Lehtileikkeitä Hesarista

[Amanda]

Turussa on katkaistu 80 vuotiaala mieheltä sähköt maksamattoman laskun takia. Ovat saaneet katkeraa palautetta turkulaisilta..
Tietenkin jossain menee raja, mutta nyt on sentään joulu ja jos miehen rahat ei riitä laskuihin, niin viime kädessä sen maksaa sosiaalivirasto.

http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288635874784.html
TS: Vanhuksella 90€ maksamatta – Sähköt katkaistiin jouluksi

[THL tiedottaa]

.
Tuo asia on jo ratkaistu. Mitä nyt sitten joulun jälkeen Turuus käydään jälkipuintia siitä, kuk töpäs ja kui paljo.

Otetaas taas tuollekin, kippis!

[risto]

.
yksi Idea olisi, ett sähköä annetaan vain 2 tuntia päivässä. Hiillostetaan.

[Amanda]

Michael Schuhmacher on koomassa pudottuaan hiihtäessä Alpeilla, ausserhalb der Piste.

Väistämättä alkaa ihmetellä, kun ammatissaan on joka kilpailussa vaarantanut henkensä, voittanut 91 kertaa ja oli 7 kertaa  F-1 sarjan maailmanmestari. Ja nyt uutisten mukaan ei ehkä selviä tai jos, niin vaara on suuri ettei toivu entiselleen.. toivotaan parasta, jo poikiensa takia.

http://www.euronews.com/2013/12/30/michael-schumacher-critical-after-skiing-fall/

[Amanda]

Ei näytä hyvältä..
http://www.euronews.com/2013/12/30/michael-schumachers-condition-deteriorated-very-rapidly-after-skiing-accident/

http://www.youtube.com/watch?v=l8x5guik9g8&feature=player_embedded

[sniper]

Ei näytä hyvältä..

No eiköhän siellä kohta mennä jo parempaan suuntaan, toivotaan nyt kuitenkin näin.
http://www.sportti.com/uutinen.asp?CAT=1-1&ID=255647

[Esmerkix]

Michael Schuhmacher on koomassa pudottuaan hiihtäessä Alpeilla, ausserhalb der Piste.

Väistämättä alkaa ihmetellä, kun ammatissaan on joka kilpailussa vaarantanut henkensä, voittanut 91 kertaa ja oli 7 kertaa  F-1 sarjan maailmanmestari. Ja nyt uutisten mukaan ei ehkä selviä tai jos, niin vaara on suuri ettei toivu entiselleen.. toivotaan parasta, jo poikiensa takia.

http://www.euronews.com/2013/12/30/michael-schumacher-critical-after-skiing-fall/

Ainakin voisimme ottaa kaikki oppia tuosta: merkitsemättömään rinteeseen ei kannata mennä laskettelemaan. Siellä voi tulla kivi vastaan. Rinnehän oli aivan täynnä kiviä. Miten uskalsikin poikansa viedä sinne laskemaan. Liian elämyksellistä mäenlaskua minun mielestäni, mutta sehän sopii entiselle F1-kuskille. Toivotaan että paranee entiselleen.

[Amanda]

Joo, autoradiossa uutisissa sanottiin aiemminjotain, että parempaan päin on menossa.

Hän tunsi tämän rinteen kuin omat taskunsa, koska omistaa siellä loma-asunnon. Rinne ei ole edes kovin jyrkkä. Asiantuntija sanoi, että vähälumisuus taitaa olla syy tähän onnettomuuteen, ehkä suksi jäi johonkin juureen tai kiveen kiinni ja Schumi kaatui, jopa kypärä oli mennyt rikki.. tarkoittaa, että isku oli ollut kova eikä se yksistään hiihtonopeudesta ole voinut johtua. Hän kaatui sivulle rajusti.

[sniper]

Tuolla on hemmetisti skrivattu schumista kuulemma faktaakin mukana, mutta on niin hitosti tekstiä en jaksa suomentaa he voivat lukea jotka osaavat swedua: http://www.aftonbladet.se/sportbladet/article18102414.ab

[Sini]

Tässä Hesarin juttu lennokeista. En tiennyt, että tällainen sodankäynti on jo todellisuutta. Luulin lennokkien olevan scifiä. Herättääkö juttu teissä tuntemuksia/ajatuksia?


