Oktopussin Juhannusnumero 6

[Amanda]

Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton underground-julkaisu

Ihanaista juhannusta kaikille lukijoille!

Kesäyössä tehdään Taikoja!

Tienristeykset ovat tärkeitä juhannuksen taioissa.  Tulevan puolisonsa voi nähdä seisomalla risteyksessä keskellä yötä. Tytöt kävelivät yhdeksän tienristeyksen yli tavatakseen sulhonsa yhdeksättä risteystä ylittäessään.

Jos tyttö haluaa tietää tulevan aviomiehensä nimen, löytyy taikoja jos jonkinlaisia. Tavallisin taika on poimia yhdeksän (joskus mainitaan seitsemän) eri kukkalajia, asettaa kimppu tyynyn alle ja niin sulho näkyy yöllä unessa. Sulhonsa hiuksen saattaa löytää seuraavana aamuna ravistamalla kuihtunutta kukkakimppua. Kärsimätön voi poimia yhdeksän kukkalajia yhdeksältä eri niityltä ja tavata tuleva puolisonsa jo juhannusyönä.

Vielä yksi sulhoihin liittyvä taika on lakaista lattia takaperin puettuna pelkkään palttinaan.

Jos tämän tekee pihalla tapaa tulevan aviomiehensä portilla.

Kiuruvedellä ajateltiin että kun juhannusta vasten yöllä pestyissä vaatteissa nukkuu yön virsikirja pään alla, niin näkee yöllä sulhasensa.

Pomarkussa juhannusyönä lakaistiin alastomana kaivon ympärys vastapäivään ja katsottiin sitten kaivoon. Siellä nähtiin sulhanen!

Valtimolla nuoret neidot menivät nukkumaan juhannusyönä niin, että pään alle asetettiin kupariraha. Aamulla noustiin reippaina ylös ja lähdettiin tielle kävelemään ja ensimmäinen vastaan tuleva mies oli tuleva puoliso.

Alastomina pyörien ja kieritellen pitkin viljapeltoja!   Myös alastomina pyörittelivät ja kierittelivät neitoset itseään pitkin peltoja ihan vimmaisina eri puolilla valtakuntaa!

Niinpä Korpiselällä Iivananpäivää vasten yöllä kokon polttamisen perästä naimakuntoiset ja -haluiset tytöt vierittelivät alastomina poikatalojen ruispelloissa, jotta näiden talojen pojat rupeaisivat heitä armastelemaan.

Ikaalisilla hyvä naimaonni tuli vain niin, että juhannusyönä kieriteltiin alastomana kasteisella niityllä! Juhannusyön kaste on myös hyvää lääkettä moneen vaivaan. Sitä käytetään syyhyn poistoon ja kesakotkin lähtevät sillä. Sitä sietäisi kerätä pulloon vastaisen varalle.

Myös pojat halusivat tietää, kuka olisi heidän tuleva morsiamensa. Morsiamensa sai nähdä, jos meni juhannusyönä kolmasti muutetun rakennuksen katolle ja asettui katon harjalle hajareisin istumaan. Myös veden ympäröimällä kivellä istuminen houkuttelee morsianta näyttäytymään.

Miehet näkevät tulevan vaimonsa yksinkertaisen kokeen avulla. Jos heittää 9 silmäneulaa juhannusyönä lähteeseen tai suonsilmään kultaisen sormuksen läpi näkee lähteen kalvossa morsiamensa. Enteen tulevasta vaimosta voi nähdä myös menemällä istumaan hajareisin kolme kertaa muutetun talon harjalle. Liettuassa sama taika tehdään alasti. Näin maksimoidaan tulevan liiton onni ja lapsilykky.

Nivalassa, kun tyttö halusi tietää onko hänen tuleva miehensä poikamies vaiko leskimies, niin hänen oli juhannussaunasta "lähettävä palijain persein takaperin kävelemään halakopinoon päin". Hän ei saanut katsoa taaksepäin olkansa yli. Se "halako, joka perseeseen pökkäsi", oli tarkastettava. Jos se oli halkaistu, niin oli leskimies, mutta jos se oli pyöreä, niin oli poikamies.

Kun juoksee alasti saunasta tullessaan juhannusyönä ruisvainion ojia, niin yhdeksännessä ojassa tulee sulhanen vastaan. (Haukivuori)

Juhannusyönä piti kolmikulmainen pelto kiertää kolmeen kertaan aivan alastomana. Kolmannella kerralla tulee sitten se tuleva elämänkumppani vastaan. (Kangasala)

Tulevan puolisonsa näkee, kun menee juhannusyönä kosken keskelle vesikivelle istumaan ihan alasti, ainoastaan olkiside vyönä. (Vesanto)

Jos juhannusyönä tyttö lakaisee makuuhuoneensa lattian ilkosen alastonna punainen rihma vyötäisillä, niin hänen sulhasensa haamu tulee häntä tervehtimään. (Kankaanpää)

Tulevan miehen muihin ominaisuuksiin voi tutustua yksinkertaisen kokeen avulla. Yöllä sängyn alle voi laittaa kolme lasia, hietaa, viinaa ja suolaa. Jos aamulla viinaan on koskettu, on sulho varakas. Kun hietaa on koskettu mies on köyhänlainen ja kun suolaa, mies tulee jotenkin toimeen.

Juhannusyönä naimattomien naisten on tarkkaan kuunneltava myös käen kukuntaa. Niin monta kertaa, kun käki kukkuu on vuosia sulhasen löytymiseen. Jos käki ei kuku ollenkaan, tulee sulhanen jo samana vuonna.

Alasti saunasta heitetty saunavasta näyttää ilmansuunnan, josta tuleva sulho tulee. Siitä suunnasta ensimmäinen kävelevä mies on  tuleva puoliso.

Pomarkussa tuleva sulhanen nähdään, kun lattia lakaistaan takaperin pelkkään palttinaan kääriytyneenä.

Savossa ohdakkeisista pelloista on päästy, kun  vihitty vaimo on laitettu alasti niittämään keskiyöllä viikatteella ohdakkeet. Näin on vältytty tarpeettomalta myrkyn lykkäämiseltä peltoihin.

Keskiyöllä vihitty isäntä on nähty kurkkimassa kaivoon, toivoen, että kaivossa virtaisi veden sijasta kirkas viina.

Istumalla juhannusyönä vanhan omenapuun alla saa tietoa tulevasta vuodesta.

Matkalla keskiöön

Tähän on tultu. Kaikki lipuu ohitseni tavalliseen tapaansa, enkä saa mistään kunnon otetta. Taivallukseni alkaa muistuttaa paikallaan pyörivää ikiliikkujaa, jonka liike ei pysähdy minkään voiman tai instanssin myötävaikutuksena.

Matkani suuntautuu tuttuun tapaansa keskustaan, joka on ollut jostain syystä aina minulle kovin vieras. En ole saanut siihenkään koskaan kunnon otetta. Kaupungin laidat ovat vetäneet minua vastustamattomasti puoleensa. Niiden ympäristössä sekä tunnelmassa on jotain pysyvää aitoutta, johon saa paremmin kosketus-ja tarttumapintaa.

Keskustan häly, sen muurahaispesämäinen hyörinä, ei ole koskaan kiehtonut rauhatonta ja levotonta sieluani, jotka nytkin haki lohtua jostain kiinteämmästä todellisuudesta. Niin kuin ajatus siitä, että olen tuntenut itseni muukalaiseksi & ulkopuoliseksi kaiken tämän epätodellisen olevaisuuden juurella. Oravanpyörässä, jonka vinhassa pyörityksessä vauhti vain kiihtyy, mitä enemmän siinä rimpuilee. Se ei laannu eikä lopu koskaan, vaikka kuinka tekisi mieli riuhtaista itsensä siitä vapaaksi.

