Kotiinpaluu

[aladoobi]

Ztara kirjoitti:

Äärettömässä olevaisuudessa on niin paljon ihania ajatuksia ja niiden mahdollistamia tekoja.

Haluaisin uskoa näin. Että ajatuksia on muuallakin.
Ei vain omassa päässä tai naapurin päässä.
Raikkaita ja uusia ajatuksia, jotka haluavat tulla ajatelluiksi.
Kirjoissa on ajatuksia koskevia merkintöjä, mutta ne ovat
käymässä vanhoiksi. Mutta ikuiset ajatukset
eivät ikinä vanhene.

[Tezcatlipoca]

Me, te, he ja minä itse - yksi ja sama asia loppujen lopuksi. Mutta hän ei tule minuksi tai minä häneksi tällä tasolla jolla olemme. Sielut koskettavat oikeasti toisiaan siellä, missä minua tai sinua tai heitä ei enää yksilöinä ole - siellä on vain me tai minä - yksi kokonaisuus.

Hienosti sanottu.

Emme voi erottaa itseämme muista kuin korkeintaan mielikuvituksessamme, miten vesipisara voisikaan olla jotain ilman merta?

Olet joko hirmu kaunis, rikas, tai elänyt suojattua elämää... muuten en voi näitä sanoja selittää. Ihmisten pahuus ei ole mitään mielikuvitusta. Ihan oikeasti, ihmiset on enimmäkseen itsekkäitä, epähenkisiä ja väkivaltaisia. Ei mikään meri, vaan kuralätäkkö. Minä ainakin olen täysin erotettu muista ihmisyksilöistä. Niin kuin spitaalinen kaivonpohjalla, kuin haaksirikkoutunut autiosaarella. Ja vaikka kuinka yritän saada yhteyttä älykkäisiin olentoihin, niin en saa. Eikä se voi olla kiinni siitä että olisin huono kommunikoimaan.

Äärettömässä olevaisuudessa on niin paljon ihania ajatuksia ja niiden mahdollistamia tekoja. Miksi ihmeessä pitäydymme näissä vanhoissa tylsissä kuvioissamme ja vartioimme omaa olematonta tonttiamme ikiaikaisessa kiertokulussa??

Ääretön olevaisuus on olemassa mielikuvituksessa, ja ulkoavaruudessa, ja ehkä luonnon kauneudessa. Ihmiskunta taas elää ahtaalla takapihalla, ja kaikki maailman maat ovat yhteensä ehkä greipin kokoinen mötiskö. Siinä ei ole tilaa lennellä, eikä edes hengittää. Maailma on pieni, ja ihmisen mieli on mikroskooppisen pieni.

Ja meditoiminen....Gustav tiesi ettei täällä kukaan meditoi  . En minä tuosta ihan niin varma olisi.

En osaa sanoa tuohon mitään. Viimeksi Äiti sanoi ettei täällä maan päällä ole ketään; että saan kuolla yksin. Voihan se olla leikkiäkin, ja ehkä on jotain.. Mutta en minä näe kyllä mitään ihmiskunnan henkistä renessanssia edessä. Enimmäkseen kai edessä on alkoholismi ja muut päihdeongelmat.

[aladoobi]

[Paha setä]

Juopottelu on kai helpompi osuus: antabus, katkaisuhoito... Mutta miten parantua moraalittomuudesta? Miten minä paranen omasta moraalittomuudestani?

Et mitenkään. Jos yrittää eroon ihmiselämään kuuluvasta liasta, pahuudesta ja moraalittomuudesta niin huomaa että ne ovat kiinni kuin sairaus. Et voi itseäsi parantaa joten muiden parantaminen on turhuutta ja tuulen tavoittelua.

"Paljosta työstä saa levottomia unia ja paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni."

[Ztara]

aladoobi:
"Raikkaita ja uusia ajatuksia, jotka haluavat tulla ajatelluiksi."

- Juuri niin.

