Verkkolehti OKTOPUSSI nro. 4

[Amanda]

Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton underground-julkaisu

HYVÄÄ  YSTÄVÄNPÄIVÄÄ !

Naapurielämää

Kerrostalo on jännä ilmentymä, varsinkin jos satut elämään keskikerroksessa keskimmäisessä asunnossa. On naapureita ylhäällä, alhaalla sekä kummallakin sivulla. Varsin rakastettava ratkaisu asua. Varsinkin, jos yksi tahi useampi naapureista sattuu olemaan Rellestäjä.

Rellestäjä ei välitä pätkääkään siitä kuka haluaisi nukkua yönsä. Kaikkihan haluavat tietenkin kuunnella bassojumputusmusiikkia neljältä aamuyöllä. Ja täytyyhän se musiikki laittaa varmuuden vuoksi niin lujalle, että naapurit kuulevat sanatkin. Ei tarvitse edes itse tanssia, kun sänky hyppii Rellestäjän musiikin tahtiin. Onko se sitten sitä kuuluisaa vaakamamboa?

Elämä Rellestäjän kanssa samassa talossa on varsin jännittävää. Joka ilta saa kauhunsekaisin tuntein odottaa, että alkaako jyske ja jumputus. Ja juuri kun huokaiset helpottuneena sängyssä, että tänään ei naapurissa juhlitakaan ja saat kerrankin nukkua, niin samalla hengenvedolla alkavat jo ikkunat helisemään musiikin voimasta. Rellestäjillä on pakko olla ajatustenlukutaito, sillä ikinä ei musiikki soi ja naurunremakat kuulu silloin, kun itse luet yömyöhään ja olet hereillä muutenkin. Voihan tietysti olla, että Rellestäjä on kiusanhenki,  joka aloittaa mekkaloinnin het kun huomaa, että naapuriasunnoista on valot pois. Sitäkö naurunkäkätys aina onkin? Porukalla nauravat sitä, kuinka naapurit tulevat huomenna vastaan silmänaluset tummina ja kiukkuisen näköisinä. Ketaleet!

Jännittävää on myös seurata Rellestäjän musiikkivalikoimaa (sen oppii ulkoa yllättävän nopeasti). Ikinä ei parhaalla tahdollakaan voi soida mitään, mikä edes etäisesti vastaisi omaa musiikkimakua ja mieltymyksiä. Soitossa on vieläpä useimmin juuri se levy, mitä Rellestäjän musiikkivalikoimassa kaikkein eniten vihaat. Sellaisina öinä tulee mieleen mennä oven taakse ja ehdottaa toivelaulukonserttia. Musiikilliset nyyttikestit: jokainen naapuri voisi viedä yhden cd-levyn Rellestäjälle ja hän sitten soittelisi niitä pitkin yötä. Vaan yritäpä mennä Rellestäjän oven taakse, ei hän mitään ovikelloa kuule, ei kuule oven hakkaamista, ei kuule itkua, parkua ja huutoa oven takaa. Rellestäjillä on todella huono kuulo, tietäähän sen jo musiikin voimakkuudesta.

Ihmeellistä on, että alituiseen juhlivat Rellestäjät näyttävät olevan vuokranantajan suosikkiasukkaita. Mitkään joukkovalitukset naapureiden kanssa, poliisien soittamiset tai addressien keräämiset eivät tehoa. Rellestäjät taitavat maksaa  vähän "meluekstraa" pimeänä, ja vuokranantaja vain hymyilee ja kyhäilee onnellisena. Jonkinlainen salaliitto se on, kenties vuokranantaja tai joku hänen palkkalaisistaan on juuri tuo naapurin Rellestäjä.


Toimettomana ei enää keksi muuta kuin lahjoittaa Rellestäjälle korvakuulokkeet käyttöohjeineen. Mutta seuraavana päivänä saakin huomata, että Rellestäjä käyttää niitä korvansuojina tuulta vastaan, ettei vain pääse läpiveto iskemään.

-Akka-

Kirje tuntemattomalle

Minut on tuomittu elinkautiseen vankeuteen ystäväni murhasta. Älkää pelästykö, en ole murhannut ketään. Kun olin suorittanut vankeustuomiostani 5 vuotta 7 kuukautta 2 päivää, minut vapautettiin. Joku oli tunnustanut murhan. Aihetodisteet ja siihen asti salassa pidetyt yksityiskohdat murhaan liittyvissä seikoissa vakuuttivat sittemmin tuomariston tuon tunnustaneen syyllisyydestä. Vankeusaikani ei mennyt hukkaan; opettelin meditoimaan ja hallitsemaan tunteeni lähes täydellisesti. Kykenen syvässä meditaatiotilassa poistumaan kehostani ja liikkumaan maailmankaikkeudessa ilman rajoituksia.

Vapauduttuani vankilasta minulla ei ollut enää ystäviä eikä perhettä, sillä oletettu murhamiehen maineeni oli karkottanut kaikki läheiseni kauas luotani. En kaipaa heitä. Minulla oli Ranualla pieni erämökki, johon erakoiduin odottamaan korvausta valtiolta syyttömänä kärsimästäni vankeustuomiosta. Kaivelin juuria, söin toukkia, etanoita, marjoja ja sieniä henkeni pitimiksi. Kalastelin myös ja vaihdoin kalat lähikaupassa välttämättömiin elintarvikkeisiin ja tulitikkuihin. Jatkoin meditointiharrastustani ja kehityin mielen- ja tunteidenhallinnassa edelleen. Mikään ei vaikuttanut minuun mitenkään paitsi ympäröivä luonto.

Runsaan puolen vuoden kuluttua sain korvauksen valtiolta. Summa oli tuntuva ja minusta se oli hyvinkin kokemani vääryyden arvoinen. Päätin lähteä Puolaan Lodzin kaupunkiin, koska olin opiskellut siellä elokuva-akatemiassa nuoruudessani yhden vuoden. Oletin, että sikäläiset ystäväni eivät olisi kuulleet onnettomasta tapauksestani ja vaikka olisivatkin kuulleet, he ymmärtäisivät minua. Olin oikeassa, vanha tyttöystäväni majoitti minut mielellään ja aloin elää jonkinlaisessa parisuhteessa. Sukupuolielämällä ei ollut minulle merkitystä, mutta harjoitin sitä kuitenkin, sillä naisystäväni tuntui nauttivan siitä kovastikin. Rahat riittivät hyvin ja aloin silloin tällöin käydä vierailevana luennoitsijana elokuva-akatemiassa. Luennoinnista akatemiassa en kuitenkaan saanut  minkäänlaista tyydytystä.

