Ahneus, voitontavoittelu ja kilpailu

[Alien Weird]

Olen sitä mieltä että ahneus, voitontavoittelu ja ihmisten keskinäinen kilpailu
siitä kuka saa luontaista ahneuttansa parhaiten toteutettua
on yhteiskunnan paras voimavara,
se on sen liikkeekke paneva voima
ja pitää sen rattaanpyörät pyörimässä,
olipa pyörien alla sitten sileä ja suora asfaltti,
suora tie ja loiva alamäki
tai sitten jyrkkä ja mutkainen alamäki
tai jyrkkä nousu kivikkoista ja kuoppaista rinnettä.

Voitontavoittelussa on tietenkin omat riskinsä jotka muodostuvat erilaisiksi kun tilanne on erilainen.
Kun tie on suora ja sileä niin riskejä ei paljon ole, rattailla pysyy mukana sellainenkin väki joka ei osallistu kuorman kiskomiseen.
Jos tie on jyrkkä alamäki, niin vauhti voi kasvaa liian suureksi ja onnettomuusriski kasvaa,
mutkat aiheuttavat riskien kasvamisen mutta ne voivat myös hillitä menoa niin että nopeus ei nouse liian suureksi. 
Kun tie on hankala, kuoppainen ja kivinen, niin matkassa kärryillä mukana olevat kyytiläiset muodostuvat rasitukseksi.

Kilpailu aiheuttaa sen etä toiset voittavat ja toiset häviävät ja häviäjät ovat yleensä tyytymättömiä ja purnaavat koska eivät kuulu voittajiin, näin on vaikka kilpailu olisi siivittänyt heidänkin matkantekoaan.  Kilpailun tuloksena jaetaan yleensä palkinnot voittajille ja häviäjät jäävät ilman, tämä lisää katkeruutta koska ahneus on aiheuttanut sekä voittajien että häviäjien ryhtymisen kilpailuun, mutta vain voittajien ahneus saa tyydytyksensä.

Kilpailusta on myös muita haittoja. Ihmisillä on muitakin tarpeita kuin ahnuden siivittämä kilpailuvietti. Ihmisilä on tarve yhteisöllisyyteen, niin niillä jotka ovat kilpailun voittajia kuin kilpailussa hävinneilläkin. Koska yhteisöllisyys vaatii uhrauksia niin nämä uhraukset haittaavat kilpailua.  Ne jotka uhraavat yhteisöllisyydelle enemmän ovat huonommassa asemassa kilpailussa kuin ne jotka hylkäävät yhteisöllisyyden vaatimukset. Toisaalta voitto kilpailussa lohduttaa niitäkin yhteisön jäseniä jotka kilpailun tuoksinassa on unohdettu. Heikoimmin käy niille yhteisön jäsenille jotka on kilpailun tuoksinassa unohdettu mutta joiden yhteisöt silti häviävät kilpailun.

Ahneus on tärkeä liikkeellepaneva voima joka ajaa kilpailuun ja voitontavoitteluun, mutta jos ahneus on liiallista niin se voi myös helposti tuhota kaikki mahdollisuudet jotka voisivat johtaa voittoon kilpailussa ja ponnistelut valuvat hukkaan.  Jos otetaan tässä esmerkiksi kilpailevasta yhteisöstä vaikkapa tavallinen yritys, niin ahneus voi siinä ilmetä monela eri tavalla.  Yritysjohto voi pitää tuotteiden hinnan liian surena, jolloin tuote ei mene kaupaksi, varastot kasvavat ja lopuksi on pakko irtisanoa väki ja lopettaa toiminta.  Yritysjohto voi säästää raaka-aineiden ja työn laadussa mutta asiakkaat jotka ovat kerran ostaneet huonolaatuisen tuotteen eivät osta sitä toiste ja tuottet lakkaavat menemästä kaupaksi. Yritysjohto voi myös säästää työntekijöiden palkassa ja työolosuhteiden laadussa, mutta tämä kostautuu kun parhaat työntekijät lähtevät muualle tai työntekijät lakkoilevat.  Myös työntekijät voi ahneus sokaista ja he voivat vaatia enemmän palkkaa ja muita etuja kuin mitä työnantajalla olisi varaa ja tällöin tuotteiden hintaa on nostettava liikaa tai laadussa tingittävä, jolloin menekki laskee.  Yrityksen omistajat voivat olla liian ahneita ja vaatia liian paljon voittoa sijoittamalleen pääomalle, tällöin seuraukset ovat samat kuin jos työntekijät vaatisivat liikaa palkkaa.  Näin ahneus voi pilata mahdollisuudet kilpailussa.   

