Tulevaisuutemme

[THL tiedottaa]

.
Eduskunnassa on useita valiokuntia. Eräs näistä on tulevaisuusvaliokunta.

Tulevaisuusvaliokunta on tilannut raportin toisensa jälkeen.

Tässä luetteloa eduskunnan julkaisuista:

http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip?$%7Bbase%7D=erekj&$%7Bhtml%7D=ekjx/ekjx4000&$%7Bsort%7D=vpvuosi+desc,aknumero+desc&$%7Bfreetext%7D=teknologian+arvioin$+or+aktyyppi=tuvj&$%7Bmaxpage%7D=51&$%7Bsnhtml%7D=ekjx/akxeiloydy

Siinä sitä riittää iltapuhteiksi lukemista.

Otetaan esille vain uusin raportti:

"Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa"

[Löytyy tuosta osoitteesta luettelon ensimmäisenä (pdf tai html -muodossa).]
Tai tästä:
http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip?${APPL}=erekj&${BASE}=erekj&${THWIDS}=0.5/1274753105_197072&${TRIPPIFE}=PDF.pdf



Raportin pääväittämät ja ehdotukset:

Selvityksessä tarjotaan materiaalia totuttujen ajatus- ja toimintamallien tarkistamiseksi sekä painotetaan moninapaista yhteiskunnan läpäisevää uudistumistyötä ns. suuren käänteen aikaan saamiseksi.

Keskusteluun ehdotetaan seuraavaa hyvinvointimallimme tabujen rypästä. Taustatabu kumpuaa vääristyneestä luontosuhteesta. Ydintabuksi nostetaan talouden ja kulutuksen jatkuvan kasvun itsestään selvyys; kovin vähän vielä huomiota kiinnitetään kasvun laatuunkaan. Ydintabusta seuraa oheistabuja, kuten aineellisen vaurauden ylikorostuminen hyvinvoinnin ulottuvuutena. Lisäksi oheistabuihin kuulunee eriarvoisuuden kasvun hiljainen hyväksyntä sekä kauppiasmoraalin ja huolenpitomoraalin epätasapaino.
Ilmastonmuutoksen oloissa hyvinvointiin liittyvät kysymykset tulevat uusin tavoin sekä poliittisiksi että henkilökohtaisiksi; päätöksiä ja valintoja on tehtävä maailmanlaajuisesti ja yhteiskunnittain sekä yksilöllisesti. Ympäristö- ja hyvinvointipolitiikkaa on laajennettava ja syvennettävä niin, että päästään niiden yhteisiin juuriin, so. ymmärrykseen siitä, ettei ole ekologisesta perustasta irrallista hyvinvointia.

Selvityksessä tehdään kolme ehdotusta.

Ensinnäkin esitetään laaja-alaisen strategian rakentamista ekologiseen hyvinvointivaltioon siirtymiseksi, suomalaisen version luomiseksi Green New Dealistä, joka kattaa kysymykset kestävästä makrotaloudesta kansalaisten hyvinvointiin ja terveyteen. Strategia rakentuisi rinnakkain toimivista tutkimus- ja politiikkaohjelmista.

Toiseksi ehdotetaan ilmasto-ohjelman tekemistä arkiyhteisöissä (julkisissa instituutioissa ja muissa työyhteisöissä). Tehtävänä olisi a) materiavirtojen maksimaalinen ekosaneeraus ja b) ihmisen ja luonnon erottamattomuuteen pohjautuvan maailmankuvan opiskelu osana kunkin yhteisön perustehtäviä ja ammatillisten identiteettien perusteita.

Kolmanneksi ehdotetaan ekoakatemioiden perustamista ympäristö- ja luontotietoisen sivistymisen edistämiseksi siten, että eri-ikäiset ihmiset, lapset ja aikuiset tutkisivat ympäristön ja yhteiskunnan tilaa sekä opiskelisivat kestäviä elämäntapoja.

Tarvitaan uusia ja vaihtoehtoisia näköaloja, ettei maailma olisi yhä enemmän sellainen kuin se jo oli, ja jotta tulevasta paistaisi toivorikkaus.

