OKTOPUSSIN JOULUNUMERO 9

[Amanda]

Poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton underground-julkaisu                 

  Kolme toivetta täyttyköön, 
Oktopussin lahja lukijoilleen!
   

                             



Jouluvalmistelut on helppo ulkoistaa


Elämä on nykyään niin kiireistä, että ei sitä ehdi tai jaksa miettiä mitään jouluhössötyksiä. Jaa, että pitäisi miettiä miten hoitaa lahjat, milloin siivoaa, mitä tekee ruoaksi jouluaterialle sun muuta kaikkea? No eihän tarvitse, jos toimii kuten fiksu, urbaani ihminen!

Ensimmäisenä on oltava valmiina soittelemaan sukulaiset läpi, että kenen luokse voisi mennä jouluksi. Silloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään itse, voi mennä valmiiseen joulukotiin syömään ja rentoutumaan. Jos sitten käykin niin hassusti, että kukaan sukulainen ei enää huoli luokseen jouluksi niin onneksi voi aina lähteä kunnon cityihmisen tapaan vaikka kylpylälomalle.

Tietenkin teit juuri sen virheen, että aloitit soittelemaan sukulaisille vasta marraskuun aikana, hankkiaksesi joulupaikan eikä kukaan huoli jouluvieraaksi, etkä enää sitten saa edes vapaata huonetta mistään kylpylästä. Fiksu aloittaa siis sukulaissoittelun heti loppiaisen jälkeen, että ehtii varata lomapaikkansa, mitään ei sovi jättää sattuman varaan. Kun nyt menit mokaamaan niin voisin minä sitten muutaman vinkin antaa, että miten saat vietettyä perheen kanssa joulun kotona, ilman stressaamista.

Kaikkihan sen tietävät, että jouluruoan voi ostaa valmiina. Saa laatikot ja piparit, rosollit ja sillit ihan vain kaupasta valmiina. Leipomosta voi hankkia joulutortut ja lihatiskiltä saa valmiiksi paistettua kinkkuakin itselleen paperiin käärittynä. Joulusuklaata tulee kuitenkin paketeista, joten siitä ei tarvitse murehtia. Pitopalvelutkin on keksitty.

Siivous onnistuu äärettömän helposti: senkus tilaat siivouspalvelun hoitamaan sen! Tunget vain ensin ylimääräiset tavarat kaappiin. Kyllähän moni siivoaa ne kaapitkin jouluna, mutta ehkä viisainta on siivota ne vain silloin, jos aikoo viettää joulunsa kaapissa.

Eikä tarvitse lahjoistakaan enää murehtia nykypäivänä. Sitä voi ostaa lahjakortteja eri liikkeisiin, laitat ne sitten vaikka kirjeessä menemään joulukortin kanssa postitse. Tai jos lähetätkin sähköiset joulukortit netin kautta niin voit ostaa sähköisen lahjakortin, monet firmat tarjoavat sitäkin nykyään. Ei tarvitse sitten kuin lähettää alennuskoodi saajalle sähköpostitse niin hän saa sen käytettyään tietyn summan verran alennusta tilauksestaan. Tietysti sitä voisi luoda vaikka kotisivut, antaa toisin sanoen asiantuntijan hoitaa se homma, vaikkapa teemana reseptikirja, käsityövinkkisivusto tai huumorisivusto ja antaa linkki sukulaisille sähköpostin tai tekstiviestin välityksellä. Voi sitä tosin sanoa, että viettää antimaterialistisen joulun, eikä anna lahjoja eikä sellaisia halua, mutta tällöin on ostettava ne joulusuklaat itse.

Sanomattakin on selvää se, että joulupukin voi tilata vaikka ruokakaupan ilmoitustaululta, ei tarvitse perheen isän pukeutua naurettaviin ja hiostaviin vermeisiin vaan pukki tulee sovittuna kellonaikana kotiin eivätkä lapsetkaan ihmettele miksi isä on poissa. Paras vinkki tulee tässä: on myös internetsivusto, jonka kautta voi ostaa virtuaalikynttilän läheisen haudalle. Sivusto on nimeltään Lepopaikka, ja siellä on useita erilaisia hautoja kuvattuna, maksullinen palveluhan se on, mutta ainakin säästyy itse pakkaseen lähtemiseltä ja monien kilometrien ajamiselta.

Ehkä tällainen joulu tuntuu hieman persoonattomalta, mutta onpahan helposti valmista. Ja pyhien jälkeen voikin jatkaa taas normaalia elämää ja ravata töissä ilman tällaista epäinhimillistä stressiä!

-Akka-

                                           


Nokia  tutki

– Miten tässä nyt näin kävi? Eihän tämä ollut tarkoituksemme.

– Muistatko, miten projektia synnyttäessämme kuulutit lehdissä suurin otsikoin, että Nokia tarvitsee tiederajojen yli menevää osaamista?

– Saatoin niin tehdäkin, mutta en minä tätä tarkoittanut.

– Tarkoitit mitä tarkoitit, mutta lopputulos on joka tapauksessa tämä: Nokialla varastossaan olevat miljoonat puhelimet ovat tutkimusten mukaan terveydelle vaarallisia, niitä ei saa missään tapauksessa laittaa myyntiin kuin korkeintaan jossain pimeimmässä Afrikassa.

– Minä, siis me Nokiassa ja tutkijat Tampereen yliopistossa, joka silloin oli astumassa innovaatioyliopistojen eturiviin, sovimme vuonna 2009, silloin kai se oli, yhteistyöstä, jonka tuloksena piti olla Nokian myynnin volyymin huomattava kasvu. Meidän markkinaosuutemmehan oli, kuten varmaan muistat, laskenut laman seurauksena huomattavan alas.

