Huumoria

[THL tiedottaa]

En todellakaan tiennyt, tuota vastausta.

Eikä hävetä yhtään.

THL, ihan totta puhuen ystävällismielisesti, muistaisitko , että  koska olet hävennyt oikein reilusti viimeksi ja missä tilanteessa?

Huumoria, huumoria, mutta saapi olla rehellinenkin.

PS. Ihmisten on monta kertaa vaikea kertoa omista mokauksistaan.

Onko tuossa jotain häpeämistä, kun en tiennyt vastausta Patun kysymykseen?
Ei minun mielestäni.
Mikä siinä sinun mielestäsi on hävettävää? (Jos siis on.)

Kyllä sitä on tullut tehdyksi mokiakin, tietysti.

[karpalo]

Ei tuo tapaus ollutkaan mikään erikoinen. Ajattelin, että jos olisit uskaltanut paljastaa jonkun leikkisän mokauksen, joka on tullut mieleesi?

PS. Eihän täällä ihan ilman mokia kukaan selviä. Ässä nyt tietysti on lähimpänä.

[S]

Aika lähelle on totta puhuen monestikin päästy täydellisyyttä, se täytyy kyllä allekirjoittaneenkin rehellisesti myöntää. Mutta vaikka omassa perfektionismissani koitankin olla lähes virheetön, niin aina jotkut ne oletetut virheet siitäkin huolimatta ulkopuolelta huomaa - tai sitten sitä vaan osaa taitavasti peittää nämä muiden havaitsemat oletetut mokailut.

- Mutta tämäkin on vain tulkintakysymys; eli kaikki on suhteellista - eikä välttämättä vallalla oleva mielikuva jonkun toiminnasta aina kerro koko totuutta kyseisen persoonan muista toimista ollenkaan. Joskus sitä ikäänkuin tahallaan antaa sen kuvan, että olisi jotenkin hakoteillä - mutta sekin on usein vain pelkää harhautusta tai silmänlumetta, kun haluaa vähän näpäyttää tosikoita, jotka yrittävät saada joka raossa toisen jollakin keinoin satimeen.

- On tässä täydellisyyden tavoittelussa kyllä omat huonotkin puolensa. Usein pitää pystyä jollakin muotoa ylittämään itsensä, vaikka se ei mikään itsetarkoitus olisikaan. On koetettava mennä omien rajojensa yli, kokeiltava jopa mahdottomuuksien toteutumista. Joskus sitä mennään joidenkin mielestä rytinällä metsään, useinmiten kuitenkin hommat ovat hyvinkin hallussa - eikä mitään epävarmuutta ole siitä, että ne eivät hoituisi omalla painollaan, turhia ponnistelematta!

[THL tiedottaa]

Täydellisyyden tavoittelussa – joo, siinähän sitä varmaan onkin pelkästään huonoja puolia.

"Tavallista koitetaan tehrä – parasta tulee."

Tuohon tyyliin sanailee pohojalainen.
Eikä yhtään häpee. Tai pröystäile, eikä tavoittele täydellistä.

Pitäiskö ny sitte kertoo jotain omista tavoitteista, täh?

[S]

Ei täydellisyyden tavoittelussa tietenkään ole vain pelkästään huonoja puolia, vaan ehkä joitain epävarmoja osa-alueita, niin kuin lähes kaikissa asioissa niitä on aina jollakin muotoa. Kun tietää osaavansa jotkut asiat, tai kykenee ylittämään niiden esteiksi muodostuneet ongelmat; niin silloin on luovuuden portit auki suurille mahdollisuuksille toteuttaa itseään - turhaan häpeilemätta, anteeksi pyytelemättä. Turha pähkäilykään ei yleensä johda mihinkään; pitää myös toimia, eikä vaan jahkailla pitäisikö, vai eikö pitäisi?!

- Nämä esiin tulevat epävarmuustekijätkin ovat kuitenkin otettava haasteena, sillä mitään todella suurta ei välttämättä synny, jos lähtee jo valmiiksi tappiomielialalalla liikkeelle, tai sillä asenteella että; tehdään tässä parhaamme, katsotaan mihin se riittää. Muiden liiallinen mielistely tai kumartelukin voi johtaa lopulta siihen, että uskallus loppuu tyystin kalkkiviivoilla, eikä rohkeutta enää riitä ylittää sitä totuttua rajaa/rimaa mikä ulkopuolelta on esteeksi asetettu.

