Poikkeavuus (< 0,1 %)

[AveLazio]

Akka. Mitä sanot?! Minähän juuri kirjoitin Indielle, että pysy ihmeessä täällä. Mutta että totu siihen, että täällä OUTOmaalla voi tulla jyrkempääkin kommenttia kuin ompelukerhon lepertely. Ei niistä pidä suuttua. Tykkään Indiestä. Mielestäni herkkä ja älykäs henkilö.

Hmm. Sinun ministerinnimityspaperisi ovat vielä tuolla kansliassa... Hmmm.

[Matkaleena]

Voit sinä ottaa minulta ministerin tittelin pois, en minä sellaista virkaa edes hakenut. 

Mutta mielestäni ei ole oikein sanoa "tee näin tai mene muulle foorumille", etenkin kun kyseessä ei ole mikään oikea foorumien netiketin sääntörikkomus. Ei saisi laatia ehtoja toiselle, että mitä pitäisi sanoa, millä tavalla puhua ja millainen olla jossain foorumilla ja jos ei ole sellainen niin kehottaa mennä muualle. Ehkä jotkut eivät ole Outomaalla kuunnellakseen vittuilua?

[rapevainaa]

Akka.   totu siihen, että täällä OUTOmaalla voi tulla jyrkempääkin kommenttia kuin ompelukerhon lepertely.

ääliö

[Samja]

Poikkeavuus ei itse asiassa haittaa jos se ei ilmene jollain alueella, jonka kokee merkitykselliseksi muitten kanssa hengaillessa. Poikkeavuusalue voi näyttää tosin aika merkityksettömältä, mutta jos henkilö kokee sen suureksi, on kyseessä rasite.

Itse koen olevani melko poikkeava, mutta hassua kyllä, en edes pysty kertomaan, että miten se ilmenee. Minulta puuttuu esim syviä "sielunkumppaneita", joiden kanssa olisin merkityksellisesti samalla aaltopituudella. Ennen kärsin tästä ja nyhjötin. Nyt en tiedä, että osaanko tällaisia suhteita edes rakentaa jos ulkoiset puitteet ilmaantuisikin.

Viesti johti siis yksinäisyyteen. Eiköhän tämä ole yksi merkki jostain poikkeavuudesta? Mikähän on yksinäisyyden ja poikkeavuuden välinen yhteys?

[Indigo]

Poikkeavuus ei itse asiassa haittaa jos se ei ilmene jollain alueella, jonka kokee merkitykselliseksi muitten kanssa hengaillessa. Poikkeavuusalue voi näyttää tosin aika merkityksettömältä, mutta jos henkilö kokee sen suureksi, on kyseessä rasite.

Itse koen olevani melko poikkeava, mutta hassua kyllä, en edes pysty kertomaan, että miten se ilmenee. Minulta puuttuu esim syviä "sielunkumppaneita", joiden kanssa olisin merkityksellisesti samalla aaltopituudella. Ennen kärsin tästä ja nyhjötin. Nyt en tiedä, että osaanko tällaisia suhteita edes rakentaa jos ulkoiset puitteet ilmaantuisikin.

Viesti johti siis yksinäisyyteen. Eiköhän tämä ole yksi merkki jostain poikkeavuudesta? Mikähän on yksinäisyyden ja poikkeavuuden välinen yhteys?

Hei, Samja

oman kokemukseni perusteella voisin sanoa kysymyksen olevan vain siitä, että ihan oikeita ihmisiä ei ole vielä osunut kohdallesi. Itsekin tunsin nuoruudessani samoin, vaikka oli kavereitakin niin varsinaista sielunkumppania ei tuntunut löytyvän. Vaikea sanoa mistä se johtui... sosiaalisuus on aika hakala alue toteuttaa. Ehkä kiinnitin aina huomioni vääränlaisiin ihmisiin ja heiltä en sitten löytänytkään sitä mitä oikeasti olin hakemassa. Lapsuudessa sitä jostain oppii tietyt käyttäytymistavat ja -säännöt, jotka eivät sitten välttämättä olekaan niitä joita ihan itse arvostaisi lopulta.

Toisaalta arvelen, että suurin osa ihmisistä kokee olevansa jotenkin erilainen siellä oman itsensä sisäpuolella. Sitä erilaisuutta sitten vain varjellaan viimeiseen asti yrittämällä sopeutua ympärillä olevien ihmisten tapoihin ja sääntöihin. Toiset ovat taitavia sosiaalisesti ja toiset taas eivät ihan niin taitavia.
Kuitenkin uskoisin niin, että loppujen lopuksi paremmalla perustalla ollaan jos käyttäydytään omien ehtojen mukaisesti, vaikka vähän omituisestikin, kuin toisten käytöstä matkimalla. Meillä ihmisillä kun on sellaiset näkymättömät tuntosarvet joilla heti aavistamme jos joku vetää jotain roolia. Hän ei ole silloin oikean ja luotettavan oloinen.
Sielunparinhan tunnistaa aina siitä, että hänen seurassaan voi olla aivan oma itsensä. Hyvänä ja huonona päivänä. Voi puhua niistä asioista, jotka kiinnostavat ja ovat mielessä. Tai olla hiljaa.

