Elämä on ihanaa!

[AveLazio]

Susta tulee Suomen pirtein vanhus, Q!

[Canardian]

Hyvin usein käytetään myös IP lyhennettä sanoista "Intellectual Property", kun puhutaan tekijänoikeuksista.

[Ztara]

Pitkästä aikaa täällä on ketju, jonka luin kokonaan läpi ja jossa ei ollut (loppua lukuunottamatta) muitten arvostelua ja kinaamista.
En enää tunne kaikkia nimimerkkejä uusilla nimillä, mutta onneksi tekstit ovat tuttuja. Rape, puhuit että sinun pitäisi tottua vaari-nimitykseen. Minusta tuntuu kuin vasta olisin kirjoittanut ja laittanut tänne kuvia 15vuotiaan poikani mopokolarista ja nyt tuo pieni poika muutti pois kotoa 19 vuotiaana ja lähti omille teilleen. Tajusin juuri olleeni nykyisessä työpaikassani yli 30 vuotta ja miettiväni että enää reilu 10 vuotta ja pääsen eläkkeelle...Nauroin parikymmentä vuotta sitten pelkälle ajatuksellekin että palvelisin asiakkaita vielä kuuskymppisenä. Mutta enhän Minä ole vanhentunut, vain minun kehoni vanhenee ja mieleni siinä välissä ihmettelee tätä ristiriitaa. Mitäs muuta minä kuusikymppisenä sitten tekisin kuin sitä missä olen hyvä?

Okei, voimme syyttää geenejä huonosta perimästä. Voimme kirota maailmaa siitä, että juuri meille se on antanut kaikki nämä perheen vastoinkäymiset ja sairaudet, koska emme ymmärrä miksi juuri minulle. Miksei mieluummin tai ainakin yhtä hyvin naapurille? Siksi, että jostakin käsittämättämästä syystä olemme itse näin valinneet. Poikani naureskelee jo minulle hyväntahtoisesti, kun olemme jostakin asiasta eri mieltä ja muistutan häntä siitä, että hän valitsi minut äidikseen jostakin syystä...minä en pystynyt valitsemaan häntä. Minussa on siis oltava jotakin jota hän tarvitsee tämänkertaisella matkallaan täällä maapallolla.  Kaikella on syynsä, sattumaa ei ole.

Elämä on ihanaa ja paskamaista juuri siksi, että se on oma luomuksemme, omien pelkojemme ja haaveittemme tulos. Kun liikaa pelkoa kerääntyy yhteiseen energiakenttään, siitä voi seurata vain kaaosta. Yhtälailla rakkaudellisessa ilmapiirissä energia tiivistyy ja saa aikaan henkistä parantumista. Me olemme täällä oppiaksemme sitä mitä emme vielä osaa. Kun selviämme vaikeista ajoista ja tapahtumista, raahaudumme masennuksen porteilta takaisin valoon ja alamme taas haistaa ja maistaa, nähdä värejä ja kuulla lintujen laulun, voimme todeta että elämä on aika ihanaa. Vahvimmilla ihmisillä on kovimmat haasteet. Heikot pääsevät vähemmällä, koska he eivät ole uskaltaneet haastaa itseään elämän pimeämmän puolen kanssa kilpasille. Se, että jonkun elämä näyttää helpolta, ei tarkoita että se oikeasti sitä olisi. Ihmisillä on tapana murehtia joka tapauksessa, oli siihen syytä taikka ei. Raha ei tuo onnea, mutta se helpottaa elämää...itselläni sitä ei ole koskaan ollut liiaksi, mutta vähälläkin tulee toimeen. Parempi elää ilman velkaa ja vaatimattomasti, kuin suurellisesti ja terveytensä velkojen maksuun uhraten.

