Poikkeavuus (< 0,1 %)

[THL tiedottaa]

.
Eikö tästä muka ole jo avattu omaa keskustelua?
Mikä puute!

Tällä palstalla kirjoittavat ovat poikkeuksetta kokeneet lähiympäristönsä pitävän heitä poikkeusyksilöinä.

Miltä tuntuu olla poikkeava? Miten sellaiseksi tullaan?
Ollaanko me jo syntymästämme saakka olleet poikkeusyksilöitä?

Miten pärjäät poikkeavuutesi kanssa?
Onko sulla taka- tai esiliinantaskussasi jotain hyviä kikkoja?

Tässä, ennen kuin kerrotte omista kokemuksistanne, tuon julki erään tavan selviytyä arjesta.

Minulle nauretaan bussissa.
Eritoten, jos istun sellaisilla vastapäisillä penkeillä.
Pikkulapset osoittelevat sormella, lähellä teini-ikää olevat ja teini-ikäiset kikattavat.
Pojat yrittävät keksiä huvittavaa huudeltavaa. Usein siinä onnistuvatkin.
Pääosin minua katselevat ihmiset pyrkivät pidättämään naurunsa.

Miten olen reagoinut, vastannut?

Yleensä jossain vaiheessa sanon: "Naurakaa vaan ääneen."

[Tiistai]

Omaa poikkeavuutta pitää vielä miettiä. Mutta Se:lle, jos on vakavissaan ja on vielä se parta ajamatta niin sanoihin intuitiivisesti, että olet sen verran outo ilmiö nykypäivänä että kanssaihmiset katsovat.. en sano pitkään vaan ainakin miettivät ilmestystäsi.  Se virnuilee takaisin, kenties iskee silmää .. ainakin pienemmille  

Mistäkö tiedän? 
No, laita se kuva kirjasi julkaisutilaisuudesta taas foorumille (pliis, kun se meni kadon mukana hukkaankin), että muutkin voivat miettiä miksi.. varsinkin uudemmat jäsenet.

Väinämöinen, puuttuu vain.. mikä se soitin oli, saha?  Ihan pienet luulevat joulupukiksi arkiasussa..

[AveLazio]

Minä olen ollut poikkeava lapsesta asti. Geenit vai kasvatus vai mikä syynä? Pidin jo 10-vuotiaana armeijan kampausta. Ja olin silloin läski. Pilkattiinkin - jos meni liian pahaksi, heitin pilkkaajan kuralammikkoon, pilkka loppui siihen. Vasta intissä huomasin, minne kuulun.

Minkähänlaista olisi elämä taviksena. Jota kukaan ei huomaakaan. Enpä osaa arvata... Hyvä ketju, Se. Kommentoikaa kaikki tänne.

[THL tiedottaa]

Hyvä ketju, Se.

Tottakai on. Ohan tää mun kekkaama.   

Omaa poikkeavuutta pitää vielä miettiä. Mutta Se:lle, jos on vakavissaan ja on vielä se parta ajamatta niin sanoihin intuitiivisesti, että olet sen verran outo ilmiö nykypäivänä että kanssaihmiset katsovat.. en sano pitkään vaan ainakin miettivät ilmestystäsi.  Se virnuilee takaisin, kenties iskee silmää .. ainakin pienemmille  

Mistäkö tiedän? 
No, laita se kuva kirjasi julkaisutilaisuudesta taas foorumille (pliis, kun se meni kadon mukana hukkaankin), että muutkin voivat miettiä miksi.. varsinkin uudemmat jäsenet.

Väinämöinen, puuttuu vain.. mikä se soitin oli, saha?  Ihan pienet luulevat joulupukiksi arkiasussa..

Piti ihan kokonaan lainata. Oli niin mainio!     

Joo, joulupukki, varajeesus – siinä pari yleisintä luonnehdintaa.

Tässä sitä kaipaamaasi julkkaria tuoreempaa satoa (eilen ilmestyi Kirjatyö-lehdessä):

http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2009/12/muut/kirjallisuuskerho.html

(Näkyy olevan tuossa väliotsikossa virhe: on Nieminen, pitää olla Virtanen.)


Vielä.
Saha on eräs soittimeni, joo.

[S]

Mistähän tuo otsikon lukema (<0,1 %) oikein on lähtöisin. Pitääkö kaikki ajatella aina tilastojen valossa. Itse en tuijota niinkään normatiivisiin keskimääräisyyksiin, enkä myöskään mihinkään kaavoihin, eli määreisiin siitä millainen ihmisen kuuluisi olla. Jokainen on ainutkertainen yksilö, omine 'poikkeavuuksineen' tai muine ominaislaatuisuuksineen.

