Musiikki – mitä se on?

[THL tiedottaa]

- Absoluuttinen sävelkorva on myöskin jonkinasteinen harvinaisuus, jonka omaavalla yksilöllä on mahdollisuus kuulla musiikkiin sisältyviä hienovaraisia juttuja - tunnistaa mutkikkaita melodioita, sävelkulkuja yms. sävyjä, joita musiikiin rakenteisiin kuuluu - tai oppia korvaluulolta soittamaan erilaisia instrumentteja, tuottamalla musiikillisia rakenteita vapaamuotoisesti ilman nuottinnuksien rajoitteita. Tälläinen erityiskyky on harvoilla & valituilla. He ovat tavallaan omanlaisiaan luovia persoonia, jotka pystyvät yhtäaikaa soittamaan sekä luomaan musiikkia puhtaasti impovisaatiopohjalta.      

On tuossa taas menty lahjakkaasti pieleen, on.   

Absoluuttinen sävelkorva (voit katella josta lähdeteoksesta lisää tästä aiheesta) on vain ja ainoastaan kyky tunnistaa äänen absoluuttinen korkeus. Ei mitään muuta.
Absoluuttisen korvan omaava ei osaa improvisoida, ei luoda eikä mitään muutakaan sen paremmin kuin relatiivisen (suhteellisen) sävelkorvan omaava.
Luovuus, improvisointi ja nää muut jutut eivät ole mitenkään sidoksissa absoluuttiseen sävelkorvaan.
Absoluuttinen sävelkorvasta on jopa joissain tapauksissa omat haittansa.
(Kerron näistä haitoista tarvittaessa.)

[S]

Absoluuttisen sävelkorvan voi aivan hyvin liittää musikaalisuuden muihinkin ominaisuuksiin, vaikka ei aina olekaan kaikissa tapauksissa yksi yhteen. Kuitenkin improvisoiva kyky voi omata myös absoluuttiisen sävelkorvan - siihenkään ei ole mitään varsinaisia esteitä olemassa. Tosin se vaatii erityisosaamista, laaja-alaista kyvykkyyttä, jota ei monilta löydy. Tälläistä poikkeusihmistä kutsutaan ns. multiosaajaksi.

- Itse asiassa monilahjakas musikaalinen nero voi olla kaikkia näitä yhdessä; eli säveltää, sanoittaa, laulaa/soittaa korvakuulolta, tai nuoteista - improvisoida vapaamuotoisesti, sekä tuottaa/luoda musiikkia ilman mitään varsinaisia yleisesti hyväksyttyjä luokitteluja tai rajoitteita. Ihmiset kun ovat kyvyiltään yksilöllisiä tässäkin suhteessa, eivätkä aina noudata joitain ahtaita kaavoja, tai yleisiä käytäntöjä siitä millaiseksi musikaalinen kyvykkyys erilaisissa määritelmissä kulloinkin käsitetään!   

[THL tiedottaa]

S!

Kyse on siitä, että määrittelit absoluuttisen sävelkorvan väärin.
MINÄ määrittelin sen oikein. PISTE.



"Absoluuttinen sävelkorva ei ole edellytys suurelle musikaaliselle lahjakkuudelle tai seuraus siitä. Esimerkiksi Joseph Haydnilla, Maurice Ravelilla, Richard Wagnerilla ja Igor Stravinskylla ei ollut absoluuttista sävelkorvaa."

(Tutki ite lisää):
http://fi.wikipedia.org/wiki/Absoluuttinen_sävelkorva

------------


Musiikki on niin laaja alue, oma maailmansa, ettei siitä yksi ihminen saa raapaistua kuin pienen siivun.
Ei, vaikka uhraisi koko elämänsä musiikille.

Tästä huolimatta useat yrittävät päästä jyvälle musiikista ja harrastavat sitä.
Jotkut tekevät sitä ammatikseen.


Miten, millä perustein musiikkia pitää ja/tai voidaan luokitella?

Myyntikäyrät?

Harrastajamäärät?

Kunkin musiikkilajin saaman huomion määrä tiedotus- ja viihdevälineissä?

Ajan hampaan kestokyky?

Ammattilaisten arvioinnit ja lausunnot?

Konserttilippujen hinnat?