------------------

Mennäänkö vanhoilla ajatuksilla eteenpäin vai olemmeko valmiit omaksumaan uutta ajattelua?

Muutoin, raportin toisen kokoajan, tutkijaprofessori Marjatta Bardyn, Ykkösaamun eilinen haastattelu on kuultavissa vielä muutaman päivän ajan Yle1:n Areenassa.
Alkaa kohdasta 7.30:
http://areena.yle.fi/audio/1004113


Ote Bardyn sanomasta: "Mun käsitykseni on se, että meidän suurin pulma on, että me ei tajuta, me ollaan niin kaukana luonnosta, että me ei tajuta sitä, että kaikki hyvinvointi perustuu tai on pohjimmiltaan ekologisessa perustassa kiinni. Ja kun me se maailmankuva ymmärretään, niin tietynlainen liittolaisuus luonnon kanssa auttaa meitä käsittämään, että me ei voida jatkaa tätä [nykyistä] tyyliä."

(Olen kirjoittanut tuon haastattelun kokonaisuudessaan. Jos löytyy kiinnostusta voin postata kirjoittamani näkyviin tänne. Onhan paljon nopeampaa lukea asia tekstinä kuin kuunnella sama hitaana puheena. Miten vain haluatte.)

[Amanda]

Laita ihmeessä näkyville, Se! 
Ollaan klubilla enkä usko kenenkään meistä lähtevän visertelemään Ylelle tekijänoikeuksista

[karpalo]

.

(Olen kirjoittanut tuon haastattelun kokonaisuudessaan. Jos löytyy kiinnostusta voin postata kirjoittamani näkyviin tänne. Onhan paljon nopeampaa lukea asia tekstinä kuin kuunnella sama hitaana puheena. Miten vain haluatte.)

Tottakai laitat se., sen meille Tänne esille., niin sitten Tiedämme varman Päälle tulevaisuutemme., eikä tarvihe arvuutella. Harvat ovat kuitenkin ne Viisaat jotka näkevät Eteenpäin ns. "Aivan Varmasti Totta"

Monet., jotka vain luulevat tietävänsä ovat luulottelijoita., niitä ovat kaikki poliitikkomme. Heidän näkökenttänsä rajoittuu seuraaviin vaaleihin tai avautuviin Yhteiskunnallisesti merkittäviin valtion ja muihinkin hyvin palkattuihin., sekä Eläke-etuuksilla varustettuihin virkojen., pääjohtajapaikkojen sekä Isojen Rahastojen päällemakaamisvirkoihin. Sellainen on heidän sisäinen Tulevaisuudenkuvansa ja odotettavissa oleva maailmansa ilman sarvia ja hampaita sanottuna.

Että senkin vuoksi olisi hyvä, jos se saisi tämän tulevaisuutemme Prioirisoitua kertaheitolla okulaariemme eteen niin raadollisena kuin se vain tulee olemaan., ei ehkä meille, mutta jälkipolvillemme aina 500:ssa polvessa etehenkin päin.

Miesmuistiin ei näin hyvää tulevaisuuden totuusnäyttämöä ole esitetty., kuin kohta tulemme se:n lanseeraamana huomaamaan.

[THL tiedottaa]

(Älkää nyt unohtako omaa ajattelua sentään...)

Amanda viittasi tekijänoikeuksiin.
Nähdäkseni kyseessä ei ole tekijänoikeusrikkomus, kun kirjoittaa tekstiksi jonkin uutisluonteisen radiolähetyksen.


--------------------------------------------

Raportin "Hyvinvointi ilmastonmuutoksen oloissa" (useita kirjoittajia, THL:ssä laadittu, eduskunnan tilaama) eräs kirjoittajista ja sen kokoaja, tutkimusprofessori Marjatta Bardy, oli tänään eilen Yle1:n Ykkösaamun haastateltavana (kirjoitin haastattelun tekstiksi):


Raportin pääväite:
"Energiapolitiikka ei riitä ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. On pyrittävä ympäristötietoisen ja sosiaalisen yhteiskunnan rakentamiseen."

