Mukava seurustelu

[S]

Onneksi ei tarvitse olla sovinnainen - ei netissä eikä välttämättä aina reaalimaailmassakaan. Eikä ole sellaista sääntöä, mikä tähän pakottaisi. Epäsovinnaisuus on aina eduksi, koska kaikenlainen rajojen rikkominen rikastuttaa keskustelukulttuuria.

- Liiallinen myötäileminen tai hymisteleminen on mielestäni pahemmanlaatuista taantumuksellisuutta, joka taas ei edistä pidemmällä tähtäimellä rakentavan dialogin syntymistä. Samanmielisyys ei myöskään synnytä kunnon keskustelua, joten erilaisuus kunniaan - vaikka sitten silläkin uhalla että ovet sulkeutuvat takana...?!   

[Alien Weird]

Onneksi ei tarvitse olla sovinnainen - ei netissä eikä välttämättä aina reaalimaailmassakaan. Eikä ole sellaista sääntöä, mikä tähän pakottaisi. Epäsovinnaisuus on aina eduksi, koska kaikenlainen rajojen rikkominen rikastuttaa keskustelukulttuuria.

Valitettavasti tämä ei päde ihan kaikkiin tilanteisiin. On erittäin rasittavaa yrittää olla epäsovinnainen paikassa missä sellaista ei suvaita eikä sellainen ole muutenkaan hyödyllistä jos on tarkoitus edistää omia pyrkimyksiä. Mutta toki en mistään hinnasta halua olla sovinnainen jos vain voin olla epäsovinnainen.

[S]

Tarkoitin puheillani nimenomaan sitä; että läheskään aina ei tarvitse olla sovinnainen, pikemminkin päinvastoin. Tietenkin se riippuu paljon myös olosuhteista tai ihmisistä, miten eri tilanteissa on syytä käyttäytyä. Ehkä juuri tietyissä valmiiksi ohjelmoiduissa sosiaalisissa konteksteissa, joissa pätee jäykät normatiiviset käyttäytymissäännöt, on toimittava tietyllä korrektilla tavalla, ettei vaan aiheuta muissa ylimääräistä paheksuntaa.

- Mutta esim. hyvien tuttujen seurassa, jotka itsekin ovat vähemmän muodollisia; niin epäsovinnaisuus on suvaittua, jopa toivottavaa. Ainakin tälläisillä vapaamuotoisilla keskusteluareenoilla se on enemmän kuin mahdollista. Mukava seurustelu voi siis yksilön orientoitumisesta johtuen olla joko tylsää small-talkia, tai sitten räväkän irtonaista huulenheittoa, ehkä myös jotain siltä väliltä - aina tilanteen mukaan!   

[THL tiedottaa]

Tarkoitin puheillani nimenomaan sitä;  

Sähän oot ku toi Wittgenstein. Se kans vähän välii sanoo, että tarkoitin sanoa.

[S]

Ihanko totta, en ole kylläkään tutustunut kyseiseen herraan tai hänen sanomisiinsa sen tarkemmin, vaan käytin tuota sanamuotoa vaistomaisesti, koska se tuki kyseistä lausetta sopivasti. Eli oli siis tuossa yhteydessä tarkoituksenmukaisesti kontekstiinsa sopiva lausahdus.

Toisaalta, jos sanoo asian jollakin tietyllä tavalla - niin aina sen on joku toinen joskus sanonut samoilla sanoilla - eli tälläiseltä tautologialta ei voi välttyä, jos haluaa tulla edes jollakin tavalla ymmärretyksi. Yhteinen kielemme kun mukailee jo pitkälti tahattomastikin ennen sanottua, tai kirjoitettua.

- Itse tosin en pyri kopioimaan enkä lainaamaan kenenkään toisten sanomisia, vaan ajattelen asioista yleensä itsenäisesti, omakohtaisten ajatuskulkujen kautta. Joskus sitä keksii kuin itsestään uniikkeja ilmauksia, jotka ovat toisinaan muunnoksia joistain tutuista, tai vähemmän tunnetuista sanoista. Mutta tämähän on juuri sitä kaavoista sekä sovinnaisuuksista poikkeavaa luovaa kirjoittelua, jota soisi näkevän enemmänkin...?!

[THL tiedottaa]

.
Joo, W on metka tyyppi. Tai siis oli.

Eräs kiva lause häneltä: "Kuten näet näemme, käytöt ovat luonteeltaan läpeensä erilaisia."

Tässä hän tarkoittaa käytöt-sanalla eri symbolien käyttöä (ei käytöstä tai jonkun konkreettisen esineen tms. käyttöä) kielessä.

Sitten kuitenkin kohta W kirjoittaa:

"Ajattele työkalulaatikon työkaluja: siellä on vasara, pihdit, saha, ruuvitaltta, viivotin, liima-astia, liimaa, nauloja ja ruuveja. – Yhtä erilaisia kuin näiden esineiden tehtävät ovat sanojen tehtävät. (Joskin siellä täällä esiintyy yhtäläisyyksiä.)"

Eli osasi se herra olla konkreettinenkin.

Sitten vielä hetkeä myöhemmin W väittää, että sanojen käyttötapa näkyy meille huonosti "erityisesti silloin, kun filosofoimme!".

Eli ei ihme, että filosofia on pikkuisen hankalaa.

[S]

Hankalaksi filosofia muuttuu, jos sen sellaiseksi mieltää. Joskus tieteenomainen filosofointi voi yltyä hyvinkin korkealentoiseksi, sekä sen myötä myös äärimmäisen vaikeaselkoiseksi.

- Toisiaan myös sanakäänteet voivat olla niin käänteentekeviä, että filosofiaan perehtymättömän ihmisen on vaikea esim. symboliikkaan kätkeytyviä merkityssuhteita arkijärjellä tai konkretialla selittää.

- Mutta filosofiaakin on monenlaista, myös arkista sellaista. Syvämietteinen pohdiskelu, pähkäileminen, tai mietiskely voi saavuttaa parhaimmillaan tasoja, joissa yhdistyy viisauden valo järjen ääneen.

- Tähän ei tarvitse edes välttämättä entisaikojen filosofeja avuksi - riittää kun omaehtoisesti muodostaa käsityksensä ympäröivästä maailmasta - nimittäin jos tälläisen itsenäiseen havainnointiin on vähänkään edellytyksiä olemassa...?!   

[THL tiedottaa]

.
Nyt, kun olemme päässeet filosofiassa näinkin paljon eteenpäin, voimme hankkia jostain ne kuuluisat tikapuut.

Kuka on hyvä hankkimaan pitkät tikapuut?

[rapevainaa]

.
Se nauttii toisten oikoluvusta. Mitä järkeä on selventää sekavia ajatuksia. Siitäkö se muka paranee?

[THL tiedottaa]

.
Ei selvene.
Ei tietenkään, koska kyse on ajattelun sekavuudesta.

Siihen ei auta edes selkokieli.

Se, että huomaan kaikki pikkuvirheetkin, on ammattitauti.
Kuten oot huomannu, en todellakaan jokaisesta virheestä huomauta.
Ehkä noin joka sadannesta.

Tuo on kyllä liioittelua – joka tuhannesta.