Ajatukseni harhailivat jossakin tuntemattomalla polulla, jolta ei ollut enää paluuta. Taaksepäin oli turha haikailla ja vaelsin nytkin päämäärättömästi läpi keskustan, ihmisvilinän kasvottomien kohtaamisten sekä ohikulkijoiden kylmien, tyhjien katseiden saattelemana. Onttouden hiipuva tunnetila sai oudot väreet kulkemaan selkäpiissäni.

Näin kulkiessani kehää ja ajelehtiessani kuin eksynyt lautta jääriutalla, ohittelin ihmismassoja tottuneesti väistellen, mutta lievän eksyneisyyden tunteen hiipiessä vähitellen mielikuviin. Sitten näin keskellä kadun vilinässä kaksi toisilleen omistautunutta kyyhkyläistä; ei kuitenkaan ihmishahmoisia, vaan parveilevan kyyhkyslauman joukosta erottautui kuherteleva lintupariskunta, jotka hieroivat tuttavuutta keskenään, nokakkain ja ilmeisen hellään sävyyn kujertaen.

Jotakin liikahti sillä hetkellä sisälläni. Ohitin nämä puluset hienovaraisesti, sen enempää niitä häiritsemättä. Nekään eivät sen suuremmin luoneet huomiota suuntaani. Muut kyyhkyt jatkoivat ihmisiltä tippuneiden, tai muuten kadunkulkijoilta pudonneiden murusten keräämistä päivän tarpeita varten. Nämä ilmiselvät city-linnut olivat jo tottuneet aikaa myöten tähän kuhisevaan ihmisvilinään, johon en koskaan itse ole pistänyt kovinkaan suurta painoarvoa.

Nytkin ajatukseni ja mielikuvani lähtivät laukkaamaan, kun nuo ilmiselvästi karuihin kaupunkioloihin, sekä sen kiivaaseen sykkeeseen sopeutuneet linnut parveilivat ympärilläni. Minulta tämä kaikki on vaatinut vuosikymmenien siedätyshoidon, joka ei vieläkään ole tuottanut toivottavaa tulosta. Pakottautuminen kaikkeen hektisyyteen ja levottomaan elämänrytmiin ei ole voinut olla jättämättä jälkiä tajuntaani. Kannan varmasti lopun elämääni tätä taakkaa ja painolastia harteillani.

Mutta vaikka en osaisikaan päivämaailmassani kunnolla lentää ilmojen teillä, niinkuin nämä sopeutuvaiset kyyhkyset, en kanna ainakaan siitä sen kummempaa huolta. Nousukiitoani ja pilvissä liitelyäni, ei ole mikään mahti maailmassa vielä todellisuudessa uhannut tai estänyt, ja luulen ettei niin tule koskaan tapahtumaankaan.

Vaikka olisinkin siipirikko muukalainen, myötäiset tuulet ja ilmojen henget ovat suotuisia; sillä ne johdattelevat kulkuani yhä vapaampaan atmosfääriin, josta ei ole sieltäkään paluuta entiseen. Kaikki ilmojen halki vievät tiet & reitit ovat siis vapaina; avoinna odottamassa leijumistani uusien tuulien riepoteltavaksi - kunhan siipeni vain kantaisivat ja veisivät päämäärään, perille itseyden pohjattomaan harmoniaan.

                                          ¤
                                       -Ässä-


Pyhä laki

Minä olen jumala.
Sinä olet jumala.
Niinpä. Jopa pääni hius on jumala.

Koko Universumin on noudatettava lakia.
Senpä takia pieni, elävä
solukin on autuas.

Ystäväni! Me vaellamme Herrassa.
Oletko huomannut, että olet hurskas?

Rakastan Jumalaa yli kaiken.
Miksi?
Koska jumala ja minä olemme yhtä.
Isä asuu tahdossani ja on oppaani.
Saan tarkan suunnan
Salaperäisestä laista.

- Sini4


Onko huomiseen liian raskas matka?

Kautta tulen ja veden:
haluatko elää vai kuolla?

Oletko varma, että uskallat herätä
ikuiseen huomiseen?
Mitä silloin haluat tehdä?
Syödä kaurapuuroa ja juoda mustaa kahvia?
Ja sen jälkeen voimistelutuokio?

Oletko varma, että haluat
nukkua ikuisesti?
Lopulta ei kuulu edes huokausta.

Totisesti, totisesti, aamen, aamen!

Taivaan Kirjat ovat menneet sekaisin.
Kuka pelastuu?
Kuka häviää?

Sitä ei tiedä kukaan;
eivät enkelit,
ei Kristus,
ei kukaan.

Siksi voimme haaveilla ja
valehdella itsellemme, että meillä
olisi vapaa tahto.

Kukaan ei tiedä,
kuka on tuomittu kiroukseen.

-  Sini4



Kirjailijaelämää

Olin painiskellut urallani melkoisten ongelmien kanssa jo pitkään. Edellisen teokseni  julkaisemisesta oli kulunut jo hyvän matkaa kolmatta vuotta,  vaikka tahtini olikin sitä ennen ollut saada kirja markkinoille/ vuosi.

Kustantajani kanssa olimme tehneet joustavan sopimuksen, sillä 15 vuoden aikana olin ollut varsin tuottelias ja ansioitunutkin saaden muutamia kirjallisuuspalkintoja. Lisäksi pääsin viimeisten kahdeksan teokseni kanssa keikkumaan Best Seller- listojen top10:een. Etumaksua seuraavasta teoksesta olin saanut runsaskätisesti, -itse teosta vain ei kuulunut.
Haluni oli saada tällä kertaa aikaan jotakin ihan uutta, mutta pääni kumisi tyhjyyttään; yhtään riittävän vetäää ideaa minulla ei ollut. Jokainen aamu venyi pitkälle ennenkuin sain itseni edes kohtuulliseen toimintavalmiuteen. Tuo kuitenkin käsittää ainoastaan normaalielämän aamupesuineen, asioineen ja toimineen, kirjoittamaan en vain pystynyt. Ideoita ei ollut syntynyt millään, vaikka kirjoittaminen oli aina ollut minulle syntisen helppoa. Ehkä oli aika ottaa käyttöön uudet menetelmät..


Agenttini oli soitellut minulle tämän tästä, mutta koska vastaus hänelle oli aina se sama ,,tyhjyys", oli hänkin pysynyt hiljaa jo kaksi viikkoa. Tartuin toimeen ja ensimmäiseksi pirautin hänelle kertoakseni, että homma lähtisi nyt tosissaan käyntiin, mutta se vaatisi totaalisen rauhan. Lupasin itse ilmoitella itsestäni.
Ensimmäisenä käärin kokoon matkalaukullisen vaatetta, etsin passini ja tilasin lentolipun mahdollisimman kauaksi normiympäristöstäni. Lämpimään, kiitos, -muttei tukahduttavan kuumaan paikkaan.. ei minnekään kuolleeseen territorioon, vaan keskelle sykettä!

Juhlin kaksi viikkoa miltei aamusta iltaan. Kolusin kaikki kaupungin trendikkäät menomestat, ja kiersin niissä tutustumieni ihmisten järjestämät yksityiset juhlat viimeistä myöten. Alkoholi- ja muissa huuruissa elämä maistui kumman huolettomalta, mutta lopulta sain siitä tarpeekseni ja päätin palata kotiin. Muutamaa tonnia köyhempänä. Ja loppuun väsyneenä.


