Tiedon mättäämistä

[THL tiedottaa]

Maailma on täynnä tietoa. Sitä pursuaa joka tuutista.

Miten me voimme tässä tiedon valtameressä? Emmekö ole jo hukkuneet siihen?

Jotkut suojautuvat tiedon tulvalta – pakistanilaiset ihan oikealta tulvalta – omilla hyviksi kokemillaan tavoilla. Esimerkiksi soittamalla korvalappuhärveleistään jotain sellaista hälyä, jossa informaatiosisältö on minimaalista. Toiset nyt vaan ovat oppineet sulkemaan kaikki aistinsa kaikelta ulkopuoliselta. Elävät täysin omaa elämäänsä. Usein jossain laitoksessa.

Millä tavoin sinä elät informaation keskellä?
Suodatat? Valikoit? Ahdistut? Olet muuttunut välinpitämättömäksi?
Olet ollut jo kauan kyynikkö?

Vai oletko ryhtynyt vastahyökkäykseen tuottamalla tietoa itse?

[S]

Otsikko on taaskin vähän harhaanjohtava, tai ainakin jonkin verran yksinkertaistava - sillä ei minkään tarvitse välttämättä mättää, vaikka ei osallistuisikaan tahdottomana sätkynukkena tähän nykyisenkaltaiseen menoon. Kun kykenee omalla tahdonvoimallaan, poikkeavilla valinnoillaan, vastustamaan nykyistä hektistä maailmanmenoa - niin silloin on pikemminkin hyvinkin vahvoilla, pystyen suodattamaan kaiken epäolennaisen tiedon, sekä turhan informaation tajunnastaan.

- Oman itseytensä, ihmisyytensä, minuutensa, sekä identiteettinsä säilyttäminen on tässä infoähkyisessä maailmassa taito sinänsä. Omat vapaat valinnat viime kädessä ratkaisevat, miten asioihin lopulta omien reagointiensa kautta suhtautuu & asennoituu. Tiedon tulvalta voi aivan hyvin suojautua, sekoamatta psyykkisesti sen enempää, tais eds muuttumatt kyyniseksi. Tämä on täysin yksilöllisten tietoisten valintojen, sekä mielenhallinnan kautta tapahtuvaa itsensä jalostamista, taitojensa & kykyjensä kehittämistä, tavaallaan myöskin joka puolelta tulevien vaikutteiden valtameressä äyskäröintiä.

- Päinvastoin kuin niillä, joilla kontrolli ei näissä asioissa toimi, niin siinä vahvaluonteinen oma elämänsä hallitsija henkisesti eheytyy - kun tiedostaa, ettei tarvitse välttämättä sätkytellä valtavirran mukana, vaan voi uida rohkeasti vastavirtaan - löytämällä oman tiedon lähteensä, mistä taas ammentaa virtaa & energiaa elämänsä rakennusaineiksi. Aallonharjalle noustessaan, eivät silloin myrskytkään, tai muutkaan tuulet & tuiverrukset paljoa keikuta, eikä ainakaan kaada venettä - vaan soutaminen on mielekästä, kaikista karikoista huolimattakin.

- Mutta nämä allegoriset aatokset ovat taas niitä korkeamman ajattelun airueita, joiden vähemmän tallattuihin saarekkeisiin ihmiset harvemmin eksyvät. He ankkuroituvat mielummin omiin turvallisiin satamiinsa - eivätkä osaa seilata omille vesilleen, vaan hukkuvat mielummin ahtaisiin lokeroihinsa; ajelehtivat siinä nyökytellen muiden tahtiin, mielummin kuin etsivät pelastusta itsenäisen tiedon poluilta, jonka tie on tosin toisinaan mutkikas & kuoppainenkin.

