Arjen sankari

[Amanda]

Siskonpoika oli laittanut naamakirjaan linkin, jota oli niin ihanaa lukea kaikkien näiden kurjien artikkeleiden jälkeen, kriisejä ja huolia minne vain katsoo.


50 vuotta ammattimetsurina


Ammattimetsuri Jaakko Pessinen tekee edelleen kuusipäiväistä työviikkoa. Parhaimpina aikoina Pessinen urakoi yli 4 000 motin vuosivauhtia. Sairauslomalla hän ei ole ollut päivääkään.

Hän suunnittelee eläkkeelle lähtöä:

– Maailma muuttuu. Jossakin vaiheessa on pakko nostaa saha seinälle ja vaihtaa turvakengät tohveleihin. Olen kuitenkin päättänyt tehdä niin sanotun pehmeän laskun eläkkeelle. Käytännössä tämä tarkoittaa viisipäiväistä työviikkoa ja lomaakin sen verran, että ehtisin käydä vaikka Lapissa, metsuri Pessinen suunnittelee toiveikkaana.

Ensimmäinen kommentti FB:ssä likkaukselle oli:  "Ihan hullu "  Nuoremman sukupolven jäsen tietenkin..

Ei ole ehtinyt paljoa lomille saatikka hiekkarannoille löhöilemään. Tuollainen työadikti ei olisi siellä 2 tuntia pitempään viihtynytkään.

[Suti]

Metsurin homma on rankkaa. Vielä rankempaa se on ollut silloin kun moottorisahaakaan ei ollut, oli pokasaha.
Ja hevoset, kuorman tekoon ei ollut konetta.
Pakinoitsija, perusinsinööri Veijo Miettinen kirjoitti joskus, että jos pitää valita insinöörin palkka ja metsurin työ tai insinöörin työ ja metsurin palkka, valinta on insinöörin työ ja metsurin palkka.

Metsureiden työpaikat ovat vähentyneet, monitoimikoneet korvaavat monin paikoin metsurin. Jos halutaan siistiä jälkeä ja säästää maastoa, tarvitaan metsuri.

Kun Asta-myrsky kaatoi esim. Savossa metsää hurjasti, tuotiin metsureita ja koneita Pohjanmaalta. Miehet olivat ihmeissään miten kallioisessa ja mäkisessä maastossa oikein pitää toimia.

[Amanda]

Juttua lukiessa piti ihmetellä, miten terveys on kestänyt. Virukset voi unohtaa, mutta fyysisesti, kun aloitti hommat jo 14 vuotiaana ja heti aikuisten ehdoilla. Poika oli vielä kasvuiässä ja siinä töitä tehdessä tietenkin karastui ja vahvistui.

Nykyään nuoret tuossa iässä ovat nokka kiinni tableteissa nettipelejä pelaamassa ja notkumassa somessa heittelemässä yhden lauseen mitäänsanomattomuuksia .. "lol". Katajainen kansa kuin kai muutkin hyvinvointimaat ovat samalla tiellä fyysiseen rappioon.

[Suti]

Se nyt on vaan sillä lailla ettei rankkaa fyysistä työtä suomalaisessa yhteiskunnassa juurikaan ole. Se mikä samalla valitettavasti on hävinnyt on yrittäminen, sisu, peräänantamattomuus. Elämä on yhtä tasaista pötköä, ei mitään saavuttamisen ja voittamisen kokemuksia - niitä saa vain tietokonepeleissä. Siksipä nenä kiinni tableteissa jne.
Mikään ei ala mistään, mikään ei pääty mihinkään. Samaa tarkoituksetonta jauhamista aamusta iltaan, maanantaista perjantaihin, tammikuusta joulukuuhun. Vanhassa raskaassa maanviljelyselämässä oli vuodenaikojen vaihtelu, oli kylvämisen ja sadonkorjuun hetket. Oli raatamisen aika ja oli levon aika.

[Suti]

Mitä sanoi jo sokrates: "Tämän päivän lapset ovat tyranneja. He uhmaavat vanhempiaan, ahmivat ruokansa ja tyrannisoivat opettajiaan."

Kelvottomia ovat aina seuraavat sukupolvet, meidän sukupolvemme on raatanut ja pedannut lapsilleen hyvän elämän.

[Amanda]

Socrateshan se oli, joka tuon lausahti ja joku kirjoitti sen ylös, pari tuhatta vuotta sitten!