Nukuin kaksi vuorokautta putkeen ja näin aivan kummallisia unia. Tai oikeastaan olosuhteet huomioiden unet kertoivat harvinaisen selvää kieltään.. eiväthän ne voi olla muuta kuin kummallisia tai painajaismaisia, jos seikkailee tajunnan rajamailla hillittömästi juhlien samalla kun sadat muut ihmiset vilisevät silmissä: tilanteita, keskusteluja, paikkoja..
Kun lopulta sain pääni selvitettyä oli aika tarkistaa taloudellinen tilanne. Seuraavan kirjani etumaksusta oli vielä kohtuullisesti jäljellä, mutta törsäämiseen ei ollut varaa. Kaivoin erakkomökkini puutarhavajasta kaikkein risaisimmat vaatteet ja vedin ne päälleni. Tarkastelin väsähtäneitä kasvojani ja suttuista olemustani kuistilta oven ikkunasta, ja myhäilin tyytyväisenä. Sitten matkasin kaupunkiin täysin tyhjätaskuna.. Sellainenhan minä pian olisinkin, jos en saisi luovuuttani liikkeelle!

Koska vatsani alkoi olla kunnossa ja vaati ruokaa, menin marketin takapihalle kyttäämään jäteastiaa. Aloin kaivella, ja ensimmäisten mädäntyneiden kaalinlehtien alta paljastui varsinainen aarre: hieman kolhiintuneita omenoita ja paprika, jonka ainoa kauneusvirhe oli pieni musta piste sen kuoressa! Keräsin nuo herkut taskuihini mussuttaen samalla omenaa, ja kaivelin astiaa hieman syvemmältä. Löysin lisää syötävää. Roskikseen oli tungettu muutama keksipaketti menneellä päiväyksellä, ja niistä päätin kerätä itselleni useamman päivän säilyvän ruokavaraston. Leipääkin oli tarjolla, ja mehuja  ja viimein lähdin kohti jokivartta mukanani melkoinen eväspaketti. Osan ruokatarvikkeista jätin taskuihini ja osan tungin reppuuni, johon olin myös kiinnittänyt teltassa käytettävän solumuovisen makuualustan.
Joku onneton kuseskelija oli sotkenut rantapuiston parhaan paikan sillankupeesta, joten jouduin hakemaan leiriäni hieman kauempaa. En ollut ensimmäinen kotia etsivä, sillä rantatöyrään puistikossa pitivät jo leiriään ulkomaalaiset kerjäläiset, ja ihan kotimaisetkin kulkurit. Kovaäänistä vieraskielistä puhetta tai musisointia en kaivannut saada kuulla, en myöskään halunnut viereeni haisevaa spurgua, vaikka en itsekään kovin kaksinen ollut siinä tilassa.. Lopulta sain itselleni hieman intiimimmän paikan sillalle nousevan rampin suojista, ja asetuin siihen vähine tavaroineni.
Sinnittelin viikon päivät kodittoman elämää kokeillen, mutta sitten riitti. Palasin mökilleni osan matkaa kävellen, ja osan matkaa bussilla, johon sain lipun kaduilta keräämilläni kolikoilla sekä pummaamalla ohikulkijoilta. Laskeskelin säästäneeni  oikeaa roskaruokaa syöden varsin mukavan summan, joten nyt olisi aika taas vaihtaa menetelmää.. en nimittäin vieläkään ollut saanut kunnollista inspiraatiota kirjoittamiseen.


Lämmitin saunan ja kylvin nautinnolla. Se tuntui mahtavalta, vaikka kummalla tavalla viikon aikana keräämäni järkyttävä löyhkä pitikin rapsutella kovakouraisesti pois iholtani. Huokailtuani mökkielämän ihanuutta riittävän pitkään ja hartaasti keitin pannullisen vahvaa kahvia, ja istahdin koneeni ääreen. Avasin netin.
Koska matkani takaisin huipulle oli vielä pahasti kesken, päätin seuraavaksi kokeilla jälleen jotakin uutta: rekkauduin aikuisten sivustolle etsimään itselleni eroottista seuraa. Otin yhteyttä muutamaan kiinnostavaan ilmoittelijaan ja kirjoittelin heidän kanssaan saadakseni jonkinlaisen tuntuman siihen millaista seuraa olisi tarjolla. Yksi kirjoittelija vaikutti niin mielikuvitukselliselta ja kiinnostavalta, että sovimme tapaamisen samalle illalle.

Pukeuduin parhaimpiini, siis siististi mutta antaen itsestäni hienovaraisen vihjeen sänkykaverina. Rento, aistikas ja leikkisä, sitä minä olin yksityishenkilönä erotiikan suhteen. Matkasin sovitulle kohtaamispaikalle, jätin autoni viikoksi säilytykseen läheiseen parkkihalliin, ja astuin sisään hotellin aulaan. Tunnistin seuralaiseni heti. Hän oli juuri niin miellyttävä kuin kuvansakin oli antanut ymmärtää, ja hänen vahva, -vaikkakin nuori-, persoonansa vaikutti juuri sopivalta tähän kokeiluun, ilahduttava kohtaaminen!
Olimme heti samalla aaltopituudella ja suunnistimme suoraan varaamaani hotellihuoneeseen. Olin tilannut etukäteen sinne erilaisia herkkuja, joista sitten nautimme muiden nautintojen lomassa. Eroottinen seikkailumme jatkui päivästä toiseen, ja meillä oli todella antoisa viikko yhdessä! Tuon hauskuuden piti kuitenkin päättyä, sillä minulla oli tärkeämpääkin tekemistä.. ja lopulta jouduimme hyvästelemään toisemme. Ei se ollut kummallekaan haikeaa tai vaikeaa.. mutta mökille saavuttuani mietin etten mitenkään voisi kirjoittaa pelkkää eroottista kertomusta tuon viikon tapahtumista. Mistä sitten kirjoittaisin, kun mikään kokemuksistani ei ollut riittävän innostava yksinään? Ja sitten keksin: novellikokoelmaa en ollut koskaan julkaissut! Voisin kirjoittaa siitä yksinäisestä, surumielisestä hanuristista.. ystävällisestä rouvasta, jolta sain useamman kolikon kadulla.. roskisten kaivelusta.. kahden muukalaisen kohtaamisesta seksin merkeissä.. jet setin juhlinnasta kokkelilautasen ääressä.. siitä tekeekö raha onnelliseksi..

Vaikka nuo kokemukset yksinään eivät olleetkaan tyhjentäviä tai kaiken antavia, niin silti saisin niistä aikaan jotakin ihan uutta. Olin niin innoissani, että laskin kaikki muistoni pöydälle koneen viereen, ja aloin kirjoittaa..

-  mrsFox




SUPON KYNSISSÄ

Ystäväni SalveRoma koki kauhun hetkiä palattuaan Muukalaislegioonasta. Hän oli jo ehtinyt asettua uuteen siviilityöpaikkaansa eräässä yliopistossa. Legioonastapaluusta oli kulunut reilu vuosi ja pöly oli alkanut laskeutua. Tai niin Salve luuli... Näin kävi:

Salve istui työhuoneessaan. 20 minuutin päästä hänellä olisi pidettävänä luento suomen kielen historiasta. Äkkiä puhelin soi. Salve vastaa harmistuneena – pitäisi keskittyä luentoon eikä lörpötellä puhelimessa. Soittaja on Salven äiti. Hän selostaa itkuisella ja järkyttyneellä äänellä, että poliisi etsii Salveä, äidille oli soitettu ja annettu puhelinnumero, johon Salven pitää soittaa heti, kun hän löytyy. Äiti itki, Salve hämmentyi sata-nolla. Mikä f*cking poliisietsintä!?