Myös yhtiön sisällä, työntekijöiden välisessä keskinäisessä kilpailussa, liika ahneus kostautuu. Se aiheuttaa epätervettä kilpailua eri työntekijöiden välillä,  ei ajatellakaan enää yhtiön kokonaisetua vaan keskitytään kampittamaan muita työntekijöitä. Työntekijät kampittavat toinen toisiaan oman asemansa parantamiseksi sen sijaan että tukisivat toinen toisiaan. On selvää ettei sellainen yritys jonka työntekijät kampittavat toisiaan voi pärjätä sellaista yritystä vastaan jonka työntekijät eivät kilpaile keskenään kampittamalla vaan mieluimmin kilpailevat siitä kuka pystyy parhaiten tukemaan muita työntekijöitä ja vahvistamaan heidän työpanostaan.

Ei ole mikään ihme jos kilpailua pidetään joskus kirosanana. Jos ottaa huomioon vain kilpailun negatiiviset puolet niin kilpailu on todella kirosana, mutta siinä tapauksessa pitää kilpailun hyvät puolet aktiivisesti jättää huomiotta.  Keskustelussa kilpailuyhteiskunnansta, sen hyvyydestä ja pahuudesta, pitäisikin minusta välttää eipäs juupas asetelmaa ja koettaa keskittyä siihen miten kilpailun hyvät puolet voitaisiin ottaa käyttöön ja huonot puolet välttää. 

Kilpailusta sinänsä emme voi päästä eroon, se olisi sama asia kuin yrittäisi estää kalaa uimasta tai lintua lentämästä. Kyllähän se tietenkin onnistuu, mutta jokainen ymmärtää että eihän kalan elämästä silloin mitään tule ellei se pääse uimaan, eikä linnun elämästä tule mitään ellei se voi lentää.


.

[rapevainaa]

.
Ihmisen perusvietteihin kuuluu voiton tavoittelu ja kilpailu.

Ikäväksi ahneudeksi sanotaan silloin, kun ihmisellä on ihan tarpoeeksi ja rosmoaa pulassa olevilta.
Jos ahne jakaa hyvää muille, häntä sanotaan hyväntekijäksi. Hän haluaa siis pitää tuotantotekijät ja asiakkaat hyvässä kunnossa. Häntä voi sanoa jopa valistuneeksi.

Ihmiset ovat rosmonneet toisiaan kautta aikojen. Ihmiset ovat suojautuneet ryöväreitä, vieraita valtioita ja muita vastaan. Se on maksanut koska sduojaukseen tarbvitaan jonkin asteinen armeija joka on koko ajan hälytystilassa. Sen tehtävä on eliminoida esin. sisäiset ryöstöt ja suojata kauppiaiden omaisuus ja kuljetukset. Näitä omaisuuden tasaaja on ollut aina.

Varsinkin jos toisen kansa julistetaan barbaareiksi ja ihmissyöjiksi, silloin ei armoa tunneta. Kaikki saa viedä.

Ihmisen kilpailu ei rajoitu rahaan vaan kilpailua käydään vaatteilla, talon koolla, taiteilla, tieteillä, urheilulla, laukkahevosilla, siitosemakoilla, kauniilla sekä rumilla kissoilla, suurimalla lohella, suurimalla kurpitsalla  ja ties mitä.  Tärkeää on että ihminen huomataan ja hän erottuu.

Arabit ostavat urheilijoita muista maista ja juoksuttavat heitä radoilla kuin vinttikoiria.


]Maailman suurin lumiukko

[S]

Tuntuu sekä vaikuttaa siltä, että ihmisten ahneudella & voitontavoittelulla ei ole nykyaikana mitään rajaa. Suorituskeskeinen kilpailuyhteiskunta vaatii arroganttia kyynärpäätaktiikkaa, joka monesti pahimmillaan vääristää kilpailua, sekä aiheuttaa epätervettä vauhtisokeutta.

Oman edun tavoittelu johtaa monesti myös siihen, että vahvat polkevat heikompia alleen. Epäoikeudenmukaisuus lisääntyy epätasa-arvoisuuden ohella. Kehitys ei näytä ainakaan kulkevan tässä mielessä ainakaan positiivisempaan suuntaan.