Bardy: Pääväite tarkoittaa sitä, että ilmastonmuutoksen  torjumisessa siihen sopeutumiseksi tarvitaan paneutumista niihin elämismuotoihin, jotka on vallitsevia tällä hetkellä. Eli energiapolitiikan rinnalla pitää pysähtyä tapoihimme tuottaa hyvinvointia, jakaa sitä ja kokea hyvinvointia.

(toimittaja) – Miten voisimme tuottaa hyvinvointia toisin kuin nyt?

Ihmiskunta on ollut kekseliäs siinä, eli sitä on tuotettu hyvin monilla tavoilla ja tällä hetkellä meidän pulmamme ilmastonmuutoksen näkökulmasta on tietenkin se, että me tuotamme hyvinvointia luontoa riistäen, siten, että maapallon ekologiset varat ei riitä tähän hyvinvointiin.

– Eli täytyisi hyväksyä jonkinlainen aineettomampi hyvinvointi?

Ei hyvinvointi voi koskaan olla kokonaan aineetonta, mutta aivan varmaa on, että täällä päin maapalloa aineellisen hyvinvoinnin kasvu ja siihen keskittyminen ovat olleet hirveän voimakkaita viimeisten vuosien aikana. Henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin ulottuvuudet ovat jääneet paljon vähemmälle huomiolle kuin tähän aineelliseen vaurauteen nähden voisi kuvitella. --- Raportin yksi tulema on se, kun tulevaisuusvaliokunta on laajempi projekti, hyvinvointimallimme tabut ja mustat aukot täällä taustalla, niin tämä työ liittyy siihen. Näyttää siltä, että jatkuvan talouskasvun ja jatkuvan kulutuksen lisääntymisen tavoite on sellainen itsestäänselvyys, että se on muodostunut suorastaan tabuksi. Tämän tabun taustalla on sitten meidän luontosuhde, joka on aika lailla vääristynyt, eli sitä voi pitää myöskin tämmöisenä taustatabuna, joka ohjaa meidät talouskasvun ideaan eli käytämme sumeilematta luontoa. Ja siitä seuraa sitten monenlaisia oheistabuja, joista yksi on tämä aineellisen vaurauden ylikorostuminen, eriarvoisuuden kasvun salliminen, huolenpitomoraalin ja kauppiasmoraalin välisen suhteen suuri epätasapaino tällä hetkellä. Kyseessä on kaksi ei moraalilajia. Kaikkina aikoina ihmiset ovat yhteiskunnissaan harjoittaneet näitä, ja kumpaakin tarvitaan. Kauppiasmoraalin terve ydin on 'pannaan kaupan' ja tuottaa voittoa. Huolenpitomoraalin terve ydin on vaalia mm. luontoa, vaalia lapsuutta, vaalia kulttuuria, vaalia sellaista jota ei voi panna kaupan. Ja nyt nää on sekoittuneet sillä tavoin, että kauppiasmoraali vallitsee huolenpitomoraalia. Siitä seuraa vissejä vaikeuksia ja siinä palataan sitten myöskin talouskasvun ja eriarvoisuuden kysymyksiin.

– Mutta eihän mistään olla puhuttu niin paljon kuin siitä, että meillä on oltava talouskasvua ja reippaasti, jotta pystymme pitämään huolta lapsista, vanhuksista ja niistä jotka huolenpitoa vaativat?

Aivan. Ja talouskasvua katsotaan tarvittavan myös ilmastonmuutoksesta selviämiseen. Mutta nyt se uus ajattelu, joka on nousemassa, tai viime vuosina on sekä kansainvälisesti että meillä jonkin verran noussut esille, niin, asettaa kyseenalaiseksi tämän prinsiipin. Siitä on tässä raportissa myöskin osittain kysymys.

– Mitä on de-growth-malli.