Elämä on aika yksinkertaista ja ihanaa. Sääli että teemme siitä niin monimutkaista ja vaikeaa pyrkimällä miellyttämään ihmisiä, joilla ei loppujen lopuksi ole mitään tekemistä todellisen itsemme kanssa. Oikeastaan emme edes piittaa noista ihmisistä joitten hyväksyntää haemme. No, tämä voi olla vain ihan henkilökohtainen traumani lapsuudesta, mitäpä sitä yleistämään. Mutta joka tapauksessa elämä on ihanaa  !

Namaste!


http://www.youtube.com/watch?v=teWFnLqjnuY

[AveLazio]

Kaunis kirjoitus, Ztara. Oh yeah.

[Canardian]

Elämä on ihanaa myös kun yritetään löytää ratkaisuja jotka miellyttävät kaikkia.
Ihaninta siinä on se periaate, että edes yritetään, ja ei luovuteta jos ratkaisua ei heti löydy.
Siinä on haastetta kerrakseen, eikä kovin moni sitä osaa, koska muuten ei olisi sotia.

Jotkut kansat taas haluavat sotia, koska heille se on perinne ja miehisyyden koe.
Voi se olla huviakin, sillä mekin katsellaan sotaelokuvia ja ritarielokuvia.
Meidän lapsetkin tykkäävät huitoa ja läimiä miekalla kaikkea.

Ying & Yang, elämä ei ole niin mustavalkoista kuin miltä se näyttää joskus:

[Tiistai]

Foorumilla on sanottu, että jutustelu on mennyt sätiksi ja että kaikki kaipaavat välillä vakavampaakin puheenaihetta. Meni tovi, että löysin edes yhden asiaketjun, tämän!

Ztara edellä on kirjoittanut niin viisaasti, ettei siihen ole paljoa lisäämistä. Katselin pari päivää sitten sattuneesta syystä vanhoja valokuva-albumeja, niitäkin on kertynyt monta..

Ihmettelin, miksei ollut tuolloin parikymmentä vuotta aikaisemmin tyytyväisempi silloiseen elämäänsä. Kadutti, miten on tuhlannut energiaansa turhien asoiden murehtimiseen, joihin nyt jälkikäteen ei ollut aihetta. Mutta ihminen on sellainen, että se keksii itselleen murheen aihetta, jos ei ole oikeita aiheita ..  Olisi pitänyt olla aktiivisempi,  aloittaa uusia asioita, olla parempi vanhempi jne.  Olisi pitänyt kehittää kehtoonsa saamia lahjoja, nytkään ei olisi liian myöhäistä, mutta joku laiskuus tai mikä lie on esteenä.. kunnianhimon puute, tarkoittanee samaa.

No, yhden runon sain aikaiseksi tänään. Täytyy taas huomenna kirjoittaa jotain ajankohtaista omalle tontille, joka on jäänyt viime aikoina vähemmälle.. aihekin on, mutta oli taas unohtunut. Mahtaako tämä foorumi harhauttaa tärkeistä asioista hakoteille..

[Ztara]

... Mutta ihminen on sellainen, että se keksii itselleen murheen aihetta, jos ei ole oikeita aiheita ..  Olisi pitänyt olla aktiivisempi,  aloittaa uusia asioita, olla parempi vanhempi jne.  Olisi pitänyt kehittää kehtoonsa saamia lahjoja, nytkään ei olisi liian myöhäistä, mutta joku laiskuus tai mikä lie on esteenä.. kunnianhimon puute, tarkoittanee samaa.

No, yhden runon sain aikaiseksi tänään. Täytyy taas huomenna kirjoittaa jotain ajankohtaista omalle tontille, joka on jäänyt viime aikoina vähemmälle.. aihekin on, mutta oli taas unohtunut. Mahtaako tämä foorumi harhauttaa tärkeistä asioista hakoteille..

Siitä runosta on hyvä aloittaa, Siss!