– Nyt kaikki on kiinni siitä, tuleeko tutkimusten tulokset julki vai ei. Jos tuloksia ei julkisteta, voitte myydä täysin laillisesti varastossanne olevat puhelimet. Jo tulosten uutisoinnin reilu viivästyminen riittänee siihen, että saatte puhelimet liikkeelle ja myytyä, vai kuinka?

– Muistaakseni tutkimus- ja yhteistyösopimukseen kirjattiin sellainen pykälä, että vaikka lähtökohtana on tutkimustulosten tieteellinen julkistaminen, meillä, siis Nokialla, on mahdollisuus suojata keksinnöt. Mielestäni tähän suojaamiseen voidaan sujuvasti sisällyttää myös tietojen julkistaminen, eli siis niiden julkistamisen estäminen.

– Saattaa olla niin. En ole nähnyt tuota yhteistyösopimustanne.

– Se on minulla kyllä täällä jossain... hetkinen... kyllähän se nyt on pirua, että me, jotka huolehdimme koko projektin rahoituksesta, emme muka saisi päättää mitä tuloksilla saa tehtä ja ... tässähän tämä sopimus onkin... onpa siinä monta sivua...

– Sillä välin, kun haet sitä kohtaa julkistamisesta, yritän kerrata sitä, mitä tässä on todella tapahtunut. Te siis lähditte yhteistyöhön yliopistojen ja teknillisten korkeakoulujen kanssa tavoitteenanne tiederajojen yli menevä osaaminen. Tämä oli tarpeen markkinaosuutenne palauttamiseksi ja älypuhelimenne nostamiseksi muiden valmistamien puhelimien yläpuolelle. Tekniikan alan tutkijoilla ei ollut mielestänne tarvittavaa tietämystä sosiaalitiedon, humanististen tieteiden ja etenkään terveystieteiden aloilta. Nokia vain kompastui tähän terveysalaan, olivatko tutkijat liiankin omavaltaisia vai...

– 3.4 Osapuolten... 3.5 Tampereen Yliopiston tutkijat ovat... 3.6... ei ainakaan tässä kohtaa vielä 4.1 ... hei, tässä kohtaa on jotain julkaisemisesta... Nokialla on oikeus kieltäytyä... ei vielä tuokaan..., tässä, tässä: 4.4 Nokia Research Center'illä, mutta viime kädessä Nokia konsernilla on yksinomainen oikeus käyttää haluamallaan tavalla ja laajuudessa kaikkea sitä materiaalia, joka yhteistyöprojektin kuluessa tulee synnytetyksi. Tässä se sanotaan aivan selvästi: meillä ei ole mitään velvollisuutta julkistaa riviäkään projektin tuloksista. Me voimme kieltää julkistamisen myös kaikilta muilta osapuolilta.

– Sittenhän tämä on selvää pässinlihaa. Puhelimet vain liikkeelle!


-------------------------------------

Vuotta myöhemmin, vuonna 2012:

– Ceeveessänne on lueteltuina lukuisia projekteja, joissa olette ollut mukana. Kuten tämä Nokian laaja-alainen, monitieteellinen tutkimushanke. Voisitteko kertoa lähemmin, mikä tämän tutkimuksen sisältö oli, mikä teidän roolinne oli siinä ja voisitteko valottaa hieman sitä, mitä tuloksia saitte?

– Tutkimustuloksethan julistettiin salaisiksi. Tämä tapahtui tutkimuksen rahoittajan Nokian vaatimuksesta.

– Ahaa. Voisitteko kertoa jostain muusta projektista, jossa olette ollut mukana?

– En. Kaikki projektit, joissa olin mukana, olivat yksityisten yritysten rahoittamia hankkeita. Me tutkimuksen tekijät emme saa kertoa mitään itse tutkimushankkeista, emme liioin tutkimustemme tuloksista. En voi edes kertoa omasta panoksestani tutkimushankkeissa.

– Siinä tapauksessa meidän on todella hankala tietää, miten pätevä te olisitte tekemään tutkimusta meidän palveluksessamme.

         - nimim. Se

                                 



Joulupukki vuosien saatossa


Meille kaikille kiltti Joulupukki Muorineen ja tonttuineen Korvatuntin pajassaan on tuttu hahmo. Mutta mistä se on tullut?   Piiskan ja lahjakontin kanssa vaeltavasta pikkulasten pelkäämästä miehestä isomahaiseen hyväntuuliseen valkoparta-punanuttuun on pitkä matka.

  -->
(Kuva: Adrian Ludwig Richter, 1803 bis 1884)


Kaikentietävä netti auttoi tässäkin pulmassa ja löysi historiallisia esi-isiä Keski-Euroopasta.


1800 luvulla alkoi porvarillisissa piireissä nykyisen jouluvieton tapa muodostua ja siitä tuli esikuva koko kansalle. Vuonna 1835 kirjoitti Heinrich Hoffmann von Fallersleben sanat lauluun "Morgen kommt der Weihnachtsmann" (huomenna tulee Joulupukki). Vuonna 1847 piirsi Mortiz von Schwind  Münchner Bilderbogen:iin kuvasarjan"Herr Winter" (Herra Talvi) huurupartaisesta miehestä turkki päällä.





Kilteille lapsille Herra Talvella oli mukanaan lahjoja ja seuralaisena hänellä oli renki Ruprecht piiska kädessä ja lahjasäkki olkapäällä  (lähde http://www.zlb.de/projekte/advent/mann.htm).