Eräänä  päivänä luennolle ilmaantui kovasti Johania (murhattu ystäväni) muistuttava mies. Hän puhui pelkästään puolaa, mutta meillä ei ollut vaikeuksia ymmärtää toisiamme, sillä minäkin olen puolankielentaitoinen. Jacek kertoi olleensa pahassa auto-onnettomuudessa  vuosia sitten ja menettäneensä muistinsa täysin. Vähitellen hän oli oppinut elämään normaalisti ja kaikista yrityksistä huolimatta hänen oikeata henkilöllisyyttään ei pystytty selvittämään. Hänelle annettiin Puolan kansalaisuus ja henkilötiedot.

Jacek pyysi minut sitten erään kerran juomaan kanssaan olutta luentotilaisuuden jälkeen. Suostuin, vaikken ollut alkoholia nauttinut vangitsemisestani lähtien. Menimme erääseen kiinalaiseen ravintolaan, jossa ensin söimme ja sitten aloimme juoda olutta ja zubrovkaa. Minulle alkoholi ei oikein maistunut, mutta Jacek päihtyi. Yhtäkkiä hän alkoi hokea: "kusipaskatissi, kusipaskatissi, kusipaskatissi".  Kysyin, ymmärsikö hän, mitä parhaillaan hokee ja mistä hän oli tuollaista oppinut. Hän ei tiennyt asiasta yhtään mitään. Sitten kerroin Jacekille, että hän muistutti murhattua ystävääni Johania ja että meillä oli ollut tapana kahdestaan hokea tuota kusipaskatissiä aina kun maailma tuntui kohdelleen meitä kaltoin.

Perehdytin sitten vähitellen Jacekin meditaatiomenetelmiin. Hän edistyikin ripeästi ja oppi irtaantumaan kehostaankin. Olimme erään kerran samanaikaisesti syvässä meditaatiotilassa ja kohtasimme toisemme ilman kehon raskasta painolastia. Yhdessä me sitten selvitimme Jacekin identiteetin. Hän oli Johan. Vähin erin Johan alkoi muistaa ja oppia myös suomen kieltä. Hänen muistinsakin palautui täydellisesti.

Meitä alkoi askarruttaa tuon murhatun henkilöllisyys ja otimme yhteyttä Suomen viranomaisiin. Suomalaiset poliisit ja mielenterveyden asiantuntijat tulivat joukolla tapaamaan meitä. Kuulusteltuaan ja tutkittuaan meitä ja asiaamme arvovaltainen suomalainen valtuuskunta matkusti takaisin Suomeen kahden viikon kuluttua.

Kirjoitan tätä puolalaisen mielisairaalan suljetulla osastolla. Viihdyn täällä oikein hyvin ja kehitän edelleen itseäni. Viereisessä huoneessa on Johan, hänkin kertoo viihtyvänsä omissa oloissaan. Silloin tällöin vaihdamme sanasen, suomeksi, eikä meitä kiinnosta enää lainkaan tuo murha, joka on meidät ystävykset välillisesti jälleen saattanut yhteen.

reedik
                           

                                       

BYROKRATIAN VANAVEDESSÄ

Mitä oikeastaan on byrokratia - jos haluaisi olla ilkeä; niin sen voisi nähdä pahimmillaan hallintakoneiston ja järjestelmän järjettömänä mielivaltana, tai tämän erilaisina muina johdannaisvaikutuksina. Ajatellaan nyt vaikkapa tiedottamista ja informaation kulkua katastrofitilanteissa. Kun kriisi on vallalla; kärjistetyimmillään valkokauluksiset byrokraatit vain pyörittelevät toimistoissaan papereitaan, tai puristelevat epäuskoisina päitään. Vetoavat tietämättömyyteensä, välinpitämättömyyteensä, luistamalla vastuustaan ja velvoitteistaan kuin koira veräjästä. Virattomuus ja virkaheittoisuus onkin tällä haavaa byrokratiassa päivän sana edelleenkin. Virkatietä edeten, kaikki näyttää kadunkulkijan näkökulmasta järjestään jälkijättöiseltä perässälaahustamiselta; vaikka tämäkin on kieltämättä arkipäivän rutiinia tavallisen tallaajan pyöriessä byrokratian junnaavissa rattaissa.

Samaan aikaan kansalaiset kyyristelevät piinassaan ja kärsimyksissään, joten mitä tekee silloin byrokraatti; hän pesee kätensä koko käsillä olevasta sotkusta, sekä yrittää puhdistaa mainettaan kaikin tavoin keplottelemalla ja ketkuilemalla. Sekä tietenkin äärimuodoissaan kyykyttämällä, kusettamalla ja nöyryyttämällä alistuvaa kansaa entistä hanakammin. Keppi on siis porkkanaa tehokkaampi tässäkin mielessä. Sen seurauksena ihmisiä koitetaan saada kuuliaisiksi ja ruskeakielisiksi, pitämällä rahahanoja tiukemmalla, sekä suuta soukemmalla. Kaikenlaista lokaa ja muutakin moskaa voi huoletta kipata likasankoina nöyrien alamaisten niskaan, samalla myrkyttämällä verkostojen myötä sen viimeisetkin pesäkkeet.

Herran nuhteessa kun ei myöskään kansalaistottelemattomuutta tai toisinajattelua juurikaan suvaita. Huutavan ääni erämaassa hukkuu liian usein hyttysen ininään, ja virran juoksua on vaikea kansan syvistä riveistä syväkurkkunakaan pysäyttää. Ei auta, vaikka herrojen päitä vaaditaan joukkoadressien voimalla vadille. Aina tulee heidänkin jälkeensä uudet sisäsiistit hymistelevät nyökyttelijät valtaan. Vaikka valtion tai kunnankin talous olisi kuinka kuralla tahansa, aina se muutaman sapluunaan sopivan byrokraatin luontaisetuineen pystyy hyväveliverkoston kautta kassakaappisopimuksilla palkkaamaan. Tosin aktiivinen haalariporukkakaan ei enää päivänvalossa kunnolla erotu ns. kravattimiehistä; sen verran hämäräperäisen läpinäkyvää toimintaa ja ketkunpeliä he kaikki harrastavat nykyään tahoillaan.

Mutta enää ei ihmetellä myöskään sitä, miksi byrokratia on päällisin puolin niin kankeata ja pitkää kuin laveatakin. Jos takavuosina on valtion suojeluksessa olevissa julkisen palvelun firmoissa työskennellyt kaikenkarvaisia kökkötraktoreita, niin nykyään siellä esiintyy kadotetun nuoruuden innolla ylen kannustavaa johtoa; eli nk. pullamössöangstaajia, jotka vähät välittävät ilmiasustaan, kunhan tulevat omasta mielestään selkeästi ymmärretyiksi, vaikka asiat eivät aina kulkisikaan toivottuun tai odotettuun malliin.