Lennokkilentäjän työ: tapa 10 000 kilometrin päässä

USA käyttää kiisteltyjä lennokkeja jatkuvasti kaukomailla. Ilmavoimien lennokkilentäjät kertovat HS:lle huonosti tunnetusta työstään.
6.1.2014 8:52 6

Erik Nyström

Helsingin Sanomat

Yhdysvalloissa Etelä-Dakotan tasangoilla 41-vuotias everstiluutnantti Matt Martin ajaa töihin kuin kuka tahansa toimistotyöntekijä. Ennen lähtöään hän lupaa vaimolleen hakea maitoa kaupasta.

Normaalista poikkeaa vain, että hänen työtehtäviinsä kuuluu myös tappaminen.

"Perheen on helppo unohtaa, että olen taisteluissa joka päivä, koska pääsen yöksi kotiin", Martin kertoo HS:lle sähköpostitse Rapid Citystä.

Martin on ohjannut Afganistaniin ja Irakiin iskeneitä lennokkeja vuodesta 2004. Hänen työtilansa Ellsworthin lentotukikohdassa on kymmenmetrinen kontti, jonka sisus muistuttaa lentokoneen ohjaamoa. Siellä hän ampuu ohjuksia kohteisiin, jotka ovat yli 10 000 kilometrin päässä.

Lennokkisota kiihtyi pian syyskuun 2001 terrori-iskujen jälkeen, kun presidentti George W. Bush julisti sodan terrorismia vastaan. Tavoitteena oli kukistaa terroristiverkosto al-Qaida ja Afganistanin ääri-islamistinen Taleban.

Lennokkien kasvanut merkitys selittyy sillä, että ne ovat maaoperaatioita edullisempi ratkaisu. Yhdysvaltojen ei enää tarvitse lähettää omia sotilaitaan epäsuosittuihin sotiin.

Lennokit sijaitsevat Afganistanissa, jossa amerikkalaisilla on tiettävästi kuusi lennokkitukikohtaa. Tukikohtia on myös liittolaismaissa kuten Qatarissa.

Yhdysvalloissa ohjaimissa istuu upseeri apunaan laitteistosta vastaava miehistö. Kirkkaana päivänä kameroilla erottaa auton rekisterinumeron. Tarkennuksessa näkyvyys on kuitenkin erittäin kapea – kuin katsoisi pillistä.

Martinin mielestä lennokin lentäminen eroaa perinteisestä lentämisestä juuri visuaalisuuden takia.

"Täällä olen paljon lähempänä taisteluita", hän kertoo.

Lennokkilentäjiä on Yhdysvalloissa jo 1 300. Jatkossa heitä tarvitaan yhä enemmän, sillä lennokkien määrä on kymmenessä vuodessa kasvanut alle 50:stä yli 8 000:een. Näistä noin viisi prosenttia on aseistettuja.

Silti lennokkilentäjät kertovat kokemuksista julkisuudessa vain harvoin.

Matt Martin kertoo Afganistanin ja Irakin kokemuksistaan harvinaisen yksityiskohtaisesti. Kirjassaan hän kertoo lentäjien epätodellisesta arjesta, jossa käytiin kahta sotaa. 10–12-tuntisen työpäivän jälkeen lentäjä palaa arkeen, johon kuuluu lasten hakeminen päiväkodista.

HS haastatteli Martinin lisäksi kahta lentäjää sähköpostitse. He osallistuvat koulutukseen Hollomanin lentotukikohdassa New Mexicon osavaltiossa.

Nämä noin kolmikymppiset miehet esiintyvät ilmavoimien linjauksen takia vain etunimillään ja sotilasarvoillaan.

"Uskon, että lennokit ovat tulevaisuus", majuri Matt perustelee uravalintaansa.

New Mexicon autiomaassa oppilaat harjoittelevat lennokin hallintaa. He ampuvat ohjuksilla muun muassa romuautoja.

Kapteeni Pat vaihtoi vuosia sitten pommikoneista lennokkisotaan puolen vuoden Qatarin-komennuksen jälkeen.