Renki Ruprecht   

(kuva: Berliner Weihnachtsmarkt: Bilder und Geschichten aus 5 Jahrhunderten /
Christa Lorenz. - Berlin-Information, 1987. - S. 21-22
Sign.: B 274 Wei 1)

Mielenkiintoinen seikka on, että renki Ruprecht on kuin antisemitismin perikuva koukkunokkkaisesta juutalaisesta. Varhainen enne 1900-luvun tapahtumille, kun laman seurauksena Hitler valittiin valtakunnankansleriksi. Heti vallan kahvoissa hän ja hänen hengenheimolainsa alkoivat murentamaan demokratiaa. "Kolmas valtkunta" oli verinen diktatuuri rodunpuhdistusideologioineen ja loppu on kaikille tuttua historiaa.


Herra Talven hahmo levisi nopeasti länsimaisessa kulttuurissa. Tässä kanadalaisessa julkaisussa
Canadian Illustrated News vuodelta 1875:   

    vuodelta 1881Thomas Nast:in piirtämä hahmo.

Pohjoismaissa lahjoja jakelevaa pukki Yulea ratsasti Tomten satuhahmo, kuten tässä kuvassa       
1800-luvun loppupuolella Tomtesta tuli punanuttuinen joulupukki ilman Yule-pukkia. (Lähde http://en.wikipedia.org/wiki/Santa_Claus). Nykyään hänella on poroja vetämässä lahjarekeä ja yläilmoissakin on kerrottu sillä lentävän. 

Venäläisillä on myös Herra Talvensa   

Turkkilaisten Baba Noel (Father Christmas)  oli Demren, entisen Myran piispa Saint Nicholas.  Hänellä oli tapana käydä köyhien korttelissa iltakävelyllä ja laittaa ovien eteen riisuttuihin kenkiin pieniä lahjoja. Vasta 1950-luvulla turkkilaiset huomasivat hänen vastaavan eurooppalaisten pukin hahmoa ja julistivat hänet joulupukin turkkilaiseksi esikuvaksi turistien ja pyhiinvaeltijien toivossa kaupunkiinsa  (lähde http://www.stnicholascenter.org/Brix?pageID=569)

St. Nicholaksen kirkko Demressä   
Joukuun 6. päivänä, joka on esim. Saksassa on "Nikolaustag". Sitä edellisenä yönä lasten ripustamiin tyhjiin sukkiin on ilmestynyt pähkinöitä, omenoita ja pieniä leluja.  Jokainen lapsi siellä saa Nikolaussukan joulukuun kuudentena.



Kiltteys on suhteellinen asia, liika on myös pahasta.  Yrittäkäämme olla sitä ilman piiskaa ja lahjojakin ja löytää keskitien siinäkin. Vaikka outomaalaiset tuntien keskitie ei ole heitä varten. 

Kaikkea Hyvää silti lukijoillemme! 

-  Tiistai

           

             
                                                               

                             Muukalaisena olevaisuudessa


Pistelin jalkaa toisen eteen, jättäen vastasyntyneeseen lumeen syvät kengän painallukset. Katulamppujen hämärä valokiila lankesi vastahakoisesti ylleni ja sai minut näyttämään hohtavalta olennolta. Puoliavonaisesta suustani purkautuva höyryvana leijui haihtuen ilmaan, kadottaen hetkeksi ajantajuni. Mieleni seikkaili pitkin hyytävää todellisuutta. Olin kuin tutkimusmatkailija toisesta ulottuvuudesta.

Tungin kylmästä hytisevät käteni ahtaiden farkkujeni kireän tiukkoihin taskuihin, puristaen ne määrätietoisesti nyrkkiin. Sormet olivat kohmeessa ja varpaiden päitä nipisteli, pakkasen purressa värisevää kehoani vastuttamattomalla voimallaan. Mutta matkani jatkui lannistumattomana kohti hyistä päämäärää, joka siinsi jossakin olevaisuuden tuolla puolen, paikassa josta minulla oli vain hämärä aavistus.

Jossakin etäämmällä häivähti vilaukselta sumuinen varjo, heijastuen lumiharson peittävään katukiveykseen. Huokasin syvään ja suupieliini levisi huojentunut hymynkare. Oliko hahmo pimeydessä mieleni luoma sinnikäs harhakuva, vai mielleyhtymä jostakin jonka tunsin jo ennestään. Ehkä se oli vilahdus menneisyydestä, hairahdus ajatusharson peittämissä tajunnan sokkeloissa.

Jämähdin hetkeksi paikalleni, puhaltaen tasaiseen tahtiin jääkylmiä käsiäni. Todistelin itselleni, että mikään ei ollut muuttunut. Vain pieniä välähdyksiä sinkoili pitkin näkökenttääni. Sameana vaippana ne soljuivat ohi unenomaisesti - kuin sen hetkisen elämäni parhaat väläykset, kuluneissa & kauhtuneissa raameissaan.
                                   
                                           -Ässä-
     

                                           




Elämää kapitalismissa

Nellikunja Gupta oli kolmekymppinen kemisti keskilännen kaupungissa. Hän oli tullut maahan viisi vuotta sitten, päästyään maisteriksi Intiassa ja tohtoriksi Australiassa. Ensin hän oli vuoden pari tutkijana yliopistossa samassa kaupungissa, sitten tässä firmassa.

Joka syksy firmalla oli CARE INC. hyväntekeväisyyteen tempaus. Nellillä oli muutama kemistikaveri mukana kun hän saapui firman vieraiden parkkipaikalle, jossa oli teltta pysytettynä. Nelli jutteli hetken Jimmyn kanssa, tämä seisoi ja kuunteli viihdettä lavalla. Jimmy oli turvamiehiä. Turvamies koordinoi hätätilanteita joita laitoksella sattui joka viikko.

