Yhteiselo ahdistaa?

[Iita]

Monilla on suuri pelko tekniikan kehittymisestä tulevaisuudessa sellaiseksi, että me olemme 24 tuntia vuorokaudessa yhteydessä muihin ihmisiin. Tämä voidaan toteuttaa esimerkiksi tiedonsiirtoimplantin avulla. Sellainen asennettaisiin kaikkien meidän aivoihin ja sen jälkeen me olisimme koko ajan toisiimme yhteydessä.

Olen melko varma, että nykytekniikalla voitaisiin jo luoda jonkuntasoisia implantteja, joita kuvailit äsken. Mitä tulee ihmisen tunnistamiseen implanteilla, niin se olisi mahdollista jo nyt. Eläimille ihon alle asennettavat mikrosirut ovat periaatteessa sellaisia, että niitä voisi laittaa jo ihmisellekin. Siihenhän saa pistettyä piskistään tarpeelliset tiedot jotta esimerkiksi katoamistapauksissa kuka vain voi palauttaa kurittoman puudelin oikealle omistajalleen. En ainakaan muista mistään lukeneeni, etteikö tämä olisi mahdollista. Mikä lie sitten onkaan suitsinut valtiovallan hinkua kontrolloida ihmisten vapauksia tässä asiassa, sitä en tiedä...

Niin, vaikka tuo on vasta varhaisella kehittelyasteella, monet pelkäävät, että se joskus vielä toteutuu.
Laitetaankohan se paikoilleen sit nukutuksessa?

Ihmislapsosia silvotaan ilman puudutusta ja nukutusta, joten tokihan se olisi halvempaa ilman ylimääräisiä mömmöjä. Tokihan tähän saamme kaiketi sitten jonkun valmiiksi pureskellun ideologian  miksi se on hyvä tehdä ilman lääkitystä. Kaikki joukolla barrikadeille raittiimman elämän puolesta, tai jotain muuta vastaavaa.

Mitä tulee näihin implantteihin, niin meidät pelastanee tämmöisiltä todennäköisesti valtaapitävien omat paskat, jotka nekin haisevat. Tokkopa kukaan kansanedustaja haluaa ihmisten tietävän mitä hän on oikeasti mieltä asioista, mitä teki eilisen juhlalounaan jälkeen sihteerinsä kanssa ja kuinka syvästi hän halveksiikaan ihmistä jota julkisesti kertoo ihailevansa. En usko, että ihmiset ovat valmiita hyväksymään toisten viat ja aidon minuuden sellaisenaan. Minunkin päässäni pyörii asioita, joita en tuo julki. En siksi, ettenkö uskaltaisi vaan siksi, että en yksinkertaisesti halua. Joitain joita olen tuonut julki (mm. moniavioisuuden kannattaminen, avioliiton kritisointi yms.), mutta jotka eivät kerta kaikkiaan vain mene vastapuolen kaaliin - vaikka tietenkin olen omasta mielestäni oikeilla jäljillä näissä asioissa.  

Yhteiskunta kuitenkin on teknologian myötä muuttunut mielestäni oleellisesti. Skidinä ja teininä "olen yksin kotona" tarkoitti nimenomaan sitä. Jos en puhunut puhelimessa, niin sitten tosiaankin yhteys muihin oli katkennut ja sitä oltiin yksin. Nykyään tietokone antaa "bling" äänen aina toisinaan, kun jollain jossain on minulle asiaa. Ja olemme sitten heti yhteyksissä - taas. Ihminen on yksin oman itsensä kanssa tänä päivänä hyvin harvoin, tai sellainen tilanne pitää luomalla luoda. Ja silti unohdamme yleensä sammuttaa kännykkämme tai vaihtaa sen äänettömälle. Ja tietenkin on ihmisiä, jotka e.ivät välttämättä edes halua tai osaa olla yksin. Miksi? Usein olen kuullut ystävien sanovan että "yksin oleminen ahdisti, niin ajattelin soittaa", tai "ei ollut muutakaan tekemistä, niin kokeilin josko ehtisit mesettää". Miksi tekemisen pitää olla nimenomaan yhteydenpitoa muihin ihmisiin? Tai miksi yksin oleminen ahdistaa? On kuitenkin eri asia olla yksin kuin jäädä yksin, ja kun kotona yksikseen oleilee, niin ainahan sitä voi päättää olevansa yksin. Ystävät kyllä jäävät, vaikka välillä olisikin vain omissa oloissaan. Mutta jotenkin tuntuu, että mesettämisen tai virtuaalisen yhteydenpidon vähentäminen tai välttäminen tarkoittaa sitä, että ihminen olisi jollain tavalla epäsosiaalinen tai muuten "outo".