- Kärjistetysti ajatellen; byrokraatin pitää olla yleensä kaikesta tietämätön, välinpitämätön, ei-tietoinen vallitsevista olosuhteista, mitäänsanomaton; mielummin harmaa, väritön, mauton, hajuton; joka ei osaa myöskään sanoa mitään valaisevaa asioiden todellisista laidoista, eikä muistakaan keskeisistä esillä olevista seikoista. Myötäelämisen puute sekä kyvyttömyys palvelualttiuteen, ovat joskus omaksi eduksi tässäkin ammatissa.

- Byrokraatin ei tarvitse välttämättä olla perillä juuri mistään, eikä tietää missä milloinkin mennään, ja mistä tai mihin tullaan. Byrokraatti osaa kykyjensä vaatimilla taidoilla myöskin lahjakkaasti väistää ja pakoilla vastuutaan. Lisäksi pitää osata näytellä myös viatonta ja tyhmempää kuin itse asiassa onkaan. Näillä avuilla pärjääkin melko pitkälle, nimittäin jos nämä kaikki kyseiset tunnusmerkit & ominaisuudet yksilöllisessä mielessä täyttyvät omassa henkilökohtaisessa kykyprofiilissa.

- Ja lopuksi; jos ei ymmärrä edes kriisin ja anteeksiantamattomien mokien kohdatessa erota vapaaehtoisesti, niin sekin laskettakoon byrokraattisen luonnekuvauksen mukaiseksi tavanomaisuudeksi; mikä taas ei ole sekään sinällään mitään tavatonta, joskin aika ymmärrettävää kuitenkin. Kertoopahan vain tämäkin ilmiöitymä miten maa kulloinkin makaa, ja kuka sitä milloinkin petaa...?!


Huomionarvoisena jälkilisäyksenä: Nykyinen talouden kriisi tai taantumavaihe tuskin elvyttää kovinkaan voimallisesti ainakaan byrokraattisia hallintakoneistoja. Tekohengitys on vain näennäistä, kun temppupolitiikalla yritetään laastaroida isompia aukkoja. Jostain aina joku porsaanreikä kuitenkin vuotaa; mutta sekään nyt ei ole enää mikään suuri uutinen tässä lamaannuttavan globaalissa maailmantilanteessa!!!

- Ässä-


Jatkokertomus, johon jokainen sai lisätä enintään viisi sanaa - tähän asti olemme päässeet jo aika pitkälle

SUOPO-akentti Tauno Könön seikkailut

Oli ankea marraskuun 28. päivä, juuri sellainen, mitä eniten pelättiin. Olihan Taunolla tulossa synttärit, jotka olivat legendaarisessa maineessa Ratakadun kyttien sekä Pulukadun ilotyttöjen parissa. Siispä pitkäripaiseen hakemaan neljäntolpan kaljaa ja paremmille piireille muutama pullo jallua ja raivoraittiille kuokkavieraille kulho puolukkapoolia. Jaloviina saisi kelvata, nirppanokkaisille konjakinlipittäjille, jotka talousrikosepäiltyinä viruivat ratakadun selleissä.

Tavoitteena ei kuitenkaan ollut kurkoitella kuuluisuuteen muutaman vaivaisen rötösherran takia. Hänellä oli myös mietittävänään vaikea ja eriskummallinen rikosvyyhti, joka liittyi inhottavaan kansainväliseen prostituutio- ja pedofiilirinkiin.  Lainsäätäjä on jättänyt porsaanreikiä, joiden takia konnien kiinnisaanti vaatii Könöltä normaalia kovempia otteita. Mutta otteet eivät riitä, jos vastassa on vieraanvallan tiedustelupalvelu, Mata Haria muistuttava agentti ja kaaokseen pyrkivä kansainvälinen rikollisliiga. James Bondkin olisi ihmeissään upeine vempaimenineen, joita edesmennyt Q tapasi kehitellä laadukkaaseen agenttibisnekseen, lontoolaiseen kellariin sijoitetussa salaisessa työpajassaan. SEkin olisi ihmeissään suuresta pyrkimyksestä palauttaa taas järjestys rauhalliseen lintukotoon. Ei savua ilman tulta ja savukkeetta - keksinpä uuden sanonnan, myhäili Könö.

Ovelle koputettiin ja sisälle astui edesmenneen Brezhnevin näköinen synkeä mies. Joka itseasiassa olikin Leonidin velipuoli, isänsä vanhasta salarakkaussuhteesta suomalaiseen kylmäkköön syntynyt äpärälapsi. Oudosta taustastaan huolimatta mies vaikutti hyvin määrätietoiselta, eikä otsassa mollottava suuri luomi haitannut ollenkaan hänen karismaansa, joka antoi mahdollisuuden vaikka valtionjohtajaksi. Paras paikka maan johtajaksi pyrkivälle olikin alkaa ura Suomesta, Leninin tapaan. Volodja Kämäräinen, tuo Leonidin velipuoli- Vladimir Perestroikkalainen salanimeltään- mieli laajan Venäjän-Karjalan laulumaille laulamahan, iki-kansan pönäköitä akkoja syleilemähän. Hankittuaan nahkaisen lippalakin ja rajaseudun pomppatakin hän suunnisti Moskovaan puolueen puhemiesneuvostonkanslian vahtimestarin juttusille, miekkonen oli juuri sopivasti tupakalla ovensuussa.

Pjotr oli  "käännytetty" SUOPO-akentiksi pedofiilivideon avulla, joten hänen tilanteensa oli kiusallinen. Könö oli käskyttänyt  Volodjaa selvittämään Pjotrin avulla puheenjohtajan kengännumeron, sekä kansakouluajan koulumenestyksen todellisen syyn. Koulukiusaajana muistetun kaikkien pelkäämän Putinin koulutodistusten keskiarvo on  12½-14,5,  huolimatta siitä, että arvostelu on 4-10. Todisteita korruptiosta ei toistaiseksi ollut.  14,5 oli ollut  opettajan kirjoitusvirhe.