No, Salve on kova jätkä. Hän ei lähtenyt Ruotsiin pakoon, vaan soitti käskettyyn numeroon. Sieltä vastattiin sävyttömällä äänellä "Suojelupoliisi". Nyt Salve überhämmentyi! Hän oli jo ajatellut, että kyse on jostain liikennerikkomuksesta tai semmoisesta. Salvelta kysyttiin "missä olette nyt" ja käskettiin heti tulla annettuun osoitteeseen kuulusteluihin, "ettei tarvitse tulla hakemaan".

Salve oli ihan hoo-moilasena. Poliisi ei kertonut syytä. Velvollisuudentuntoinen Salve ehdotti, että hän saisi pitää luentonsa ensin. Ja sitten vasta lähteä Siperian suolakaivoksiin. Näin sovittiin.

Luennon jälkeen Salve lähti epävarmuus sielussaan kävelemään kohti annettua osoitetta, joka oli Salven kotikaupungin keskustassa. Hänelle alkoi kajastaa, mistä tässä on kyse. Legioonasta... Samalla Ave mietti asuaan. Hän oli pukeutunut täysmustiin. Hmm. Paita oli ihan natsimallia, vaikka olikin Seppälästä ostettu. Tarjouksesta.

Osoite oli hiukan hankala löytää. Lopulta Salve kysyi eräältä nuorelta naiselta opastusta. Kuultuaan osoitteen, nainen helähti nauramaan ja sanoi viime päivinä jo kahden muun kysyneen samaa osoitetta – "mitä jännää siellä oikein on?". Salve ei kyennyt yhtymään neidon ilakointiin, vaan meni neuvottuun paikkaan. Sydän pamppaillen.

Kyseessä oli tavallinen kerrostalo, jonka yhdessä asunnossa SUPO majaili. Salve soitti ovikelloa. Heti avattiin, avaaja oli laiha siviiliasuinen mies. Salve ohjattiin peremmälle ja istutettiin tuoliin.

Kuulustelu alkoi heti. Toinenkin siviiliasuinen poliisi tuli huoneeseen. Heillä ei ollut perinteistä roolijakoa "hyvä poliisi" – "paha poliisi". Molemmat hiillostivat. Legioonasta. Ja Salve valehteli niin paljon kuin uskalsi uskottavuuden nimissä. Salve ajatteli tämän olevan pahaa unta. Eihän Suomessa tämmöistä tapahdu.

Noin 15 minuutin jälkeen kaikki muuttui. Kuulustelu loppui. Poliisit alkoivat katsella seinille, nolouden perikuvina. Toinen rupesi näyttämään Salvelle, miten paperisilppuri toimii. Toinen sanoi hiljaa, että kommarit ja natsit ovat yhtä hulluja. Salve hämmentyi äkillisestä tunnelman muutoksesta. Ja sitten hänet ohjattiinkin ulos. Mitään ei kuulunut SUPOsta enää.

Salve soitti aseveljelleen ja kertoi jutun. Veli kertoi, että KGB on käskenyt ottaa kiinni kaikki Legioonassa olleet. Neuvostoliitto (olemassa silloin) pelkäsi, että Suomen legioonalaiset ovat uusi jääkäriliike. Tarkoituksena vahingoittaa neuvostovaltaa Suomessa, ehkä tihutöillä... SUPO oli määrätty tekemään isku, jotta neuvostokädet pysyivät puhtaana, näennäisesti.

Asia on ohi. Salve vain vieläkin miettii, miten näitä legioonalaisia kyettiin löytämään. Legioonassa kun kaikki ovat keksityillä nimillä. Vasikka joukossa?  (Raportoi AveLazio)




                    Ihmisen rajoittunut ääniala


Hyvät ystävät!
Hyvät kollegat!
Arvoisa korkeastikunnioitettava johtajamme!

Kun minut pyydettiin tähän tilaisuuteen kertomaan suorittamistamme kokeista, niin aluksi vastasin kieltävästi. Miksi? En ollut lainkaan vakuuttunut siitä, että meidän valtakuntamme korkeimmat johtajamme voisivat olla kiinnostuneita heidän mielestään vähäpätöisestä koesarjastamme.

Mikä minut sai muuttamaan mieleni? Eräs helmikuussa käymäni keskustelu Akatemiamme kahden johtohenkilön kanssa avasi silmäni näkemään täysin uusia ulottuvuuksia kokeidemme tulosten tulkinnassa. Aiemmin olimme katsoneet saamiamme tuloksia liian suppeasti, me olimme tuijottaneet ahtaasti vain pientä sektoria, kun meidän olisi pitänyt jo alun alkaen oivaltaa, miten laaja-alaisesta ja valtavasti ihmisestä uutta tietoa tuottavasta kokeesta itse asiassa on kyse.

Jospa aluksi hieman kerron koejärjestelyistä.

Me olemme saaneet hyvin koemateriaalia, siitä lankeaa kiitos maamme hallituksen asianomaiselle ministeriölle, joka on toiminut asiassa erittäin aloitteellisesti ja aktiivisesti. Meillä ei ole siis ollut mitään pulaa koemateriaalista, päinvastoin, meillä on ollut hankaluuksia sen säilyttämisessä. Olemme kokeilleet erilaisia menetelmiä, myös pakastamista, mutta perinteinen materiaalin elossapitäminen on osoittautunut sittenkin parhaaksi menetelmäksi.

Toisaalta saanen tässä yhteydessä esittää suuret kiitokset myös kulttuuriministeriön asianomaiselle osastolle, josta olemme saaneet erinomaista asiantuntija-apua niin kokeen järjestelyiden kuin hypoteesien asettamisen suhteen. Puhumattakaan siitä avusta, mitä he ovat meille antaneet tulosten tulkinnassa.

Niin, meillä on siis ollut – tämän suotuisuuden toivon myös jatkuvan – erittäin erinomaiset olosuhteet kokeemme suorittamiseksi. Tilat, joissa olemme itse kokeet suorittaneet, ovat osoittautuneet kalustuksineen, lattiakaivoineen ja riittävine haponkestävine teräspintoineen soveltuvuutensa juuri tämän kaltaisten kokeiden läpiviemiseen.

Meidän tutkimustiimimme oli jaettu kolmeen eri ryhmään, joille kullekin oli asetettu oma tehtäväkenttänsä. Lisäksi me olemme tarvinneet huomattavan määrän monenlaisissa tehtävissä toiminutta avustajaa. Mainittakoon näistä esimerkkeinä, lääkärit, psykologit ja erilaiset hoitoon ja huoltoon erikoistuneet ammattiryhmät. Kuten jo tulin maininneeksi, toivon, että projektimme saa jatkua vielä ainakin joitakin vuosia. Koesarjamme jatkohan on täysin riippuvainen siitä, saammeko rahoituksen turvattua myös tulevaisuudessa. Tässä suhteessa olemme jo tehneet avauksia sponsorisopimusten solmimiseksi eri yksityisten yritysten ja Akatemiamme kesken.

Lisättäköön vielä, että kaikki kokeissa syntyneet äänet tietysti nauhoitettiin ja niiden analysointi suoritettiin monin eri laittein, joista äänispektrianalysaattori oli tärkeimpiä käyttämiämme välineitä. Myös aistinvaraiset havainnot kirjattiin ylös.

Seuraavaksi haluan hieman valottaa sitä salaperäisyyden verhoa, mikä projektimme ympärille on – mielestäni aivan turhaa häveliäisyyttä noudattaen – luotu.

