Levylautasella...

[S]

Ehkä nuo kieleen perustuvat vertailut & kikkailut ovat vähän kaukaa haettuja esimerkkejä. Tuskin kukaan kyseenlaistaa esim. sen, että me täälläkin puhumme pääosin kielenämme suomea, tai jotkut jopa erilaisia tunnistettavissa olevia murteita, jotka nekin ovat nykyisin jo suurimmalta osin sekoittuneet keskenään, kirjakielemme kanssa. Mutta eri musiikityyleissä asia on hieman monimutkikkaampaa, varsinkin nyky-populaarimusiikin saralla, kun erilaisia tyylisuuntauksia johdannaisineen on niin paljon, että jotain artistia on lähes mahdoton sulloa mihinkään tiettyyn lokeroon. Toisin oli ehkä muinoin klassisessa musiikissa, kun tyylejä oli vähemmän, niin niiden luokittelukin oli paljon helpompaa.

- Niinkuin jo totesinkin, joskus nämä musiikkiin pohjautuvat tyyliseikat perustuvat välillä puhtaasti sattumanvaraisiin makukysymyksiin, tai kulloistenkin muotivirtausten muuttuviin kaupallisiin trendisuuntauksiin. Joku tyyli voidaan huoletta kategorisoida välillä johonkin tiettyyn kastiin, mutta jossakin yhteydessä mm. joillakin levyosastoilla se nimetään taas ihan toisen genren mukaan. Näin on tehty jo pitemmän aikaa. Ei näissä markkinamiesten tai levy-yhtiöiden pamppujen nimileimoissa pysy mukana, vaikka kuinka haluaisi, tai niitä yrittäisi kritisoiden vastustaa. Tähän on tyytyminen, halusi sitä tai ei.

-Eikä näihin luokituksiin kannata kuitenkaan liian tiukkapipoisen pilkuntarkasti tuijottaa. Edelleen olen sitä mieltä että, musiikin fiilispuoli puhukoon puolestaan. Itse en ainakaan mieti hyvää musaa kuunnellessa, mitä tyylisuuntaa se mahtaa  edustaa, vaan keskityn puhtaasti vain olennaiseen, eli kappaleen tuomiin lukuisiin muihin mielleyhtymiin. Musiikki itsessään on siis tärkeää, eikä se miksi sitä milloinkin kutsutaan; ainakin näin on allekirjoittaneen mielestä. Joku toinen voi olla toista mieltä, joten mielipiteitä on moneen lähtöön tässäkin asiassa!

- Tulipahan taas ketjun nimen luonteen mukaisesti toistettua tämäkin asia jo kertaalleen. Eiköhän se pääpiirteittäin tullut omalta kohdaltani selväksi; että turha takertua epäolennaisuuksiin, puhutaan sitten musiikista, tai jostain muusta moniselitteisestä ilmiöstä. Käsitteet & terminologiset viittaukset kun ovat usein kuin veteen piirrettyjä viivoja. Eli epämääräisen häilyviä & monitulkintaisia.   

[Tiistai]

.
Esimerkiksi tässä on pätkä urdua:

رہنے کی جگہ اور يہ نام چودھری

Jos joku tulee väittämään, että kyllä se minusta on arabiaa, miten suhtaudut siihen?

En vaita,  kun en osaa lukea, vaikka arabialaiset kirjaimet siina on! Kysyin asiantuntijalta, on se urdun kielta oletettavasti ja Online translator osaa kaantaakin


رہنے کی جگہ اور يہ نام چودھری     The place to Chaudhry and his name

[THL tiedottaa]

Pakistan Islamic جمہوریۂ price in southern Pakistan in the Middle East in India, China and North East Afghanistan and Iran in the west and south بحيرہ in Pakistan are located in Saudi Arabia mean to keep the people and is in place of Chaudhry and his name and Rahmat Ali,.

باكستان الإسلامية جمہوریۂ السعر في جنوب باكستان في منطقة الشرق الاوسط والهند, والصين, شمال شرق افغانستان وايران فى الضفة الجنوبية فى باكستان بحيرہ موجودون في السعودية يعني إبقاء الناس في مكانه, شودري عن ذكر اسمه, رحمة علي.

اسلامی جمہوریۂ پاکستان جنوبی ايشيا ميں واقع ہے۔ پاکستان کے مشرق ميں بھارت، شمال مشرق ميں چین اور مغرب ميں افغانستان اور ايران اور جنوب ميں بحيرہ عرب واقع ہيں۔ پاکستان کا مطلب ہے پاک لوگوں کے رہنے کی جگہ اور يہ نام چودھری رحمت علی نے تجويز کيا تھا۔

Tuossa tuo sama teksti eri kielille käännettyinä – keskimmäinen arabiaa.

Heh, kyse ei ole ihan oikeista käännöksistä, vaan kielikoneen kökkökäännöksistä.

Meille riittää kuitenkin tällaisetkin käännökset osoittamaan sen, ettei miltään fiilispohjalta luokitella musiikkia eri lajeihin. Kuten ei kieliäkään.

Jokainen voi tehdä ihan niin kuin ite haluu, ei siinä mitään. Voi vaikka väittää, että Sibeliuksen kahdeksas sinfonia on ihan selvää bluesia!

