Maa on

[THL tiedottaa]

Jeah, niinkus tiedät, olen aina halunnu oransseja. Vaikka emmää tiä, onko niitten maussa mitään eroo, vaikka väreissä oliski. Lääkäritkin on sanonu mulle moneen kertaan, että ei sen värin väliä oo, "Kunhan vaan nyt muistat ottaa aina ajallaan."

Sopiiko ne vaaleensiniset napattaviksi yhressä suklaan kanssa? Nimittäin jos ei, niin sit ne ei käy mulle.

[Ztara]

Minusta tunteet eivät synny koskaan itsestään, niillä on aina jokin syy eli realiteetti. Siksi niihin voitaisiin vaikuttaa etsimällä tiettyjä kaavoja, jotka muodostuisivat eri tunteiden summasta tai ehkä mieluumminkin vuorovaikutuksesta. Koska tunteet taas syntyvät eri realiteeteista voitaisiin teoilla ja olosuhteilla vaikuttaa myös suoraan tunteisiin.

Toivottavasti voit jo paremmin. Flunssa on inhottavaa, vie voimat helposti...

Kiitos selityksestä. Joo, tuntuuhan tuo mukavalta ajatukselta tuo selityksesi. Mutta on vain sellainen ongelma, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti niin erilaisia, että joku teko tai olosuhteet vaikuttavat yksilöihin aivan eri tavalla. Toinen ei ole moksiskaan asiasta tai ympäristönsä näennäisestä kaaoksesta, toinen taas ajautuu samasta asiasta hermoromahdusen partaalle. Ei niin ihanteellisia olosuhteiita pysty kellekään valmiiksi antamaankaan, etteivät tunteet jossain vaiheessa taas ala huutamaan jotain muuta. Pitäisi osata annostella sopiva määrä haasteita, pettymyksiä, surua, palkitsemista, rakkautta ja hyväksyntää läheisilleen. Mutta eihän sellaista kenenkään edellytetä osaavan kumppanilleen tai lapselleen valmiina pakettina antaakaan. Vaikka tietenkin ihanteellisessa perheyhteisössä nämä asiat toimivat automaattisesti.

Kyse onkin tietenkin siitä, että ihminen itse osaisi suhteuttaa elämänsä tapahtumat ja olosuhteet omaan sietokykyynsä ja henkiseen kapasiteettiinsa...järjestää itse oman elämänsä olosuhteet sellaisiksi missä parhaiten tuntee viihtyvänsä nahoissaan. Tunneihmiselle on vain niin raskasta ja kamalaa tehdä tuota inventaariota, jossa puhdistaa itseään mahdollisista pahanolonaiheuttajista elämässään. Mutta olen huomannut että tunteitakin voi kouluttaa. Pikkuhiljaa oppii suhtautumaan realistisesti johonkin asiaan, jossa ennen kontrolli olisi pettänyt ja syössyt minut epätoivoon ja ahdistukseen. Niin ja se huumori tietty .

Mutta että nuo laittaisi kaavaan tai palloon, hei  !

[THL tiedottaa]

Tunteiden kaavat?

Hei, Indis, mitä sää nyt oot nappaillu?

[rapevainaa]

Naisilla on puheripuli. Serveri on välillä ihan tukossa.

[Indigo]

Tunteiden kaavat?

Hei, Indis, mitä sää nyt oot nappaillu?

No ku mää söin suklaata yhressä niiden vaaleansinisten kanssa ja tuli ihan paha olo

Indi


....ainiin, meinasin muuten ensin sanoa, jotta on mulla näitä oranssejakin, mutta en uskaltanut. Nää siniset on turvallisempia.

[Indigo]

Kiitos selityksestä. Joo, tuntuuhan tuo mukavalta ajatukselta tuo selityksesi. Mutta on vain sellainen ongelma, että ihmiset ovat lähtökohtaisesti niin erilaisia, että joku teko tai olosuhteet vaikuttavat yksilöihin aivan eri tavalla. Toinen ei ole moksiskaan asiasta tai ympäristönsä näennäisestä kaaoksesta, toinen taas ajautuu samasta asiasta hermoromahdusen partaalle. Ei niin ihanteellisia olosuhteiita pysty kellekään valmiiksi antamaankaan, etteivät tunteet jossain vaiheessa taas ala huutamaan jotain muuta. Pitäisi osata annostella sopiva määrä haasteita, pettymyksiä, surua, palkitsemista, rakkautta ja hyväksyntää läheisilleen. Mutta eihän sellaista kenenkään edellytetä osaavan kumppanilleen tai lapselleen valmiina pakettina antaakaan. Vaikka tietenkin ihanteellisessa perheyhteisössä nämä asiat toimivat automaattisesti.