Aaltoliikettä.. juuri viikolla oli puhetta pojan kanssa.. tämä sanoi, että näyttää olevan aika taas maaimansodalle. Sodan jälkeinen sukupolvi oli oppinut jotain ja oli ns. kunnollisia kansalaisia ja vasta pullamössöllä ruokittu 3. sukupolvi ei osaa kuvitella sodan seurauksia ja alkaa ylimieliseksi..

Katsoo minne tahansa, selvät merkit kaikkialla.

[Suti]

Vanha kansa näki sodan merkkejä lähes kaikkialla. Minusta olosuhteet ovat niin muuttuneet että vanhat merkit eivät päde.

Itse asiassa eniten pelkään sitä, että joku höyrypäinen terroristiryhmä saa haltuunsa ydinaseen.

Mutta ajan merkkejä kannattaa aina seurata.

[Amanda]

Kieli-ihmiset, onko "arjen sankarissa" jotain ironista sävyä.. jotenkin tuntuu siltä.

Seuraava video oli facebookissa. Etsin sen suoran linkin, ettei tarvitse sinne mennä. Suoraselkäinen filantrooppi palomies, joka löysi elämälleen tehtävän. Näitä ihmisiä on sielläkin, missä nykyisin somen keskusteluista päätellen ei pitäisi olla.

Esimerkiksi Pakistanissa. Hän aloitti opettamaan yhtä katulasta puistossa työpäivän päätteeksi, seuraavana päivänä heitä oli pari ja jatkuvasti yhä lisää. Tähän mennessä tuhannet katulaset ovat saanet koulutuksen ja päässeet ulos köyhyyden kierteestä ..


https://www.youtube.com/watch?v=_CBOUpqTNWk

[Armas Ryssiväinen]

Kieli-ihmiset, onko "arjen sankarissa" jotain ironista sävyä.. jotenkin tuntuu siltä.

jag vet... Jag står också alltför ärlig, ärligt kan man säga att denna typ av manniska.
mä tiedän.... på finska, koska tarkistan laskun raflassa, onko tarjoilija muistanut kaikki(?), oleko saanut, oikein rahasta takaisin. yms. Se saattaa olla näennäisesti epäedullista minulle, mutta minussa ei vilppiä ole - ei ainakaan kovin paljon. Tunnen itseni, jos olen rehellinen ja altruistinen, pärjään itseni kanssa paremmin, olemalla sellainen kuin olen.
Asiaan: "olet sä joku laupias samarialainen", "... sinä olet liian rehellinen!", "annan olla (siivoamatta)!"
"Luuletko pystyväsi parantamaan koko maailman?"
noista viis.
Mutta mä kuulun  niin  moneen vähemmistöön, ja löyhästi yhteen etniseen vähemmisstöön, että joskus voi keittää siltä osin. ja tietty, nyrkkeijä poika kun oon, käsiks käymisen kynnyski ehkä vähä matala.

[Esmerkix]

Kieli-ihmiset, onko "arjen sankarissa" jotain ironista sävyä.. jotenkin tuntuu siltä.

Seuraava video oli facebookissa. Etsin sen suoran linkin, ettei tarvitse sinne mennä. Suoraselkäinen filantrooppi palomies, joka löysi elämälleen tehtävän. Näitä ihmisiä on sielläkin, missä nykyisin somen keskusteluista päätellen ei pitäisi olla.

Esimerkiksi Pakistanissa. Hän aloitti opettamaan yhtä katulasta puistossa työpäivän päätteeksi, seuraavana päivänä heitä oli pari ja jatkuvasti yhä lisää. Tähän mennessä tuhannet katulaset ovat saanet koulutuksen ja päässeet ulos köyhyyden kierteestä ..


https://www.youtube.com/watch?v=_CBOUpqTNWk

Jaa-a. Kukin voi liittää siihen oman kokemuksensa tuoman näkökulman, mikä voi olla ironinenkin. Arjen sankari kielikuva tuo mieleen ihmisen, joka selviytyy vaikeistakin pulmista oman järkähtämättömän kokemuksensa ja luonteelleen tyypillisen realiteetit huomioon ottavan toimintansa avulla. Hänellä ei välttämättä ole koulutietoa, koulutuksen avulla hankittua sivistystä, mutta jotenkin oikeansuuntainen käyttäytyminen on silti hänelle tyypillistä vaistonvaraisesti. Oliko ymmärrettävä selitys?