[THL tiedottaa]

Joku tyyli voidaan huoletta kategorisoida välillä johonkin tiettyyn kastiin, mutta jossakin yhteydessä mm. joillakin levyosastoilla se nimetään taas ihan toisen genren mukaan. Näin on tehty jo pitemmän aikaa. Ei näissä markkinamiesten tai levy-yhtiöiden pamppujen nimileimoissa pysy mukana, vaikka kuinka haluaisi, tai niitä yrittäisi kritisoiden vastustaa. Tähän on tyytyminen, halusi sitä tai ei.

Ei markkinamiesten antamista nimileimoista pidä ottaa mitään pulttia. Kunhan vaan ihan ite kuuntelee ja määrittelee.

No, vaatiihan se tietysti sitä asiantuntemusta...   


Tässä hauskaa tekstiä Wikistä:

"Blues syntyi samoihin aikoihin kuin valkoisten moderni kantrimusiikki. Molemmista tyyleistä myös ensimmäiset nauhoitukset on tehty samoihin aikoihin, 1920-luvulla, jolloin populaarimusiikkiin erikoistunut bisnes kehitti ja loi käsitteet "race music" (rotumusiikki) ja "hillbilly music". Näistä ensin mainittu oli mustien ja jälkimmäinen valkoisten musiikkia. Myös levyjen kohdeyleisö määräytyi esittäjien värin mukaan. Tuohon aikaan bluesin ja kantrin musiikillinen ero ei ollut yhtä selvä kuin myöhempinä aikoina. Käytännössä ero määritettiinkin artistin ihonvärin mukaan."

[S]

Ei pidä todellakaan ottaa pulttia näistä musiikillisista luokitteluista, tai niiden tulkinnanvaraisuudesta. Joillekin ne näyttävät kuitenkin olevan hyvinkin tärkeitä asioita, jopa niin että lipsutaan jo rönsyillen & saivarrellen, tai muuten kärjistäen kielitieteen yms. saloihin, eikä malteta millään pysyä aiheenmukaisessa käsittelyssä.

Niinkuin jo erilaiset kaupallisiin tarkoituksiin keksityt musiikkityylit eri listauksissa osoittavat, blues-nimikkeen alla kulkee nykyisten määritelmien mukaan varsin kirjava joukko erilaisia ala-lajeja, voisi sanoa jopa ala-tyylejä. Joka tapauksessa blues musiikkityylinä on erkaantunut jo kauas alkuperästään, saanut jo niin moninaisia muotoja; että traditionaalista bluesia soitetaan kaupallisessa mielessä enää hyvin vähän. Näin on tapahtunut itseasiassa myös perinteiselle jazz-musiikille jonka lukuisat 'uusvanhat' tyylit jatkavat voittokulkuaan, uusien trendikkäiden tyylien vanavedessä. Nimike vain vaihtuu, kulloistenkin muotivirtausten mukaan.

- Joten kun seuraa aikaansa, eikä jämähdä musiikillisessa ajattelussaan jollekin viime vuosituhannelle, niin huomaa että genreissä tapahtuu koko ajan erilaista tuulahdusten mukaista syklistä virtausta. Vanhat musiikkityylit säilyvät osittain retrona mukana, mutta uusia suuntauksia kehitellään koko ajan. Vaikka ajan hermolla liikkuessaan sitä olisi hieman asiantuntijankin vikaa; niin liika analysointi, mitä jokin artisti milloinkin tyylillisesti edustaa, ei ole pidemmän päälle kovinkaan mielekästä.

- Eli korjailin tässä vain erilaisia väärinkäsityksiä asian tiimoilta, joten eiköhän tämäkin analyysi ollut jo toistoineen tässä. Jankkaaminen tai inttäminen kun ei oikeastaan kuulu varsinaisesti repertuaariseen tyyliini, eli pelkän kinaamisen vuoksi tätä on turha enää vatvoa. Eikä näitä musatylejä muutenkaan kannata ottaa niin kirjaimellisesti. Kunhan vain kuuntelee & nauttii, kiinnittämättä epäolennaisuuksiin kohtuutonta huomiota. Kulunuttakaan levyä, ei siis kannata jättää rahisevine neuloineen pitkäksi aikaan paikalleen junnaamaan - jos nyt analogista vinyyli-levysoitinta edes kunnolla nykyisin kuunnellaan...?!

 

[Eugen]

Niin musiikkilokerot ovat vaikeita! Kun vaikkapa ajattelee mitä kaikkea kutsutaan rokiksi! Madonna, Abba tai Coldplay ei koskaan voi olla rokkia! Se on loukkaus rock-musiikkia kohtaan... kaikkihan tietävät, että rock on kitaravetoista rytmimusiikkia.
Indie-lokerossa on yleensä artisteja, jotka levyttävät britti-poppia pienlevymerkeille, joiden takana on kuitenkin yleensä aina Universal tai EMI.
Mystisin lokero kaikista on alternative! Tyypillisesti tähän lokeroon työnnetään esim Nick Cave ja Tom Waits... mutta kuinka määritellä alternative.

[THL tiedottaa]

... eikä jämähdä ....  joten eiköhän tämäkin analyysi ollut jo toistoineen tässä. Jankkaaminen tai inttäminen ...

 

Juu, piti vaan sanoo sama asia vielä kolmanteenkin kertaan...   

[Eugen]

Ennio Morricone - Harmonica

[Eugen]

XTC - Making plans for Nigel

[AveLazio]

Eugen! Nyt vasta huomasin kulttuuritekos. Olit laittanut linkin Morriconen musiikkiin. Se on jumalaista. Täten olet ikuisesti legioonalaisten suojeluksessa.