuullut tai lukenut yhdestäkään tapauksesta. Tiedän vain tuntemani saksalaisen naisen, joka putosi.. pelkään, että tahallaan 3. kerroksen parvekkeelta. Hän oli vakavasti sokeritautinen, oli istahtanut raittiiseen ilmaan parvekkeen reunalle ja meni siinä diabetes-koomaan.  Hän aikoi nuorena sairaanhoitajaksi, mutta lopetti koulutuksen ja  oli tietoinen riskistä .. siksi epäilenkin onnettomuutta.

[PusiSusi]

Mistä kumpuaa yksilön halu kuolla? Eikö tällainen reagointi sodi evoluutiota vastaan? Vai onko kuolemanhalu luonnollinen tapa suhtautua omaan hyödyttömyyteen?

Mitä on hyödyttömyys?

Jos olisimme pölyhiukkasia avaruuden lattialla, jotka Jumalan on lakaistava ennen rinnakkaisuniversumien Johtajien saapumista, emme olisi hyödyttömiä, vaan tärkeitä hiukkasia kosmisen epäjärjestyksen säilyttämiseksi. Muutenhan fuusioituisimme pölyttymään nurkkiin ja täyttäisimme lattian. Ehkä synnymme pölyharjoina uudestaan? Jopa tässä elämässä?

Jos olisimme hyödyttömiä, olisi järjestelmä väärässä luodessaan meidät, meidän on siis loogisesti oltava oikeassa, sekä tarkoituksenmukaisia, joka iikka.

[PusiSusi]

Minusta tuntuu, että eläimet eivät osaa suojata samassa määrin minuutta, koska sen aste on todennäköisesti pienempi.

Meidän vai niiden muiden eläimien?

Nisäkkäät (mm.ihmiset), matelijat, selkärangattomat, yksisoluiset jne.
Minuus on aina astetta suurempi lopulta. Mikäli aste on johdatus tai ego.

[S]

Onneksi ns. Jumala on pitkälti pelkkää hölynpölyä, mielemme harhaa sen tunkkaisissa nurkissa. Niitä ahtaita lokeroita olisi joskus hyvä vähän tuulettaa pölyttyneistä arvoistaan. Luonto ajaa kuitenkin kaikkien järjestelmien ohi ja se on meidät luonut, se meitä johtaa sekä ajaa eteenpäin, vaikka 'johtajat' yrittävätkin ottaa valtakoneiston voimalla ohjaksia käsiinsä.

Itse me päätämme loppujen lopuksi elämästämme & otamme vastaan väistämättömän kuolemamme. Vaikka maadummekin joskus tuhkaksi, tai haidumme hiukkasina kosmoksen tuuliin, niin aineen voimasta olemme aikoinamme syntyneet ja siten olemme maailmankaikkeuden kanssa yhtä.

- Jotain meistä jää myös aina elämään tällekin dimensiolle, jos ei muuta niin muistot ainakin. Henki jatkaa kuitenkin ruumiista poistuessaan jollakin muulla tasolla, mitä se sitten milloinkin onkaan...?!

[PusiSusi]

Haluaako muuten kukaan kuolla?

Synnymme vailla tietoisuutta. Parkaisemme ensimmäisen äänemme. Kuolemattomina. Intohimona elämä, eikä siitä luotu kulissi.
Ei, en usko, että kukaan haluaa kuolla. Se olisi elämän lahjan tuhlaamista. Tuhlaan mieluummin rahaa, se on elonta.

En halua kuolla, siksi elän. Elämä on intohimoa, tai zombieta.

Valitsen intohimon.

[S]

Vaikka ei haluaisikaan, niin meidän jokaisen on tavalla tai toisella pakko kohdata kuolema silmästä silmään. Jotain meissä aina kuitenkin kuolee, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Roikumme ja ripustaudumme epätoivoisesti elämän syrjään kiinni, emmekä osaa hellittää, irrottautua; tai ottaa kuolemistammekaan elämään kuuluvana väistämättömyytenä, omanlaisenaan lopun alkuna.

- Kuka täällä mielettömässä maailmanpyörässä tuhon keskellä ikuisuuksia haluaisi päätään pyöritellä. Hyvä vaan, että jossain vaiheessa aika meistä jättää. Onhan tämä hulllu oravanpyörä jo moneen kertaan pyöritty päästä päähän. Ehkä jossain toisaalla rajan takana on asiat hieman toisin, ainakin niin sopii harhaisessa mielessään toivoa?!

[PusiSusi]

Siis maa on syntinen laulu?

Pieni kuolema (elämässä) opettaa uutta kuolevaisuudessa.
Ts. "Me tulemme taas", ??!!

[Ztara]

Jotain meissä aina kuitenkin kuolee, niin henkisesti kuin fyysisestikin....

Niin juuri. Mutta ilman vanhan kuolemista ei voi uuttakaan syntyä. Ei ole tilaa uudelle ennenkuin vanha poistuu.

Soluja syntyy ja kuolee koko ajan meissä ilman että huomaamme mitään, paitsi olevamme vanhemman näköisiä valokuvissa - ja vanhat kaverit onneksi vielä vanhempia. Mutta sisäisen kuolemisen ja syntymän pystyy kyllä hahmottamaan paremmin itsestään. Se jaksottuu selkeästi sykleihin, tapahtumiin, kohtaamisiin ja eroihin.

***

Dalai Lama kertoi eräässä kirjassaan haastattelijalleen, että Tiibetissä ei ole tunneta lainkaan meikäläisille hyvin tuttua vihaa tai inhoa omaa itseä kohtaan. Hän ei ensin ymmärtänyt lainkaan koko kysymystä, vaan hänen ensimmäinen kommenttinsa oli, että luonnollisesti rakastamme omaa itsemme! Mietittyään aikansa hän totesi, että ihmisluonnon suurenmoisuus on siinä, että se pystyy lähes mihin vain ja selviytyy lähes mistä tahansa vaikeuksista älynsä voimalla. Siispä olisi keskityttävä selviytymiseen ja positiivisuuteen, myötätuntoon muita ja itseä kohtaan vihaamisen sijasta.

Jos ongelma on sellainen jonka voi ratkaista, ei ole mitään syytä huoleen. Jos taas ratkaisua eikä pakotietä ongelmasta ole, ei siinäkään tapauksessa kannata olla huolissaan, koska asialle ei voi tehdä mitään. Yksinkertaista puhetta .