Mitä noita vanhoja miettimään, menetettyjä mahdollisuuksia ja tekemättä jättämisiään. Tässä päivässäkin on niin paljon ihmettelemistä, ettei perässä tahdo pysyä. Mutta elämä on edelleen ihanaa ja muuttuu ihanammaksi koko ajan. Olen tehnyt lumienkeleitä hankeen, vaihtanut paikkakuntaa, asuntoa ja miestä, jäädyttänyt kynttilälyhtyjä ja viettänyt jouluni Suomessa taas pitkästä aikaa. Tähän kaikkeen on jäänyt aikaa, kun lopetin roikkumisen tällä peijoonin foorumilla:). Ei vaiskaan, mutta hyvä on päivittää elämäänsä aina joskus vastaamaan paremmin periaatteitaan, eikä yrittää myötäelää muiden ehdoilla sellaista elämää joka ei enää tunnu omalta.

Elämän ihanuus loppuu siihen kun lakkaa näkemästä värejä silmät kiinni ja kuulemasta sisällään äänetöntä musiikkia, kaikki tuntuu tasaisen harmaalta ja päässä soi linnunlaulun sijasta lähinnä sirkkelin ääni. Sitten yks kaks kaikesta saa tarpeekseen ja on aika kääntää omat magneettiset napansa kaakkoon ja lähteä etsimään Vihreää Laaksoa. Laavaa ja tulikiveähän sieltä ensin tuli vastaan kilometritolkulla, mutta kuinkans ollakaan, eräänä aamuna aurinko paistoi vuorenhuipun takaa ja sitä kohti suunnistaessani löysin perille. Siellä nyt köllöttelen ja popsin akaasiapuitten lehtiä tyynen peilikirkkaan sinisen järven rannalla. No, tuo vertaus oli poikani lapsuuden aikaisesta piirretystä videosta, mutta tunnelma on sama.

Elämä kulkee selvästi sykleissä, usein se menee 7 vuoden pituisissa jaksoissa. Jännä juttu on se, että eihän kukaan noita vuosia kalenterista katso, mutta ihmisen sisäänrakennettu ihmeellinen systeemi pakottaa ajoittain uudistumaan. Joko se tapahtuu vapaaehtoisesti tai pakon edessä. Meidät ajetaan, vai ajammeko me itse itsemme haasteisiin, joissa luovuttaminen tuntuisi pahemmalta kuin kuolema. No, nopea aivokuolema olisi kivuton, mutta onneksi nykyaikana ei tarvitse paahtaa itseään hitaalla tulella kuten urheat kataarit aikoinaan, kävellen pystyssä päin uskonsa puolesta kuolemaan paavin kerettiläisrovioihin. Onneksi meillä on varaa valita asioita elämäämme ja onneksi meillä on lupa ja mahdollisuus Suomessa toteuttaa vapaata tahtoamme. Miksi valitsisin täysissä ruumiin ja sielun voimissa olevana ihmisenä elämääni asioita, jotka saavat minut voimaan pahoin ja joita en elämääni halua? Ei tietenkään miksikään, ja siksi olen ympäröinyt itseni vain asioilla, jotka tuottavat minulle iloa. Samoin valitsen elämääni vain ihmisiä joiden kanssa minulla on hyvä olla. Kummallista, miten heitä löytyy koko ajan lisää milloin mistäkin.

Minusta tuntuu, että ihmiset ovat muuttumassa... muuttumassa rakastavammiksi ja myötätuntoisemmiksi, avoimemmiksi ja läpinäkyvimmiksi hyvällä tavalla. Ikään kuin lopulta ihmiset olisivat ymmärtämäisillään, että todella elämme tästä samasta ilmasta jota hengitämme, ollen jokainen riippuvaisia toinen toisestamme, kuten jokaisesta puusta ja kivestäkin.

Elämä on siis aika ihanaa.

Namaste!

[S]

Elämä ei tosiaankaan ole koko ajan pelkkää ruusuilla tanssimista, sellaista ei kukaan tervejärkinen arjessa kiinni oleva tuskin kuvittelee. Kriittisyyttäkin kuitenkin tarvitaan, ettei realiteetit unohdu. Mutta jatkuvasti negaatioissa rypeminenkään ei auta mielenrauhan saavuttamisessa.