Oma maku?

[THL tiedottaa]

Tässä on muuten mielenkiintoista keskustelua absoluuttisen ja relatiivisen sävelkorvan eroista:

http://www.omenamehu.org/index.php?topic=11173.15;wap2

Ihan kaikkea sitä, mitä tuossa väitetään, ei oo pakko uskoo. Tuo on todellakin keskustelua.


Olen virittänyt pianoja tuolta 1980-luvun puolivälistä alkaen.
Siinä tarvitaan nimenomaan relatiivista sävelkorvaa.
Piano on ns. tasavireinen soitin, eli siinä ei ole puhtaita intervalleja kuin oktaavien välillä.
Muita intervalleja säädellään korvalla kohdalleen niin, että syntyvät sävelet ovat sopivasti 'pielessä' puhtaaseen viritykseen verrattuna.
Tässä on eräs pianonvirittämisen vaikeuksista.

Kitaran viritykseen verrattuna piano on aivan eri luokassa.
Kitaran virittää parissa minuutissa, pianon virityksessä kuluu pari tuntia.
Toisaalta, jos pianon virittämisessä alkaa mennä aikaa pitkälti kolmatta tuntia, sitä ei enää sitten saa enää vireeseen ollenkaan. Täytyy pitää päivä pari taukoa.

[S]

Jokainen voi määritellä musiikin tarkoituksen & merkityksen omista lähtökohdistaan käsin, ei siinä mitään yleisiä käytännön sääntöjä tarvitse pakonomaisesti noudattaa. Poikkeuksia kun löytyy kaikilta elämänalueilta, eikä mikään ole välttämättä absoluuttisen väärä tapa ajatella asioista. On vain yleisiä normeja, tai teorioita siitä miten jotkut ilmiöt koetaan yleisen ajattelun mukaan.

Käytäntö sanelee usein ne motiivit ja tarpeet, joista muodostuu totutut käsitykset - miten esim. musiikin kokee omalla kohdallaan. Siihen vaikuttavat niin medioiden luomat mielikuvat, mainonta, kaupalliset intressit, kulttuurilliset tottumukset, yleisön osto/kulutuskäyttäytyminen yms. seikat - jotka lopultakin ovat vain ulkokultaista pintaa, kun puhutaan musiikin totaalisesta subjektiivisesta kokemisesta - elämystasoista yksilöllisessä mielessä.

- Ammattilaisuus tai harrastelijamaisuuskaan ei riitä täysin selittämään musiikin täysivaltaista asemaa/merkitystä ihmisten mielissä. Jokaisella on periaatteessa omat käsityksensä siitä mikä on hyvää tai huonoa musiikkia, mikä kappale/teos koskettaa, tai jättää kylmäksi. Joten mitään yhtäpitävää sääntöä, eikä yleistä määrettä ole olemassakaan, miten musiikin omakohtaisesti voi sisimmässään kokea.

- Mielipiteitä & makuja- sen lisäksi erityyppisiä musiikkityylejä, tapoja luoda musiikkia, on miltei yhtä monta kuin on tekijöitä & kuuntelijoitakin. Musiikki vaikuttaa niin monella eri tasolla ihmisten tunnepuoleen, joten turhat luokittelut tai leimat voidaan unohtaa, kun haluaa todella nauttia musiikin herättämistä syvimmistä tunnoista!

[Samja]

Asiasta vähän sivu. Kysymys Rapelle: Mitä jos jokainen (erityisesti ajatteluun panostava) pystyy rakentamaan kunnon kokokaiskuvan ihmisen hermostosta jo sen perusteella, mitä tiedetään ihan arkihavaintoon perustuen. Jokaisella on käytössään muita ihmisiä ja esimerkkejä ja toisaalta itsensä. Voidaan toki siirtyä labraan erittelemään eri juttuja, mutta onko mahdollista ihan tosta vain heitttää kunnon teoria ihmisestä? Toki anatominen puoli jää varmasti käsittelemättä, mutta ajattelen tuollaista teoreettista mallia. Eiköhän se ole jollain tapaa löydettävissä jos kerran toimimme jollain tietyllä tavalla?