Hillitöntä ahneutta seuraa kuitenkin aina jossain vaihessa romahdus, jonkunlainen aallonpohja, joka palauttaa asiat 'oikeisiin' mittasuhteisiin. Mutta sama meno jatkunee tämän jälkeenkin, kun materialistisen ihmisen ahne hedonistinen mieli ei kuitenkaan koskaan opi kohtuuteen, tai kohtuullisuuteen elämässään.

- Mikään ei tunnu riittävän, vaan aina pitää hakea ääripäitä - lisää extremeä, ylimääräistä mammonaa; muuten elämä ei tunnu elämisen arvoiselta! 

[aladoobi]

Joo, toi ahneus just, se on paha juttu. - Siitä muuten kirjoitti Hesarin talousosastolla tänään sellainen nuorehko taloustoimittaja kuin Anni Lassila. Nimittäin tosta valtion 'kansanpankin' perustamisesta, jota Arhinmäki on ehdottanut. - Jyri Häkämiehestä haluaa Paperiliiton puheenjohtaja päästä eroon. Niin että kyllä tuo Arhinmäki oli perillä ajassa sykkivästä mediaporskuttelusta.

Kilpailua tulisi voida säädellä sitäkin ja nykyään sitä säädelläänkin oikein toden teolla, meillä on Kilpailuvirasto muun muassa. - Toinen tapa säädellä kilpailua niin, että siitä pääsevät nauttimaan tasapuolisesti kaikki, on luoda erilaisia sarjoja. Niin kuin esim. nyrkkeilyssä on höyhensarja, raskassarja, kevytsarja ja niin poispäin. Kilpailu on mutkikas asia ja toisaalta sitä voi ihan yksinkrtaisesti tietenkin ajatella niin, että luonnossa itsessään on kilpailua ja ns. darwinistinen "survival of the fittest" (parhaiten sopeuteen eloonjäänti) on tätä kilpailua. Luonnossa sitten taas on erilaisia selviytymisstrategioita olemassa, joita biologit ovat ansiokkaasti selvittäneet. Yksi sellainen on esimerkin mainitakseni "symbioosi" (molemmanpuolinen hyödyytäminen). Puhdas loisiminen on nimeltään "parasitismi". Kilpailun painetta välttääkseen (kaikille ei sovi samanlainen kilpailu) voi organismi valita itselleen hyvin yksinäisen ja eristyneen kolkan (biol. niche) ja sopeutua elämään erikoisissa ja poikkeavissa oloissa, joissa muut eivät kykene kilpailemaan. Esimerkiksi kelpaavat Kuolleen Meren bakteerit ja levät, jotka elävät mahdottoman paksussa suolaliuoksessa, mikä tappaisi tavalliset organismit heti.

Tuossa on tuo pienoinen videokin bakteriorhodopsiinista ja Kuolleen Meren Halobacteriumista:
http://www.szbk.u-szeged.hu/ormosgroup/extras/extras.html
En tiedä näyykö teiän koneilla. Mulla se vaati Quicktime-video-ohjaimen, joka tavallisessa Windows-käyttiksessä on asennettava erikseen. Video on mpg-muotoa.

No, toi on todellinen erikoistapaus siitä että jos on valittu erikoinen ympäristö ja biologinen kolkka on kumminkin erittäin pysyvä (niin kuin Kuollut Meri on ollut), niin silloin valinta on hyvä. Bakteerit eivät tietoisesti valitse mitään, niinhän se on. Mutta ihmisyksilö voi joutua kokemaan elämässään vähän samanlaisia kohtaloita oman toimeentulonsa kanssa. On erikoistuttu jollekin alalle ja olosuhteet muuttuvat yms.

[Alien Weird]

Kilpailua tulisi voida säädellä sitäkin ja nykyään sitä säädelläänkin oikein toden teolla, meillä on Kilpailuvirasto muun muassa. - Toinen tapa säädellä kilpailua niin, että siitä pääsevät nauttimaan tasapuolisesti kaikki, on luoda erilaisia sarjoja. Niin kuin esim. nyrkkeilyssä on höyhensarja, raskassarja, kevytsarja ja niin poispäin. Kilpailu on mutkikas asia ja toisaalta sitä voi ihan yksinkrtaisesti tietenkin ajatella niin, että luonnossa itsessään on kilpailua ja ns. darwinistinen "survival of the fittest" (parhaiten sopeuteen eloonjäänti) on tätä kilpailua.

Symbioosistahan tässä on kysymys. Nyky-yhteiskunta on suuri ja monimutkainen symbioosi jossa ihmiset ovat erilaistuneet tekemään eri asioita ja kaikki ovat riippuvaisia kokonaisuudesta, eli mista ihmisistä.