Kemistit menivä istumaan pöytään. Grillattu kana oli kumisen tuntuista, mutta kemistit söivät niin hotdogit kuin hampurilaiset ja kanavoileivät. Sitten jaettiin kirjekuoret joissa ilmoitettiin joka palkkashekistä otettava summa hyväntekeväisyyteen. Kuoren mukana tuli lipuke arpajaisiin. Firmalla oli laitoksia pitkin maailmaa ja porukkaa tuhansia. Pohjoisamerikassa luvattiin auto yhdelle voittjalle. Nelli piirsi lappuun että kymmenen dollaria per shekki. Arpalipukkeeseen laitettiin sähköpostiosoite.

Pari viikoa kului ja sitten Pohjoisamerikan voitot ilmoitettiin. Maanantaina Nelli avasi sähköpostit ja huomasi että hän oli voittanut Ford Focusin. Kuulemma kaikin varustein, vaikka olikin vähän pieni Fordi. Nellillä oli sentään Toyota Camry ja häenen vaimollaan minivän, Odyssey. Mutta tuolla voisi ajaa työmarkat sen aikaa että 15-vuotias tytär saa ajokortin, vuoden päästä.

Pari viikkoa taas kului ja Ford Focusin sai hakea kun se oli rahdattu kaupuniin vaikka nyt illalla tai lauantaina. Nelli ja vaimo hakisivat sen Ford kauppiaalta.

Kuitenkin Nelli sai käskyn pomon huoneeseen perjantaina.
-Kuulit että meille on annettu määräys vähentää kaksi tutkijaa. En vois selostaa kaikkia syitä, mutta emme tarvitse ihan sinun koulutusta tähän hommaan, maisterikin kelpaa. Valitettavasti nyt ei ole muita tohtorin paikkoja tässä kaupungissa. Voit hakea jos firman muissa Pohjoisamerikan laitoksissa on paikkoja, mutta täällä lopetat kahden viikon päästä.

Nelli eisaanut juuri mitään sanotuksi. Palkkaa tuli kahden viikon päästä kahdelta viikolta ja vielä kuukauden palkka erorahana. Kotiin tultua vaimo oli jo valmiina ovella. Vähän hän halasi miestään, kyynelet tulivat.
-Onneksi en kirjoittanut niille köyhille 200 dollarin shekkiä koko vuodesta kuten ensin ajattelin. Ja ne ehdottivat että 2000! Nyt ne saivat vain sen kympin yhdestä palkkashekistä. Vitut minä köyhistä, fuck the poor. Nyt tulee muutto. En taida jäädä tälle firmalle, mutta ei ole muitakaan töitä kaupungissa.

-  Bongaaja
                                         
                         



                            Luonnon armoilla


Taas pyryttää ja tuulenpuuskien rajuhkot pyyhkäisyt suojattomille kasvoille, saavat minut siristelemään silmiäni - tuhahtamaan ilmojen herran oikkuja ja luontoäidin kylmää kättä. Vedän ohkaiset takinkaulukseni korkeammalle, peittääkseni kaula-aukkoni paljaan pinnan, johon hyinen viima takertuu estottomasti puhisten.

Totean viimein lakoniseen sävyyn että;-Luonto se taaskin on elementissään - näyttäen meille voimansa sekä mahtinsa, niinkuin usein ennenkin. Eikä sen myrskyisissä ailahduksissa & puuskahduksissa pieni ihmispolo voi juurikaan mitään, muuta kuin hyväksyä nämä oikkuilut osana luonnon omaa järjestelmää.

On vain nöyränä kuljettava sen rosoisessa, välillä myös syleilevän hellässä huomassa, sekä otettava vastaan se mitä sieltä kulloinkin tarjotaan. Luonto elää itsenäistä elämäänsä ja niin taitaa tehdä useimmat meistä, jotka ovat valinneet oman tiensä jota tallustaa myrskyjä & tuiverruksia kestäen.

Niin olen tehnyt minäkin - joten niin teen edelleenkin. Linnottaudun lämpöiseen pesääni ja keitän kupin kuumana höyryävää kahvia. Sitten palautan elimistöni tilaan, jossa se on otollinen ottamaan vastaan uusia haasteita & koittelemuksia. Matkani on siis vielä pahasti kesken, eli tehtävä ei ole edelleenkään kokonaan täytetty. Sen aika kuitenkin koittaa vielä.

                                          -Ässä-

                                         



"...jälleen näen mä Auringon."

Kuten tunnettua, Kansallisoopperan johtotehtävissä ovat aina olleet Suomen kyvykkäimmät miehet. Näin etenkin 1960- ja 1970-luvuilla.

Veikko Tyrväisen menehtyessä 1980-luvun lopulla Kansallisoopperassa koettiin pienehkö notkahdus, taantumakausi, joka kaikeksi onneksemme jäi kuitenkin lyhyeksi.
Me olemmekin jälleen saaneet yhtämittaisesti jo pari vuosikymmentä nauttia entistäkin suuremmasta loistosta, niin taloudellisista kuin taiteellisistakin voitoista, jotka ovat aina olleet ikään kuin myötäsyntyisiä elementtejä tälle korkeatasoiselle ja kansanomaiselle taidemuodolle.

