Milloin sait aikaan hämmentyneen hiljaisuuden?

[Tiistai]

Voidaan vain esittää kysymys, että missä vaiheessa Jumala muutettiin mieheksi? Varmaan siinä olivat joka tapauksessa miehet asialla .

Jumala loi Eevan, joka pian pitkästyi ihan yksikseen paratiisissa. Tiedämmehän Eevan seuranhaluisuuden! Hän pyysi kumppania Jumalalta ja tämä lupasikin hänelle puolison. Eeva oli tyytyväinen sillä ehdolla, että Aatamille kerrotaan hänen olleen täällä ensin..   tai jotain

Raamatun ovat ensin kertoneet ja myöhemmin ylöskirjoittaneet miehet ja jossain kohtaa lukee myös, että naisen on vaiettava seurakunnassa.  Mutta ajat muuttuvat

[rapevainaa]

onhan noita naisjumaliakin ollut. Ja miksi juuri vanhatpiiat haluavat olla jumalia?

[Metsäminussa]

Kiitos keskustelusta  , vaikkei kovin moni ei varsinaisesti kertonutkaan erikoisuuksistaan... Ymmärrän, että aina ei haluakaan ja täällä saattaakin olla niin, että reaalimaailmassa niin outona pidetty tapa löytää ymmärtäjiä. Kiireessä, kahvikupin ja lastenohjelmien välissä, en ehdi ihan tarkalleen kommentoida kaikkeen, enkä myös lainata tarpeellisia kohtia... Täytyy saada muksukin irti tuosta tv:stä ajoissa, ettei aivot ehdi pehmetä;)!  Suokaa anteeksi, yritän ulkomuistista ja nopeasti

Rapelle --> Laulamahan ja loihtimahan vaan, vuosirenkaat tekevät elämään kiinnostavuutta Ei viimeisiä busseja olekaan...

Tiistai --> Maalla todella tähtitaivahat näkyvät ja hiljaisuus antaa tilaa. Olen kotoisin aika peräkylältä ja kävin vain 10 vuotta asumassa kaupungissa. Ensimmäinen vuosi kaupungissa oli melu - ja valosaasteineen järkytys. Tuntui, että kuule edes omia ajatuksiaan. Kyllä kaupunkiin turtui ajan myötä ja oppi nauttimaankin kaupungin äänistä ja erityisesti ihmisvirrasta. Aina voi miettiä, että mikähän tuonkin ihmisen tarina on ja minne hän on menossa ja mitä ajattelee. Bussimatkat sujuvat näin rattoisasti kun tarkkailee ihmisiä. Toinen että voi tiirailla pimeillä avoimista ikkunoista elämänmenoa.  Viaton tirkistelijä  . Vuosi sitten muutimme maalle vanhaan torppaan ja olen nauttinut joka hetkestä... Käyn kaupungissa bussilla töissä ja kun bussista vilahtavat maisemat alkavat muuttua kallioksi, pelloksi ja metsäksi riemastun aina yhtä paljon.

Se ---> Ihailen kykyäsi olla luonnossa ja olen vähän kateellinen, kun sinulla on mahdollisuus olla niin pitkään luonnossa. Olen tullut melko nuorena äidiksi, joten omat samoiluni on tehty perheen ehdoilla. Mutta tuleivaisuus tuonee aikaa.. Suo on mielenkiintoinen ympäristö ja lappilaiselle lapsuudesta tuttu elementti. Ne ötökät kylläkin ovat aina häirinneet keskittymistäni.  Myös  lumihangessa hiljaisuuden kuuntelu on lapsuuden harrastuksiani. Voi kuulla kun lumihiutaleet takertuvat toisiinsa.

Alien Weird (menikö oikein, ääks) -- > Olen kokenut hyvin samankaltaisia tunteita ja pohtinut samaa ristiriitaisuutta nuorempana. Ristiriitaisuutta koen  yhä edelleen, vain oma suhtautumiseni on muuttunut. Olen myös sopeutunut asiaan ja osaan esittää ns. normaalia julkisivuihmistä, jolla on oikeat sanat hallussa toistuviin arkitilanteisiin. Ehkäpä juuri sitä  paljon puhuttua smalltalkiakin harrastan nykyisin. Kirjoitat osuvasti, että ihmiset ovat avaamattomia kirjoja, jotka näyttävät vain etukannen. Kirjallisuus auttaa mielestäni avaamaan myös näitä ihmisten rooliesityksiä. Takaa näkyy oikea, aito ihminen. Mitä enemmän näen ihmisiä ja heitä tarkkailen ja analysoin, sitä enemmän olen rakastan myös "ihmiskirjoja". Paljon tästä voisin vielä kirjoittaa, mutta arki kutsuu ja täpisevät juoksujalat...  Jatkan myöhemmin.

