Taiteilijoiden outoudet

[Iita]

Rönsyää taideteosten outouksista.

Me kaikki olemme tehneet havaintoja taiteilijoista ja heidän outouksistaan, jopa hulluudesta on ollut yhteiskunnassa mainintoja. Juhani Palmun elosteleva elämäntyyli, Picasson naisseikkailut jo mainittiin ja tietenkin Vincent Van Gogh on monien mielessä korvan silpomisoperaation tiimoilta. Edvard Munchin tiedetään sanoneen; "Sairaus, hulluus ja kuolema olivat enkelit, jotka ympäröivät kehtoani, ja ne ovat seuranneet minua läpi elämäni." Ja hänellä ei tiettävästi ollut mitään varsinaista hulluttaa, vaan "vain" hieman ankeahko elämä.

Lahjakkaita ja hieman hulluja taiteilijoita, joista jotkut yrittivät ehkä "olla normaaleja", mutta eivät siihen yrityksistään huolimatta kyenneet.

Mieleeni juolahti kysymys siitä, onko luovien ja taiteellisten ihmisten ihmismieli jotenkin erilainen kuin muiden? Omaperäistä taidetta synnyttääkseen ihmisen tosiaankin täytyy ajatella hieman enemmän, laajemmin ja avoimemmin kuin ihmisen, joka ei "käytä" luovuuttaan yhtä ahkerasti. Uskon, että kaikki ihmiset ovat jollain tapaa luovia koska ihmisille on ominaista pyrkiä kehittämään ja kehittymään ympäristöään, itseään ja joskus jopa kanssamatkustajia. Täytyykö siis ihmisen murtaa ennen luomistyönsä aloittamista omat rajansa ja halunsa olla "tavallinen", minkä jälkeen vasta voi antaa itsestään palan taiteelle - luomistyöhön? Ja kuka tietää kuinka monta sekopäätä tuolla on tavallisen ihmisen naamioon pukeutuneena pullollaan luovuutta ja osaamista tehdä upeaa ja ajatuksia herättävää taidetta ilman rohkeutta toteuttaa itseään vain, koska "näin ei ole tapana tehdä".

Ovatko taiteilijat outoja vai tulevatko he oudoiksi tehdessään taidetta? Voidaan käsitellä yksittäisiä taiteilijoita tässä ketjussa, tai ihan vain yleisesti ottaen taiteilijoiden outoutta. 

Iita

[THL tiedottaa]

Eikös tää aihe oo käyty täälä jo läpi ihan kokonaan?     

Luovuus? Hulluus? Nerous? Rajojensa ylittäminen?

Tuolla toisaalla jo ollaan melko pitkälle päästy tuossa rajojen ylittämisessä.
Siitähän olen sitä mieltä, että omia rajojaan ei edes voi ylittää.
Vain niille omien kykyjensä ja mahdollisuuksiensa rajoille asti voi mennä, sen jälkeen tulee se romahdus.

Otetaan ny ensteks tää luovuus.

Se koostuu monesta eri asiasta, niinku osa-alueesta.
Tarvitaan riittävästi älyä (lahjakkuudeksikin kutsuttua), kokemusta ja uskallusta. (Sitten on kaikenlaista pientä lisäjuttua, kuten tota herkkyyttä.)
Useimmiten joku noista puuttuu.
Mikä sinulta puuttuu?

[Aakku]

Eikös tää aihe oo käyty täälä jo läpi ihan kokonaan?     

Luovuus? Hulluus? Nerous? Rajojensa ylittäminen?

Osin on - nyt Iita halusi, näin ymmärsin [ja yleensä ymmärrän oikein...] keskittyä nimenomaan taiteilijoiden outouteen, eli rajata tarkemmin kohderyhmän.

Mikä sinulta puuttuu?

Yksi ja senmyötä kaikki 

Mieleen tulee nyt äkkiseltään Sibelius - Aino, puolisonsa, ei kuulemma ollut suinkaan ainoa naisensa ja lisäksi kuului olleen ankara viinamäen mies ja vain luoja tms. tietää millaisessa myrässä oli säveltäessään vaikkapa Finlandian ... voi olla, että oli popsinut vaikka kärpässieniuutetta. Kyseinen muskariinipitoinen soosi oli kuulemma voimakkaahkona hallusinogeenina mm. Pietarin vallasväen suosiossa. Kun lientä jatketaan vielä votkalla, niiin a'vot - jälkee tulloo, sano.

Nuori Sibbe

[THL tiedottaa]

.
Niin, niin, Aakku, mutta eikö me olla täällä kaikki taiteilijoita?

Ainakin elämäntaiteilijoita.


Iita kysyy:

"Mieleeni juolahti kysymys siitä, onko luovien ja taiteellisten ihmisten ihmismieli jotenkin erilainen kuin muiden?"

Missä menee raja taiteilijan ja muiden välillä?
Taitaa olla se kuuluisa veteen piirretty viiva.