"Poissaoloni kävi liian raskaaksi perheelleni", kertoo kolmen lapsen isä.

Vaikka sotaan ei osallistuta fyysisesti, operaatioihin ei suhtauduta kevyesti.

"Pidämme perusteellisen palaverin ennen jokaista lentoa, joista useimmat ovat tarkkailulentoja. Aseita ei käytetä joka päivä", Pat kirjoittaa.

Lentäjät eivät saa vastata kysymyksiin operaatioista, mutta he kertovat, että päätehtävä on omien maajoukkojen suojaaminen.

"Olen monesti pystynyt säästämään sotilaamme yllätyksiltä", Pat kertoo.

Yhdysvaltain ilmavoimien ja armeijan erikoisjoukkojen lisäksi omia lennokkioperaatioita tekee tiedustelupalvelu CIA.

Kansainvälinen keskustelu on keskittynyt lähinnä CIA:n operaatioihin Pakistanissa, Jemenissä ja Somaliassa, joissa CIA:n kohteet ovat terrorismista epäiltyjä. YK:n mukaan iskut sota-alueiden ulkopuolella ovat kansainvälisen oikeuden vastaisia. Asevoimat tiettävästi keskittyy virallisiin sota-alueisiin eli Afganistaniin ja aiemmin myös Irakiin.

Presidentti Barack Obaman hallinnon mukaan kohteiden valinta perustuu huolelliseen tiedusteluun. Silti CIA:n iskuissa noin 3 000 uhrista viidesosa on siviilejä, arvioi tutkivaa journalismia tekevä Bureau of Investigative Journalism. Uhreista vain noin kaksi prosenttia on ollut kansainvälisesti tunnettuja al-Qaidan johtajia.

Asevoimat on tehnyt kaksi kertaa enemmän iskuja kuin CIA, mutta näiden lennokki-iskujen uhrimäärästä ei ole tarkkoja arvioita. Bureau of Investigative Journalism kertoo, että vuonna 2012 lennokeista ammuttiin Afganistanissa ohjuksia keskimäärin viisi kertaa viikossa.

Yhdysvallat ei ainakaan virallisesti pidä kirjaa kuolleista kapinallisista ja siviileistä, ja epävirallisista arvioista on vaikea eritellä, kuinka moni on saanut surmansa juuri lennokki-iskuissa.

Everstiluutnantti Martin kertoo, että hänelle rankinta aikaa olivat vuodet 2005–2010, kun Yhdysvallat lisäsi joukkojensa määrää Irakissa ja lennokkilentäjät joutuivat venymään äärimmilleen.

"Teimme niin paljon töitä kuin ikinä pystyimme."

Kuormitus on Martinin mielestä pääsyy lentäjien kärsimiin stressireaktioihin, joita on lennokkilentäjillä puolustusministeriön mukaan vähintään yhtä paljon kuin perinteisillä hävittäjälentäjillä.

Martin kiteyttää kokemuksen kirjassaan yhteen lauseeseen: "Kuoleman todistaminen ruudulta tuntuu kuolemalta."

Lentäjät joutuvat myös todistelemaan urheuttaan, sillä he eivät taisteluissa aseta itseään vaaraan. Martin kertoo, että median ja Hollywoodin välittämä kuva työstä ei ole ainakaan avuksi.

"Useimmat vertaavat työtämme videopelien pelaamiseen", hän kertoo.

Arvostuksen puute näkyy myös asevoimien sisällä. Puolustusministeriö perui aikeensa myöntää lennokkilentäjille urheusmitaleita sotilasjärjestöjen vastustuksen takia.

"Kaikki, jotka ovat olleet tekemisissä kanssamme, arvostavat työtämme. Ne, joilla ei ole kokemusta meistä, eivät välttämättä ymmärrä yhtä hyvin", majuri Matt kertoo.

Kapteeni Pat myöntää olleensa onnekas, kun hän sodan aikana pystyi päivän päätteeksi palaamaan kotiin perheensä luokse.

"Yritän iskostaa oppilaisiini, kuinka onnekkaita olemme tässä mielessä."