Isät, papat ja vaarit

[Amanda]

Äitienpäivä oli aikoinaan ihana, uudet äidin ompelemat mekot päällä se oli kansakoulussa vuoden loppujuhla, jolla esitettiin ohjelmaa äideille. Kevättä ilmassa.

Miksihän huominen isänpäivä on sitten laitettu marraskuulle vuoden kurjimalle ajalle, ainakin useinpien ihmisten mielestä? Siksi varmaan, kun joku perfektionisti halusi sen tarkalleen 6 kk äitenpäivän jälkeen. Vaikka onhan niitäkin, jotka marraskuusta tykkäävät. Tuppence se ensipakkasia kehui.. ja vielä ennen ensilumen tuloa.

Oman isän todellista panosta elämässä olen oppinut arvostamaan vasta ihan viime aikoina. Kuvitella, että hän oli molemmissa sodissa viimeiseen asti eikä koskaan valitellut tai siitä meille puhunut. Minulle hän kertoi, että oli mennyt luoti suoraan käsivarresta läpi, ja minä lapsi uskoin sen, kun arpea ihmettelin. Nyt sisko kertoi käydessäni (tuli puhetta menneistä ajoista muutenkin), että hänellä oli kranaatin sirpaleita käsivarressa, joita ei kaikkia oltu saatu pois ja joskus särkivätkin. Oli kuulemma ollut läheltä, ettei mennyt henki.

Naamakirjan Photography is Art sivulla oli äskettäin kuva ja katselin sitä, että se  voisi olla isänikin..  tuollaisena hänet muistan, omissa mietteissään istumassa  


A Finnish soldier feeding a mother cat and her two kittens out of canteen cups, WW2

[risto]

Oman isän todellista panos

joo. Siitä ne sota-avioliitot alkoivat...

[Amanda]

Heh, joo, mutta isä oli poikamies sodan päättyessä. Äitiin tutustui rauhan aikana, kun äidin sisko oli tullut Nivalasta mummulan naapuriin miniäksi. Siinä sitten tutustuttiin, äiti oli vasta 18 v. ja isä 10 v. vanhempi.. joskus ajattelin, että ehkä liian iso ikäero.

[sniper]

Jees jetsulleen jees noin se varmaan meni, koska tuskin sitä sotaurhot pystyivät ja kerkisivät kovin kotirintamalla uhoamaan ja tyttölöitä juksaamaan heinänpehkuihin kovimpien taistojen alla.

Vaan kovin oli mielenkiintoista joskin vaikeaa saada faijalta niitä sota-ajan stooreja esiin nyhdettyä, mutta joskus saunassa istuessamme ja muutaman lonkeron tai kaljan hörpänneenä kielijarrut hellittivät, no niistä tarinoista joskus toiste sitten.

Ps. faija oli haavoittunut polveen kuten "Ave'kin". Polvilumpio oli korvattu hopealevyllä ja polvi toimi kuin junanvessa ihan sinne 92 vuotiaaksi asti.

[Esmerkix]

Onnittelut isänpäivän johdosta, isät ja vaarit, nykyiset ja tulevat.
Äitienpäivä on tietenkin keväällä, koska enin osa synnytyksistä on keväällä - juhannuksen tuloksesta. Isänpäivä taas on tietysti syksyllä, koska isä tulee aina silloin mieleen, kun pitäisi saada puut pilkottua lavuiksi ja lämmitystä kaminaan...

[Sini]

     Isänpäivä 2013

Kävelen hiekkatiellä
sunnuntaina
kohti huomista
kutsumusta seuraan
reitti on vapaa.

Loka... Marras... Joulu... Tammi...
Kaste herättää kevään aikanaan.

Sisäinen Inspiraatio kuiskaa hiljaa kuin kissankello:
"Tahdotko Pyhää Voimaa -
surutonta kuin kedon kukkaset?"

[risto]

     Isänpäivä 2013


kohti huomista
...
reitti on vapaa.

Loka... Marras... Joulu... Tammi...

Totta...

.

[Amanda]

Kaunis runo Siniltä, mutta minä luin eilen Yleltä, että isänpäiväksi on luvassa kurja ilma!
Mutta runotaiteiljan vapautta, kuvaannollisesti varpaat hiekassa..

Hyvää isänpäivää kaikille isille ja papoille,
toivottavasti saatte ansaitsemaanne huomiota tänään!

.............
Muokkaus.
Hauska Google! Ajattelin katsoa jotain kuvaa viestin piristykseksi ja mitä se tarjosi hakusanoilla "isänpäivän kahvit"??

Olkaa hyvä, marraskuun tajous 

[Esmerkix]

Kaunis runo Siniltä, mutta minä luin eilen Yleltä, että isänpäiväksi on luvassa kurja ilma!
Mutta runotaiteiljan vapautta, kuvaannollisesti varpaat hiekassa..

---

kyllä hiekkatiellä voi kävellä rumallakin kelillä, kumisaappaat vain jalkaan ja menoksi.

[risto]

kyllä hiekkatiellä voi kävellä rumallakin kelillä, kumisaappaat vain jalkaan ja menoksi.

Katotaans tarkemmin

Kävelen hiekkatiellä sunnuntaina kohti huomista kutsumusta


Salaisuudeksi jää, mikä Siniä riivaa

Katsotaan, onko googlesta apua

"Jos koulutamme lapsemme kutsumuksellisiksi asiantuntijoiksi, rakennamme samalla yhteiskuntaa, joka koostuu verkottuneista alojensa intohimoisista tuntijoista."

"Kutsumuksellisuuden tavoittelu ei ole tärkeää vain yksilön hyvinvoinnin kannalta. Se on keskeistä myös, jos haluamme synnyttää yhteiskunnan, jossa ihmisillä on aidosti hyvä olla."

.