Mitä tuloksia me olemme saaneet? Mitkä olivat hypoteesit ja osoittautuivatko ne oikeiksi vai virheellisiksi?

Kolme vuotta takaperin, kun aloitimme koesarjamme, meillä oli kaksi kysymystä ja seuraavat hypoteesit:

1) Mikä vaikutus porauksella on äänialan muuttumiseen? Olettamuksenamme, eli tutkimushypoteesinamme oli, että ääniala nousee.

2) Mikä vaikutus porauksen kestolla ja toisaalta kierrosluvulla eli intensiviteetillä on kunkin koekerralla maksimissaan suoritettavan porauksen kestoon? Olettamuksenamme, eli tutkimushypoteesinamme oli, että mitä hitaampi kierrosluku, sitä pitempään porausta voidaan suorittaa, mitä suurempi kierrosluku, sitä nopeammin kliimaksi saavutetaan.

Kokeiden tuloksista kerromme laajemmin tämän seminaarin yhteyteen järjestetyssä näyttelyssä, jota voitaisiin kutsua vaikkapa messuosastoksi, mutta haluan tuoda tässä esitelmässäni saavuttamistamme tuloksista joitain pääkohtia esille.

Osoittautui – joka ei ollut meille lainkaan yllätys – että asettamamme hypoteesit pitivät miltei 90-prosenttisesti paikkansa. Mitään todella yllättävää ei kokeen aikana ilmaantunut. Kerrottakoon kuitenkin se, että erään kerran ilman asianomaista lupaa poraus suoritettiin eläimelle, tarkemmin sanottuna koiralle, mutta tämä yksi ainut kerta on puhdistettu koesarjoistamme tyysin pois sekoittamasta saamiamme tuloksia. Kuten tunnettua, koirille on ominaista normaalioloissakin tuottaa todella korkeita ääniä, saati, niin kuin havaitsimme, tällaisissa koeolosuhteissa tämä koiramainen ominaisuus vielä korostuu.  

Merkittävimpänä tuloksena on mielestämme se, että miehillä jo ensimmäisen reiän poraaminen aiheutti äänialan todella huomattavan nousun. Kaksi kertaa mieshenkilön päästämä ääni nousi niinkin korkealle kuin 1397 Hz. Vertailun vuoksi mainittakoon, että Mozartin Taikahuilu-oopperassa sopraano yltää juuri ja juuri tälle tasolle Yön kuningattaren aariassaan. Näin rohkea äänialan nousu saatiin hitaimmalla porauskierrosluvulla ilman puudutusta ja poraamalla korvalehden etupuolelta.

Niin, mainittakoon vielä, että kolmas, kesken kokeen tarkkailtavaksi otettu seikka, oli kokonaisajan kirjaaminen poraamisen alusta siihen asti, kunnes asianomaisen koehenkilön elintoiminnot lakkasivat.

Kaiken kaikkiaan me olemme saaneet kootuksi arvokasta materiaalia ihmisen äänielinten yhteydestä kallon luiden särkemiseen. Kuten totesin, kattavat tulokset ovat nähtävillä osastollamme rakennuksen sisääntuloaulassa.

Lopuksi kiitän kaikkia kuulijoitani ja toivon, että saamme jatkorahoituksen turvattua, jotta voimme uusien tulosten toivossa siirtyä aiempaa monipuolisempien työkalujen käyttäjiksi.

Meitä, siis työskentelytiimiämme, kiinnostaa suuresti esimerkiksi se, miten raajojen poisto näkyy aivosähkökäyrässä.

Mutta kuten edellä totesin, tutkimusprojektimme jatko on 'korkeammas käres'. Me olemme vain tutkijoita, jotka palavasti haluamme tehdä kaikkemme kansakuntamme hyvinvoinnin ja tulevaisuutemme turvaamiseksi.

Kaikki kunnia ja ylistys Akatemiallemme!

Kiitos!

Mengele soikoon!


-  Se
           


         Meren kuohu

Sinä ja minä silloin yhdessä
katsomme ikuisuuteen.
Rakkauden meren rannalla
kosketamme toisiamme
sinisen tähtitaivaan alla.

-  Sini4


         Äitienpäivä

Kevätaamu visertää rauhallisesti.
Tietääkö se kohtalon nöyryytykset?

Aurinko katsoo kaipaavasti;
sekään ei tiedä,
mikä on ikuisuuden puuttuva pala.

Kukka on ikkunalla
silmissään lämpöä.

-  Sini4



         Katseen voima

Oi Aurinko, Jumalamme,
joka valaiset katseemme!

Aurinko, sinun kosminen voimasi
herättää siemenen miehessä-

Aurinko, sinun kiertokulkusi:
yöllä silmäsi ovat unessa
ja suojelevat maaemoa.

Auringonnousu, aamulla sinä
herätät lintuparvet, koko maan.

Oi Aurinko, Jumalamme!
Onko kiertokulkusi ikuinen?

-  Sini4


             
                    Ikimuistoiset hautajaiset.

Tähän aikaan vuodesta tulee vielä joskus mieleen mitä oudoimmat hautajaiset mummulan pihalla. Sellaisia ei oltu ennen nähty eikä niiden jälkeenkään enää.  Ja huono omatunto, joka kesti monta vuotta.

Mummulassa asui vielä perheen nuorin yli viisikymppinen vanhapoika, joka huolehti maatalon askareista ja ikääntyvistä vanhemmista.  Suomalaista juuresainesta, vähän jörö raittiiksi sanottu mies.  Eräänä varhaiskesän iltana hän oli vetäytynyt tapansa mukaan makuulle tuvan seinällä olevalle kovalle ja kapealle penkille. Illallisnokosiltaan hän oli pudonnut lattialle ja koko kylä hämmästeli terveyden perikuvalta tuntuvan miehen yllättävää kuolemaa. Muistan vielä vuosikymeniä myöhemmin kaikkien päivittelevän ja mummun sanovan, ettei Toivo ollut koko ikänään käynyt lääkärissä eikä siihen ollut tarvettakaan. Varmaan mummun mainiot läskisoossit, sianpaistit ynnä muut rahvaan miehen herkut olivat jättäneet jälkensä. Palan painikkeeksi oli aina suolaista kahvia sinivalkoisista maalatuista kupeista, joiden vuorimaisemia ja prinsessalinnoja lapsena aina tutkin ja ihailin.

Toivo ei koskaan tykännyt meidän muksujen kiipeilemisestä puutarha-aidan yli napsimaan marjapensaista. Mutta mitä me aina kummastelimme oli, että aidan takana kasvavasta omenapuusta ei saanut edes maistaa vaikka tiedettiin, ettei niitä omenoita kukaan koskaan syö! Toivo oli meitä usein komentanut muualle, mutta aina piti niitä kurkotella aidan päällä keikkuen. Mustasukkaisesti hän vahti sitä vanhaa omenapuuta, jonka oli itse kasvattanut siemenestä. Hedelmät olivat peukalonpään kokoisia ja kitkerän happamia. Joka kesä niitä piti kokeilla, että olivatko ne ehkä sittenkin syötäviä omenoita, kylän ainut omenapuu.  Turha toivo, ja lähes aina kuului pian Toivo-sedän huuto ikkunasta, että "alas siitä aidalta!"  