Ajatukset ovat ensin kuin hämäriä kuvia tai tunteita, epämääräisesti vellovia tuntemuksia jotka pyrkivät saamaan tajuttavan muodon tullakseen ymmärretyiksi ja tiedostetuiksi omassa todellisuudessamme. Ihan kuin ne koputtelisivat näkymättömän verhon takana odottamassa pääsyä tietoisuuteemme. Sitten me muutamme ajatukset sanoiksi ja jos uskallamme, sanomme ne ääneen... Ja sitten joku tulee ja sanoo, ettei noin saa ajatella, ettei meillä ole oikeutta esittää ääneen ajattelemiamme ajatuksia, vaan nuo ajatukset on parempi antaa jättää sinne mistä ne tulivatkin. Ajattelemisellekin on säännöt olemassa, kaikkea ei sovi edes ajatella.

Musiikki on sukua ajatelmille. Kaikki maailman musiikki on jo olemassa, se on vain kokoamista vailla....nuottien laittamista haluamaansa järjestykseen haluamassaan tempossa. Kuinka paljon ihania runojakin on vielä leijumassa olemattomissa, kuinka monia sanoja laittamatta peräkkäin ja allekkain?

[Ztara]

Emme voi erottaa itseämme muista kuin korkeintaan mielikuvituksessamme, miten vesipisara voisikaan olla jotain ilman merta?

Olet joko hirmu kaunis, rikas, tai elänyt suojattua elämää... muuten en voi näitä sanoja selittää. Ihmisten pahuus ei ole mitään mielikuvitusta. Ihan oikeasti, ihmiset on enimmäkseen itsekkäitä, epähenkisiä ja väkivaltaisia. Ei mikään meri, vaan kuralätäkkö. Minä ainakin olen täysin erotettu muista ihmisyksilöistä. Niin kuin spitaalinen kaivonpohjalla, kuin haaksirikkoutunut autiosaarella. Ja vaikka kuinka yritän saada yhteyttä älykkäisiin olentoihin, niin en saa. Eikä se voi olla kiinni siitä että olisin huono kommunikoimaan.

Tuota, kaikki arvauksesi menivät mönkään. Olen tavallinen työläinen, lapsuuteni väkivaltaisessa alkoholistikodissa viettänyt, kertaalleen eronnut ja viime vuodet kipulääkkeiden avulla elämäni kivuilta siedettäväksi tehnyt tavallisen näköinen naisihminen. Mutta minulla on hyvä mielikuvitus. Se tekee tästä harmaasta kerrostaloasunnosta linnani - vaikka joskus kaipaankin omenapuitani ja vanhan hirsitalon narinaa.

Ei minulle ole kukaan tahallaan pahaa tehnyt, itse olen osani valinnut ja sopeudun niihin olosuhteisiin missä kulloinkin olen. Minä voin edelleen valita ystäväni, ja kieltäydyn seurustelemasta sellaisten ihmisten kanssa joista minulle ei ole mitään iloa. Jaa ja kuralätäkkökö...minun mereni? Kieltäydyn myöskin olemasta osa saappaan alla lätisevää kuralammikkoa, minä olen osa merta ja se on osa minun sielunmaisemaani.

Saattavatpa ihmiset olla enimmäkseen epähenkisiä ja väkivaltaisiakin, mutta ei se ole koko totuus. Meitä vain manipuloidaan uskomaan noin ja luovuttamaan, lakkaamaan yrittämästäkään parantaa omaa elämänlaatuamme ja heittämään hanskat naulaan. Voimme todellakin vaikuttaa omaan moraaliimme ja parantaa itseämme, jopa muita. Ellemme edes itse usko omaan voimaamme, kuka sitten uskoo? Ei meihin usko kukaan...

Ääretön olevaisuus on olemassa mielikuvituksessa, ja ulkoavaruudessa, ja ehkä luonnon kauneudessa. Ihmiskunta taas elää ahtaalla takapihalla, ja kaikki maailman maat ovat yhteensä ehkä greipin kokoinen mötiskö. Siinä ei ole tilaa lennellä, eikä edes hengittää. Maailma on pieni, ja ihmisen mieli on mikroskooppisen pieni.

Sinä tuot mieleeni Alien Weirdin, rakkaan ystävämme täältä palstalta...ehkä muistat hänet Huliganina ...minulla on muuten häntä ikävä  .Teillä on samantyyppinen kyky tehdä valittamisesta taidetta, ruikuttaa henkihieveriin ja analysoida asiat maailman tappiin saakka.

Kyllä täällä lentelemään mahtuu. Luuletko että asiat olisivat paremmin, jos meillä olisi enemmän tilaa?