Veikko Tyrväinen, joka toimi miltei kolme vuosikymmentä Kansallisoopperan johtohahmona, oli kaikessa repivässä ristiriitaisuudessaan hahmo, joka piti monille ulkomaisille oopperoille tunnusomaiset johdon ja taiteilijakunnan väliset riidat oopperan seinien ulkopuolella. Tässä hänellä oli suurenmoisena apunaan A. Kalmi, joka hänen oikeana kätenään osasi kanavoida tyytymättömyyden liikunnalliseksi iloitteluksi. Vieläkin muistamme hyvin, miten henkilökunnalta sujuivat niin aidat kuin kepakotkin, niin, ja miten me voimme koskaan unohtaa sitä taianomaista faustinheittoa! Voi, miten monta iki-ihanaa produktiota Tyrväisen kaudella esitettiinkään: Beethovenin yhdeksäs ooppera Fidelio, Leonardo da Vincin kuuluisista kuuluisin Mona Lisa, Verdin Konsuli, kohtalon voima, Wagnerin Lentävä lemmenjuoma, Puccinin Boheemi lännen tyttö, Mozartin Figaron postiljooni, Pacius–Honegger'in Kaarle kuningas polttoroviolla... ah, se oli todellista Suomen oopperataiteen kultakautta!


"Se hevosista puhuu, joka hevosille laulaa"

Kansallisoopperamme suurimman johtohahmon Veikko Tyrväisen eräs lempiharrastuksia oli hevoslaulanta. Omassa tallissaan hän vietti monet iki-ihanat hetket laulaen omille rakkaille hevosilleen aarioita milloin Lenskin, joka tunnetaan paremmin tsaarin kirvesmiehenä, milloin taas Sevillan parturi–kampaajan Carmenin oopperoista, välillä intoutuen esittämään monologeja Extroveranzasta.

Tyrväistä onkin verrattu trubaduurina tunnettuun ja mainetta niittäneeseen Sysmän kasvattiin Verdiin, eikä lainkaan aiheetta. Tyrväisen ansioiksi on laskettava, vai pitäisikö sanoa nostettava, hänen erinomainen eläytymiskykynsä ja hänen luontaiset näyttelijänlahjansa, jotka muutoin ilmenivät jo 15-vuotiaana. Silloin hän osoitti harvinaisen kypsyytensä ja valmiutensa astua näyttämöllä vaativissakin rooleissa.

Kaiken kaikkiaan Veikko Tyrväinen on henkilö ja suuri monumentti, jonka kaltaista Kansallisooppera edelleenkin etsii. Suruksemme on todettava, että Tyrväisen kultakausi oli oopperataiteessamme eräs niitä kulttuurielämämme huippuhetkiä, joiden uusiutumista me pamppailevien sydämin ja anteliain käsin odotamme.

A. Virtanen
säveltäjä
                                         


                         

Pimeä energia

Energia ei vuorovaikuta tilan kanssa millään tavalla! Tila ei muutu
millään tavalla. Ikuinen aina olemassa ollut tila ei laajene, kaareudu,
pyöri, pauku, veny tai kuohu!



Onesimpleprinciple mallin mukaan on paljon sellaista energiaa joka
vaikuttaa atomien ytimien energiaan ja saa ytimessä olevan energian
laajenemaan eli muuttumaan kiihtyvällä vauhdilla vähemmän tiheäksi
energiaksi.

Atomien ytimet absorboivat tuota energiaa myös itselleen. Näin koko ajan
laajenevilla atomien ytimillä riittää energiaa säteillä energiaa aaltoina
joilla on elektronien ja hiukkasten luonne!

Näkyvän maailmankaikkeuden energia on peräisin kohteista jotka ovat
todella kaukana näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolella. Nuo kohteet
räjähtävät ja säteilevät energia-aaltoja joilla on galaksien luonne.

Galaksit ovat isoja hiukkasia jotka räjähtävät ja säteilevät
energia-aaltoja joilla on atomien luonne. Kaikkien tähtien energia on
peräisin galaksien keskustan jättimäisistä energiakeskittymistä! Galaksit
syntyvät sisältä ulospäin eli keskeltä ulospäin!


Lopulta kaikki näkyvän maailmankaikkeuden energia on hajaantunut
tasaisesti tilaan. Jossakin vaiheessa tasaiseksi muuttunut energia alkaa
kohdata vastaan tulevia vanhoja galakseja ja toimii ns. pimeänä energiana
eli saa vastaan tulevien galaksien energian muuttumaan kiihtyvällä
vauhdilla vähemmän tiheäksi energiaksi jne.


Myös näkyvän maailmankaikkeuden galaksit kohtaavat vastaan tulevaa
tasaisesti vähän tiheäksi energiaksi muuttunutta energiaa. Tämä energia on
todella vanhojen galaksien jäännöksien energiaa. Se on liikkunut valtavan
tyhjyyden läpi tuhansia miljardeja vuosia. Tänä aikana tuo energia on
räjähtänyt eli muuttunut tasaisesti vähän tiheäksi energiaksi jo olemassa
olevassa ikuisessa tilassa!


Jokainen näkyvän maailmankaikkeuden kvarkki kohtaa tuota energiaa yhtä       
tasaisesti koko ajan.

Yhdessä hetkessä näkyvän maailmankaikkeuden energia voi liikkua pois siltä
alueelta tilasta jossa näkyvän maailmankaikkeuden energia on nyt ja
seuraavassa hetkessä pois siltä alueelta jonne näkyvän maailmankaikkeuden
energia juuri siirtyi jne.

Voi vain kuvitella kuinka paljon kvarkit saavat absorboitua itselleen koko
ajan lisää energiaa tuosta energiasta joka on hajaantunut tasaisesti ja
liikkuu näkyvän maailmankaikkeuden energiaa vastaan. Tuo energia humahtaa
yhdessä hetkessä näkyvän maailmankaikkeuden läpi ja siitä absorboituu koko
ajan energiaa näkyvän maailmankaikkeuden kvarkeille.


Tuo on sitä pimeää energiaa joka saa aineen laajenemaan kiihtyvällä
vauhdilla. Se ei vaikuta tilan kanssa millään tavalla!

Tila EI laajene, kaareudu tai pyöri!

Ikuisen energian tiheys vaihtelee ikuisessa tilassa joka ei muutu millään
tavalla!