Kyse onkin tietenkin siitä, että ihminen itse osaisi suhteuttaa elämänsä tapahtumat ja olosuhteet omaan sietokykyynsä ja henkiseen kapasiteettiinsa...järjestää itse oman elämänsä olosuhteet sellaisiksi missä parhaiten tuntee viihtyvänsä nahoissaan. Tunneihmiselle on vain niin raskasta ja kamalaa tehdä tuota inventaariota, jossa puhdistaa itseään mahdollisista pahanolonaiheuttajista elämässään. Mutta olen huomannut että tunteitakin voi kouluttaa. Pikkuhiljaa oppii suhtautumaan realistisesti johonkin asiaan, jossa ennen kontrolli olisi pettänyt ja syössyt minut epätoivoon ja ahdistukseen. Niin ja se huumori tietty .

Mutta että nuo laittaisi kaavaan tai palloon, hei  !

Sinä olet kyllä ihka paras Ystäväni ymmärtämään!! Olet hei ihan jäljillä, mitä tarkoitin! Juuri noin.
Pallohan siitä lopulta muodostuu, ei mikään noin mahdottoman suuri joukko muuttujia voi mahtua yhdelle janalle. Ja tunteet nimenomaan eivät ole oikullisia sinnetänne säntäileviä pilvenhattaroita, vaan on niiden jokaisen takana suuri määrä muuttujia. Siksi juuri niitä voidaan kouluttaa. Ajattele kun oliis valmis pallo josta vain katsoisi, että kun noin teen niin sitten tapahtuu näin ja ... mitä puuttuu jotta tapahtuisi näin....   Lisätään ja vähennetään, tarpeen mukaan.

Niin ja kuvitteles, silloinhan vois pyytää toisen pallon katsottavaksi ja tutkittavaksi ennekuin ryhtyy läheisimpiin suhteisiin, näkis heti, että jos en pysty yhteensovittamaan näitä ja näitä yhdistelmiä niin turha yrittää pinnistellä kahtakymmentävuotta yhdessä. Tai kuuttakymmentä.

Tosin kaksikymppisenä sitä arvelee sulautuvansa vain jotenkin ihmeen kaupalla yhteen toisen vikojen kanssa, tekemättä mitään omilleen.

Indigo

[Tiistai]

Ajatus perustuu esimerkiksi  Rakkaus - Välinpitämättömyys akselille, joka kuitenkaan ei voi olla suora jana koska olisi liian yksinkertainen silloin.

Tuo mielikuva on pyörinyt mielessä - vain kaksi tunnetta?
.. entäs ne muut tunteet, minusta ne eivät sovi noiden kahden väliselle kiemuraiselle viivalle?

On lukemattomia muita,  kysykää vaikka Reedikiltä tänä aamuna
Noiden kahden väliin ei sovi viha, kateus, pahansuopaisuus, itsekkyys, itserakkaus, oikeassaolemisen pakko, epätoivo, sääli, ikävä, ilo, suru, katumus, kiitollisuus, toivo, pettymys, huoli ..  keksikää lisää.

Jana se ei tietenkään ole, vyyhti jo ennemmin muuttaen väriään koko ajan.. vähän kuin tässä

[Ztara]

Sinä olet kyllä ihka paras Ystäväni ymmärtämään!! Olet hei ihan jäljillä, mitä tarkoitin! Juuri noin.
Pallohan siitä lopulta muodostuu, ei mikään noin mahdottoman suuri joukko muuttujia voi mahtua yhdelle janalle. Ja tunteet nimenomaan eivät ole oikullisia sinnetänne säntäileviä pilvenhattaroita, vaan on niiden jokaisen takana suuri määrä muuttujia. Siksi juuri niitä voidaan kouluttaa. Ajattele kun oliis valmis pallo josta vain katsoisi, että kun noin teen niin sitten tapahtuu näin ja ... mitä puuttuu jotta tapahtuisi näin....   Lisätään ja vähennetään, tarpeen mukaan.

Niin ja kuvitteles, silloinhan vois pyytää toisen pallon katsottavaksi ja tutkittavaksi ennekuin ryhtyy läheisimpiin suhteisiin, näkis heti, että jos en pysty yhteensovittamaan näitä ja näitä yhdistelmiä niin turha yrittää pinnistellä kahtakymmentävuotta yhdessä. Tai kuuttakymmentä.