Tottakai taiteilijalla on ikään kuin luonnostaan joitain erityispiirteitä ja usein kummallisiakin mielenliikkeitä.
Mistä se sit johtuu, ehkä se on jo geeneissä tai johtuu olosuhteista, ehkä noista molemmista.
Jotkut kyllä saa päänsä sekaisin kaikenlaisista kemiallisista tai bioperäisistä stimulanteista.
Tuohon jo Aakku tuolla viittasikin.
Lienee kuitenkin niin, että jotain pohjaa pitää olla ihmisessäkin, ei pelkillä stimulanteilla taidetta luoda.
Ja sen tiedän, että ilman mitään kemiallisia tai muitakaan aineita luodaan taidetta pirusti.

[Aakku]

Niin, niin, Aakku, mutta eikö me olla täällä kaikki taiteilijoita?

Ainakin elämäntaiteilijoita.

Elämäntaiteilija kyllä - esim. piirtämistaitoni rajoittuu tikku-ukkoihin, eikä niistäkään tule näköisiä. En ole musikaalinen, vaikka kuuntelen mielelläni. Kirjallinen ilmaisuni taas on mitä on ... tosin ajattelin joskus tuonnempana kirjoittaa omaelämänkerrallisen teoksen "Taisteluni".

[S]

Ehkä ei ole syytä tässä 'outouden' hakemisessa pelkästään puhua vain taiteilijoista, vaan ylipäätään luovista/lahjakkaista ihmisistä. Heillä on todellakin sellaisia erityispiirteitä & ominaisuuksia, joita vähemmän lahjakkailta ei vältämättä löydy samalla tavalla. Mitään yhdenlaista taiteellisuutta ei ole kuitenkaan olemassakaan - sillä jotkut taiteelliset persoonallisuudet ovat jossain määrin myös luokitteluun taipumattomia, määrittelemättömiä kyvykkyyksiä - joita ei välttämättä voi sulloa mihinkään tiettyyn kategoriseen lokeroon.

Mikä sitten milloinkin on yksilön itseilmaisussa outoa, tai taiteellisuuteen perustuvaa omalaatuisuutta, on sekin tulkinnanvaraisuuteen perustuvaa määrittelyä, joka ei kerro kaikkea ns. luovan ihmisen mielenmaisemista. Toki täytyy todeta, että taiteellisuuteen taipuvaiset ihmiset toimivat usein joissakin asioissa eri tavalla kuin erikoiskykyjä omaamattomat/osaamattomat yksilöt. Heillä on jonkinlainen intuitiivinen herkkyyskyky vaistota maailmaa sekä ympäristöön erilaisesta perspektiivistä käsin.

- Taiteellisesti lahjakkailla henkilöillä on useinmiten myös taito aistia herkemmin erilaisia tunnetiloja. He ovat siis luovalla tavalla herkkiä, sekä osaavat ilmaista tunteitaan vaihtoehtoisilla toteusmuodoilla. Luovat yksilöt hakevat myöskin ongelmiinsa tavanomaista useammin erityyppisiä lähestymistapoja & ratkaisumalleja. Heidän ongelmanratkaisukykynsä on näin monitahoisempi, kuin rajoitteemmin toimivilla yksilöillä. He uskaltavat sen myötä etsiä uusia tulokulmia - ylittävät totuttuja raja-aitoja, johon tyypillisemmin ajatteleva ihminen ei kykene, tai ei sitä muuten uskalla tehdä.

- Lisäksi luova ihminen osaa nivoa taitavasti yhteen erilaisia luovuuden osa-alueita, yhdistää ne toimiviksi kokonaisuuksiksi. Keskittymiskyky, ominaislaatuinen herkkyys, kokeilunhalu, lapsenmielisyys, estottomuus;  ovat asioita, joita monesti löytyy monimuotoisesti taiteellisesti lahjakkaalta persoonallisuudelta. Miten nämä poikkeukselliset kyvykkyydet sitten milloinkin luokitellaan, on mielestäni määrittelykysymys - joka pohjautuu senhetkisten olosuhteiden, sekä kulttuurillisten tottumusten yleisluontoisiin määreasteisiin. Ehkä on turhaa, jopa epämielekästä liiaksi yrittää ahtaa erilaisia persoonallisuuksia yleisiin kaavoihin, tai ahtaisiin muotteihin - koska se jos mikä on yksiulotteista tasapäistämistä; joka pahimmillaan tappaa persoonallisen luovuuden, ennenkuin se on ehtinyt edes kunnolla orastaa!

[Anii]

Gallup-profiilileiltani olen keskiverroista keskiverroin (ainakin tässä iässä), mutta kuulemma luovuutta löytyy.