- Jos kokee itsensä poikkeusyksilöksi, tai on sitä muidenkin mielestä, niin entä sitten - monet meistä ovat jollakin tavalla poikkeustapauksia, kukin omalla omituisella tavallaan. Jokainen saa lisäksi olla vapaasti omaa mieltään - muodostaa omat käsityksensä jostakin toisesta, niin ulkoisten kuin muidenkin ominaisuuksien osalta. Ihmiset ovat tottuneet leimaamaan muita, heikkoa itsetuntoaan pönkittääkseen. Itse en niinkään välitä vaikka muut tuijottaisivat, tai pitäisivät outona - koska kestän kyllä katsetta. Pikemminkin olen saanut/saan vielä edelleenkin ihailevia katseita osakseni, tai sitten kääntäen minua on yritetty kademielisyyden kautta nujertaa erilaisin kyseenalaisin keinoin.

- Mitä kauemmin elää, näkee & kokee asioita/ilmiöitä ympärillään, sen kevyemmin osaa suhtautua ihmisten poikkeaviin, jopa säälittäviin reaktioihin yleensäkin. Ihmisten asenteet ovat joskus hyvinkin läpinäkyviä & silmiinpistäviä. Lähinnä ne huvittavat, ei niinkään häiritse vaikka saakin ansaittua/ansaitsematonta huomioita osakseen. Jos kokee itsensä ympäristön mielestä ns. 'poikkeavaksi', niin tähän auttaa tosiaankin huumori. Itseään eikä muita ei pidä ottaa turhan vakavasti. Ei kannata välittää mitä muut ovat mieltä, vaan olla rehellisen kursailemattomasti sellainen kuin on - vikoineen, puutteineen, tai heikkouksineen - myös niine ainutkertaisine vahvuuksineen, jotka antavat voimaa olla oma itsensä, muiden ivasta huolimattakin!

[THL tiedottaa]

Mistähän tuo otsikon lukema (<0,1 %) oikein on lähtöisin. Pitääkö kaikki ajatella aina tilastojen valossa. 

Jaa ettäkö mistä lähtöisin?

No, se on vaan erään testin tuloksesta johdettu: "Vähintään 99,9 % on saanut tässä testissä sinun saamastasi arvosta poikkeavan tuloksen."

Ja ei, ei kaikkea pidä ajatella tilastojen valossa.
Ei edes pimeässä.

[S]

Sitähän minäkin. Mitkään keskinkertaisuuksiin nojaavat testitulokset eivät riitä määrittelemään aukottomasti millään tavalla kaavoista poikkeavia yksilökohtaisia ominaiskykyjä, varsinkin jos ne poikkeavat olennaisilta osiltaan totutuista säännönmukaisuuksista. Tuollaiset puolivillaiset tilastot ovat yhtä tyhjän kanssa. Vähän samaa sarjaa kuin älykkyysosamäärän mittaus - tai psykologiset testit. Niihin ei ole juurikaan laajemmassa katsannossa luottamista.

- Itse en kuitenkaan millään mittarilla mahdu mihinkään käyriin tai kaavoihin. Yksilölliset ominaisuuteni poikkeavat joka suhteessa normeista, jonka ilmenemismuodot eivät ole tietenkään mikään itsestäänselvyys tai itsetarkoitus. En myöskään liioin mieti enkä rasita päätäni sillä, olenko kykyineni jotenkin ns. poikkeusyksilö. Muut saavat luokitella kykyni/taitoni yms. ihan vapaasti. Pääasia on, että itse toimin kykyjeni edellyttämillä tavoilla, on ne sitten yleisesti hyväksyttäjä tai ei!

[THL tiedottaa]

.
Kaikki, toki toki, kaikkihan me toimimme kykyjemme ääri... siis mukaisesti.

Tuosta tulikin mieleeni, että miltähän tuo mahtaisi tuntua tuo äärirajoilla toimiminen...

Ave apuun!
Sullahan on tuosta kokemusta.
Sodassahan joutuu ääritilanteisiin.

[Tiistai]

Nimim. Se aka Suokkis, tarkoitin sitä kuvaa, jossa poseeraat kolmen oudottaren kanssa, kaksi heistä outomaalaisia!  Pliis
Tuosta Kirjatyön kuvasta ei näy mitään kunnolla..

[THL tiedottaa]

.
Joo, tuo lehtikuva on kyllä melko hämärä... johtunee mallista!

Täytyy yrittää kaivella SE kuva esille.
Muistaakseni se löytyy Ztaralta, jos en sitä itse mistään löydä.

Tämä löytyi (kattelkaa sillä välin, kun haetaan sitä oikeaa):   



http://www.viestintaliitto.fi/kirjatyo/2007/01/muut/kompleksi.html