- Mutta kukin löytää, tai on löytämättä oman polkunsa. Toiset kulkevat täten muiden raivaamaa reittiä, kun eivät paremmasta tiedä. Siinä he ikäänkuin sulloutuvat samaan muottiin muiden kaltaistensa kanssa, osaamatta irrottautua tutusta & turvallisesta lieasta - joka kiristyy aina vain kireämmälle, jos yrittää pyristellä vastaan. Tämä on valitettavaa, sillä monilla ihmisillä olisi potentiaalisia voimavaroja ajatella enemmän yksilöllisesti - tehdä ratkaisujaan/valintojaan omaehtoisemmin, eikä aina vain luottaa siihen että ulkopuolelta tulee ratkaisu joka asiaan.

Näin eivät onneksi ole asiat ainakaan omassa katsannossani; koska katson että voin vaikuttaa elämääni, ajatteluuni, valintoihini, monin eri tavoin. Muiden esimerkkiä ei ole koskaan pakko seurata, vaan voi valita omat tapansa elää elämäänsä, niin kuin itse sen parhaakseen näkee. Tämä näin tyhjentävästi luonnehtien, tähän alkuun. Katsotaan sitten, jos vielä jotain syventävää jatkopohdintaa löytyy tähän myöhemmissä matkasuunnitelmissa, ikäänkuin täydennykseksi....?!

[rapevainaa]

.
Opiskelin tiedon etsimistä ja valikointia 5 vuotta  yliopistosta. Mielestäni olen ihan hyvä käsittelemään sekä todellista tietoa että puppua.

tiedon käsittely vaatii aina perustiedot ja teoreettisen kokonaishahmon jotta voi sijoittaa kohtaamansa muruset oikealle kohdalleen.

kuinka pitkä matka on kuuhun, semmosista en murehdi

[AveLazio]

Se puuttui taas tärkeään asiaan. Infoähky on nimittäin ihan totta eikä pelkkä kuvaileva ilmaus. Infoa on nykyään tarjolla niin paljon, että monet ahdistuvat. Joidenkin on pakko katsoa jokaiset tv-uutiset, ettei infon hituakaan mene ohi yms.

Mutta infoa kertyy liian paljon. Ja pahinta on, että se on usein ristiriitaista. Kansalainen, johon siis koko ajan pyritään vaikuttamaan, tuskastuu ristiriidoista. Ja tästä seuraa se, että ihmiset seuraavat tarkemmin tietoa, joka tukee heidän omia näkemyksiään. Hankala vastakkainen tieto valikoidaan marginaaliin. Ehkä itsekin käytän tätä suodatusta voittopuolisesti...

Miten sä teet, Se?

[rapevainaa]

.
Ässä voisi tehdä oopperan selostuksestaam. Se voisi säveltää sen.

[AveLazio]

Rape sanoi, että hän "ei murehdi" Kuun etäisyyttä Maasta. Freudilainen esimerkki "tieto lisää tuskaa" -ilmiöstä. Tuo on yksi selvitymisstrategia tietotulvassa: ohittaa kaiken muun paitsi välittömästi itseä kiinnostavan informaation. No, silloin yleissivistys ja asioiden "tasalla" pysyminen toki heikkenevät kovasti. Mutta infoähky ei helposti pääsee riivaamaan. Ei mikään harvinainen tiedonkäsittelytapa tuo.

Pidän luentoja tästä aiheesta, siksi innostuin heti!

[rapevainaa]

.
Ei infoähkystä ole haittaa. Silloin tulee haittaa jos vain joku yksi kerrallaan voi olla oikeassa, esim arkkitehtuurissa.
.
Tavallista kansaa on jymäytetty etenkin silloin kun tietoa on ollut vähän.