- Aina ei vaatimattomuuskaan näin olen ole eduksi - on siis omaksuttava jonkinlainen tietty röyhkeä nöyristelemätön itsevarma asenne, jos haluaa saada aikaan jotain tavallisuudesta poikkeavaa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että arrogantisti tallaa muut ihmiset, tai heidän ajatuksensa alleen. Rajat omahyväisen itseriittoisuuden, tai omien vahvuuksien rohkean esiintuominen välillä ovat monesti häilyvät. Sen päättääkin yksinomaan toinen osapuoli, joka tulkitsee jonkun tekemisiä omien motiiviensa mukaan!

- Oliko tämä sitten aiheen mukaista huumoria, senkin arvioi jokainen lukija itse omassa päässään. Ainakin se yritti olla vihjailevaa itseironiaa, tai sarkasmia - ihan miten vaan sen halutaan olevan... mutta ainahan tämänkin tekstin voi halutessaan ohittaa, jos se ei täytä omassa mittapuussa näitä tiukkoja itselle asetettuja huumorinkukan kriteerejä...?!

[Patu]

Jäljempänä keskustellaan jo täydellisyyden tavoittelusta. On muuten ilon ja huumorin vastakohta.

Niin on, myös älyn vastakohta, se puheenvuoro.
Omnipotenssia korkeimpaan potenssiin.



Täytyy ottaa kaappikello kainaloon ja poiketa teillä, kelpaahan se tekosyyksi.

Tiedätkö mitä eroa on vaimolla ja koiralla?
(tämä on ikivanha teekkarivitsi eikä ehkä ihan elegantti)

[S]

Mikähän sitten on huumorintajun vastakohta - ehkä sellainen totinen tylsämielinen elämänasenne, että ottaa kaiken aina liian tosissaan. Ei löydä itsestään, tai toisistakaan mitään iloista leikillisyyden piirrettä, vaan kaikki on pelkkää vakavamielistä vanteen puristamista päänsä ympärillä.

- Minusta leikkimielisessä täydellisyyden tavoittelussakin on jotain todella luovan hulvattoman hulluuden irrationaalista otetta - joka rikkoo totutut jäykkäniskaisuuden, & tiukkapipoisuuden rajat. Eli se voi olla tosiaankin parhaimmillaan hullunhauskaa toimintaa. Mikään asia ei ole lopultakaan koskaan täysin saavuttamattomissa, jos sitä tarpeeksi sinnikkäästi tavoittelee.

- Hän joka kykenee irrottelemaan hallitusti ahtaista rajoista välittämättä, osaa ottaa tietyt asiat - itse elämänkin vähemmän vakavasti, niin tämä jos mikä on terveellä tavalla itsetuntoisen ihmisen merkki. Läheskään kaikki eivät tähänkään kuitenkaan ikävä kyllä pysty - mikä on sinällään surkuhupaisaa... osin tragikoomistakin!  

[S]

Riippuu vähän tosikkomaisuuden asteesta, tai siitä miten se tulee itsessään eri konteksteissa esiin. Totisuuteen vivahtava ns. musta huumori, eri sarkasmin/ironian sävyineen voi olla hyvinkin toimivaa tietyssä mielessä ajateltuna.  

- Eihän huumorintajun puutteellekaan kukaan itsessään tietenkään mitään mahda. Sitä joko on, tai sitten ei ole. Se pitää vaan hyväksyä; että toivoton tosikkous saattaa olla se itsessä hallitseva piirre - joka ilmenee eri tilanteissa, monin eri tavoin!

[Tiistai]

Tiedätkö mitä eroa on vaimolla ja koiralla?
(tämä on ikivanha teekkarivitsi eikä ehkä ihan elegantti)

Oliko niillä eroa ollenkaan? Molemmat ovat arkeologeja tavallaan, kaivelevat vanhoja.. luita?

[Patu]

No se teekkarivastaus on että koiraa ei voi kusettaa puhelimessa.

Taidan ilmoittaa että nyt voitte taas rauhassa lukea tätä ketjua, koetan lopettaa.