Kilpailu on yksi tärkeä osatekijä tämän symbioosin onnistumisessa siksi että se on se motivoiva tekijä joka panee ihmiset työskentelemään, ilman keskinäistä kilpailua ja kilpailuhenkeä ihminen menettää motivaationsa työskennellä, koska työn tulokset yksinkertaisesti valuvat käsistä kaikkien muiden ihmisten tarpeisiin.  Ihminen voi yksinkertaisesti lopettaa työnteon ja elää tässä suuressa symbioosissa loisena, toisten työnteon varassa. Mitä useampi valitsee tämän vaihtoehdon niin sitä vähemmän muilla symbioosin jäsenillä on työnteon tuloksena syntyvää yhteistä hyvää ja sitä huonommin yhteisö kokonaisuudessaan voi. Tämän takia erilaisten kilpailuasetelmien ylläpitäminen on tärkeätä.

Viimeaikoina on uutisvälineissä ollut myös juttuja joissa kerrotaan etteivät nuoret ihmiset enää häpeä työttömänä olemista ja yhteiskunnan tukien varassa elämistä samalla tavalla kuin ennen on hävetty.  Tämä on vaarallinen kehityssuunta. Tässä nyt en mitenkän väitä sellaista että yksilön kannalta "loisimisessa" olisi varsinaisesti mitään hävettävää tai että minä henkilökohtaisesti arvioisin ja arvottaisin ihmistä sen perusteella miten hanakasti tämä pyrkii olemaan mukana työelämässä. En minä ketään pelkästään sen takia arvosta.  Olen vain sitä mieltä että sellaiset ajatusmallit ja ihanteet jotka romuttavat motivaatiota työntekoon ovat rationaalisesti ajateltuna yhteiskunnan, eli symbioosissa elävien ihmisten, talouden ja materiaalisen hyvinvoinnin kannalta turmiollista.

Kilpailua yhteiskunnassa on niin monenlaista. Kilpaillaan myös siitä miten yhteiskunnan tuotto jaetaan yhteiskunnan jäsenten, eli symbioosissa elävien ihmisten kesken.  Ennen lamaa sairaanhoitajat onnistuivat työtaistelun avulla nostamaan heille kuuluvaa osuutta kakusta. Sekä työtaistelu että siitä seurannut hoitajien kannalta positiivinen tulos tietenkin rassaa koko muuta yhteiskuntaa, etenkin nyt lama-aikana kuntataloudet ovat kovilla. Kuntien pitää ottaa lainaa tai nostaa veroja tai lomauttaa opettajia ja hoitajia ja jättää lapset, sairaat ja vanhukset heitteille, jotta kaikista menoista selvittäisiin.

Jotta kaikista menoista selvittäisiin tarvitaan siis lisää verotuloja, mikä merkitsee sitä että tarvitaan lisää työntekijöitä tai entisten työntekijöiden pitää tehdä töitä enemmän. Jotta kaikilla olisi riittävästi järkevää tuottavaa työtä tarvitaan myös oikeita rehellisiä yrittäjiä ja investointeihin tarvitaan pääomia. Pääomia ei siis kannata karkoittaa ulos maasta verottamalla niitä enemmän kuin mitä pääomia maailmalla yleisesti verotetaan, ei myöskään ihmisten työnteon motivaatiota ja yritysten kilpailukykyä pidä tuhota yliverottamalla palkkatuloja ja yritysten voittoja. Verottamsasteen rankkuus  sen progressiivisuus on verotulojen kertymisen kannalta kaksiteräinen miekka. Toisaalta verotulot kasvavat mutta toisaalta koko ihmisten symbioottinen talous näivettyy ja sitä kautta verotulot pienenevät.

Ainut pysyvä ratkaisu hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitoon on siis ihmisten työnteon motivaation kannustaminen. Toisaalta, työnteon lisääminen tuo ihmisille monia ongelmia jotka pienentävät heidän hyvinvointiaan ja aiheuttavat sitä kautta lisää kuluja yhteiskunnalle.  Näiden elementtien pohjalta kuitenkin olisi se koku optimi tasapaino pystyttävä määrittämään johon olisi syytä pyrkiä, jotta yhteikunnan hyvinvointi olisi maksimissaan ja hyvinvointi olisi myös mahdollisimman tasapainoisesti jaettu toistensa kanssa symbioosissa elävien ihmisyksilöiden kesken. 