Sillä ei ole kovin hyvää suomenkielistä nimeä vielä, mutta se tarkoittaa matalaa talouskasvua tai vakiintuvaa talouskasvua. Paras suomennos kuulemma on kohtuutalous. Eli tietyllä tavalla toiveena on kärsivällinen pääoma, joka ei näin tavattoman ahneesti ja tempoillen kohtele ihmistä ja luontoa. Toisin sanoen kasvu jollakin tavoin vakiintuisi. Ja silloin tuloeroja pyrittäisiin tasoittamaan, työtä jakamaan ja tästä valtavasta kulutuskulttuurista irtautumaan. Ennen kaikkea makrotalouden ja luonnon välisen paremman tasapainon saavuttamiseksi. Makrotalous pitäisi rakentaa niin, että se ottaa ekologisen perustan huomioon.

– Kun perjantaina esittelitte tulevaisuusvaliokunnalle raporttinne, niin millä tavalla näihin ajatuksiin siellä suhtauduttiin?

Ehkä se keskustelu jäi vielä vähän tämän tematiikan reunamille taikka sanotaanko, että siihen kysymykseen ei siinä ei suoraan käyty vaan oli monenlaisia yksittäisempiä teemoja, jotka nousivat esille.

– Millainen voisi olla new green strategia, jollaista esitätte?

Myöskin tämä perustuu hyvin pitkälti näihin samoihin, tai voisin sanoa, että new green deal on varhaisempi versio tästä de-growth-ajattelusta. Siinä on periaatteena juuri tämä, että koko tämä meidän elämismuotomme pitää ottaa uuteen tarkasteluun. Ympäristölainsäädäntö, hyvinvointilainsäädäntö, hiilivapaa tai vähähiilinen talous eli tää energiapolitiikka on mukana, elinkeinorakenne mutta myös elämäntavat, ne instituutiot joita me on rakennettu. Tässä raportissahan me esitämme koko joukon sellaisia jatkotoimia, jotka tarvittaisiin ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi taikka sen torjumiseksi ja yks niistä on se, että kaikissa meidän arki-instituutioissamme pitäis ottaa uuteen käsittelyyn paitsi materiavirtojen ekosaneeraus, niin myöskin se maailmankuva, jonka varassa me teemme töitä. Se maailmankuva, joka on päässyt irtautumaan ymmärryksestä, että me olemme ekologisessa perustassa kiinni.

– Unionissa on laadittu tällainen 20-20-20-periaate, että vuoteen 2020 mennessä 20 % vähemmän päästöjä ja vähintään 20 % uusiutuvaa energiaa. Tätä yritetään Suomessa nyt toteuttaa sovelletuin osin. Minkä te nostaisitte rinnalle, kun tätä ohjelmaa toteutaan?

Se on erinomainen ohjelma ja meillä on hirveän hyvä tämä valtioneuvoston 'Kohti vähäpäästöistä Suomea vuonna 2050'  -selonteko. Jos me ajatellaan vuotta 2050, niin siihen ei ole kuin nelisenkymmentä vuotta. Silloin maailman pitää olla aivan toisen näköinen. Siihen me tarvitaan myöskin syviä elämänmuutoksia. Mun käsitykseni on se, että meidän suurin pulma on, että me ei tajuta, me ollaan niin kaukana luonnosta, että me ei tajuta sitä, että kaikki hyvinvointi perustuu tai on pohjimmiltaan ekologisessa perustassa kiinni. Ja kun me se maailmankuva ymmärretään, niin tietynlainen liittolaisuus luonnon kanssa auttaa meitä käsittämään, että me ei voida jatkaa tätä [nykyistä] tyyliä.

[S]

Todellakin, tässäkin aiheessa on unohtumassa se oman ajattelun kauaskantoinen suuntaa-antavuus. Helposti tukeudutaan akateemisten tutkijoiden yms. ekonomistien harjoittamaan retoriikkaan, eikä jakseta muodostaa asioista pidemmälle meneviä kriittisiä näkemyksiä. Mielummin luotetaan helposti ikäänkuin 'ylhäältä saneltuihin' raporteihin - vaikka ne olisivat täyttä propagandaa, tai enimmäkseen oman edun nimissä julki tuotua poliittisen julkikuvan kiillotusta.