Jos emme ole koskaan yksin, niin milloin me sitten saamme ja voimme kuunnella omia ajatuksiamme, tuntemuksiamme ja miettiä niitä ilman ulkopuolisen vaikutusta asiaan? Milloin me ehdimme kysymään meitä askarruttavia kysymyksiä itseltämme? Mitä mieltä minä olen, mitä minä ajattelen tästä, miltä minusta tuntuu, mitä minun pitäisi tehdä? Mielipiteen kysyminen luotetulta ystävältä on toki tärkeää ihmiselle, mutta jos emme ikinä pysähdy kuuntelemaan sisintämme, luiskahtaa tilanne usein siihen, että kaikki omaa elämää koskevat päätökset tehdään muiden mielipiteiden perusteella. Ja sitten valitetaan, kun elämä ei olekaan sitä mitä haluaisi?

Mutta toisaalta, jos ihminen ei kunnioita itseään tai pidä omaa yksilöllisyyttään arvossa ja hyväksy sitä tosiasiaa että jokainen on jollain tapaa erilainen, niin yksinolo saattaa kyllä ahdistaa. Ihmisen on kuitenkiin pidettävä niistä, joiden kanssa on. Ja yksinolo on olemista oman itsensä kanssa. Jos ei pidä itsestään kyl varmaan muakin ahdistaisi. Olen vain sellainen ihminen, joka hihittelee omille omituisuuksilleen koska myöntää niiden olevan osa persoonaansa - halusivatpa muut sitä tai eivät.

Kyl lähti taas muuten lapasesta ja rönsyilee, rönsyilee..

Iita

[THL tiedottaa]

Näin tekee, Iita, se on sääntö täällä outiksella.
Tämä rönsyäminen.
Palaan the aiheeseen sit vielä myöhemmin.
En katso, että sinä, Iita, rönsyilet tuolla edellä olevalla kirjoituksellasi.
SEHÄN ON SYVENTÄMISTÄ!

---------------
Tämä on rönsyilyyn liittyvää (aivan turhakin rönsy, Aakku laittakoon oman ketjun vedonlyönneilleen):

Lantti vetoo, että alumiini-piposi kertoo sinusta enemmän kun minusta. 

 

Mielummin iso seteli - mikä se olikaan suurin euroaiheinen seteli ?

Tarkoitatko että vastaat !!!

Aakku!

Tämä outopoika on heppu, joka lyö vetoa.

jcs vain toi esille rahan kuvan.

[Aakku]

Aakku!

Tämä outopoika on heppu, joka lyö vetoa.

jcs vain toi esille rahan kuvan.

Aina paree minulle

Muuten - palataksemme Iitan tekstiin - kuten jo sanoit - rönsyämistä ei täällä lueta synniksi, päinvastoin.

Iita : Kirjoitustaitosi EI ole ruosteessa 

[S]

Sen siitä saa kun täällä alkaa syventämään ajatuksiaan. Syvämietteisyys ei ole nykyaikana kovinkaan arvostettua, kaiken pintaliidon & mammonan keskellä. Olen myös vahvasti sillä kannalla, että ihmisen olisi välillä kunnolla syvennyttävä omaan itseensä; sisäisiin motiiveihinsa, omiin haluihinsa, toiveisiinsa, sekä asioihin jotka ovat ominta itseä. Nämä yksilölliset pyyteet hektinen materialistinen arkimaailma peittää liian usein alleen.

Välillä on unohdettava ympäristön sosiaaliset vaateet & paineet, annettava enemmän aikaa itsellensä. Pysähtyminen olennaisuuksien äärellä auttaa huomaamaan missä on laiminlyönyt hyvinvointiaan. Jos yrittää pelkästää sinnitellä muiden ehdoilla, noudatta liiaksi ulkoisia 'pakotteita'- huomaa että ahdistus alkaa hiipiä taustalle. Pakkososiaalisuudesta voi muodostua yksilölle rasite, joten siihen olisi hyvä ottaa välillä kunnon etäisyyttä.