-Luovuus ja sen hyödyntäminen vaatii tiettyä itsekkyyttä, taipumusta jättää muu maailma tarvittaessa ulkopuolelle ja elää oman sisäisen maailman mukaan. (toteutuu)
-Luovuus vaatii aikaa, aikaa ideoida, sillä pääosa ideoista on kuolleena syntyneitä tai ainakin heikossa hapessa. Kiireisessä työilmapiirissä ei synny mitään luovaa (totta, ainakin itse todettu)
-Nerous on jo astetta enemmän, eli rajoista ja rajoitteista irrottautumista ja sovinnaisen hylkäämistä (en ole nero, ja toisaalta olen aina ollutkin liian sovinnainen ja varovainen)

Omasta mielestäni en ole edes luova, yhdistelen vain näkemääni oman mielen mukaisesti, ja teen siitä muiden mukaan luovia ratkaisuja. Taiteilijana en myöskään itseäni pidä, olen vain näpertelijä. Silti joitain niitä tuotoksia jotkut nimittävät jopa taiteeksi, useimmat vaan kehuvat luovuutta. Mun mielestä luova on sellainen joka tekee jotain ihan uutta, ja kuten edellä jo sanoin ,minä vain muokkaan olevaa.

Keskivertoihmisestä eniten ehkä erottaa sellainen hahmottamisen kyky, värien taju ja sommittelun taju. En osaa piirtää realistisesti, mutta omalla tyylilläni kyllä. Värien käyttöä on kehuttu aina, ja kokonaisuuksien, symmetrian, epäsymmetrian, sekä asioiden ytimen hahmottaminen visuaalisesti on aina ollut helppoa.

Jos sitten vertaa siihen "keskivertoon" jolla ei ole luovuutta (onko se keskivertoa edes, vai vähemmistö? en tiedä) niin selkein itselleni mieleen tuleva ero on ihna vain tuo syntymälahjana saatu visuaalinen taju. Toinen asia mikä sitä edesauttaa, on se tietty itsekkyys ottaa omaa aikaa kun siltä tuntuu ja uppoutua siihen mitä tekee täysillä. Ja laiskuus, ihana laiskuus vain olla ja ajatella, ideoida. Koti on kaaoksessa, keskeneräisiä töitä on kaikkialla, joulukin on tuloss,a tosin lahjat on valmiina eikä tänne ole tulossa vieraita... ja uusia ideoita on mielessä.

Ja siis, en ole taiteilija edelleenkään, mutta jossain määrin luova kaiketi?

[rapevainaa]

.
Miten käy nerouden ja luovuuden jos taulut eivät mene kaupaksi tai niillä ei elä. Noh, aina on ollut näitä naisia jotka ovat ottaneet neron elätiksi. 

Kyllähän tossakin tarvitaan luovuutta. 



Juhani Palmu hakee eroa kuudennesta aviovaimostaan   HS 28.5.2009 12:03

[S]

Luovia & nerokkaita luomuksia voi tehdä ihan omaksi tai muidenkin iloksi, ansaitsematta niistä senttiäkään. Eli luova nerokin saattaa tehdä hengentuotoksiaan puhtaasti harrastusmielessä. Ei taiteella tarvitse välttämättä elää. Tälläinen kaupallisiin hyötynäkökohtiin perustuva ajattelu on yksiulotteista asenteellisuutta, joka rajaa luovuuden yleiseen käsitykseen taiteen/taiteilijan markkina-arvosta.

- On siis olemassa luovia tekijöitä, jotka toteuttavat itseään, hyötymättä taiteestaan mitenkään taloudellisesti. Luovuus ei siis läheskään aina ole taiteellisimmillaankaan ammattimaista toimintaa. Raha siis ei merkitse taiteen tekijälle kaikkea, varsinkaan silloin kun haluaa ilmaista itseään vapaamuotoisesti luovalla tavalla, sitomatta taidettaan mihinkään kaupallisiin intresseihin.

- Sen lisäksi on paljon luovia lahjakkaita taiteilijoita, jotka elävät yksin - eivätkä edes haaveile mistään yhteiselosta toisen osapuolen kanssa. Heidän elämäntyylinsä, tapansa toimia arjessa jo yksistään asettavat ahtaalle konservatiiviselle sovinnaiselolle omat rajoituksensa, sekä mahdolliset muut esteensä. Heille omaehtoinen yksin tekeminen on elämän sisältö - sen pohja & perusta.

- Mikään tavallinen arki ei näin ollen itsenäiselle epäsovinnaisuuteen taipuvaiselle taiteentekijälle välttämättä sovellu; ellei sitten löydy toinen yhtä 'outo' tai omalaatuinen persoona - samanhenkinen hengenheimolainen, jonka kanssa pystyy jakamaan elämänsä erikoislaatuisen värikkään paletin - sen kaikkine värikirjoineen päivineen!

[Anii]

Jotta mun edellisellä viestillä on jotain pohjaa, mä voisin esitellä pari sellaista juttua joista itekin tykkään:

Tässä on yksityiskohta pikkutyöstä:


tarkemmin täällä: http://solvik.vuodatus.net/blog/1781629/kalamaja/

Tässä vanha seinäkello, joka hajosi:


koko stoori: http://solvik.vuodatus.net/blog/category/kellon+henki

tunnelman tavoittelua:

ja työvaiheet: http://solvik.vuodatus.net/blog/1475361/vitriinikaappi-ruokasaliin/

Tossa siis vaan yhdenlaista näpertelyä, muutakin teen jatkuvasti, mutta näissä pääsee se luovuus parhaiten valloilleen..kai? (=näpertelijä )