Pjotr oli saanut selville kengännumeron, maan isokenkäisin herra käytti neljäykkösiä! Noihin saappaisiin löytyisi runsaasti sopivankokoisia jalkoja - Pjotrin käpäliä kivisti pahoin. Jotta totuus tulisi julki, Könön oli, perkele, lainattava kenkiään Pjotrille... Eipä ollut hääviä palailla hotellille haisevissa, risaisissa sukissa kulkukoirien saattelemana. Kaikenkaikkiaan nolo tilanne valtion virkamiehelle varsinkin, kun edessä oli tärkeä kokous, jossa kansainvälisen huumekaupan tuhoaminen oli asialistan kärjillä. Suomen uskottavuus asiassa oli vähäinen vuotavan tullin takia ja nyt suomalaisedustaja oli nähty "huumehöyryisenä" tokkuroimassa kokouspäivää edeltävänä iltana risat sukat vain jalassa. Suomalaiset yrittivät peitellä häpeästä punoittavia niskojaan nostelemalla pikkutakkiensa kauluksia, ja ruotsalaistoimittajat luulivat  tapaa oitis uudeksi pariisilaismuodiksi. Hekin nostivat kauluksensa ja jatkoivat kulkuaan suomalaisessa vihmovassa räntäsateessa kiroillen.

Sisälle päästyään ja lumet saappaista kopisteltuaan, Brezhnev pyysi Könöltä lahjusta ja alkoi kaivelemaan taskustaan paperirullaa, jossa oli kirjoitettuna hänen lastensa Pakkasukolta toivomat lahjat. Rahanpuutteensa takia vaati hän lahjuksiakin, pystyäkseen hankkimaan kaikki lasten halajamat länsimaiset härpäkkeet! Lisäksi oli saatava Pietarin navigaattori ja otettava yhteyttä luotettaviin opportunisteihin. Kuten tavallista, Könö antaa viinapulloja nikolaussukan kera tärkeimmille kontakteilleen niin koti- kuin ulkomaillakin, riihikuivaa rahaa ei ole tietenkään budjetoitu eikä viranomaisilla ole aavistustakaan valtion luottokortin vingutuksesta puolalaisessa bordellissa. Tiitinen oli jo toimistolla kysellyt kuitteja arveluttavista Amex-laskuista, joitten alkuperä oli usvan ja kyrillisten kirjainten peitossa. Onneksi paluumuuttajasihteeri, Olga nimeltään, osasi Prostituutin ammatin salat ja antoi Tiitisen uskoa kyseessä olevan vain edullisimmanluokan viihderavintola, sellainen jossa Nykänenkin voisi rellotella munasillaan jos maksetaan. Könön selusta olisi siis turvattu sisäisen tarkastuksen tai vastaavan varalta.

Tiitinen oli käskynjaolla käskyttänyt Könöä pitämään matalampaa profiilia julkisuuskuvan takia, venäläiset huorat ja Suomen Suojelupoliisi sopivat muuten kyllä yhteen, mutta siitä ei saa olla juttuja - ei ainakaan iltapäivälehtien lööpeissä. Könö antoikin Tiitiselle Sotilasvalan Juhlallisen vakuutuksen hymysuin selibaatista, joka jatkuisi "toistaiseksi". Oli kuitenkin tärkeämpääkin puuhaa kuin venäläisten prostituuttien seuranta. Oli suunnattava analyyttinen akentin katse Venäjän sisäpolitiikkaan, jota huumekauppiaat ja sutenöörit hallitsivat.

Ei muuta kuin kiireellä Moskovan junaan, mutta sitä ennen oli käytävä ostamassa Kauppatorilta silakanperkuujätteitä vietäväksi ryssille tuliaisiksi - noin eleenä.  Tai ei sittenkään, parempi olisi suora ja raju toiminta ja syödä perkuujätteet jo junassa omaan napaan. Saisi Kremlissä römeät aromikkaat pierut, jotka voisi hississä römäyttää Putinin tainnuttamisksi ja saamaan hänet järkiinsä. Mutta toki parasta olisi, jos jättäisi sittenkin itse syömättä - tätä pitää miettiä, tuumaili hän. Yhtäkaikki perkuujätteet olivat osa Igorin suurta lahjaa, toisaalta, ihan periaatteen vuoksi, miksi pienen Suomen pitää ruokkia suurta Venäjää, jolla on ruokavaroja yllinkyllin?

Maakaasustaankin Venäjä on tarkka kuin syntyperäinen laihialainen pierustaan. Könön operaationa olikin ujuttautua Gazpromin hallintoneuvostoon, mutta ukrainalaiset olivat jo siirtyneet operaatio pökäleeseen ja  sen turvin saaneet oman energiantuotantonsa kuntoon pierun voimalla. Ukrainassa koko kansa on valjastettu rajuun vegaanipiereskelyyn, että ei ongelmaa. Gazpromin johto katsoo nenänvartta pitkin tätä uutta strategiaa, ja yrittää nyt markkinoida venäläistä hapankaaliluomupierua ikäänkuin maakaasuna. Väittävät, että venäläinen pieru on hapankaalin ryydittämänä 1000-kertaisesti länsimaista rajumpaa. Gazprom on kehittänyt erityisen pieruntalteenottolaitteen tuhdin venäläispierun talteeottoon - alunperin ukrainanalainen keksintö. Istuinta käytetään valtion laitoksissa : sihteerien, liukuhihnatyöläisten ja muiden räväköden suolikaasujen työstäjien hengentuotteiden talteen keräämiseen. Myös Putin istuu laitteessa päivittäin ja hän tuottaa valtavia kaasumääriä, sillä hän haluaa olla kaikessa Venäjän ehdoton ykkösmies - kansalle mallia.

Ei muuta kuin kiireellä Moskovan junaan, mutta sitä ennen oli käytävä ostamassa Kauppatorilta silakanperkuujätteitä vietäväksi ryssille tuliaisiksi - noin eleenä.  Tai ei sittenkään, parempi olisi suora ja raju toiminta ja syödä perkuujätteet jo junassa omaan napaan. Saisi Kremlissä römeät aromikkaat pierut, jotka voisi hississä römäyttää Putinin tainnuttamisksi ja saamaan hänet järkiinsä. Mutta toki parasta olisi, jos jättäisi sittenkin itse syömättä - tätä pitää miettiä, tuumaili hän. Yhtäkaikki perkuujätteet olivat Igorin suurta lahjaa, toisaalta, ihan periaatteen vuoksi, miksi pienen Suomen pitää ruokkia suurta Venäjää, jolla on ruokavaroja yllinkyllin?

