Huumoria

[Tiistai]

Mielenkiintoinen kirjoitus THL:llä Halla-Ahosta. En voi mitenkään arvioida, onko huumoria vai tosimielellä kirjoitettu, kun en ole miestä erikoisemmin seurannut.

Ehkä se on niin, että hänen kannattajansa aistivat, siis tietävät aatemaailman ja tuovat julki omilla kyvyillään sen, mitä hän itse on liian viisas sanomaan selkeästi. On mielikuva, että häntä ei saa mikään menettämään malttinsa.. katselin kerran lyhyen YLEn videon, jossa oli mukana.

[THL tiedottaa]

Useimmat, melkein kaikki Halla-ahoa äänestäneistä, eivät juurikaan pohtineet äänensä antaessaan Halla-ahon kirjoitusten syvimpiä ulottuvuuksia. Eli sitä, ovatko ne kirjoitettu satiireiksi vai onko ne ymmärrettävä vain ja ainoastaan juuri niin, kuin ne on kirjoitettu.

Kuten tuolla edellä linkittämäni analyysinsä esittänyt yhteiskuntatieteisiin perehtynyt kirjoittaja pähkäili, Halla-aholla on hieman ongelmia siinä, miten hänen on parasta jatkaa kirjoitteluaan. Onko kaikki huumori putsattava, myös satiiri, pois tykkänään vai ei. Hmmm. mitä jäisi jäljelle, jos hän, mestari, kirjoittaisi vailla mitään huumorin lajia?

Se on Halla-ahosta todettava, että hänen tunne-elämänsä ei ole täysin ehjä. Kelläpä nykyään olisi?

[Patu]

Parodia, ironia, satiiri - ne ovat vaikeita kokemuksia sellaiselle jolla on jähmeä, ikuisesti totta oleva maailmankuva. Sellainen jota ei ole analysoinut, ajatellut.
Jos satiiri on terävää ja vielä osuu, mikä sen kamalampaa. Sellainen pitää kieltää.

Mitä ihmettä on ehjä tunne-elämä. Sellainen jossa ei ole yhtään säröä?
"Ihana elämä, tyhjä täydellinen.." lauloi Ilkka Alanko ja Sielun Veljet joskus.

[Aprilli]

Kaikilla terveillä on tietenkin tunnepuolella säröjä, mutta Halla-Aholla se on lähinnä twisted. Tai pitäisikö sanoa twisdead?

Tuli muuten mieleen se Kekkos-juttu tuosta eräästä aiemmasta lausumasta.

Kekkonen kun tunnetusti maakuntavaelluksillaan pyhkäisi välillä tavisten torppiin kyläilemään ilman suurempia seremonioita.

Erään kerran maatalossa vieraillessaan sattui niin hassusti, että Kekkonen kaatoi kahvikuppinsa emännän parhaalle pellavapöytäliinalle.
Emäntä anteeksipyytelyihin vakuuttamaan ettei se mitään haittaa, sattuuhan sitä.
Tovin kuluttua teki isäntä saman virheen johon emäntä sähähti että: "siinä toinen tohelo!"
Kahvittelu jatkui kuitenkin mukavasti turisten.

Tarina kertoo, että Kekkonen lähetti emännälle uuden hienon pellavaliinan nimimerkillä: "Kiittäen viimeisestä, se tohelo."

[Patu]

Minusta on ihanaa että täällä on päteviä tunne-elämän arvioijia useampiakin.

En välttämättä halua lukea arviota minun tunne-elämästäni.

[THL tiedottaa]

"Ihanaa, Leijonat, Ihanaa!"

Juu, Aprilli, tuostapa kertomastasi tapauksesta nappasin edelle sen "Siinä meillä on toinen tosikko" -lausahduksen.

Patu, eikö olekin ihanaa arvuutella ja arvioida julkimoiden tunne-elämää! Ah, sen parempaa tekemistä en osaa edes kuvitella. Tämä on sitä elämää.

Aprilli tuolla edellä arveli, ehkäpä oli jo tullut sellaiseen päätelmään, että Halla-ahon luonne olisi kieroutunut, ehkäpä niin pahasti, ettei siitä enää edes millään oikene.

Mitä puolestaan olisi oikein suora luonne käytännössä? Olisiko se sellainen pököpää, joka ei tajuaisi sanoilla olevan monia eri merkityksiä? Olisiko suoran luonteen omaava mies sellainen, joka ei mutkia kaivamaansa ojaan tee. Sellanen, jonka ajattelu olisi suoraviivaista siinä määrin, että hän ei voisi teiden risteyksessä kääntyä milloinkaan oikealle. Puhumattakaan, että koskaan edes viittoilisi vasemmalle.

Niin, mitä, minkälaista osaa ja arpaa meidän ajattelussamme merkitsevät meidän ikiomat persoonalliset ominaisuutemme? Saako poliitikolla olla persoonallisuutta lainkaan? Pitääkö meidän yhteisten asioiden päättäjiksi valituiksi tulleilla olla täysin tunnevapaa ilmasto päissään? Pitääkö heidän olla täyspäisiä juristeja. Ja puristeja. Eikä tuota vain kuriositeetin vuoksi.

Entä Matti Klinge? Minkälaista ihmiskäsitystä hän edustaa?

Jos poliitikot olisivat ns. kliinisiä tapauksia, niin mistä lehdistö sitten ammentaisi meille – ah, niin korkealuokkaista materiaalia?

[Patu]

Jo oli humoristinen juttu!

[S]

Arviot jonkun ihmisen tunne-elämästä ovat kuitenkin aina enemmän tai vähemmän pelkkää luulottelua tai olettamuksia. Kenenkään mielenliikkeitä ei voi varmuudella todeta paikkaansapitäviksi, tuntematta toista perinpohjin. Monesti silloinkin kohteena oleva henkilö voi piilotella perimmäisiä motiivejaan muilta.

- Usein poliitikot tai tunnetut henkilöt henkilöt antavat itsestään tietynlaisen kuvan julkisuuteen, josta sitten ihmiset muodostavat jonkinlaisen vääristyneen käsityksen. Näiden julkimoiden todellinen luonne tuskin ulkopuolisille paljastuu, hyvä jos aina läheisimmille ihmisillekään.

- Yksittäiset päätelmät jostakin ihmisestä ovat siis aina enemmänkin luulon varaisia. Siksi onkin arveluttavaa lähteä arvuuttelemaan jonkun tyypin edesottamuksia, sillä monesti siinä hommassa mennään täysin metsään. Itsensä siinä vaan tekee naurunalaiseksi, kun paljastuukin että kyseinen arvion kohde ei vastaakkaan niitä odotuksia, jotka sille on ennakkoarvioissa asetettu!  

[Aprilli]

En tiedä johtuuko liiasta syömisestä vai mistä, mutta mulla nämä kekkosjutut tuntuu puskevan päälle.

Kuten sekin fakta-fiktio että kerran Kekkonen meni "kyläpirttiin" ja lähetystöisäntä toivotti ovella Herra Presidentin tervetulleeksi matalaan majaansa.
Johon Kekkonen että "Eipä tituleerata, sano vaan Urho Kekkonen."

[Tiistai]

Kekkonen .. mitenkähän asiat olisivat olleet, jos Suomella olisi ollut joku toinen presidentti noina aikoina? Osaako joku spekuloida..?  

Minulla on se mielikuva, että hänen ystävlliset suhteensa Venäjän johtajiin olivat ratkaiseva juttu, joka oli vain Suomen eduksi..  tekivät politiikkaa saunan lauteilla. Voiko intiimimpää isuntoa enää kuvitella?