[rapevainaa]

.
Eu perustettiin jotta eurooppa pystyisi kilpailemaan aasian ja usan talousmahteja vastaan.
Suomen liittyminen eu:hun tarkoitti sitä että suomi alkoi riisua monopoleja ja kartelleja jotta saisi hintoja alas kilpailun avulla ja kilvoittelu parantasi yritysten iskukykyä. Eu ei puutu kunnallisiin asioihin

mitä tällä tylsällä johdannolla haluan sanoa, kilpailu on yhteiskuntamme peruspilareita. Tämä ajattelu heijastuu joka paikkaan.  kilpailu vaatii jotain luonteen ahneutta että viitsii kilpailla vaikka menestystä olisi repussa enemmän kuin tarpeeksi.

[aladoobi]

  Yhteiskunnassa ei kilpailla niinkään darwinistisen luonnon valinnan alaisena, vaan erityisten kilpailusäännösten alaisena. - Meidän tulisi kilpailuttaa kilpailusäännöksiä, jotta näkisimme, minkälaiset säännökset ovat parhaat. - Tällainen kilpailutus on todellista valinnan vapautta - toisen ja kolmannen asteen kilpailua. 

[rapevainaa]

   - Meidän tulisi kilpailuttaa kilpailusäännöksiä, jotta näkisimme, minkälaiset säännökset ovat parhaat. -

Ensimmäiseksi kannattaa kilpailuttaa, kuka Suomessa saa asua. Totta kai eniten tarjoovat.
Varattomat saa hakea turvapaikkaa Ruotsista.

[Eugen]

   - Meidän tulisi kilpailuttaa kilpailusäännöksiä, jotta näkisimme, minkälaiset säännökset ovat parhaat. -

Ensimmäiseksi kannattaa kilpailuttaa, kuka Suomessa saa asua. Totta kai eniten tarjoovat.
Varattomat saa hakea turvapaikkaa Ruotsista.

Romanian mannet taas haluaa turvapaikan Suomesta. Hesarissa kerrottiin, että jotkut hakee jo 4. kertaa turvapaikkaa Suomesta. Kivaa, että valtio tarjoaa yösijan ja safkan kun tulee kaduille kerjää... Toisen hakukerran jälkeen pitäisi varmistaa, että kolmatta ei tule.... Saunan taus on yhtä hyvä paikka kuin mikä tahansa....

[Alien Weird]

   - Meidän tulisi kilpailuttaa kilpailusäännöksiä, jotta näkisimme, minkälaiset säännökset ovat parhaat. -

Ensimmäiseksi kannattaa kilpailuttaa, kuka Suomessa saa asua. Totta kai eniten tarjoovat.
Varattomat saa hakea turvapaikkaa Ruotsista.

Romanian mannet taas haluaa turvapaikan Suomesta. Hesarissa kerrottiin, että jotkut hakee jo 4. kertaa turvapaikkaa Suomesta. Kivaa, että valtio tarjoaa yösijan ja safkan kun tulee kaduille kerjää... Toisen hakukerran jälkeen pitäisi varmistaa, että kolmatta ei tule.... Saunan taus on yhtä hyvä paikka kuin mikä tahansa....

Minulla olisi parempikin idea kuin tuo saunan taakse vieminen.
Tämä saunantaakse vieminen olisi vähän brutaaliakin, noin kansainvälisen maineen kannalta ajateltuna ainakin.
Minun ehdotukseni on kyllä eikeasti brutaalimpi ehdotus kuin Eugenin ehdotus, mutta se ei vaikuta siltä.


Ehdotan että turvapaikkaa hakevat Romanian mustalaiset pakotettaisiin vähintään vuoden kestävään kielikylpyyn ja sitten ammattikoulutukseen.
Tulokset ratkaisisivat kuka saisi jäädä.

Tästä olisi seurauksena että ne joilla ei riitä motivaatiota työntekoon häipyisivät ihan itsestään eivätkä varmaan tulisi takaisin.
Ne taas jotka olisivat halukkaita tekemään töitä ja menestyisivät opinnoissa olisivat Suomelle oivaa ainesta tekemään töitä sitten kun väestön ikääntyessä työntekijät vähitellen loppuvat.
Pää tulee nimittäin vetävän käteen ellei Suomessa riitä enää tekeviä käsiä hoitamaan tarpeellisia hommia.

Suomalaiset ovat lisäksi huonoja lisääntyymäänkin. Romanian romaaneilta onnistuu tämä lisääntyminenkin paremmin kuin Suomalaisilta.


.