Kotiinpaluu

[Amanda]

Kiinnostaisi silti kuulla Gustavin totuudesta.. ja eikö meillä kaikilla ole oma totuutemme?

Olisi paljon kysyttävää, muttei tiedä voiko niitä noin vain kysellä  
Eilisen viestien jälkeen muistin ne .. matkasi muihin maisemiin, niin aidoilta tuntuvia ihan kuin olisit niissä todella..  vain ajatuksen voimalla.

Ajattelin silloin, että olisivat mielikuvituksen virtuaalimatkoja. Ja tunnut hallitsevan kieliä, mitä oudoimpien paikkojen tapoja ja uskomuksia.. tekisi mieli kysyä, että mistä tiedät. Luet varmaan paljon näistä.

[THL tiedottaa]

Kiinnostaisi silti kuulla Gustavin totuudesta.. ja eikö meillä kaikilla ole oma totuutemme?

Oma totuus – tottakai!

Sitten on olemassa sellaisia totuuksia, jotka ovat meille kaikille yhteisiä.

Olet varmaankin kuullut intersubjektiivisuudesta?

[Tezcatlipoca]

Kuulkaa tätä: "Majaansa sulkeutuneena Mseridon jatkoi rukoilemistaan, spitaalisten kutsuja kuulematta. Hampaat yhteen puristettuna, ajatus Jumalaan kiinnitettynä, ponnistuksesta kokonaan hiessä hän taisteli tautia vastaan ja vähitellen ilkeät ruvet menivät kokoon ja irtosivat, niin että terve liha voi uudelleen kasvaa. Sillä välin oli huhu asiasta levinnyt ja majan ympärillä seisoskeli aina uteliaiden joukko. Mseridonilla oli jo pyhimyksen maine." - Buzzati, Mies joka tahtoi parantua

En muista, millaisia mielikuvitusmatkoja Amanda tarkoittaa... Mihin matkustin silloin..?

En tiedä mikä olen, mutta eilen illalla luin paria Martti Haavio-elämäkertaa. Niissä oli valokuvia. Martti oli niissä kuvissa niin surkean, ja herkän näköinen; hartiat jäykkänä ja ihan mutkalle kääntyneenä. Ensin ajattelin että kääk mikä sammakko... ei leukaa juuri lainkaan. Ja sitten perään tuli rakkaus; voi miten herkkä ihminen, mikä harvinainen sielu... Ymmärrättekö, olin siinä prinsessana, ja jokin minussa pussasi.... Sitten luin hänen runojaan ja päiväkirjamerkintöjään, ja ihastuin.

Olen kai samanlainen. Niin herkkä ja suojaton että maailma on saanut lyötyä monta iskua sisään. Siitä olen jäykistynyt, ja kannan kuin panssaria. Mutta siinä panssarissa on sellainen herkkyys, mitä ei ole muualla. Haavio vaihtaa välistä latinaksi ja ruotsiksi, ja seuraan sinnikkäänä perässä.

Lapsena haaveilin tulevani tutkimusmatkailijaksi.

Jotain sellaista toteutui... ja sain kierrettyä maailmaa.. katselin kaikkea osallistuvan antropologin silmin. En osaa sanoa miksi muut ihmiset eivät ole matkustelleet niin paljon. Minulle se oli luonnollista.. kun täällä maailmassa ollaan... ollaan universaaleja, maailman kansalaisia.

[Amanda]

Sitten on olemassa sellaisia totuuksia, jotka ovat meille kaikille yhteisiä.

?   

Väitän: että ne yhteiset totuudetkin ovat hyvin yksilöllisiä, ei ole kahta samaa totuutta.

[THL tiedottaa]

.
Voithan sä Amanda väittää esimerkiksi, ettei mitään painovoimaa oo olleskaan!

[Amanda]

.
Voithan sä Amanda väittää esimerkiksi, ettei mitään painovoimaa oo olleskaan!

Väitänkin!
On olemassa yleisesti todeksi hyväksytty kaikille sama painovoima ja se yksilöllinen painovoima, joka ei välttämättä kata fysiikan lakeja



Gustav, mitä avatarisi esittää?

[aladoobi]

Tutkimusmatkailu - eikö sekin voisi olla meemi? Lähdetään vaeltamaan parhaassa iässä niin kuin viikingit. - Kyllä tällä planeetalla on vaellettu. Intiaanien on täytynyt vaeltaa Beringin salmen tai kannaksen yli kymmeniä tuhansia vuosia sitten.
Vuoristokiipeilyssä (kuvamme on sellaisesta) ei parane kieltää painovoiman vaikutusta, sillä jos sen jättää huomiotta, siitä seuraa hengenlähtö.

[Tezcatlipoca]

Totuus kuitenkin aina ilmenee jossain, se ei ole abstraktio. Se ilmenee vaikka hetkellä 25.8.2009 kello 11:45 aamupäivällä, vaikka Torshavnissa 62°00′N 06°47′W, ja Gregorius "Palle" Laurentinius Knäckström, ammatiltaan leipuri, kokee sen vaikka vasemmassa keuhkotiehyessään, ja kirjoittaa siitä norjaksi blogissaan. Totuus ei leijaile ilmassa.