Tulevaisuutta voidaan visioida monelta kantilta katsoen. Skenaarioita, parannuskeinoja, yms. on esitetty, sekä tullaan esittämään jos jonkinlaisia, mutta kaikki ne ovat omalla tavallaan eri tahojen teorioita - osin propagandistisia julkilausumia poliitikan/tieteen teon oikeutukselle. Tärkeilläkin asioilla on näin aina käänteinen vaikutuksensa -mm. erilaisten ympäristöön liittyvien sosiaalisten lieve-ilmiöiden muodossa.

- Emme voi varmuudella tietää, tai ennustaa mitä tulee tapahtumaan esim. sadan vuoden periodilla tarkasteltuna. Tämä kaikki on vain arvuuttelua, jossa asettuvat vastakkain tulevaisuuden visiot, ihmisten odotusten, toiveiden, sekä pelkojen maksimoimiseksi. Asioille on siis olemassa monia eri tulkintoja, joista yksikään ei välttämättä toteudu sellaisena kuin on ennustettu.

- Mutta lämpimikseen voi tästä jo trendikkääksi muoti-ilmiöksi nousseesta ilmastonmuutoksestakin esittää kaikenlaisia mielipiteitä; mutta tuskin luontokaan näitä ihmispolon tulevaisuuden näkemyksiä tulee välttämättä nykyisenkaltaisissa kauhukuvien maalailuissa noudattamaan. Se toimii omalla dynamiikallaan, eikä paljoa välitä ihmisen teoista tai läsnäolosta. Ihmisluonto on kuitenkin taipuvainen liioittelemaan, tai hakemaan asioissa niiden ääripäitä, vaan luodaan käänteisiä illuusioita, sosiaalisesti ehdollistuneita kollektiivisia uskomuksia, joiden todenperäisyydestä ei ole mitään takeita.

- Näin saadaan näennäisesti todisteltua itselle/muille, että ollaan huolissamme maailman tilasta - kantamalla kortensa yhteiseen kekoon, vaikka se ei välttämättä lopulta pitkässäkään juoksussa juurikaan auttaisi. Ihmisen teot voivat olla vain pisara siitä merestä, joka velloo paljon syvemmällä pohjalla kuin rajoittunut ihmismieli voi edes kuvitella. Paljon kuitenkin mahtuu maailmaan puhetta, mutta vielä vähemmän todellisia tekoja. Näissä puitteissa katsottuna, ei ole käytännönkään tasolla todisteita siitä, että ihmisten yksittäiset teot onnistuisivat pelastamaan maapallon, vaikka globaalisti ajatellen niillä teoilla hyvää tarkoitettaisiinkin!

[rapevainaa]

.
Varsinaista luontohömppää. On tarkoitettu vain kriittisten äänien imusieneksi. Eikä siitä sen kummempaa synny.
Vai on eriydytty luonosta, -kenen näkökulmasta?  potaskaa. Kaavassa olevat puistotkin on pelkkää pöpelikköæ kun ulos katsoo.

[THL tiedottaa]

Rape, oot siis sitä mieltä, että uuden ajattelun, tai ainakin sellaisen uudehkon ajattelun, jota ei nykyinen päätöksenteko noudata, esille nostaminen on vain jonkinlainen kriittisten äänien vaimentajaksi tarkoitettu propagandistinen temppu?
Entä, jos ei olekaan? Entä, jos tämä luontosuhteemme palauttamiseen pyrkivä ajattelu on järkiperäistä? Entä, jos kyseessä on muita paremmin tilanteemme näkevien ihmisten analyyttisen tarkastelun ja tieteellisten tutkimusten tulos?

Vai näetkö, Rape, että me voimme jatkaa loputtomiin tällä nykyisellä tiellä? Luontoa, syötävää, vettä – ja mitä ikinä tarvitsemmekaan – tuodaan jostain avaruudesta meille sitä mukaan, kun luonnonvarat loppuvat maapallolta?