[Ztara]

En katso televisiota juuri ollenkaan, uutisetkin luen netistä. Näin voin itse valikoida mitä haluan lukea, eivätkä silmille hyökkää ensimmäisenä filminpätkät -oikeat tai manipuloidut, jostakin katastrofikohteesta. Ihmisten kärsimyksellä mässääminen on mediassa saanut suhteettomat mittasuhteet ja ihmiset halutaan pitää pelon vallassa, koska silloin heitä on helpompaa alistaa odottamaan apua kiltisti ja turhia kyselemättä niiltä samoilta jotka heidät ovat tähän katastrofiin ajaneetkin. Katseet ja ajatukset kääntyvät sellaiseen mitä ei voi hallita tai mihin ei voi juurikaan vaikuttaa, sen sijaan että jokainen kiinnittäisi huomiota enemmän omaan pieneen elämäänsä ja miten sen kautta voisi vaikuttaa isompaan kokonaisuuteen.

Olen ryhtynyt vastahyökkäykseen, kyllä, ja toden totta ahdistun negtiivisen uutisvirran alla. Etsin vaihtoehtoista tietoa, sellaista jota tuottavat ihmiset jotka haluavat vielä nähdä elämässä ja ihmisessä hyvää ja kaunista ja jotka näkevät valon pimeän tunnelin päässä kaaoksesta huolimatta. Se, että juuri minä tiedän jokaisesta "vahingossa" siviilikohteeseen tehdystä hyökkäyksestä taikka että olen nähnyt värikuvat hukkuvista ihmisistä Pakistanin tulvissa, ei ole lopulta tärkeää.

Silloin kun me lakkaamme enemmän haluamasta katsoa noita uutisia kuin jotkut haluavat niitä meille lähettää, niin asiaan tulee muutos-tosin ei varmaan minun elinaikanani. Netistä löytyy uskomaton määrä kaikenlaista tietoa ja itseasiassa olenkin viettänyt viimeaikoina paljon aikaa tutustuen sellaisiin sivustoihin joista saa vastalääkettä sielulleen tämän virallisen ja vain alaspainavan informaation vastapainoksi. Yllätyin Facebookia tutkiessani, miten huikean monta erilaista ryhmää siellä on vain ja ainoastaan positivisuuden ja rakkauden lisäämäiseksi maapallolla. Eiväthän nämä ihmiset uutisissa näy, mutta sana kiertää ja toivo elää...

[AveLazio]

Ztaralta mainio info-maailmankuva. Way to go!
Mut negatiiviset uutiset hallitsevat ihan järkisyystä. Esim. kiaikki "Hyviä uutisia" -tyypin lehdet ja tv-kanavat ovat luhistuneet heti. Tärkein syy on, että kun meillä ihmisillä niin usein on huolia ja murheita, haluamme nähdä ihan uutisissa, että noilla ainakin on vielä paljon kurjempaa...

[Eugen]

Maailma on täynnä tietoa. Sitä pursuaa joka tuutista.

Miten me voimme tässä tiedon valtameressä? Emmekö ole jo hukkuneet siihen?

Emme oikeastaan elä tiedon valtameressä, vaan disinformaation ja tilketiedon valtameressä. Kuten viikolla mainitsin siitä kuinka luin Suomi24-foorumilta muka tietoa oman alan teknisistä asioista. Se oli kuin olisi lukenut täällä Mailiksen-threadia.  Jos emme jo valmiiksi tiedä, emme ole kykeneviä erottamaan tietoa ja epä-tietoa toisistaan (ystävämme Mailishan käyttelee mestarillisesti tätä faktaa kirjoittelussaan).
Toinen asia, mediat ovat täynnä viihdettä, joka syrjäyttää tiedon tylsänä marginaaliin... realityTV ohjelmat ovat telkkarissa prime timessa ja asia ohjelmat tilkeohjelmien ajoilla, jolloin usein kun tavallinen katsoja on vielä matkalla työstä kotiin (YLEn tiededokumentit). Niitä pokkana kutsutaan koulu/opetusohjelmiksi vaikka ne ovat aikoina, jolloin opiskelijat ja koululaiset ovat jo lopettaneet opiskelunsa ja ovat harrasteiden parissa, kaupassa tai matkalla kotiin.