Maakaasustaankin Venäjä on tarkka kuin syntyperäinen laihialainen pierustaan. Könön operaationa olikin ujuttautua Gazpromin hallintoneuvostoon, mutta ukrainalaiset olivat jo siirtyneet operaatio pökäleeseen ja  sen turvin saaneet oman energiantuotantonsa kuntoon pierun voimalla. Ukrainassa koko kansa on valjastettu rajuun vegaanipiereskelyyn, että ei ongelmaa. Gazpromin johto katsoo nenänvartta pitkin tätä uutta strategiaa, ja yrittää nyt markkinoida venäläistä hapankaaliluomupierua ikäänkuin maakaasuna. Väittävät, että venäläinen pieru on hapankaalin ryydittämänä 1000-kertaisesti länsimaista rajumpaa. Gazprom on kehittänyt erityisen pieruntalteenottolaitteen tuhdin venäläispierun talteeottoon - alunperin ukrainanalainen keksintö. Istuinta käytetään valtion laitoksissa : sihteerien, liukuhihnatyöläisten ja muiden räväkkköjen suolikaasujen keräämiseen. Myös Putin istuu laitteessa päivittäin ja hän tuottaa valtavia kaasumääriä, sillä hän haluaa olla kaikessa Venäjän ehdoton ykkösmies - kansalle mallia.

Moskovan juna saapui perille ja Könö oli "ladannut" itsensä aina vatsalaukusta peräsuoleen kurnoottavalla, aina rajalta saakka velloneella, tervetuliaispierulla, tanakka suomaispieru vastaa kymmentä ryssää. Pierun lehahtaessa asemalaiturille, Könön housuihin herahti "lusikallinen" varttakin, ainakin kymmenen moskovalaista vietiin sairaalaan, pahoja asmakohtauksia kärsivinä.

Aluksi Könö sai terrorismisytteen, mutta se kaatui, hänellähän on diplomaattipassi, vähän lemahtava, mutta oli kuitenkin. Könö määrättiin pysymään, joko suurlähetystön alueella - tai ainakin tuulen alapuolella. Kadulla Könöä pilkattiin ostjakiksi ja se saattoi osua kohdalleen. Tämä saikin hänet hetkeksi unohtamaan tehtävän ja muistelemaan lapsuutensa Tummelin-hajuisia navettoja ja lypsypaikkoja, sekä karjakoita. -Aaaaaaah! Suomen suvi ja iltalypsy-huuto palautui mieleen, kyynel valahti silmäkulmasta. Nuo auringonpaisteen kyllästämät lapsuuden kesät, katsellen perseviä karjakoita olivat muistissa. Vielkö kukkuu käki Karjalan laulumailla?

Könö oli syntyjään Käkisalmelainen - kaiho ja kylän akat, mukaan lukkarin vaimo, oli hänellä aina mielessä. Päästäppä taas kerran luhtiin, puima-hommiin, johon liittyi muutakin, mietti Könö. Taina-mummin ominkäsin kirnuama talkkuna-piimä oli sellaista einestä, että puimakone ruokatauon jälkeen suorastaan huusi glooriaa kodille, uskonnolle ja isänmaalle. Mutta nyt ryhdistäyttävä mietti Könö - nostalgia riittäköön tällä kertaa.

Oli mentävä Putinin juttusille kasvokkain. Putinia on livenä vaikea tunnistaa, kun on sellainen tuhatkasvoinen mies ja kuvat on mediassa digitaalisesti retusoitu. Könö mietti - Putin, otaksun, lausetta. Könö häkeltyi Valtakunnan Johtajan -pöydän takana - hämmästyi lähes kaksimetrisenä Putinin pientä kokoa, punainen nenä oli viinajuonnin turvottama - tiedetään yleisesti, ettei ole lasiinsylkijä. Tavallista kansalaista saattaisi myös ällistyttää suuren maan pikku-johtajan ulkoinen olemus. Trimmatut vatsalihaksensa tosin ovat näyttävät, mutta vain taitava maskeeraus naistenlehden keskiaukeamalle. Valkaistut hampaat loivat mielikuvan leppoisasta herrasmiehestä, mutta samalla vaikutelman vaarallisesta pedosta. Peto olisi kesytettävä väkijuoman avulla, jota homo sovieticus ei voisi vastustaa. Onneksi Könön akentti-pakki eli povitasku pullotti pirtupullon ansiosta. Putin kehräsi kuin Mashkovitchin moottori, kun pahaa henkeä alettiin ajamaan Könön väkiviinan ja  Patriarkka Kirilin avulla. Kiril oli kokenut alan mies, hän kykeni hajusta sanomaan viinin vaikutuksen karkoitettavaan demoniin. Vodkaa Kirill käytti niin sisäisesti, ettei ulkoiseen tahtonut riittää. Patriarkkako ei ole nähnyt selvää päivää? Tällaiset juorut kuitataan Kirkolliskokouksessa räkänaurulla, Jeesus suojelee omiaan, vaikka dokaavatkin Putinilaisittain rajusti. Kiril alkoi messuta ja laulaa viinabassollaan ja tulokset näkyivät heti, politiikan kovettama Putin herkistyi kyyneliin ja vannoi tekevänsä parennuksen oitis ja ottavansa Könön Gazpromin hallintoneuvostoon.

Kuolinvuoteella

Makaan kuolinvuoteella ja odotan elämänlankani katkeamista ja tiedän sen tapahtuvan pian. Olen saanut elää pitkän ja hyvän elämän ja olen tästä kiitollinen maailmankaikkeuden mahtaville voimille. Muistelen parhaillaan värikkäitä ja antoisia elämäni käänteitä ja tapahtumia. Kuolinvuoteellahan monet katuvat tekemiään syntejä ja pyytävät niitä anteeksi Jumalalta. Minä en usko sellaisiin jumaliin, joita valtauskonnot meille tuputtavat. Kadun kuitenkin tekojani, joilla olen tuottanut muille harmia.

Syntien katumisesta minulle muistuu mieleeni eräs merkillinen tarina ja merkillinen ihminen. Talvisodan jälkeen välirauhan aikana minulle tarjoutui tilaisuus matkustaa Tukholmaan. Siellä eräs Ruotsin muuttanut suomalainen mies tarjosi minulle työtä kustantamansa lehden toimittajaharjoittelijana. Olin nuori mies ja vakaumukseltani pasifisti, joten tuo tarjous tuli kuin taivaan lahjana. Tiesin tuon miehen taustoista sen verran, että hän oli kuulunut IKL:n nuorisojärjestöön Sinimustiin. Hänet oli kuitenkin erotettu järjestöstä, sillä hän oli järjestön edustajien mukaan jäänyt sosiaalisilta taidoiltaan lapsen tasolle ja jotkut olivat sitä mieltä, että hän oli älyllisiltäkin ominaisuuksiltaan lapsi. Varsinainen syy hänen erottamiseensa oli se, että häntä pidettiin epäluotettavana ja sitä, ettei hän pystynyt pitämään luottamuksellisia tietoja liikkeen sisällä, vaan rehvastellen paljasteli kaikki kuulemansa salaisuudet.