Viimeksi Äiti sanoi ettei täällä maan päällä ole ketään; että saan kuolla yksin. Voihan se olla leikkiäkin, ja ehkä on jotain.. Mutta en minä näe kyllä mitään ihmiskunnan henkistä renessanssia edessä. Enimmäkseen kai edessä on alkoholismi ja muut päihdeongelmat.

Me saamme uskomuksemme mukaan. Jos uskomme alkoholisoituvamme, niin varsin todennäköistä se onkin. Minä näen ihmiskunnan henkisen renessanssin jo alkaneen. Kyllä ihmiset välittävät oikeasti toisistaan, hyvää tahtoa löytyy koko ajan entistä enemmän. Ja kuka se sellainen Äiti on, joka sinulle tuommoisia manaa? Varsinkaan tuollaisia juttuja ei kannata kuunnella, masentuu sitä vähemmälläkin.

[Aakku]

Sinä tuot mieleeni Alien Weirdin, rakkaan ystävämme täältä palstalta...ehkä muistat hänet Huliganina ...minulla on muuten häntä ikävä  .Teillä on samantyyppinen kyky tehdä valittamisesta taidetta, ruikuttaa henkihieveriin ja analysoida asiat maailman tappiin saakka.

Ei Alien Weird mikään ruikuttaja ole koskaan ollut - terve, toistan terve kapina on joskus vain paitsi tarpeellista, myös välttämätöntä ... joissain kehitysmaissa jopa aseellisena 

Maailma on helvetin epäoikeudenmukainen paikka <--> kapina, jopa aseellinen on joskus välttämätöntä. En varsinaisesti hyväksy sellaista, jota kutsutaan nk. terrorismiksi, mutta ymmärrän, että sekin syntyy tarpeesta, kun rikas sortaa köyhää.

Olen tästä ennenkin kirjoittanut, etten jaksa toistaa itseäni [ettet pidä minua ruikuttajana  ]

Ei oikeutta maassa saa, ken itse sit' ei hanki.

- Jaakko Ilkka -

[oman aikansa "terroristi", kuten Eugen Schauman yms.]

[Tezcatlipoca]

Ja kuka se sellainen Äiti on, joka sinulle tuommoisia manaa? Varsinkaan tuollaisia juttuja ei kannata kuunnella, masentuu sitä vähemmälläkin.

Masennus on minulle vähän hepreaa. Tuntuu että voisin kuolla syöpään, tai asua ruttosairaalassa, eikä se masentaisi vähääkään. Uskon olevani immuuni masennukselle. Eivätkä ihmiset minulle niin paljon merkitse, että koko maailma - eksistenssi kaatuisi heidän mukanaan.

Ihmiskunta on vain pieni osa olemassaoloa.



Äitini on Shri Mataji Nirmala Devi. Olen hänen lapsensa. En tiedä onko ymmärrettävissä, mutta kun tapasin hänet, antaumukseni oli sellaista että jos hän olisi käskenyt hypätä lentokoneesta ilman laskuvarjoa, tai syöksyä tuleen, olisin tehnyt niin epäröimättä. 

Vähän niinkuin silloin, kun Luther ja Zwingli olivat eri mieltä ehtoollisesta. Zwinglin mielestä ehtoollinen ei ollut niin kovin välttämätön. Tästä Luther närkästyi, ja sanoi että ei sovi mennä tutkimaan sitä, minkä Jumala on määrännyt, ja lupasi että hän "syö vaikka perunoita ja sontaakin, jos Herra käskee."

Aivan rakastan tuota Martti Lutherin asennetta. Sitä harvoin ihmisissä tapaa. Vaikka ihmiset olisivat fanaattisia, niin he ovat sitä laskelmoidusti, ja poseeratakseen sidosryhmälleen.

Luther seisoi aina yksin omantuntonsa ja Jumalan edessä.

[Paha setä]

Luther seisoi aina yksin omantuntonsa ja Jumalan edessä.

Kyllä. Paitsi milloin istui. Suurella miehellä voi olla pieni hätä.

[Tezcatlipoca]

"Paljosta työstä saa levottomia unia ja paljosta puheesta kuuluu tyhmän ääni."

Hmpph., evankelisuutta.