- Vain näin voi saada jonkinlaisen sisäisen mielenrauhan. Eli harkittu vetäytyminen syrjään kaikesta tästä kaaoottisesta hälystä on toisinaan ainoa vaihtoehto. Hakea & raivata oma yksityinen tilansa, jossa löytää yhä uudelleen itseytensä, oman minuutensa syvyydet. Tähän ei kaikilla ole aina arkipäivän haasteiden/velvollisuuksien seassa mahdollisuutta - joten yhteisöllisyydestä voi tulla ihmiselle pahimmillaan myös riippakivi; ikäänkuin pallo jalassa, jota raahataan epätoivoisena perässä - kun ei enää pystytä luontevasti irtautumaan arjen kahleista.

- Siksi tuo implanttiajatus mikrosirusiirrännäisineen, kuulostaa todella karmivalta ajatukselta. Sehän vain lisäisi erilaisia ahdistus/pelkotiloja, sekä muita sosiaalisia lieve-ilmiöitä entisestään. Tälläiseen systeemiin mentäessä, inhimillisyys tai ihmisarvot olisi arvioitava perinpohjin uudestaan. Vaikka ihmisen kollektiivisella hulluudella on kyllä tunnetusti monet kasvot, joita ei pelkkien roolimaskien riisumisella vielä kokonaan pelasteta!

[allekirjoittanut]

Tarkoitatko että vastaat !!!

Jos setelilinjalle mennään, tottakai vastaan

Lakki päähän sitten ja pihoille esittäytymään 

[Aakku]

Lakki päähän sitten ja pihoille esittäytymään 

Ootas ny - mietin juuri, että julkiesiintyminen kannattaa tehdä esim. Tampereella, koska siellä vaikuttaisi olevan Suomen tihein outokeskittymä.

Helsinkikin kävisi, mutta on liian iso paikka ja pitäisi samalla tunnistautua itsekseen - foliopipoon kiinni iso musta variksensulka ... ongelmaksi kuitenkin jää se, että jos samaan aikaan Helsinkiin saapuu alkuperäiskansojen miittiin joku intiaanidelegaatio, niin miten siinä ketään tunnistaa kun sulkapäitä hyrrää asemalla pilvin pimein.

OK - kunhan löydän [edellinen hajosi runsaan käytön takia] foliorullan jostain kaapista, teen uuden, otan kuvan ja linkkaan tänne - privana saat tilinumeroni... oikeastaan voit laittaa rahat sinne avaamalleni outomaan keräyspottiin Pelastusarmeijalle - menevät ainakin hyvään tarkoitukseen. Minä taas viettäisin vain irstasta ja huikentelevaista elämää.

[allekirjoittanut]

Lantti vetoo, että alumiini-piposi kertoo sinusta enemmän kun minusta. 


   

Siinä seisoessasi pipo päässä pakkasella, huomaat ettei tekemisesi kerro mitään minusta, mutta sinusta jotakin. 

Pistä lantti Joulupataan 

[Aakku]

Siinä seisoessasi pipo päässä pakkasella, huomaat ettei tekemisesi kerro mitään minusta, mutta sinusta jotakin. 

Pistä lantti Joulupataan 

Siinä koko jutun juoni onkin - sinä väität ja myös maksat ... oman lanttini olen joulupataan jo pannut...

[allekirjoittanut]

Asiasta toiseen, eikö ole niin, että alumiini-pipo toimisi tuossa tehtävässä enemmänin vahvistimena ja antennina, kun jonkinlaisena kilpenä ?

[Aakku]

Asiasta toiseen, eikö ole niin, että alumiini-pipo toimisi tuossa tehtävässä enemmänin vahvistimena ja antennina, kun jonkinlaisena kilpenä ?

Ei vaan nimenomaan kilpenä - pura joku vanha toimimaton kännykkä niin huomaat, että päätä vasten tulevalla puolella on nimenomaan alumiinsputterointi ... eräänlainen folio siis