Ujous

[THL tiedottaa]

.
Tästä on nyt lätisty, siis tästä ujoudesta, jo siinä määrin kaikkialla, että on ihan pakko alustaa siitä oma keskustelunsa.

Mitä ujous perimmältään on?

Miten monin eri tavoin se voi ilmetä?

Onko ujous perinnöllistä?

Pääseekö ujoudesta milloinkaan eroon?
Niin, pitääkö ujoudesta päästä eroon, eikö ujous ole myös voimavara?

Miten ujoudesta aiheutuvista sosiaalisessa kanssakäynnissä ilmenevistä ongelmista selvitään?


Väitän:

1. Ujosta tulee erinomainen henkilöstöjohtaja. (Ei tietenkään kaikista.)

2. Ujolla on muita paremmat lahjat muiden ihmisten (ehkä eläintenkin?) tunnetilojen tunnistamisessa. (Itse asiassa ujous useimmiten aiheutuu juuri tästä heidän ominaispiirteestään.)

3. Ujous ei ole sairaus.


Kokemuksia, näkemyksiä, ohjeita, vertaistukea – ah, kaikki peliin!

[rapevainaa]

Empä ole tullut ajatelleeksi.
Olen vaan pitänyt öykkärin vastakohtana.
Jotkut ovat harhaanjohtavan ujon oloisia, ja vasta jälkeenpäin huomaa että se toisen varomatt6an suulaaksi. Toinen vetää kuullun perusteella terävät johtopäätökset.
Kokemukseni on että ujous on harhaanjohtava tulkinta ihmisestä.

[S]

Näin sitä päästäänkin sitten sujuvasti nerouden selvittelystä ujouden syvämietteiseen tematiikkaan. Nämä kummatkin ominaisuudet voivat tosin liittyä joillakin ihmisillä vahvasti toisiinsa. Ujouttaan ei voi kuitenkaan yleensä ottaen kunnolla piilotella, vaan se näkyy heti kun vaan avaa jossakin tilanteessa suunsa; yrittää kommunikoida verbaalisesti, tai muuten hakeutuu ihmisten kanssa kontakteihin erilaisissa sosiaalisissa kanssakäymisen muodoissa.

- Ihmiset häpeilevät usein omaa ujouttaan, eli ovat epävarmoja omasta vaikutuksestaan muiden silmissä. He jännittävät melkein joka asiaa, pelkäävät mokaavansa - joten tämä vain lisää ujouden ilmenemistä eri tilanteissa. Siitä taas seuraa omanlaistaan ylireagoivan epäröivää käytöstä, arastelua, yms. ilmiöitä, jotka saattavat pahimmillaan jopa eristää ihmisen muiden seurasta.

- Monet yrittävät piilottaa oman ujoutensa itsevarman ulkokuoren alle. Läpinäkyvän rehvakas käytös ulospäin saattaa kieliä myös siitä, että ihmisen sisällä myllertää kaaosmainen epävarmuus, jota yritetään hallita silmiinpistävän itsevarmalla käytöksellä. Mutta toisaalta, jos ei anna ujoutensa liiemmin häiritä, eikä siihen kiinnitä sen suurempaa huomiota; se voi olla jopa luova voimavara - omanlainen viehättävä  persoonallisuuden piirre, joka antaa ihmisestä oikeastaan mukavan sekä sympaattisen kuvan.

- Mielestäni ujous ei ole rujous - jos se ei haittaa liiaksi elämää, vaan osaa ottaa sen yhtenä pikanttina ominaispiirteenä ihmisen persoonan ilmentymässä. Pitääkö sitä aina olla yhteisöllisesti yltiösosiaalinen, tai ihmisten kanssa luontevasti kommunikoiva. Ehkä joskus lievä ujostelu on ihan paikallaan, kunhan siitä ei tee itselleen mitään suurta numeroa.

-Sisäänpäinkääntyneisyys, tai eristäytyneisyyskin voi joskus olla jopa eduksi, jos se ei mene liialliseksi panikoinniksi, tai eristäytyneisyydeksi, jossa henkilö kärsii suunnattomasti ujoudestaan. Tähän voi sitten liittyä muita lieve-ilmiöitä & seurannaisvaikutuksia, masennuksineen, paniikkihäiriöineen yms. jotka ovatkin sitten jo enemmänkin toisen aiheen juttuja. Mutta tässä nyt näin aluksi osviittaa ujouden erilaisista ilmentymistä - koska me lähes jokainen jossain vaiheessa elämäämme olemme sellaista eriasteisena kohdanneet, joko itsessämme, tai muissa kanssaihmisissä! 

[AveLazio]

Ujous näkyy, yeah. Ujo näkee herkästi muiden reaktiot, yeah.

Itse olin sikaujo nuorena. Sota vasta muutti kaiken. Nyt oon sikaitsevarma. Enää en pelkää mitään tällä tähdellä.

[rapevainaa]

.
Avella on iso ego, tai sika ego, kuten hän itse ilmaisisi.

[AveLazio]

Joo, Ave on kuin Viiksi-Vallu Nakke Nakuttajassa: rajaton itseluottamus täysin perusteetta.

[rapevainaa]

Joo, Ave on kuin Viiksi-Vallu Nakke Nakuttajassa: rajaton itseluottamus täysin perusteetta.

jo vain. Viittaa vahvaan maniavaiheeseen, jota tukee multinerous. Vapautuminen lapsuuden ajan ujouskompleksista rakentaa vahvaa itsetuntoa.
Napoleonkompleksi yhdessä  vahvan johtamisviettin kanssa ennustavat levottomuuksia välimeren eteläpuolella..

[AveLazio]

Oh yeah! Tyhjentävä analyysi!

[Tezcatlipoca]

3. Ujous ei ole sairaus.

Eihän se ole, ellei johda huonoon itsetuntoon ja masennukseen. Ujous voi altistaa näille, ympäristön huonon palautteen myötä.

Ujouden puute - liiallinen itsetunto ja itsevarmuus voisi ennemminkin olla sairaus. Ihmiset jotka eivät ujostele tippaakaan, ovat minusta rasittavia.