yst. Metsäminussa

[Ztara]

Oikein miettimällä tulee mieleeni muutama tapaus, esim. jolloin silloin teini-ikäisen poikani mielestä homot ovat kamalinta mitä maa päällään kantaa.(Tosin hän ei ole juuri mielipidettään sittemminkään muuttanut. )Hän kysyi minulta, että voisinko rakastaa häntä jos hän olisikin syntynyt homoksi. Mielestäni tuohon oli vain yksi mahdollinen vastaus, mutta hän jäi todella suu auki katsomaan minua ja poistui epäuskoisena paikalta. Hän palasi kuitenkin takaisin ja halusi testata vielä vähän lisää :"No entäs jos menen naimisiin punkkarin kanssa?"Nyttemmin hän ei enää tuommoisia kysele, on oppinut kai jo paremmin äitinsä tuntemaan.

Vaan ylipäätään  nämä pienimuotoiset henkiset harrastukseni männävuosina kotona herättivät ex-miehessäni joskus epäuskoisia ilmeitä ja lausahduksia, usein hiljaisuuttakin. Hän risti mm. kauniin helmikirjaillun jalallisen tarjottimeni, jossa poltin iltaisin tuikkua kristallien ja kauniiden pikkuesineiden keskellä, loitsulautaseksi  . Minun kotialttarini....

[Metsäminussa]

Joku muuten sivusi jostakin kohtaa tätä ketjua ajatusta, että henkiset asiat ovat kiinnostavia fyysisten asioiden sijasta tai sitten toisinpäin. Minulle nuo asioiden kaksi puolta ovat kyllä yhtä. Siis siltä kannalta että teot kertovat ihmisen arvoista enemmän kuin sanat.

Ztara: sinun tuikkujuttusi kuulosti hyvin tutulta...

Itsekin asettelen joka puolelle kaikennäköisiä pieniä, kauniita ja rujoja esineitä, jotka symboloivat minulle monia henkisiä asioita ja arvoja. Minulla on pakko olla esimerkiksi avaimia, koska avaimet kertovat ratkaisujen ja etsinnän merkityksestä. Lintuhäkkikin on hankittava, jotta sen oven voi jättää auki vapaudeksi. Luonnossa törmää myös luonnossa itsestään muotoutuneisiin asetelmiin, joita tuijottelen mielelläni. Kaunein näkemäni puutarha on luonnon itse muokkaama. Visuaalisuus on minulle tärkeä elementti. Pelkkä ajatus ei riitä täytyy olla, mistä ottaa kiinni.  Esineissä tavallaan näkee omat ajatuksensa tavallaan konkreettisesti ja niihin voi projisoida tunteitaan.  Äh, olen itse nyt vähän sekaisin kun huomenna tarvitsee taas laukata uuteen työhön joten kieli solmussa. Toivon mukaan joku ymmärsi edes jotakin.


Yritän vain sanoa, että minusta pelkkä sana tai ajatus ei riitä. Tarvitaan sanojen mukaisia tekoja, jotta jotain liikahtaa. Toisinpäin taas teot kertovat hyvin paljon ihmisestä.

yst. Metsäminussa, joka on vain vähän sekaisin 


ps. Ei musta olen metsähoitajaksi, poijjat! Enkä ole teitä vakoillut . Ihan itsenäni tässä olen. Hoidan omaa villimetsää tuolla sielussa...

[S]

Itselleni henkiset arvot ovat myös etusijalla, ne ikäänkuin täydentävät fyysisen olemuksen ilmentymiä. Ihminenhän on psykofyysinen kokonaisuus, jossa eri elementit vaikuttavat toisiinsa. Minulle teot ovat yhtä tärkeitä kuin sanatkin, koska vasta asioiden muuttuessa konkretiaksi, niillä on jotain isompaa painoarvoa. Pelkät lupaukset tai puheet eivät kuitenkaan yleensä kanna hedelmää kovinkaan pitkälle.