Alkukesä oli kauneimmillaan ja siksi hautajaiset aiottiin pitää mummulan pihalla. Niitä edeltävänä viikkona tulin kerran kylään mummulaan, kun täti oli sekoittamassa sahtia. Sitä aiottiin tarjota miespuolisille hautajaisvieraille virvokkeeksi. Minut nähdessään täti pyysi maistamaan ja vähän epävarmana kysyi, että "tuleeko tästä mitään, tämä ei näytä käyvän. Laitetaanko lisää hiivaa ja sokeria?" Johon minä huolettomasti,  että "joo, laimealta maistuu  - laita vaan!"  Minäkö varhaisteini olin kotikaljan valmistuksen asiantuntija, vaikka olinkin joskus isän tekemää sahtia maistanut?  Se kyllä oli ollut maukasta.

Tuumasta toimeen ja hautajaiset olivat lauantaina.

Hautausmaalta palattiin mummulaan kesteille. Alkukankeuden ja surullisen tunnelman jälkeen alkoi kuulua pihalta rupattelua. Kylän miehet ja vähän kauempaakin saapuneita maanläheisiä jusseja seisoi ryhmissä sahtilasi kädessä ja keskustelivat vilkkaasti. Mitä pitemmälle kesäilta venyi, sitä vilkkaammaksi rupattelu muuttui ja jopa naurahduksia kuului tupaan. Kotiin lähtöä ei kukaan aloittanut, harvoinhan oltiin yhdessä niin lukuisana ja mukavissa merkeissä. Sisällä tuvassa kahvia juova, nisua ja pikkuleipiä naposteleva naisväki oli vähän vaivautuneen näköistä ja varsinkin sahdin tehnyt täti hyvin vakavana.  Minä otin itsekseni vastuun katastrofista, jonka olin aiheuttanut -  olin pilannut Toivo-sedän hautajaiset.  

Monta vuotta myöhemmin tuota iltaa muistellessa annoin itselleni anteeksi ja kuvittelin setäni istuneen pilven reunalla huvittuneena. Hänen mielestään hautajaiset olivat ainautlaatuiset ja juuri sellaiset hän olisi itselleen toivonut!

           - Tiistai

Jälkikirjoitus:
Toivo ei ollutkaan perheen kuopus, vaan se oli oma isäni! Isä täytti 50 v. minun ollessani 20 vuotias. Pieni kömmellys - mielikuva, joka johtui kai siitä, että Toivo asui vieläkin mummulan peräkamarissa.  - Tiistai



               Värinöitä
             
               Näen vedenpinnan päällä häilyvän
               kuvajaisen, joka peilaa sisintäni.
               Se kouraisee pintaa syvemmältä,
               välkehtivien pisaroiden helmeillessä
               ihollani kuultaen.

               Vuosirenkaiden muodostamia elämän
               merkkejä, ei näy heijastuksen läpi.
               Vain ahavoiduilla poskilla ja kasvojen
               kimmoisissa piirteissä, välähtää hymyn
               aiheuttamat uurteet.

               Olenko sittenkin iätön & ikuinen,
               lapsenkasvoinen kulkija keskellä polkuani.
               Enkö osaakaan vanheta arvokkaasti, sillä
               sisälläni myllertää nuoren mieli ja lapsen
               häilyväisyys.

               Seilaan vastarannalta toiselle, karikoita
               väistellen. Olen vuolaiden virtojen vietävissä,
               sulautuneena johonkin suurempaan.

               Katseeni valahtaa taivaanrantaa kohden.
               Näen kaiken uudestaan, selkeämmin
               kokeneen taivaltajan silmin.
               Siellä siintää uudistumisen virvoittavat
               lähteet, kimaltavassa kuulaudessaan.

                                    ¤
                                -Ässä-




VESSAN VIEMÄÄ

Ystäväni SalveRoma on nuoresta asti ollut tosi outo. Hän tykkää tehdä julkisella paikalla käytännön piloja ja hölmöilyjä. Vain nähdäkseen ihmisten reaktiot. Voi voi... Hän on henkistä sukua brittiläiselle Dom Jolylle, joka tekee samaa kameran salaa kuvatessa. Noita Domin juttuja on näytetty vähän Suomenkin tv:ssä ("Trigger Happy TV") ja YouTubessa on niitä jätteitä, jotka eivät päässeet tv:hen.

Esim. Salve haluaa tavaratalossa aina jutella mallinukeille... "Hei beibi, sulla on aika pienet alusvaatteet vaan päällä. Eiks sun tuu kylmä?" Samalla Salve varoen hivuttaa nuken hametta ylemmäksi. Tässä vaiheessa muut asiakkat muodostavat tyhjiön Salven ympärille, mikä on Salven tarkoituskin.. Hullu tyyppi!
Salven nainen vihaa ja häpeää tuota. Ja koska naiset viime kädessä päättävät asioista, hän on saanut tuon älyllisen pelletoiminnan loppumaan. PAITSI: miesten vessoista! Siellä Salve voi toimia ilman valvontaa. Mainitsen seuraavassa muutaman Salven tyypillisen miestenvessapilailun. Voitte kokeilla itsekin – mutta katsokaa tarkkaan, millaiselle tyypille jäynäätte...
Salve tulee vessaan. Pisuaareilla on yksi mies. Säännön mukaan Salven pitää mennä pissimään mahdollisimman kauas hänestä. No Salve meneekin IHAN viereen. Ja kun hän kaivaa pippeliään esille, naapurin pissiminen loppuu yleensä heti. Hihi – ajattelee Salve.

Salve tulee vessaan. On monta miestä pissimässä. Salve menee ahtaimpaan rakoon ja   alkaa pissiä. Sitten hän alkaa intensiivisesti ja avoimen kiinnostuneena katsella vieressävirtsaajien pippeleitä. Niiltä loppuu pissiminen lähes varmasti, kun huomaavat tämän, kertoo Salve.

Salven suurin ilo on rikkoa miestenvessan mykkyystabua – siellähän ei jumalauta puhuta! Salve tulee vessaan. Joku on pissalla. Salve ei välttämättä mene edes viereen, mutta alkaa puhua jotain pissakaverilleen. "Katoikko eilen Real Madridin pelin. Ihan älytön rankkari siinä lopussa". Uhri ei yleensä vastaa edes mutisemalla. Mutta pissiminen usein katkeaa. HIHI

Ja edelliseen jatkona Salven suurin huvi – tässä pitää olla varovainen. Mieluiten vanhempi mies uhrina. Ettei tarvi tapella... Salve tulee vessaan. Joku on pissalla. Salve menee sopivan kauaksi. Mutta alkaa huudella toiselle: "Mä tykkään miesten vessoista. Täällä ei oo naisia häiritsemässä ja kälättämässä. Muutenkin mä viihdyn miesten seurassa, ymmärräks." Tässä vaiheessa viimeistään naapurin pissiminen loppuu. Aina. Salve jatkaa, ravistellen pippeliään: "Hei voinko tarjota sulle pitsan ja jutellaan". Vastaus aina: ei. Salve vielä: "No tuu niin mää tarjoon sulle drinkin tossa baarissa. Mä tykkään miesten seurasta ja mun pöydässä on vaan naisia. Tuutko?" Vastaus: paniikkimainen EI.


Älkää kokeilko Salven temppuja. Salve on legioonan jälkeen varsinkin ollut näin pimeä jätkä. Sääli.

Raportoi AveLazio



OLEELLISEN OIVALLUS

Kun vastikään palkattu myyntimies laati
työnantajalleen ensimmäisen raportin, kävi
ilmi, että "uusi toivo" oli lähes kirjoitustaidoton.