Sitten hän oli nainut itseään parikymmentä vuotta nuoremman suomenruotsalaista sukua olevan neidon, joka asusteli kahdestaan vanhan isänsä kanssa Lidingön saaressa Tukholmassa  suuressa omakotitalossa. Varsinaiselta ammatiltaan tuo tuleva työnantajani oli satulaseppä. Tuohon aikaan satulaseppä oli vielä arvostettu ammatti ja niinpä tämä miehemme ryhtyikin harjoittamaan ammattiaan Tukholmassa. Hän ajautui erikoisen luonteensa takia riitoihin kaikissa työpajoissa, joihin hän pestautui ja jäi kokonaan uudessa asuinkaupungissaan ilman työtä, kun hän kehuskeli lanseeranneensa Ruotsiin ensimmäisenä satulaseppien ammattikuntaan soljen. Hän oli ihaillen lukenut aikansa radikaalin, Ernesti Hentusen, toimittamia lehtiä Minä ulvon ja Minä huudan. Hänen ihailunsa kohdistui noitten lehtien tyyliin, mutta niiden poliittista sisältöä tuo mies inhosi.

Jäätyään työttömäksi hän oli itse perustanut appiukkonsa varoilla lehden, jonka toimitukseen hän nyt oli minut kutsunut. Tuo lehtikään ei elättänyt häntä, eikä hänen vaimoaan. He olivat jääneet lapsettomiksi, mutta silti tuo henkilömme tahtoi itsekin osallistua oman elantonsa hankkimiseen. Talvisin hän teki Suomessa satunnaisia metsätöitä. Metsuriksi hänestä ei ollut ja niinpä hänet sitten palkattiin tukkikämpille kahvinkeittäjäksi ja metsureiden muonittajaksi. Tuo työ oli hänestä vastenmielistä, sillä suurin osa miehistä oli Kainuusta, Lapista ja Savosta. Noita kaikkia heimoja tuo lehtimies inhosi sydämensä pohjasta, vaikka minusta henkilökohtaisesti noilta alueilta kotoisin olevat ihmiset ovat mitä mainiointa väkeä. Kesäisinkin hän joutui hankkiutuman töihin erääseen suomalaiseen kartanoon rengiksi heinä- ja muihin maataloustöihin.

Tämä kaikki oli tiedossani ja lisäksi eräs psykiatri-ystäväni, joka tunsi tuon miehen, varoitti minua. Hän epäili, että mies oli älyllisestä lahjattomuudestaan huolimatta taitava manipuloija ja valehtelija ja että mies halusi hallita kaikkea näkyvää ja näkymätöntä ja raivostuisi, mikäli asiat eivät sujuisi, kuten hän haluaa ja ihmiset toimisivat vastoin hänen tahtoaan. Lisäksi tuo mies ei kyennyt kokemaan muita tunteita kuin pettymyksiä ja raivoa. Ystäväni mukaan hän oli eräänlainen psykopaatti, joka oli menettänyt uskottavuutensa Suomessa.

Tästä kaikesta huolimatta halusin pois uhkaavan sodan jaloista. Kun saavuin Tukholmaan Skeppsbron satamaan, minua vastassa oli noin 65-vuotias tallirengin näköinen ukko. Hämmästykseni oli melkoinen, kun hän esittäytyi tuoksi lehtimieheksi, sillä hänen todellinen ikänsä oli parikymmentä vuotta vähemmän. Menimme sitten hänen appensa omistamaan taloon. Talo oli ollut joskus kaunis rakennus, mutta se oli päässyt melkoisesti ränsistymään. Puutarha oli  luonnontilassa ja piha oli muutenkin ruokkoamaton. Talossa oli paljon vieraita, kaikki suomalaisia, sillä mies ei itse osannut kunnolla ruotsia ja hän halusi olla keskipisteenä ja ymmärtää kaiken, mitä puhuttiin. Appiukko oli vanha kuuro mies, joka eleli omissa oloissaan. Miehen vaimo kestitsi meitä ja mainiota ruokaa sekä kohtuullisia väkijuomia riitti. Olut oli huonoa ruotsalaista olutta ja viinit kelvottomia. Tuossa taloudessa ei kyllä viineistä ymmärretty yhtään mitään. Liköörit olivat hyviä ja sikarit erinomaisia havannalaisia. Vähitellen koko seurue päihtyi ja minuakin alkoi väsyttää. Olin voipunut myös matkan rasituksista ja halusin mennä nukkumaan. Ajattelin käydä kiittämässä talon emäntää ja löysinkin hänet taluttamasta kuuroa isäänsä yöpuulle. Kiitin illasta ja hyvästä ruoasta. Huomiotani kiinnitti hänen yöpukunsa ja lausuinkin siitä jonkinlaisen kohteliaisuuden suomeksi. En tiedä, ymmärsikö hän mitään ja toivotin hänelle hyvää yötä.

Seuraavana päivänä minut palkattiin toimittajaharjoittelijaksi lehteen, sillä he tarvitsivat ruotsinkielentaitoisen toimittajan, vaikka lehti olikin pääosin suomenkielinen. Tuon lehden natsisympatiat ja rasistiset artikkelit alkoivat minua vähitellen kuvottaa, enkä pitänyt myöskään tuosta sivistymättömästä ja karkeasta kustantajasta. Niinpä päätinkin sanoutua irti lehden toimituksesta ja lähteä kaiken uhallakin takasin Suomeen.  Koska jatkosota häämötti, pelkäsin joutuvani rintamalle, mutta en siitä välittänyt, sillä tiesin, että sodassakin tarvittaisiin reporttereita.
Rauha solmittiin sitten aikanaan ja kotona minua odotti pino kirjeitä ja yllätyksekseni myös tuon miehen kustantamia lehtiä, joita minäkin olin vähän aikaa toimittanut. Noissa lehdissä sitten kerrottiin nimeltä minut mainiten, että olin tuolloisella ensivisiitilläni ahdistellut perheenemäntää ja pelotellut kuuroa ukkoa. Entistä mielettömämmäksi juttu paisui, kun sain sitten joitakin vuosia kirjeitä tuolta säälittävältä kustantajalta, joka yhä edelleen syytti minua noista täysin mielikuvituksellisista teoista. En halunnut nostaa syytettä häväistyksestä, sillä olin sitä mieltä, että
tuo ukkoparka joutuisi hyvittämään kaikki pahat tekonsa tulevissa elämissä, eikä minun asiani olisi häntä tuomita. Kirjeiden tulo harveni, sillä ukolla oli paljon puuhaa solvatessaan useita muita  ihmisiä, joiden kanssa hän oli riitaantunut ties mistä syistä.