Mutta tärkeää kuitenkin on elämäntaitojensa hyödyntäminen niin; että osaa tarkoituksenmukaisilla tavoilla toteuttaa itseään - niitä lahjojaan sekä kykyjään, jotka luonnostaan omaa. Sitten joitain myötäsyntyisiä taitojaan voi edelleen kehittää, tai halutessaan vielä entisestäänkin harjaannuttaa.

- Itse pyrin toteuttamaan luovuuttani monellakin eri osa-alueella. Visuaalisuus on tärkeä elementti, jota löytyy mm. luonnon harmonisesta yhteydestä omaan henkiseen puoleen yhdistyneenä. Siksi kuvaankin luontoa usein, löytäen sen tasapainon, rauhan/hiljaisuuden/seesteisyyden, sen monimuotoisissa merkityksissään.  Lyyrisyys on toinen alue, jossa yritän päteä. Runot & aforismit, sekä musiikin harmonisuus ovat minulle henkireikiä, joiden kautta voin ilmentää syvimpiä tuntemuksiani. Näistä kaikista asioista saan inspiraatioita löytää ne elämän eettiset arvot, jotka kytkeytyvät omanlaiseen estetiikan tajuun. Näitä sitten toteutan mm. taiteellisessa symbioosissani luonnon & olevaisuuden kanssa.

- Tässä tulikin jo hieman tavoistani poiketen raotettua tavallista enemmän elämänkatsomustani - sitä maailmankuvaa, jonka kautta ammennan ihmisyyttäni, sekä itseyttäni tämänhetkisessä ulottuvaisuudessa. Ehkä nämä pienet anekdootit antavat jonkinlaisen hataran kuvan olemuksellisuudestani - vaikka tarkemmat salamyhkäisemmät kuvaukset persoonastani jätän tälläkin kertaa arvoitusten varaan. Jotain yksityistä pitää kuitenkin olla - ei kaikkia asioita sovi noin vain muilla paljastaa!     

[THL tiedottaa]

Itselleni henkiset arvot ovat myös etusijalla, ...   

Kyllä tässä hiljenee jo paatuneinkin hemmo!

No, sullahan ny tietysti voi ollakin tuo henkinen olemus etusijalla.

Meillä tavallisilla se on tämä fyysinen olemus.
Ilman fyysistä ku ei voi olla sitä henkistäkään.

[S]

Toivottavasti hiljentyy sekä hämmentyykin, pistää ainakin toivon mukaan ne 'paatuneimmatkin' ajattelemaan asioita monelta eri kantilta, muutakin kuin vain yhdestä perspektiivistä. Nimittäin asia on monen 'tavallistenkin' ihmisten kohdalla sellainen - jos henkinen puoli on huonoissa kantimissa, niin fyysinenkin olemus kärsii - sekä tietysti myös painvastoin.

- Toisaalta, jokainen meistä on oma yksilönsä; eikä nämä asiat noudata käytännön tasolla mitään sovittua kaavaa. Jonkun elämä saattaa erota hyvinkin perustavanlaatuisilla tavoilla jonkun toisen elämäntyylistä. Turha siis lähteä kyseenalaistamaan, vertailemaan tai vähättelemään kenenkään elämänvalintoja - jotka on jokaisella henkilökohtaisia, sekä tietenkin omanlaisiaan!

[reedik]

Ilman fyysistä ku ei voi olla sitä henkistäkään.

Lisään vielä hiukan vauhtia ja pyrin tässä kenties provosoidenkin hiljentämään lisää: väitän, että ilman henkistä ei voi olla fyysistäkään. Kaikki fyysinen on henkisen ilmentymää. Yritän vähän vaimentaa ässänkin ääntä: ajatus on jo sinänsä teko ja ajatuksilla an sich on merkitystä ja voimaa, josta meillä ei voi olla kuin hatara aavistus. Ei ajatusta välttämättä tarvitse seurata fyysistä toteutusta.

[THL tiedottaa]

.
Tuon mukaan änkyrimato ajattelee... ja jokainen sääski on tietoinen toimistaan.

Minkälaisia taideteoksia nämä otukset luovatkaan ajatuksissaan!

Vai ovatko änkyrimatojen käytävät taidetta?

Entä sääski, tekeekö se lentäessään blieitä, charmantteja ja muita piruetteja? Tieten tahtoen!



http://www.edu.vantaa.fi/vasamanet/sisalto/suomenmetsat/ankmato.gif