Unohda hokkus pokkus laajeneva tila.

Tilan laajenemista ei voi todistaa tieteellisesti!

Tilalla ei voi tehdä tieteellistä koetta!

Väite laajenevasta tilasta on tyhjä väite.

Tyhjempi kuin väite suojelusenkeleistä!


Jos löydät viestin jossa kysyn voiko atomien ytimien energia vaihtua, niin se on myös erittäin hyvä teksti myös filosofisesti!

-  JukriS  -

                     

                                     
                         
                                       

   

              Värinöitä

               
                 Meissä itsessämme kuvastuvat
                 haalistuneet kuluneet värit,
                 joita emme ole mielessämme tunteneet.

                 Kokemuksen ääriviivat piirtyvät kankaalle,
                 heijastaen mielemme syvimmät uurteet.
                 Ne avautuvat eteemme kokoelmina,
                 jatkuvina vapauden ketjuina.

                 Tunteiden aaltoina tyrskyävät,
                 tajunnan alta kuohuvaan ulkomaailmaan.
                 Ruudun takaa värikkäät muodot,
                 maalaavat esille jotain olennaista.


                 Meistä on jäänyt galleriaan;
                 mielen kudelmat, auki revittyinä kehyksinä
                 Näemmekö niistä oman kuvamme,
                 muotojen sävyttämän, iättömän itseyden.
                 -Karun paljaan totuuden.

                                     -Ässä-
                                        ¤


                             


Anorektikon joulumietelmät




Kamalaa! Tajuutko? Mun pitäis istua samassa pöydässä perheen kanssa, isä ja äiti vahtaa vieressä, että otan joka sorttia jouluruokaa. Yritän joka joulu ottaa tosi vähän lihottavia, mutta kun porukat on paskoja ja ne laittaa aina joulupöytään vaan lihottavaa sapuskaa! Rosollikin on täytetty kermaisella kermaviilillä, edes siinä ei voi vittu käyttää rasvatonta kermaviiliä. Ei oo ees kalkkunaa,  on pakko syödä sitä ihrasta, lihottavaa sikaa. Sellaista, jollaiseksi itse muutun. Kai mut sitten syödään ensi jouluna. Eikä ikinä oo ees salaattia, sillä vois täyttää lautasen suurimmaksi osaksi, mutta kun ei. Joulu on kai joku yleinen lihotusjuhla, läskin kansan syöppöjuhla.

En voi olla syömättä tai porukat laittaa mut taas laitokseen. Juu, mä olen sairastanut anoreksiaa, olin lataamossa jonkin aikaa, no vuoden suunnilleen. Ne lihotti mut siellä ja sitten olinkin muka terve. Ja kyllähän mä hetken halusin olla ihan normaali, mutta mä vaan lihoin ja lihoin takaisin. Halusin olla tyytyväinen normaalipainosen kroppaan, mutta se alko taas tuntua niin ihraselta ja lihavalta, niin epäminulta. Joten oli pakko taas laihduttaa. Ja siinä mä sitten tajusin taas sen, miten ihanaa onkaan olla laiha, pieni ja siro. Niin ihanan hento, että kaikki haluaa suojella. Sellainen, että ihmiset pelkää rikkovansa, silloin mä tunnen olevani tärkeä, joka pystyy edes johonkin: mä pystyn edes laihduttamaan ja pitämään syömiseni kurissa.

Mutta vanhemmat haluaa estää sen, että pääsen päämäärääni. Ja psykiatri tietty. Joudun myös mun sairaanhoitajalle valehtelemaan joka kerralla.Valehtelmaan, että paljonko syön kaloreita, olemaan turhan luova ruokapäiväkirjan suhteen ja koitan vakuuttaa, että kaikki on hyvin. Mä laitan aina tapaamisiin liian löysät vaatteet, pukeudun kerroksittain, ettei ne tajuais. Nyt kun oon laihtunut taas niin juon ensin älyttömän määrän vettä ennen punnitusta, laitan painoja sen minkä voin vaatteideni alle, harvoin ne sentään tahtoo nähdä mut alasti, kunhan on suhteellisen kevyen oloset vaatteet. Saatan mä syödä joskus ennen punnitusta aamupalalla hirveän paljon, jopa neljä leipää yritän ahmia, mutta sitten onkin pakko pitää parin päivän paasto. Mutta pakko ennen punnituksia aina koittaa saada lisää painoa, ettei ne laita mua laitokseen.

Mulle on yhtä tuskaa syödä perheen kanssa. Kamalinta on just joulu. Ja synttärit ja muut juhlat.  Mutta jouluna on aina kaikkea lihottavaa ruokaa ja on pakko ottaa aivan kaikkea, kinkkua ja perunaa, rosollia ja läskilaatikoita, syödä joulutorttuja ja rahkaa... Aivan kuin se ei riittäis niin saan joka joulu lahjaks suklaata ja karkkia, mutta leikin iloista, syön ehkä yhden tai kaksi siinä perheen edessä, että ovat tyytyväisiä ja sitten mä yritän piilotella ne ja heittää menemään. Ja saan olla iloinen että pysyin vahvana, taas tänäkin jouluna. Joulut vaatii hirveesti etukäteen miettimistä, etten käytä hirveästi vanhoja kikkoja, etten jää kiinni kato. En voi aina piilottaa ruokaa lautasliinaan, taskuunkaan ei voi enää jemmata, kun jäin siitä jo kerran kiinni. Ehkä mä sitten tänä jouluna vaan otan älyttömän annoksen ja kaavin niitä hiljaa sivulle, jotta annos näyttää pienemmältä kuin oisin syönyt kamalasti ja sanon, että oon ähkyssä. Kerro mulle, että mitä mä keksin, jotta selviän tästä joulusta itkemättä, kun musta koitetaan tehdä läskiä?