-Toisaalta onnessa tai positiivisissa tunnetiloissa on kysymys enemmän tahtotilasta kuin pelkästä tunteesta. Onnellisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kieltää kaikki ikävät asiat. Kielteisetkin jutut on vain hyväksyttävä, mutta niihin ei ole syytä takertua pitkäksi aikaa. Muuten ne vievät positiivisuuden mennessään.

- Toisten onnikaan ei välttämättä ole itseltä pois - eikä siten ole syytä kadehtia muiden onnea, vaan elää tässä hetkessä omaa elämäänsä. Jos jotkut yrittävät viedä näitä myönteisiä mielentiloja toiselta, lietsoessaan tappiomielialaa - niin silloin kannattaa raivata vaikka väkisin oma tilansa, eikä alistua onnellisuutta hakiessaan toisten tahdon alaisiksi.

- Oma hyvinvointi syntyy näin sisäisestä tahtotilasta, jossa tunteet saavat järjellisen muodon. Onni sekä elämisen ihanuus kehittyy näin luonnostaan pakottamatta - joita sitten on helpompi pitää yllä, kun tietää mitä elämältään tahtoo, eikä anna kenenkään ohjailla tuntemuksiaan poluille, mitkä tuntuvat itselle vastenmieliseltä.  

[S]

Todellakin, sisäinen vahvuus tulee omien tuntemusten hyväksymisen kautta, eivätkä niiden toteutumismuodot useinkaan koostu ulkopuolelta. Pitää vain pysähtyä olennaisen äärelle; löytää oma osin riippumatonkin mielenrauhansa, eikä hakea onnellisuuttaan toisten määrittelemistä asioista. Riippuvuudet voivat olla joskus haitaksi, jos niistä muodostuu itselle ongelma. Eli tavallaan sitä kierrättää omia ongelmiaan toisten kontolle, jos ei itse kykene niitä ratkaisemaan.

Jos katkeruuteen jää kiinni, se pahimmillaan halvaannuttaa henkisesti. Silloin sitä levittää pahaa oloa ympärilleen, sairastuttaen siinä sivussa muutkin. Negatiivisuuskin siis leviää & tarttuu joissain tapauksissa aina helpommin kuin positiivisuus. - Onnen palaset taas koostuvat lopulta pienistä arjen valinnoista. Itse olen löytänyt tämän sisäisen omaehtoisen tahtotilan, oman mielellisen vahvuuden - jossa mielen tasapaino on kehittynyt järkkymättömäksi. Yritän normaalisti välttää ylireaktiivisia negaatioita, jotka häiritsevät tätä vaivalla saavutettua mielenrauhan kokonaisuutta.

- Koitan siis keskittyä pelkästään oleelliseen - jossa kaikki negaatiot kerran käsiteltyäni jäävät taka-alalle, koska niiden toistuva vatvominen syö hyviä energioita, eivätkä muutenkaan pidempään jatkuessaan johda mihinkään rakentavaan. Olisi äärimmäisen helppoa olla ilkeämielisesti lähimmäistensä energiavarkaana; eli toisin sanoen toisten onnellisuuden hetkiä itseensä imien. Mutta lopulta sekin lamaannuttaa omien olotilojen toimivuuden, saattaa johtaa umpikujaan - joten tälläiseen lyhytnäköiseen toimintaan ei ole syytä missään oloissa tarkoituksella pyrkiä!

[Ztara]

Kyllä minusta pitää pyrkiä siihen, että oma elämä tuntuisi ihanalta. Tuohon ihanuuteen kuuluvat ajoittain niin ilot kuin surutkin. Kyse on vain siitä, että jos vaaka vaaka kallistua liikaa vain sinne surun puolelle, pitää löytää itsestään voima murtautua siitä ulos. Joskus ratkaisut ovat yksinkertaisempia ja "entinen" elämä on mahdollinen, joskus taas vaikeudet muuttuvat ylitsepääsemättömiksi ja on pakko astua ulos omalta tontiltaan että näkisi paremmin.