Kirjeiden tulo sitten loppui aikanaan ja kuulin, että tuo ukko oli kuollut yksinäisenä vaimonsa hylättyä hänet. Vaimoni, ainoa lapseni ja kolme lapsenlastani sekä joitakin lastenlastenlapsiani tulee kohta katsomaan minua. Olen silloin jo kuollut. Pari päivää joudun täällä maan piirissä vielä eetterikehossani viettämään ja sitten siirryn toiseen taajuuteen. Niin pian kuin olen omista eteen tulevista kuolemanjälkeisistä välttämättömyyksistä selvinnyt, niin menen tapaamaan tuota merkillistä miestä. Luulen tietäväni, missä hän on. Hän joutuu viettämään oman aikansa paikassa, joka ei ole kaikkein miellyttävin, mutta ei ole myöskään helvetti, sillä helvettiä ei ole. Toivottavasti olen maaelämäni aikana kehittänyt kyvyn, jonka avulla voin hänen luonaan vierailla. Otan selvää, mistä koko tuo absurdi väite oli saanut alkunsa ja oliko ukko alkanut itsekin uskoa tuohon tarinaansa. Koska tuo nainenkin on jo kuollut, ja kehot ovat hajonneet sinne, mistä ne on koottukin, kerron tuolle ukkoparalle oman asiani. Suurin osa fyysisistä ihmisistä eroaa eläimistä siinä, että he eivät parittele kaikkien kanssa, jotka siihen suostuisivat, vaan normaalin ihmisen täytyy tuntea jonkinlaista vetoa kumppaniin, jonka kanssa haluaa paritella. Minulla on elämäni aikana ollut onnea rakkaudessa, enkä koskaan ole ollut maksullisen naisen kanssa, enkä sellaisen naisen kanssa, jota kohtaan en ole tuntenut fyysistä vetovoimaa. Pidän naisellisista, siroista ja keskikokoisista ja pienistä naisista eikä muutama ylimääräinen kilo haittaa. Kerron myös, että vaikka hänen entinen vaimonsa oli minun ikäiseni ja kaikesta viehättävyydestä huolimatta liian suurikokoinen, maskuliininen ja karkeapiirteinen minun makuuni, enkä missään nimessä olisi kyennyt häntä puhuttelemaan aistillisesti saati sitten lähentelemään häntä.

Reedik

Marinoidut sipulit

McCartney and Clapton join the Rutles

Thursday, December 18, 2008
London – Short of a bass player-singer and guitarist, Paul McCartney and Eric Clapton auditioned with the remaining Rutles, after the death of Dirk. Nasty, Stig and Barry enjoyed jamming with their equally famous partners, and Nasty decided to stay mostly on keyboards. Though still in the band in spirit, Dirk will be channeled by McCartney as composer.

 

Nasty and Paul hit it off right away and were pounding a piano together at one point. The compositions will be credited to Ron Nasty-Paul McCartney, because "I'm the nasty and smelly one, he's your boy next door," explained Nasty. He said he needs to be first to be able to lead the group.

Demos of "I Give Myself To You" and "Goodafternoon" have already been recorded. The boys will go to Abbey Road to finish the CD single.

Eric Clapton will not be singing or writing songs in The Rutles, as he is to concentrate on "70s style solos" and maybe a Wood-Richards kind of thing with Stig.


Obama bigger than The Beatles and Jesus

Tuesday, January 20, 2009
Washington, D.C. -- As a representative of the underdog Barack has now momentarily passed the Beatles in all time popularity. He has appeal across the board among Americans and the world.

Asked about the situation, Paul McCartney first refused to comment. "Look where it got John." But he then predicted the order would reverse in two years, back to:

The Beatles
Jesus
Obama
Elvis
The Pope
Britney Spears


Bush packs up book and fishing rod

Tuesday, January 20, 2009
Washington, D.C. -- President Bush watched as Laura presided over packing. He then remembered a fishing rod he had worked on last Sunday, to change the fishing line, and his book. Bush only reads one book at a time and it was easy to retrieve from the hall outside his bathroom. "I have more books in Crawford, at least a dozen." He also kept a favorite White House coffee mug. It was immediately replaced by an identical one for Obama.

  VILLI  POHJOLA

Suomessa on paljon hauskoja sekä härskejä paikannimiä. Suurin osa on talon tai torpan nimiä, joita on turha etsiä tiekartalta. Tässä muutamia:

Varvi (tienviitta Raahessa) 
Alapää (Hippi, Nurmo) 
Ala-Mulkku (Vaala) 
Annamarinhaara (Savo) 
Hassis (Keski-Pohjanmaa)
Hevonperse (Pudasjärvi-Kuusamo suunnalla) 
Hevonvittu (Kuusamo) 
Homeperseensuo (Haminan lähistöllä)
Hölö & Mörkö (E4 Tukholmasta etelään) 
Iso-Melanen (Paltamo) 
Isomulkku (Oulujärvi) 
Jalanluiskahtamavaara (Inari)
Keskimulkku (Oulujärvi) 
Kivesjärvi, -kylä, -lahti, -vaara (Paltamo) 
Koirankyrpäoja (Salla) 
Kusipää (Pomovaaran huippu Muoniosta itään) 
Kyrvänsyrjäntie, Kiveslahti (Kainuu) 
Mulkkujärvi (Pohjanmaa) 
Naimajärvi (Jyväskylän & Mikkelin välissä)
Onpahanvaanlampi (Saarijärvi) 
Paskalampi (Espoo) 
Pieru (Saarijärvi) 
Paskatti (Somero) 
Pillunsilmä (Airisto) 
Pissiniemi (Tornionjoen rannalla) 
Puutteenperä (Vaala) 
Ruustinnanpillu (Oulujärvi) 
Siitinselkä (Varkaus) 
Takapajula (Neuvosenniemi) 
Terskanperä (Pulkkila) 
Tissinpohja (Savo) 
Viheltävän vitun aapa (Sodankylä) 
Ylä-Mulkku (Vaala) 
Vittulan kortteli (Pajalassa Mikael Niemen kirjan mukaan) 
Vittumaisen miehen torppa (Arto Paasilinnan Jäniksen vuosi) 

Kakkahuumoria ja vähän muutakin 

Hämähäkkeilyä:
Jim-Adolf kuoli tapaturmaisesti ja saapui taivaan portille. Siellä hän kuitenkin kertoi Pyhälle Pietarille, että hänellä jäi niin hirveästi töitä kesken tuolla maan päällä, ja hän tiedusteli, että eikö hän voisi palata sinne vielä edes hetkiseksi.
Kotvan tuumittuaan Pietari sanoi, että ehkä se voitaisiin järjestää, mutta vain sillä ehdolla, että mies palaisi sinne hämähäkin hahmossa ja laskeutuisi sinne oman seittinsä varassa.Jim-Adolf tyytyi tähän ja kiitti Pietaria oikein kädestä pitäen, joka sitten muutti hänet hämähäkiksi. Niinpä hämähäkkinä Jim-Adolf kiinnitti seittinsä pilven reunaan ja hyppäsi tyhjyyteen. Laskeutuminen alkoi. Alussa kaikki meni hyvin, mutta maahan oli kuitenkin pitempi matka kuin mitä hän oli odottanut. Jo puolivälissä matkaa hän tunsi seittiaineksensa käyvän vähiin. Hän yritti säästellä ainetta, mutta ei voinut estää sen hupenemista. Lopulta Jim roikkui enää metrin korkeudella maan pinnasta, mutta hänen takaruumiinsa tuntui jo aivan tyhjältä. Hän ponnisti saadakseen viimeisetkin seitinrippeensä ulos. Ja silloin Santra-vaimo ravisteli Jimiä hereille. "Herää, pölhö! Sänky on täynnä paskaa!"