Hänen raporttinsa kuului: "Kävin yhen asiakaan
luonna se ei ole koskan otsanu meiltä mitää möin
sille parin tonnin tavarat. Jatkan tältä Ouluu."
Myyntipäällikkö ei ennättänyt vielä antaa potkuja
lukihäiriöiselle alaiselleen, kun päämajaan tuli
seuraava raportti. "Olennyt tääl tein sadan tonnin
kaupat."

Myyntipäällikkö ei enää rohjennut antaa uudelle
myyntitykille potkuja, mutta koska hän ei
uskaltanut olla erottamattakaan nuorta miestä,
hän sysäsi koko ongelman yhtiön pääjohtajan
harteille. Seuraavana aamuna johtokuntaa
odottivat uuden myyjän molemmat raportit ja
niiden liitteenä saate pääjohtajalta.

"Me on vissin tuhalttu liikaa aika kirjoitamisen
opetelemiseen ja joninjoutaviin kokkouksiin kun
olis pitäny myyvvä. Kattokaa tän pojan tulkosia!
Halvan että kaiki näkee nämä raporttit ja yritäkää
pykriä samaan!"

- kirjoittaja tuntematon


It's ALIVE!

Today, in the lab, two motors and a sensor came to life. As part of my internship here in the   * * * (being an Electrical Engineering student),  I experiences giving "life" to a bunch of electrical components, and giving "intelligence" to a computer.

At first, it sounded very plain even to me. There is nothing special (anymore) about many engineering marvels. But the thing turned from being referred to as an "it" into a "he" (maybe a She, if it was a bit better looking) the minute it seemed to be thinking and making decisions, and that happens unintentionally.

The idea was to have a camera, which is mounted on a plane, always pointing straight down no matter how the plane is tilted. There is this box-shaped tilt-meter that tells me at which degrees it is being held and two servo-motors that need to move the camera to counteract the angles. I have been writing code for the past 4 days. And today, it came to life! I would move the tilt-meter a few degrees in one direction, the motors would say "dzid, dzid" and move to oppose my movement. It was running after me, when I tried to mix it up by moving the sensor quickly.

The thing felt alive. Movement seems to bring things to life, and movement according to something is extremely alive, probably because it resembles thought. I am failing to describe the experience.

Two weeks earlier, I was learning to use MATLAB (powerful simulation software). For practice, we decided to write a simple XO game (tic tac toe). When it came to write the computer intelligence, it was very much like the movie i-robot; the computer followed three simple rules in the order:
1. Complete a two in a row to win if it's currently possible.
2. Block the player's two in a row.
3. Play randomly.

"HE" was almost impossible to beat! We would show colleagues and ask them play against the computer and watch how they would ask in frustration "how did you write this?", and watch how embarrassing it is for a person to find out that it is logic of a 4 year-old.

I don't think machines will ever take over the world, although "The Matrix" and " I Robot" were cool movies. We pour our logic into the machine, and it will never know more, but it's definitely magic!

-  Sam, On Campus -Magazine



HUUMORIA        
                             
Naisjoukko lähti lomamatkalle ja huomasi lomakohteessaan hotellin,
jonka ovessa luki: "vain naisille".
Koska mimmit olivat matkassa ilman miesystäviään, päättivät he katsoa mistä oli kysymys.

Komean oloinen portieeri selitti asian näin: "Hotellissa on viisi kerrosta. kiivetkää ylös kerros kerrallaan ja kun löydätte etsimänne, jääkää sinne.
Asia on helppo päättää, sillä joka kerroksessa on selittävä kyltti mitä kerroksesta löytyy. Ainoa sääntö on, että jos lähdette pois kerroksesta, sinne ei voi enää palata."

Naiset pitivät pikapalaverin ja päättivät tutustua paikkaan.
Ensimmäisessä kerroksessa oli kyltti jossa luki:
" Kaikki miehet täällä ovat surkeita rakastajia, mutta herkkiä ja miellyttäviä persoonia" Naiset nauroivat ja siirtyivät kohti kakkoskerrosta. Siellä sanottiin:
"Kaikki miehet täällä ovat mahtavia rakastajia, mutta he kohtelevat naisia huonosti." Tämäkään ei naisille kelvannut, joten he jatkoivat ylöspäin.
Kolmosessa luki: "Kaikki miehet täällä ovat mahtavia rakastajia ja he ymmärtävät naisen tarpeita."
Aika hyvä jo, mutta kerroksia oli vielä kaksi jäljellä.

Neloskerroksen kyltti oli täydellinen: "Kaikki miehet täällä ovat täydellisiä keholtaan, ottavat huomioon naisen tarpeet, ovat täydellisiä rakastajia sekä vielä sinkkuja, rikkaita ja heteroita".
Naiset näyttivät tyytyväisiltä, mutta ajattelivat kuitenkin vielä katsoa, mitä viitoskerroksella olisi tarjottavanaan.

Sinne päästyään he näkivät kyltin, jossa luki:
"Täällä ei ole lainkaan miehiä. Tämä kerros rakennettiin vain todistukseksi siitä, että naisia on kerta kaikkiaan mahdotonta miellyttää."

 *   *   *

Vähän aikaa sitten havaittiin, että minua nuorena vaivannut ADHD on
muuttunut ilmiöksi nimeltä ITTVH - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriö.

Näin se ilmenee:

Päätän pestä autoni.  Lähtiessäni kohti autotallia huomaan postia eteisen pöydällä. Päätän selata postin läpi ennen kuin menen pesemään autoa.

Tarkistan myös puhelimen vieressä olevat postiin menevät kutsu-kortit. Laitan autonavaimet pöydälle ja rypistän roskapostin roskakoriin, joka on pöydän alla. Silloin huomaan roskakorin olevan täynnä.

Niinpä päätän laittaa kutsut takaisin pöydälle ja käydä tyhjentämässä roskakorin. Mutta sitten tajusinkin, että kun kerran olen viemässä roskia ulos ja roskalaatikko sattuu olemaan lähellä postilaatikkoa, voin aivan hyvin laittaa kutsuihin ensin postimerkit ja viedä ne samalla laatikkoon.

Otan postimerkkikuoren esiin ja huomaan,että jäljellä on vain yksi postimerkki. Lisää postimerkkejä on pöytälaatikossa työhuoneessani, joten lähden kohti työpöytääni, jonka päällä huomaan kokistölkin, jota olin ollut juomassa. Jotta en merkkejä etsiessäni kaataisi kokista pitkin pöytää, siirrän sitä hieman syrjään. Huomaan, että kokis on alkanut hieman lämmetä ja päätän viedä sen jääkaappiin.

Matkalla jääkapille huomaan ikkunalla kukan, joka kaipaa pikaista kastelua. Lasken kokiksen ikkunalaudalle ja huomaan lukulasini, joita olen etsinyt koko aamun. Ajattelen, että on varminta viedä lasit työpöydälleni heti sen jälkeen kun olen kastellut kukan. Lasken lasit takaisin ikkunalaudalle ja menen täyttämään kastelukannua, kun siinä samassa huomaan TVn kaukosäätimen. Joku on jättänyt sen keittiön pöydälle.

Tajuan, että illalla katsellessani telkkaria tarvitsen kaukosäädintä, mutta todennäköisesti en muista, että se on keittiön pöydällä, joten päätän viedä sen oikealle paikalleen kunhan vain ensin kastelen kukat. Kaadan vähän vettä kukalle, mutta suurin osa läiskyy lattialle. Joten, laitan kaukosäätimen takaisin keittiön pöydälle ja haen pyyhkeitä, joilla kuivaan läikyttämäni veden.

Matkalla liinavaatekaapille yritän muistaa mitä olin tekemässä.

