Levylautasella...

[Eugen]

Jaakko Teppo - Pamela

[Eugen]

Tää vielä...

JopeRuonansuu - Ei Venäjällä selviä kännistä

[Eugen]

Avataan vaihteeksi vanha hyvä threadi.




Legendaarisen malilaisen Ali Farka Touren pojan, Vieux Farka Touren uusi levy Fondo kuunneltavissa sivulla olevasta linkistä kokonaisuudessaan. Mahtavaa! Aavikko-bluesia! Tässä on sitä rapenkin etsimään lahjakkuutta, sitä todellakin on olemassa ja löytyy ilman amerikkalaista tv-formaattia!

[THL tiedottaa]

.
Joo, paitsi ettei oo bluesia.

Musiikki perustuu afrikkalaisteen etnoon, jota on ryyditetty nykyaikaisilla soundeilla ja tyyleillä. No, ensimmäisessä kappaleessa on otettu länsimaisesta musiikista ne kaksi sointua (Eb ja Cm), joita vuoronperään kappaleessa viljellään alusta loppuun saakka. Heh, tai sitten länsimaiset ovat ottaneet tämän suosituksen tulleen sointuparin Afrikasta!

Toisessa kappaleessa sointuna Ab (välillä käväisee Bb:ssa), Ab junnaa ylipitkään.

Kolmannessa puolestaan Fis molli. Käväisee rinnakkaissävellajissa, eli D:ssä. (Muistuttaa siis ykkösraitaa.)

(Nyt pitää mennä.... joka tapauksessa kyse ei ole siis bluesista.)

[Eugen]

No Ali soittaa selvempää bluesia kuin poika... ja kyseessä on siis aavikko-bluesiksi länsimaissa kutsuttu musiikki jota pidetään bluesin isoisänä.
Monet amerkkalaiset ovat käyneet Malissa musisoimassa  Ali Farka Touren kanssa (esim  Taj Mahal, Ry Cooder, PV Ellis), myös Martin Scorsesen koostamassa blues dokkarissa The Blues, joka tuli joulun alla Teemalta (saa muuten Ama.UKlta edullisesti, maksoin postikuluineen n. 20€) käväistiin Malissa moikkaamassa Alia.


Myös Alin viimeiseksi jääneen levyn Savane (herra kuoli 2006, jolloin levy ilmestyi) kannessa lukee King of desert blues singers.

Isä-papan soitanta oli kulmikkaampaa kuin pojan, jolla on enemmän etno-rytmiikkaa mukana.

[S]

Eiköhän ns. bluesin käsite ole nykyään varsin venyvä, kun tyyli ovat muutenkin vuosikymmenten aikana sekoittuneet siitä 'alkuperäisestä' länsimaisesta arfoamerikkalaisesta kolmen soinnun bluesista melkoisen pitkälle; käsittäen R&b;n juuret nykyisiin etno-tyyleihin sekoittuen. On siis vaikea joidenkin artistien kohdalla kategorisoida jotain musatyyliä vain yhden genren alle; koska tyylisuuntaukset ovat jo niin vahvasti fuusioituneet keskenään.

Kaikki populaarimusa nykyään pohjaa loppujen lopuksi arfikkalaiseen musiikkiperinteeseen. Afrikassakin on nykyään monenlaisia tyylisuuntauksia ns. roots-kamasta aina rai-musaan asti. Tuo edellä oleva artisti on siis luokiteltu desert bluesiksi, koska kaupallisesti sille on lyötävä jokin leima johonkin tietyyn kategoriaan kuuluvaksi, että se myisi paremmin laajemmilla populaaraarimusiikin markkinoilla.

- Jossain yhteyksissä tuollaista musaa kutsutaan myös maailmanmusiikiksi; riippuen siitä mihin genreen se milloinkin levymyynnissä sullotaan. Joten teoreettiset keskustelut siitä onko jokin musiikki bluesia vai ei, on nykykäsitteiden valossa useinkin vain pelkkää saivartelevaa viisastelua. Itselleni on ainakin pääpointti se, että musiikki on hyvän kuulloista; ei ole väliä millä nimellä sitä kutsutaan. Hyvä musiikki on hyvää, on sillä sitten kaupallisessa kontekstissa lyöty millainen luokitteleva leima, tai nimilappu tahansa!   

[THL tiedottaa]

.
Joo, Eukan esille laittaman musiikin erinomaisuutta en edes yritä mitenkään arvostella: se on todella HYVÄÄ!

Mutta, mutta, bluesia se ei nyt vaan oo.     
(Ainakaan ne kolme ensimmäistä kappaletta.)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Blues

[S]

Niinkuin jo edellä itsekin totesin, blues-musiikissa kuten monissa muissakin genreissä on monia eri tyylilajeja, joten menee puhtaasti käsitteillä pyörittelyyn, mitä voidaan kutsua bluesiksi. Jopa jazzilla, soulilla, rockilla, tai popilla on omat tarkoin määrittelemättömät luokituksensa, joita käytetään milloin mitenkin, riippuen siitä mitkä tahot niitä kulloinkin luokittelevat.

- Pitää vain erottaa se, että kaupallisilla markkinoilla tuoteille lätkäistään aina myyvä nimike. Tuoteleimoja eri musiikkityyleineen onkin nykyään tuhottomasti, joten koko ajan niitä keksitään myös lisää. Ei siis pidä olla turhan tarkka tai tiukkapipoinen näiden musiikkityyleille lyötyjen leimojen suhteen. Musiikki itsessään on se mikä pitäisi olla tärkeintä. Ei näiden tyylisuuntausten perässä juokseminen kuitenkaan muuta hyvän musiikin pohjaa & perustaa miksikään. 

-Jos näitä tyylilajeja alkaa liiaksi nipottaen analysoimaan; niin itse olennainen, eli musiikin fiilistaso jää taka-alalle; kun tärkeimmäksi asiaksi päähänpiintymänä nousee se, edustaako joku artisti jotain tiettyä tyylisuuntaa; tai millaisia sointupohjia, melodiarakenteita yms. joku musiikkikappale sisältää. Voihan sitä musiikin merkityksen tietenkin näinkin analyyttiselta tasolta kokea, kukin mieltymystensä sekä taipumustensa mukaan! 

[THL tiedottaa]

.
Niin, eihän sitä kieliäkään voi nimittää määrätyiksi kieliksi kielten rakenteiden mukaan. Fiilispohjalta vaan!

;P

[THL tiedottaa]

.
Esimerkiksi tässä on pätkä urdua:

رہنے کی جگہ اور يہ نام چودھری

Jos joku tulee väittämään, että kyllä se minusta on arabiaa, miten suhtaudut siihen?