Eräs hassu esimerkki musiikista. Olen tehnyt töitä navettaolosuhteissa paljon. Kerran meillä oli kissa, joka selvästi nautti lypsykoneen äänestä. Aina kun lyspsykone alkoi laulaa, se hakeutui mullin heinien päälle mukavaan asentoon lähelle ihmistä ja alkoi kehrätä. Selvästi se optimoi kokonaiselämystään. Luulisin, että eläimet nauttivat myös musiikista. Kissan kohdalla arvaus ei ole ihan tuulesta temmattu, sillä ne kehräävätkin. Sillä on vaikutusta myös ihmiselle, mikäli kissaa pitää sylissään.

Toisaalta, jos pianon virittämisessä alkaa mennä aikaa pitkälti kolmatta tuntia, sitä ei enää sitten saa enää vireeseen olleenkaan. Täytyy pitää päivä pari taukoa.

Minusta tämmöset tiedot ovat tavanomaista arkea, mutta... Osaava ihminen tekisi jo jotain johtopäätöksiä "mustasta laatikosta" tämän tiedon perusteella. Itse en osaa kertoa enempää, että mitä se:n tuoma seikasta voidaan päätellä.

[karpalo]

Mistä johtuu., että jollain toisella ihmisellä on huono sävelkorva ja jollain toisella hyvä., vaikka olisivat samasta pesueesta?

Ps. Täällä tuntuu olevan sen verran fiksua porukkaa., että kysymykseni on varmaan erittäin helponoloinen., musiikin teoriaan ja ihmisyyteen liittyvä perustotuus., jota lienee myös jossain tutkittu?

[S]

Eläimillä on tosiaankin omanlainen kyky kuunnella, tai vaistota äänisignaalien tuottamat värähtely/volyymitasot. Oma koirani aikoinaan alkoi laulaa ujeltaa mm. huuliharpun soiton mukana, jopa aivan tahdilleen - osittain melodian sävelpohjaa sekä rytmikkaakin mukaellen. Tietyt kappaleet aiheuttivat lähes aina samanlaiset reaktiot. Hämmästyttävän musikaalinen koira oli siis kysymyksessä. Se yritti kyllä muutenkin kommunikoida sekä muodostaa ihmisäänen kaltaisia lauseita, matkimalla ympärillään olevien ihmisten puhetta.

- Sillä oli muitakin luontaisia erityiskykyjä, joita ei lemmikeiltä useinkaan tapaa. Sen ominaiskyvyt tulivat heti pennusta asti esiin, myöhemmin sitten ympäristön virikkeiden yms. motivointien kautta. Musiikki kun soi sen eri muodoissaan ympärillä lähes aamusta iltaan, joten pakostikin siinä joitain juttuja omaksuu. Oikeastaan ensimmäinen kissanikin alkoi mouruta kun kuuli tiettyjä sävelkulkuja. Tämä kyky on ominaista joillekin herkästi aistiville eläinlajeille - jotka tietenkin otollisissa olosuhteissa puhkeavat kukoistukseensa, jos siihen vielä jollakin tavalla yllytetään!

[karpalo]

Ja sitten vielä kysymys: "Onko musiikkia hyvin tajuava eläin., esim Kissa., onko se musikaalisempi, kuin musiikkia huonosti tai ei lainkaan tajuava ihminen?

[Samja]

Mistä johtuu., että jollain toisella ihmisellä on huono sävelkorva ja jollain toisella hyvä., vaikka olisivat samasta pesueesta?

Ja sitten vielä kysymys: "Onko musiikkia hyvin tajuava eläin., esim Kissa., onko se musikaalisempi, kuin musiikkia huonosti tai ei lainkaan tajuava ihminen?

Veikkaisin välittömästi, että kyse on ihan vain musikaalisesta älystä. Kaikilla aivot eivät pysty yhtä erittelevään prosessointiin kuin toisilla. Harjaantumisella on oma vaikutuksensa, mutta rajansa silläkin?

Eläimet ovat minusta älyolentoja. Ne pystyvät erottelemaan ja olemaan älykkäitä erityisillä spesiaalialueilla, joilla ne ovat monesti ihmistä parempia. Ihminen on lienee melko yleiseläin. Musiikin elämyksellisestä puolesta eläimille en osaa sanoa.