Päivän lopuksi:
autoa ei ole pesty, kutsuja ei ole postitettu,
roskista ei ole tyhjennetty,
lämmin kokis on edelleen ikkunalaudalla,
kukkia ei ole kasteltu, postimerkkejä on edelleen vain yksi,
en löydä television kaukosäädintä, saatikka lasejani, enkä muista minne olen laittanut autonavaimet.

Miettiessäni, miksi mitään hommaa ei ole hoidettu tänään, olen todella
hämmentynyt, sillä olen ollut kiireinen koko päivän ja olen todella väsynyt.

Ymmärrän, että tämä on vakava ongelma ja aion hankkia apua,mutta
ensin tarkastan sähköpostini.....

ÄLÄ NAURA!      



Miksi naisen kanssa ei kannata väitellä?

Pariskunta meni lomalle järven rannalle, jossa tarvittiin kalastuslupa.
Mies rakasti onkimista aamuvarhaisella ja nainen rakasti lukemista.
Eräänä aamuna mies palasi parin tunnin kuluttua kalastamasta ja meni
nokkaunille.

Vaikka nainen ei tuntenut hyvin järveä, hän päätti lähteä soutelemaan
veneellä.Soudeltuaan jonkin aikaa hän laski ankkurin ja alkoi lukea
kirjaansa. Hetken kuluttua ilmestyi kalastuksenvartija hänen veneensä
luo ja sanoi:
- Päivää rouva... mitäs te olette tekemässä?
- Luen, vastasi nainen, ajatellen että se oli itsestään selvää.
- Olette alueella jossa on kalastus kielletty.
- Mutta enhän minä kalasta! Ettekö näe?
- Kyllä mutta teillä on kaikki tarvikkeet mukana. Teidän on seurattava
minua, joudun sakottamaan teitä.
- Jos sen teette, ilmoitan teidät poliisille väkisinmakaamisesta
sanoi nainen närkästyneenä.
- Mutta... enhän ole edes koskenut teihin!!
- Niin, mutta teillä on kaikki tarvikkeet mukana!

Kertomuksen opetus:
Älä väittele koskaan sellaisten naisten kanssa, jotka osaavat lukea.


*   *   *

Mies meni baariin ja tilasi kolme drinkkiä, ja joi ne yhteen menoon. Samaten kävi muinakin päivinä, joten baarimikko kysyi että miksi otat aina kolme annosta. Mies vastasi että mulla on kaksi veljeä jotka asuvat Ameriikassa ja Australiassa, en nää niitä juuri koskaan joten otan drinkin ikään kuin niiden kanssa.

Jokunen aika myöhemmin mies tuli taas baariin ja tilasi vain kaksi drinkkiä. "Ei kai vain toinen veljistäsi ole kuollut", kysyi baarimikko. "Ei", vastasi mies, "minä vain päätin lopettaa juomisen".


*   *   *

Ilmavoimissa vaikutti kovaääninen kapteeni, jota minä kutsuin Räyhyksi. Hän hoiti kaikki asiat sotilaallisesti. Siis huutamalla. Sarjakuvien kersantti Ärjylä ei yltänyt hänen tasolleen.

Ilmailulaitoksessa toisen kerroksen kokoushuoneessa Ilmakuopassa oli menossa kokous, jonka yhtenä osanottajana oli Räyhy. Yhtäkkiä kokoushuoneesta kuului kova karjaisu. Pian kolleegani Seppo Kauppinen tuli korvaansa pidellen huoneesta ulos ja kertoi Räyhyn kuiskanneen hänelle.

Myöhemmin minä jouduin samaan kokoukseen Räyhyn kanssa. Aiheena oli lentosääntöjen noudattaminen Ilmavoimien toiminnassa. Räyhy kertoi kovalla äänellä, että Ilmavoimat hyväksyy toiminnassaan suurempia riskejä kuin siviilit. Kysyin koskeeko se kaikkea Ilmavoimien toimintaa. Räyhy ilmoitti vielä kovemmalla äänellä, että kyllä koskee. Tiesin saaneeni Räyhyn kiikkiin. Muistutin, että silloin tällöin Ilmavoimat kuljettaa presidenttiä. Esitin viattomasti kysymyksen. Tiedetäänkö tasavallan presidentin toimistossa, että lentämiseen Ilmavoimien kyydissä liittyy ylimääräisiä riskejä? Räyhyn naama muuttui punaiseksi. Hän veti henkeä sisään ja hänen silmänsä alkoivat pullistua päästä. Kokoushuoneessa oli aivan hiljaista. Jotkut työnsivät sormet valmiiksi korviinsa. Ilmavoimien delegaatiota johtanut eversti yritti näyttää huomaamattomalta. Sitten Räyhy ei huutanutkaan, vaan kuiskasi käheästi kysymyksen. Karanko, koska te olette ollut viimeksi kertausharjoituksissa?

Jotenkin Räyhyn kuiskaus tuntui paljon karmivammalta kuin hänen huutonsa.


*   *   *

Oletko kuullut lastentarhanopettajasta,
joka auttoi päiväkodin poikaa panemaan
saappaat jalkaansa?

Opettaja kiskoi minkä jaksoi samalla kun
poika työnsi jalkaa saappaaseen, mutta
helppoa se ei totisesti ollut. Kun toinenkin
saapas vihdoin oli jalassa, opettajalla oli
ihan hiki. Ei ihme, että hän melkein voihkaisi
kun poika ilmoitti: "Ne on väärässä jalassa."

Valitettavasti poika oli oikeassa. Saappaiden
riisuminen ei ollut yhtään sen helpompaa
kuin niiden jalkaan vetäminen. Opettaja
onnistui vaivoin pysyttelemään tyynenä kun
hän toistamiseen kiskoi ahtaat saappaat
paikoilleen. Siinä samassa poika huomautti:
"Ei nää ole mun saappaat."

Opettaja puri kieltään jottei karjuisi pojalle:
"Mikset sinä sanonut mitään!" Kun hän oli
kiskonut hankalat saappaat uudelleen pois,
poika selitti: "Nää on mun veljen saappaat.
Äiti käski mun panna ne tänään jalkaan."

Opettaja ei enää tiennyt itkeäkö vai nauraa.
Hän kumartui taas kerran punnertamaan
saappaita pojan jalkaan.

"Huh-huh, valmista tuli - vihdoinkin."
Missäs sinun käsineesi ovat?" opettaja kysyi
pojalta. "Äiti pani ne saappaiden sisään."


*   *   *

Seuraa halutaan-ilmoitus      

"MUSTA SINKKUTYTTÖ etsii miehistä seuraa, etninen puoli merkityksetön.
Olen kiltti tyttö ja RAKASTAN leikkiä ja pelailla. Rakastan myös pitkiä
kävelyitä metsissä, ajelua autollasi, metsästys-, kalastus- ja
telttailuretkiä, mukavia talvi-iltoja nuotion äärellä lepäillen.
Kynttiläillalliset saavat minut syömään kädestäsi. Kun tulet töistä olen
etuovella vastassa, päälläni ainoastaan se minkä luonto minulle antoi.
Soita (404) 875-6420 ja kysy Daisya!
Minä odotan...."


Yli 15 000 miestä löysivät itsensä puhumasta Atlantan
Eläinsuojeluyhdistyksen kanssa 8-viikkoisesta mustasta labradorinnoutajasta.    




"Kun ihminen nukkuu, sille ei tapahdu mitään. Mutta kun se ei nuku, se voi saada vaikka kalan."  (Matti Nykänen OHO-lehdessä 46/2006)

         

Rentoisaa Kesää ja Kalaonnea Kaikille!

Juhannustanssi, Anders Zorn 1897