S:
"Toisaalta onnessa tai positiivisissa tunnetiloissa on kysymys enemmän tahtotilasta kuin pelkästä tunteesta. Onnellisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kieltää kaikki ikävät asiat. Kielteisetkin jutut on vain hyväksyttävä, mutta niihin ei ole syytä takertua pitkäksi aikaa. Muuten ne vievät positiivisuuden mennessään."

Niin juuri. Ilman vaikeuksia emme edes oppisi täällä mitään, siksi niitä meille annetaan. Vaikeuksien voittaminen ei silti ole vastuun pakoilemista, vaan käsittääkseni parhaansa tekeminen omien ja läheistensä yhteisten ongelmien ratkaisemiseksi riittää. Sitten kun eväät loppuvat, oppitunti on lopussa ja saamme kiittää siitä mitä olemme oppineet elämänkoulun sillä vuosikurssilla. Savuavat rauniot eivät ole tarpeen, vaan saamme jatkaa matkaa kiitollisin mielin eteenpäin siunaten näitä opettajiamme.

Akvamarina:
"Aivan varmasti kun itsellä menee hyvin, niin jollakin menee huonosti."

Tottahan tämä on ja pahan kokemiselta tuskin kukaan voi välttyä elämässään. Se ei kuitenkaan ole tavoiteltavaa, vaan paremminkin ne keinot jolla siitä voisi vähimmin vaurioin päästä irti.

Ensisijaisesti olemme kuitenkin vastuussa omasta itsestämme sen jälkeen kun lapset ovat jo omillaan. Voimme, ja meidän tuleekin tuntea myötätuntoa kaikkia kärsiviä olentoja kohtaan, mutta sitäkään emme pysty tekemään ennenkuin opimme rakastamaan tarpeeksi itseämme elääksemme elämää joka saa meidät itsemme voimaan hyvin omissa nahoissamme. Ei ole mistä antaa jos on itse tyhjä. Oma hyvinvointi ja onni ei siis ole toiselta ollenkaan pois, sillä onnellisuus tulee sisältä eikä keneltäkään toiselta.

Joskus suhteissa ajaudutaan läheisriippuvuuteen omista tarkoitusperistä johtuvien syiden tai etujen säilyttämiseksi. Tällaista vastuuta toisesta aikuisesta ihmisestä ei ole tarpeen ottaa, vaan molempien on seisottava omilla jaloillaan, vaikkakin toistaan tukien.

A:
"Mistä onni löytyy, riippumattomuudesta varmaankin. Riippuvuuksistakin.
Minulla ei mikään hyvä onnen käsitys. Tietää, mutta ei pysty tietoa todeksi elämään. Tunne on tuolla puolen."

Sinä mietit viisaita ja isoja asioita. Ilman vastakohtia meillä ei ole mitään. Ilman surua emme pystyisi kokemaan onnea, ilman riippuvuuksia emme riippumattomuuden tuomaa iloa. Vasta erilaisten kokemuksien jälkeen pystymme vertaamaan asioita ja tuntemaan mikä meille itsellemme sopii ja tuo mielenrauhan. Mielenrauhastahan meidän onnemme on kiinni, ja siihen ei ole muuta tietä kuin tehdä elämässään päivästä toiseen niitä pieniä valintoja, jotka saavat meidän hymyilemään yksinämme  ja tuntemaan elämämme elämisen arvoiseksi. Elämä on vähän kuin valintamyymälä, jonka hyllyltä valitsemme joskus vähän huolimattomastikin itsellemme asioita. Ajan mittaan huomaamme virheemme ja jätämme nuo hyllyt rauhaan. Mutta mistä me voisimme tietää muuta kuin kokeilemalla.