Ymmärrän mä, että vanhemmat ja muut on musta tosi huolissaan. Mutta niiden pitäisi ymmärtää, että mä haluan tätä tosissani. Vaikka mä tiedän, että tähän saattaa kuolla, tiedän, että anoreksia voi tappaa, niin mä kuolen miljoona kertaa mielummin nuorena ja laihana kuin vanhana ja läskinä. Mä tahdon olla kauniin laiha silloin kun mut löydetään kuolleena. Mä en tahdo jättää itsestäni viimeiseksi kuvaksi sotanorsun ruhoa.

Tää joulu on ihan kamalaa aikaa. Kunpa mä voisin jo asua omassa kämpässä ja viettää joulut miten tahdon. Jouluna ei syödä ainoastaan syöttöporsasta vaan musta koitetaan tehdä sellasta!

Joka joulu joudun itkemään itseni uneen, kun mut pakotetaan syömään ja mä lihon aivan ihrakasaksi.

Kunpa joulu olis jo ohi!

P.S. Musta tuntuu, että mä näytän just samalta kun toi kuvan tyyppi. Siis vaikka oonki muka alipainoinen niin musta tuntuu, että musta löytyy ihan yhtälailla ihraa! Valehtelevat mulle, kun väittävät, että oon laiha! Eikö ne nää todellisuutta?

-Akka-



   

Venäjällä sodan aikana nälkä vakituisena vieraana


Jouluvalmistelut ovat useimmille nykyään pääasiassa joulupöydän antimien miettimistä ja valmistelemista.  Nälästä ja pettuleivästä on kuultu, mutta vieläkin on elossa suomalaisia, jotka tietävät miltä tuntuu jyrsiä hevosten ruuaksi tarkoitettuja kauranjyviä raakoina kourasta.

Eila Kalininan os. Töllin tarina on liikuttava. Hän muutti 6-vuotiaana isänsä työn perässä Venäjälle. Heti sodan puhjettua isä vangittiin eikä hänestä sen jälkeen enää kuultu. Äidin piti kasvattaa ja ennen kaikkean Ruokkia lapset yksin. Vanhoilla päivillään Eila palasi isänsä kotipaikkakunnalle Nivalaan ja kirjoitti elämänvaiheensa ylös jälkeläisilleen.   

Eilan tarina ilmestyi vuonna 2001 Etusivu.netissä jatkokertomuksena. Etusivu.net:in ylläpitäjän kautta voi ottaa yhteyttä Eilaan, ehkä hänen itsekustantamansa romaani (kovakantinen) on vielä saatavilla häneltä.



" Tuntuuko elämäsi vaikealta? Lue Töllin Tyttö
... ja ymmärrät, että elämäsi on oikeastaan aika helppoa!"




Töllin tyttö
Eila Tölli-Kalinina
(sivulta 125)

Sillä aikaa, kun olimme kursseilla, olivat meidän velimiehet Ville ja Mauno rakentaneet mökin, jakaneet mökin väliseinällä kahteen osaan, joista toinen oli meidän ja toinen Takkisten.

Mökki oli rakennettu sahalta saaduista jätelaudoista, pinnoista, jotka tavallisesti käytettiin polttopuuna. Sisäpuoli oli vähän paremmista höyläämättömistä laudoista. Kehikon välissä oli sahanpuruja, mutta ei mitään tuulieristettä. Välikatto oli myös täytetty sahanpuruilla ja katostakin saatu niin tiivis, että oli vedenpitävä. Mutta niitä neliöitä, olisiko ollut kummallakin puolella kymmenkunta.

Hellan muurasi Paista tuttu muurari Mäki Frans. Huoneeseen mahtui nukkumalaveri, jolla taas nukuimme kaikki kolmestaan. Ei se meitä haitannut, että jouduimme aina nukkumaan yhdessä. Ville oli saanut kyhättyä pienen pöydän, istuimina käytimme vuoteenlaitaa ja jonkulaisen jakkaran oli myös Ville saanut aikaan. Ja kuinkas muuten, pöydälle kohta ilmestyi pieni pelakuu.

Kukat oli äidin heikkous. Niinhän se oli Paissakin, vaikka pöytänä toimi puinen laatikko, oli sen päällä ehdottomasti pelakuu, verenpisara ja ruusu. Mutta kumminkin, jollakin me istuimme, koska syötiin nyt pöydältä ja istuimme syömässä yhtäaikaa. Keräilimme sanomalehtiä ja liimasimme niitä seinille. Kesällä tunsimme olomme mökissä aivan onnelliseksi. Olihan meillä nyt oma mökki.

Talvella äiti oli heinää kuljettamassa hevosella Oshtomoserolta. Suurin osa "hevosmiehistä" oli naisia, joku mies sitä varten että sai kiinnitettyä kuorman. Reissu kesti monta päivää. Äiti toi taskussaan kauroja, kertoi meille, että: Hevosrievun annoksesta vähän toin, mutta saahan hevonen syyvä heinää niin paljon kuvain jaksaa.

Iltakaudet jyrsimme paahdettuja kauroja aina silloin, kun äiti tuli käymään kotona, kaunoista saatiin kieli kipeäksi. Jonkun kerran äiti keitti puuroa, kaurat paahdettiin peltin päällä, ja hakkaamalla rautapultilla metallisessa astiassa tuli ryynejä. Metallinen astia ja pultti olivat, muuten, jotain varaosia.