Mutta mistä sellaiset ihmiset tunnistaa jo kohdatessaan niin, että ei olisikaan hiljaa heti alkuun ja kääntyisi toiseen suuntaan ja niin menettäisi jotain arvokasta?  Tosi vaikea kysymys. Ainakin minun mielestäni, jolle sosiaalisuus ei ole koskaan ollut mikään helppo juttu.
Ensinnäkin pitäisi olla rohkea ja uskaltaa lähestyä ja sanoa asiat, jotka tulevat mieleen. Sepäs vaikeaa. Silloinhan voi vaikka nolata itsensä julkisesti. Mutta mitä sitten... ei siihen maailma kaadu, sen huomaa siinä vaiheessa kun ryömii ylös häpeän mudasta... saattaa olla, että kukaan muu ei ole edes huomannut koko asiaa. Tärkeintä kai on, että on aina sanojensa takana; on oikeasti miettinyt mitä mieltä on maailman asioista ja arvoista. Silloin voi arvostaa myös itseään koska tuntee itsensä paremmin. Tietää olevansa loppujen lopuksi ihan hyvä ihmiseksi.

Vastasinko jo kysymykseen mikä on yksinäisyyden ja poikkeavuuden välinen yhteys? Ehkä se oli tuolla jossain kaiken keskellä.
Ihmiset ovat pääsääntöisesti ulkopinnaltaan sellaisia laumaeläimiä, se kai perustuu turvallisuudentunteeseen? Jos joku on erilainen, aiheuttaa se turvattomuutta ympärillä olevissa vieraissa ihmisissä.
Tästä taas seuraa joukosta erottautuminen. Useinhan ihmiset siinä tapauksessa reagoivat hysteerisesti nauramalla ja pärskimällä. Se on pelkoreaktio.
Näkemällä tämän katselusuunnan on ehkä helpompi astua oma askel kohti muita?


Indigo

[THL tiedottaa]

Poikkeavuus ei itse asiassa haittaa jos se ei ilmene jollain alueella, jonka kokee merkitykselliseksi muitten kanssa hengaillessa.

Kuka kokee tai ketkä kokevat?

Kun muut ympärilläsi kokevat poikkeavuutesi merkittäväksi, oli se poikkeavuus sitten sinun itsesi mielestä miten merkityksetöntä tahansa, olet lirissä.
Eli kyse on muiden kuin itsesi kokemuksista.

Tässä se vaikeus useimmilla meistä onkin. Pitää pystyä erottamaan selvästi se raja, johon itse loppuu ja mistä muut alkavat.

[Indigo]

Pitikin juuri, Suokkis, jatkaa tuota edellistä ajatusta.

Toisaalta syy yksinäisyyteen voi olla myös siinä, että ei vain saa riittävää vastavuoroisuutta omien ajatusten kanssa keneltäkään. Se on kai monien oikeasti älykkäiden ihmisten ongelma. ?
Huipulla aina tuulee   
Omat kokemukseni älykkäitten ihmisten kanssa kommunikoidessa ovat kyllä hellyttäviä, ehkä heillä juuri on kuitenkin riittävästi itsetuntoa, jolloin heillä ei ole mitään tarvetta sanoa ilkeästi tai osoittaa toisen olevan n. idiootti? Joskus sattuu sellaisia onnenpotkuja, että todella löytää ihmisen joka on yhtäaikaa älykäs ja viisas, jopa tunneälykäs.

Mutta en nyt tarkoita, että pelkästään älykkäät ihmiset voisivat olla kiinnostavia tai jopa sielunpareja. Ihmisellä on monta muuta luonteenpiirrettä, jotka ovat arvokkaita ja jotka tekevät kanssaihmisen olotilan miellyttäväksi ja kotoisaksi. Viisaus voi asua ulkokuoreltaan yllättävässäkin asumuksessa. Samoin ihmisen hyvyys on minusta kiinnostavaa.
Eri ihmiset arvostavat tietysti eri asioita.


Indigo

[THL tiedottaa]

.
(Jatketaan...)

Syitä yksinäisyyteen on tietysti monia.

Esimerkiksi autismin kirjo, jonka diagnosointi on jyrkässä nousussa ympäri koko läntisen maailman, on kohdalle sattuessaan eräs sellainen ominaisuus, jonka kanssa kukin yksilö joutuu tekemään ankarasti työtä ja taistelemaan.

Syitä yksinäisyyteen on yksilön ulkopuolellakin. Ei aina tarvitse tuijottaa omaan napaansa.   

[Indigo]

.
(Jatketaan...)

Syitä yksinäisyyteen on tietysti monia.

Esimerkiksi autismin kirjo, jonka diagnosointi on jyrkässä nousussa ympäri koko läntisen maailman, on kohdalle sattuessaan eräs sellainen ominaisuus, jonka kanssa kukin yksilö joutuu tekemään ankarasti työtä ja taistelemaan.

Syitä yksinäisyyteen on yksilön ulkopuolellakin. Ei aina tarvitse tuijottaa omaan napaansa.   

Tämä on minulle itselleni varsin tutuksi käynyt asia. Siis autismin kirjo.

Tuota viimeistä lausettasi jäin miettimään. Voisitko selvittää mitä ajattelit?

Indigo

[THL tiedottaa]

.
Sitä, mitä kirjoitinkin.

Usein jäädään tuijottamaan itseen. Haetaan jotain vikaa itsestä.

Tämä on ns. introverttien ihmisten ominaisuus.

Useimmille on hankalaa luoda tilanteista ja tapahtumista kokonaiskuvaa.
Harva pystyy asettumaan 'kärpäseksi kattoon' seuraamaan tilannetta puolueettomasti.


Heh, toiset tietysti paukuttelevat henkseleitään alinomaan. Extrovertit exhibitionistit.   
Tai muutoin vain itseään esille tuovat. Ne erinomaiset tyypit.