Mutta vaikka totuus on erityistä, se ei tarkoita sitä että se olisi individualistista ja subjektiivista huuhaata. Tai ei koskettaisi. Tai ei omaisi sen yleisempää arvoa. Abstrakti ajattelu on ennemminkin huuhaata. Minusta ei ole kovin hedelmällistä keskustella yleisten totuuksien maailmoissa.Totuudesta puhuminen edellyttää kykyä ymmärtää ihmistä; se on personalistista, henkilökohtaista, ja on oltava tunteet mukana.  Pelkän järjen, tai kirkkaimmankaan logiikan kanssa ei pysty oivaltamaan totuutta.

Totuus ei avaudu kovin helposti. Sen eteen on nähtävä hieman vaivaa, osoitettava hieman kunnioitusta.

Henkilökohtainen totuus on Absoluutti, ja se koskee kaikkia.

Jumala on Totuus. Totuus on Jumala. Totuus on koettavissa ja tunnettavissa. Pyhä Henki on Totuuden Henki. 

Minusta keskiajalla, kun turvauduttiin suojepyhimyksiin, oltiin lähempänä totuutta, kuin jos vain ajatellaan jumaluuden olevan hahmoton, etäinen ja epäpersoonallinen periaate.

On runoilijass´avain runojen.
Sa tunsit hänet. Sano millainen
hän oli; monet huhut kiertää maata,
joist´erottaa ei totta, väärää saata. - Esaias Tegnér, Den döde

Avatarissani on ristissä kaksi pyhiinvaeltajan sauvaa, joiden välissä on Jaakobin näkinkenkä, johon on piirretty Jaakobin risti. Näkinkenkä käsittääkseni kuvaa apostoli Jaakobin matkaa meren yli Jerusalemista Espanjaan. Mutta miksi juuri Jaakob, se on pitkä tarina.

[Ztara]

Me, te, he ja minä itse - yksi ja sama asia loppujen lopuksi. Mutta hän ei tule minuksi tai minä häneksi tällä tasolla jolla olemme. Sielut koskettavat oikeasti toisiaan siellä, missä minua tai sinua tai heitä ei enää yksilöinä ole - siellä on vain me tai minä - yksi kokonaisuus. Se on harmooninen kollektiivinen ajatus...kauniisti ja äänettömästi kaikissa sateenkaaren väreissä täydellisesti soiva ja väreilevä rakkauden tila...

Onni on tuntea kuuluvansa meihin, ettei ole vain pelkkä minä. Onnea on soittaa säveltä ja laulaa laulua, jonka myös joku toinen tuntee ja osaa. Onnellista on saada puhua omana itsenään tulematta tuomituksi. Emme voi erottaa itseämme muista kuin korkeintaan mielikuvituksessamme, miten vesipisara voisikaan olla jotain ilman merta? Mutta mielikuvitus on se elämä mikä meillä on, sellainen elämä meillä on jollaiseksi sen olemme itse tehneet ja antaneet muodostua.

Äärettömässä olevaisuudessa on niin paljon ihania ajatuksia ja niiden mahdollistamia tekoja. Miksi ihmeessä pitäydymme näissä vanhoissa tylsissä kuvioissamme ja vartioimme omaa olematonta tonttiamme ikiaikaisessa kiertokulussa?

Ja meditoiminen....Gustav tiesi ettei täällä kukaan meditoi  . En minä tuosta ihan niin varma olisi.

[S]

Oman mielenrauhansa saavuttaakseen löytyy hyvinkin monenlaisia eri tapoja, millä löytää itseytensä harmonian. Jotkut saavuttavat sen meditoimalla, toiset käyttävät siihen jotain muuta tapaa. Ei pidä liiaksi jumittua vain kapeakatseisesti johonkin tiettyyn kategoriaan, koska se on usein vain este avarakatseisuudelle, joka lisäksi rajoittaa omassa ehdottomuudessaan katsomuksensa laajuutta - on se oma katsomus sitten pohjimmiltaan miten syvällistä tahansa.

- Ei ole mitään yhtä tai ainoaa keinoa löytää ihmisyytensä tai minuutensa ytimiä. Olisi ylimielistä asettua muiden yläpuolelle, vähättelemällä toisia sillä verukkeella, että itse on esim. meditaation avulla valaistunut, tai kokee sen johdosta itsensä erilaiseksi kuin muut. Tämä on pahimmillaan patologisuuteen asti sulkeutumista & eristäytymistä maailmalta, joka sen eri muodoissaan saattaa viedä heikon mielen yhä syvemmälle pimeyteen, jonne ei enää elämänvoimien energisetkään valonpilkahdukset ulotu.

- Jokainen on kuitenkin oma ainutkertainen persoonansa, omine yksilöllisine ominaislaatuisuuksineen. Kukaan ei ole periaatteessa toista ylempänä, muuta kuin joissain keinotekoisesti luoduissa hierarkioissa, tai mielivaltaisissa järjestelmissä, jossa yritetään sortaa sekä alistaa ihmisiä vallanhalun sokaisemana.

Ihmisten pitäisi kauniiden puheiden mukaan olla kaikki tasa-arvoisia keskenään; asemaan, rotuun, ikään tai sukupuoleen katsomatta - vaikkakaan tämä ei käytännössä aina toteudu niin, etteikö eriarvoisuus, tai epäoikeudenmukaisuus kukoistaisi jossain muodossa. Ihminen on toisinaan myös ikävällä tavalla suvaitsematon olento, joka hakee monesti vain omaa hyväänsä. Itsekeskeisyys & omahyväisyys on nykyään kasvava trendi, joka ei tietenkään sairaalloisissa äärimuodoissaan tiedä koskaan mitään hyvää!