(Bardy): Aivan. Ja talouskasvua katsotaan tarvittavan myös ilmastonmuutoksesta selviämiseen. Mutta nyt se uus ajattelu, joka on nousemassa, tai viime vuosina on sekä kansainvälisesti että meillä jonkin verran noussut esille, niin, asettaa kyseenalaiseksi tämän prinsiipin. Siitä on tässä raportissa myöskin osittain kysymys.

Ottakaa nyt kantaa tähän. Onko jatkuva talouskasvu välttämätön tai edes mahdollinen rajatussa tilassa?

Ässäkin höpisi vain jotain empiiristä futurologiaansa.
Vai lieneekö kyseessä futurologinen empiria?
Vain yksin Ässä sen tietää.

[S]

Tuo ns. empiriikkani oli tarkoitettu omakohtaisen analyyttisen tarkastelun kautta julkituoduksi vaihtoehtoiseksi kriittiseksi ääneksi, joka on tietysti helppo kyseenalaistaa, jos muilla ei ole esittää vastineeksi parempia ajatusmalleja. Mutta kuka voi varmuudella sanoa, että meidän elinaikanamme, tai edes tulevaisuuden jälkipolvien aikana, luonnonvarat käytetään maapallolla ihmisten toimien johdosta loppuun, tai että ilmastonmuutos on ihmisen itsensä aiheuttamaa. Pystyykö luomakunnan kruunuksi itsensä korottanut edes kokonaan tuhoamaan tai muuttamaan suurta & mahtavaa luontoa, epäilen vahvasti. Luonto kun ei tarvitse meitä ihmisiä, vaikka me sen antimia joltain osin elääksemme tarvitsemmekin. Pikemminkin teemme toimillamme olomme vain entistäkin tukalammaksi. Tuskin edes saamme kunnolla tuhotuksi ihmiskuntaa sivilisaatioineen - koska se mahdollinen tuho saattaa tulla kyllä aikanaan ihan jostain muualta, kuin oman lintukotomme maaperästä.

- Kysymyksiä on ilmassa paljon, mutta vastauksia sitäkin vähemmän. Ääriajattelulle on istutettu otolliseen maaperään tuhoa enteilevä siemen, joka kyllä itää & versoaa kun sitä monelta eri taholta ravitaan. Mutta mikä on perustavanlaatuinen totuus tässä talouskasvun oravanpyörämäisessä kilpajuoksussa. Tuskin se on pelkästään markkinatalouden lainalaisuuksien vaikutuksia luotaava eloonjäämistaistelu elämänmuotomme säilymiseksi, tai edes ihmisen itsekkään ajattelemattomat teot. Luonto toimii kuitenkin loppujen viimeksi omien lakiensa mukaan, eikä piittaa ihmisen olemassaolosta pätkääkään - tehdään sitten valtaapitävien yms. toimesta tulevaisuutemme eteen millaisia päätöksiä tai ratkaisuja tahansa.   

[karpalo]

Minä kyllä ymmärrän SE:n tämän suuren tuskan maailman luonnonvarojen riittämättömyydestä ikuisesti.  Se on iso kysymys.

Pikapuoliin loppuu öljy., entäs sitten., biopolttoaineet ovat aivan peestä. Istutellaan Biopolttoainemetsiä., kuinkahan paljon niitäkin tarvitaan., jos kaikilla kiinalaisilla ja intialaisilla tulee jatkossa olemaan parikin autoa perheen käytössä???

On aivan selvä., että pitää ottaa vedestä vety irti ja alkaa jalostaa sitä kautta., kukaan ei kuitenkaan haluaisi ydinkäyttöisiä autoja vai haluttaisko?


En gång till:

SE:n tuska on rajaton., ymmärrän sen kun porukka pistää vakavan asian ihan läskiksi.

[rapevainaa]

.
Tunnen luotoasioita helvetin hyvin. En vain saa pääni, miten tulevaisuutemme ratkeaisi luontosuhteesta. Vihreä sitä vihreä tätä.
Realiteetti on että vihreän puolueen koko on jo kokoomuksen ja demarien rinnalla. Lisäksi vihreissä on älykkäitä políitikkoja.
Muiden puolueiden pitää myös kerätä vihreita aania.