Kylässä appivanhempien luona:
Jim oli päässyt ensimmäistä kertaa tapaamaan tyttöystävänsä vanhempia. Kahvin jälkeen siirryttiin olohuoneen puolelle istumaan ja keskustelemaan syntyjä syviä. Kuinka ollakaan kahvi ja hermostuttava tilanne saivat aikaan sen, että ilma alkoi kiertää vilkkaammin pojan suolistossa. Lopulta hän ei enää pystynyt pidättelemään, vaan ilmoille turahti kunnon pieru. "Musti!" torui tytön isä, sillä perheen musta koira sattui nukkumaan pojan tuolin alla. Nuorukainen oli helpottunut, kun koira sai syyt niskoilleen, ja paukautti vielä toisenkin kerran koiran piikkiin. "Musti!!" torui nyt talon emäntä. Jonkin aikaa meni hyvin, mutta ilma sen kuin jatkoi kiertämistä pojan vatsassa ja vaati ulospääsyä. Eihän siinä auttanut muu kuin päästää ilmoille vieläkin tuhdimpi jysäys. "Musti!!!" isäntä karjui naama punaisena. "Pois sieltä tuolin alta ennen kuin tuo retku paskantaa päällesi!"

Kusella:
Pari juoppoa oli kusella talon nurkalla ja toinen kysäisi:
- Kuule, Reiska... mikshei shulla kuulu lorinaa?
- No katosh... Mä kusen punttiin.
- Eikösh shiinä kastu housut?
- Ei kun mä kushen sun punttiin...

Vanhukset:
Kolme vaaria keskusteli vanhainkodissa iän tuomista vaivoista.
- Minulla ei tule aamuisin virtsaa ennen kello yhtätoista, pihisi eräs heistä.
- Minä puolestani en pysty ulostamaan ennen kello kymmentä, valitti toinen. Viimeinen ukoista sanoi:
- Minulla ei ole yhtään tuollaisia vaivoja. Virtsa tulee aamuisin kahdeksalta ja ulostus yhdeksältä. Ongelma on, että herään vasta kymmeneltä.

Miehen raiskaus:
Matias polki Lidliin ja osti korillisen kaljaa, jonka suunnitteli juovansa illalla pelatessa Xboxillaan.
Kotimatkalla rupesi kuitenkin pirusti janottamaan, joten Matias avasi muutaman pullollisen ja kohta kori olikin tyhjä. Hän sammahti lämpimälle ruohikolle nukkumaan. Pian paikalle kaahasi homoseksuaali upouudella Volvollaan. Mies päätti käyttää tilaisuutta hyväkseen, mutta likaisen temppunsa jälkeen hänen omaatuntoaan alkoi kolottaa ja hän tunkikin Matiaksen takataskuun 20 euroa. Kun Matias heräsi, hän huomasi rahat taskussaan ja meni takaisin kauppaan. Matias sanoi: Annapa toinen korillinen kaljaa, mutta laita tällä kertaa Lapin Kultaa kun Tuborgista tulee perse niin kippeeks.

Parinvaihto:
Pariskunnat Larsson ja Johansson olivat tunteneet toisensa jo pitkän aikaa, ja eräänä iltana Larssoneilla rouva Johansson ehdotti yön ajaksi pientä parinvaihtoleikkiä. Larssonit suostuivat, ja niin ilta kuluikin rattoisasti. Vähän ajan kuluttua rouva Johansson sanoi yläkerran makuuhuoneessa: Käydäänkö alhaalla katsomassa miten pojilla menee?

Iskuvinkit:
David kysyi kaveriltaan Erikiltä:
- Kuule, Erik, minkä takia naiset aina katselee sinua eikä minua ollenkaan?
- No, se johtuu siitä kun minä laitan aina uimarannalla ison perunan housuihini.
Parin päivän kuluttua David tuli taas kysymään neuvoa:
- Ei se toimi, naiset vain kiertävät minut kauempaa.
- Kuule... Laita ensi kerralla peruna etupuolelle.

Viikingit:
Kolme viikinkilaivaa oli lähestymässä suurta linnaa. Kaksi laivoista lipui upean näköisesti rantaan purjeet hulmuten, kun taas kolmas, joka oli kärsineen näköinen, vaappui epävakaan näköisesti ja kolahti sitten rantakivikkoon.
Hurja viikinkikapteeni Bertil Duf huusi: No niin miehet, hyökkäykseen! Ensimmäisen laivan miehistö ryöstää, toisen laivan miehistö tappaa, ja kolm... Silloin kuului kolmannesta laivasta valitus:  EIIH! Taasko meidän pitää raiskata?

Kihlapari:
Matias ja hänen avovaimonsa juttelivat. Avoaimo kysyi:
- Matias, rakastatko sinä minua?
- Joo.
- Olenko minä kaunis?
- Joo.
- Ovatko minun silmäni siniset kuin kesätaivas?
- Joo.
- Onko minun vartaloni notkea kuin pajunvitsa?
- Joo.
- Voi Matte, kyllä sinä sitten osaat puhua runollisesti...

Baarissa:
Grunden baariin saapui eräs mies. Hän tilasi viskin, joi sen ja otti sitten taskustaan hiiren, marsun ja minikokoisen pianon. Pian hiiri alkoi pimputtaa pianoa ja marsu alkoi laulaa. Kaikki baarin asiakkaat kerääntyivät katsomaan. Esityksen loputtua eräs katsojista kysyi:  Mikset vie noita esiintymään telkkariin? Tienaisit hyvät rahat. Mies vastasi: Enpä usko. Ne huomaisivat heti huijauksen. Tässä on nimittäin pieni trikki. Marsu ei oikeasti osaa laulaa ollenkaan, vaan hiiri on vatsastapuhuja.