Vaikka sotaki loppuis, ja ruokaa olis kaupassa, keitetään me sitteki tämmöstä puuroa, kehui äiti puuroaan. Suutuin, ja kieltäydyin syömästä sitä puuroa. Olin jo tottunut ajatukseen, että en koskaan kiellä itseltäni mitään hyvää, ainakin kaikkea mitä haluttaa maistan, ja nyt äiti meinaa, että vielä sittenkin panee syömään kaurakaunapuuroa. Mutta sitten äiti sanoi sellaiset sanat, jotka vieläkin polttavat sydäntäni, eivätkä unohdu koskaan: Sinä et ole äiti, etkä tiijä, miltä tuntuu, kun vuosikausia näkkee nälkää kärsivät lapsesa, eikä voi mittää antaa.

Ymmärsin tyhmyyteni, tunsin, että olisi pitänyt pyytää anteeksi, mutta kun en voinut, ei ollut tapana perheessä puhua lämpimiä sanoja, tunteet osoitettiin teoilla ja huumorilla. Kyllähän me toteltiin äitiä, äidin mielestä olimme oikeinkin kilttejä.

Paahdetun kauran haju toi mökkiin rottia. Joskus nukkuessa tunsimme, kun ne juoksivat peiton päällä. Olimme Villen kanssa kahdestaan kotona, äiti kuljetti heinää niin kauan kun talvitiet kesti. Keksi, Ville, jotain, taikka kohta ne syö meidätkin....

                - Tiistai

                                                                             


             
Paraatiajoa

Tarinan mukaan Toisen Maailmansodan aikana Neuvostoliitto osti Saksalta viisi (5 kpl) BMW-sivuvaunumoottoripyörää, rahtasi ne Uralille Irbitin kaupunkiin, purki osiin ja alkoi tuottaa omiin sotilaallisiin tarkoituksiinsa. Nimensä pyörä sai kokoomapaikkansa sijainnin eli Uralin mukaan.

Siviilikäyttöön tarkoitettua  ja monen mielestä luotettavampaa sisarpyörää puolestaan tehtailtiin Neuvosto-Ukrainassa ja nimensä se sai kaupungin halki kulkevan Dnepr –joen mukaan. Muitakin ruplattimia  suuri ja mahtava on tuottanut mutta niistä minulla ei ole sen kummempaa henkilökohtaista kokemusta.

Tuunattu K-pyörä  


Peräkärryssä koottava makuukoppi kahdelle

No mutta mistä sitten tämä rakkaus itäpyöriin oikein sikisi ? Kun olin lapsi, isälläni oli ns. soolopyörä BMW R26 vuosimallia 1957 ja joskus harvoin hän otti meidät lapset kyytiin. Isän siirryttyä tuonilmoisiin, vanhempi veli peri pyörän ja hänen kanssaan pääsin parille pitemmällä ajelulle. Vauhdinhurmaan jäi nalkkiin.

Ruplattimia kerrakseeen 

Kului kuitenkin liki kolmekymmentä vuotta ennen kuin seuraavan kerran kohtasin BMW:n (tai niinhän luulin) kun kaverini osti samannäköisen moottoripyörän mutta sivuvaunun kanssa ja kertoi sen olevan Ural. Alkuhämmennyksestä toivuttuani ja kyytiin päästyäni se oli siinä. Edelleen kului aikaa kymmenkunta vuotta ennen kuin minun ja puolisoni pihassa komeili oma sivuvaunu Dnepr. Isäntä ei ollut koskaan aikaisemmin ajanut edes mopolla mutta niin vain hyppäsi sarviin ja minä sivuvaunuun ja läksimme tientukkeeksi. Vauhdinhurmasta ei voi puhua, koskaan ei lähtiessään tiedä kuinka kauaksi pääsee tällä kertaa ja pääseekö takaisin ollenkaan. Vitsaillaankin ,että itäpyörissä viehättää enemmän niiden epäluotettavuus kuin luotettavuus. Lisäksi ne ovat kovaäänisiä ja niin rumia että ovat jo komeita. Mutta eipähän tarvitse kalliita osia, tietokoneita korjausavuksi: Neuvostoliiton lipussa on kuulemma remontinkorjuuseen tarvittavat työkalut.

Toisin kuin luulisi, politikointi tai Neuvostoliiton ylenpalttinen ihailu ei kuulu itäpyöräharrastajien  kokoontumisiin, kaikenlainen rekvisiitta kylläkin. Toki jokainen voi olla vapaasti sitä mieltä mitä haluaa mutta ei tämä mikään reliikkikerho ole. Kuten ei ryppyotsainenkaan eli oltaisiin sitä mieltä, että vain oma moottoripyörämerkki on ainoa oikea ja paras. Päinvastoin, uralimiehellä saattaa olla tallissaan Harrikka tai joku japsipyörä. Yleensä kuitenkin toinen, kolmas , neljäs...Ural, Dnepr, K tms. Tämä tauti tarttuu ja leviää.

Paraatiajoa 

Mutta lätinät sikseen, ihailkaa viime kesänä Roikkarallissa ottamiani kuvia.

-Yana-     

Kesäkelejä odotellessa parhaat toivotukset kaikille!

(kuva: tuntematon, spämmin tuomaa!)

Outomaalaisten startti uudelle vuodelle 2010!

Joulurauhaa sekä Onnea Uudelle Vuodelle - God Jul Och Gott Nytt År - Ruumsaid juuluphi - Merry Christmas - Frohe Weihnachten - Feliz Navidad - Joyeux Noël - Kala Christouyenna - Buone Feste Natalizie - Pozdrevlyayu s prazdnikom Rozhdestva is Novim Godom - Vrolijk Kerstfeest en een Gelukkig Nieuwjaar - Idah Saidan Wa Sanah Jadidah - Kuwa na Krismasi njema - Een Plesierige Kerfees - Gajan Kristnaskon!