Indigo

Kiitos sisko, meillä on vamaan samanväriset lääkkeet . Mutta on meissä yksi vissi ero : sinun visuaalisuutesi ei osu yksiin omani kanssa. Minä en näe kuvina tunteita, enkä palloon niitä saa survomallakaan. Kaavat tietenkin on jo suljettu pois laskuista ennen syntymääni. Jos tunteita jonain kokonaisuutena tarttis kuvata, olisi se tietty MUSIIKKIA. Mahdottomasti erilaisiin mielialoihin ja tunnekuvioihin sopivia sävelteoksia on olemassa. Vaikka nyt Griegiä suurempiin tunteisiin ja jotain Vivaldia pienempiin.... Sitten väliin kivoja kitaraballaadeja ruusuisimpiin hetkiin ja vanhaa teinikaihomusaa surun syövereihin....

Tunteet ovat värähtelyä kuten musiikkikin...samaa heimoa. Musiikkikirjastosta otettaisi siis sellaista musiikkia, joka saa aikaan halutun tunteen. Olisi se paljon hauskempaa kuin laskea kaavasta . Sitäpaitsi minun prosenttilaskutaidollani kuitenkin laskisin väärin, enkä noita valopäämatemaatikkojakaan uskaltaisi täällä vaivata laskemaan haluamani tunteen kaavaa itselleni. Laskevat kuitenkin piruuttaan väärin ja toimittavat minut ties minne  .

Tosin kaksikymppisenä sitä arvelee sulautuvansa vain jotenkin ihmeen kaupalla yhteen toisen vikojen kanssa, tekemättä mitään omilleen.

Niin, eikä tuon kauempaa kannata toisenkaan vikoja yrittää korjata. Tuhoon tuomittua se on semmonen terapiahoito. Vanhemmiten päivät sitäpaitsi alkavat kulumaan nopeammin. Keski-iän kaksi vuotta on jotakuinkin sama kuin nuorempien puolet enemmän. Kai...tai ainakin tuntuu siltä.

Mitä sä, Rape, siellä puheripulista höpiset? Nää on kuuules tärkeitä asioita, ei me olla vielä niin dementikkoja että vain kuvilla puhuttais  .

[THL tiedottaa]

Vaikka nyt Griegiä suurempiin tunteisiin ja jotain Vivaldia pienempiin....

...Laskevat kuitenkin piruuttaan väärin ja toimittavat minut ties minne  .

No, tuo kyllä pitää paikkansa!

Mutta tuo Grieg ja Vivaldi on vähän jo kinkkisempi.

Miten niin Vivaldia pienempiin tunteisiin? Kyllä se ny ainakin puolisuuriin käy.

Oikein suuriin tunteisiin käy hyvin tää Vagner.

[Indigo]

Ajatus perustuu esimerkiksi  Rakkaus - Välinpitämättömyys akselille, joka kuitenkaan ei voi olla suora jana koska olisi liian yksinkertainen silloin.

Tuo mielikuva on pyörinyt mielessä - vain kaksi tunnetta?
.. entäs ne muut tunteet, minusta ne eivät sovi noiden kahden väliselle kiemuraiselle viivalle?

On lukemattomia muita,  kysykää vaikka Reedikiltä tänä aamuna
Noiden kahden väliin ei sovi viha, kateus, pahansuopaisuus, itsekkyys, itserakkaus, oikeassaolemisen pakko, epätoivo, sääli, ikävä, suru, katumus, kiitollisuus, toivo, pettymys, huoli ..  keksikää lisää.

Jana se ei tietenkään ole, vyyhti jo ennemmin muuttaen väriään koko ajan.. vähän kuin tässä

no -  ööö  - se pallonmuoto tarkoitti juuri sitä. Olet hyvä oivaltamaan, Tiistai.

Oikein suuriin tunteisiin käy hyvin tää Vagner.

Entäs sitten tää Viivi? Oikein korkeisiin tunteisiin....

Kerron sulle muuten salaisuuden, olen taas tekemässä levynkansia ja vähän muutakin yhdelle säveltäjälle. Tosi kivaa. Tuo kyseinen musiikki on kyllä aika... ehkä vaikeaakin... mutta näen sen kuvina. Abstrakteina sellaisina. Jazz-tyyppistä.
Pidä peukkuja.


Indigo