Mitä ja mistä me tiedämme?

[karpalo]

Nyt, tässä tilanteessa, voiko sanoa että henkilö tietää paljonko on 2698+9157 jos hän tietää tietävänsä mutta tekee virheen ja antaa väärän vastauksen.
Mitä siis on tietäminen?

- Ei saisi antaa väärää vastausta, sitäkö on tietäminen?

[Patu]

Minusta on eri tilanteet:
1)minä sanon että tiedän että ulkona on kylmä
2)Eino sanoo että tietää paljonko on suora kulma mutta ei tiedäkään
3)joku sanoo että tietää paljonko on 2698+9157

1) mistä minä sen tiedän, päättelen vaan tai uskon esim. mittaria
2) Eino ei tiedä mutta tuntee tietävänsä: tärkeä on Einon tunne tietämisestä
3) tietää miten asia selvitetään mutta tekee laskuvirheen; tietää sen jälkeen

osa näistä tilanteista liittyy kieleen, esim. 3) oikeastaan kysyy osaatko laskea paljonko on 2698+9157.
Kielipelinhän THL toi tähän.
2) ja 3) ero on pieni, mutta mielestäni selkeä. 2):ssa vastaaja ei voi siinä tilanteessa päätellä mikä on oikea vastaus, 3):ssa voi mutta vaikka tietää kaiken tarvittavan tekee virheen.

postman:
"- Ei saisi antaa väärää vastausta, sitäkö on tietäminen?"

Nyt lähestytään tiedon ja totuuden käsitettä. Mikä on väärä vastaus milloinkin; hyvin kauan oikea vastaus oli että Aurinko kiertää Maata tai että Maa on litteä.

[karpalo]

Nyt lähestytään tiedon ja totuuden käsitettä. Mikä on väärä vastaus milloinkin; hyvin kauan oikea vastaus oli että Aurinko kiertää Maata tai että Maa on litteä.

Siis tiedon/väärän vastauksen kanssa olisi peilattava aikaa, jolloin se annettiin. Elikkä oliko ylipäänsä silloin olemassa mahdollisuuksia edes tietää, tai oliko vain arvailtava?

Jos alettiin arvailemaan oikein, esim maailmankaikkeutta, koska niitä oli lähes mahdoton kokeiden avulla osoittaa oikeiksi,  mutta jos myöhemmin osoittautui että "arvaus" oli oikeaan osunut, niin voidaanko siitä puhua tietona, vai oikeana arvauksena?

Lottonumeroitakin arvuutellaan joka viikko. Joku joskus arvaa oikein. Silloin voisi vaikka sanoa, että hän tiesi ne. Hän tiesi, mutta oli ehkä hieman epävarma, koska ei kehua retostellut etukäteen tietävänsä.

[THL tiedottaa]

Minusta on eri tilanteet:
1)minä sanon että tiedän että ulkona on kylmä
2)Eino sanoo että tietää paljonko on suora kulma mutta ei tiedäkään
3)joku sanoo että tietää paljonko on 2698+9157

1) mistä minä sen tiedän, päättelen vaan tai uskon esim. mittaria
2) Eino ei tiedä mutta tuntee tietävänsä: tärkeä on Einon tunne tietämisestä
3) tietää miten asia selvitetään mutta tekee laskuvirheen; tietää sen jälkeen

osa näistä tilanteista liittyy kieleen, esim. 3) oikeastaan kysyy osaatko laskea paljonko on 2698+9157.
Kielipelinhän THL toi tähän.
2) ja 3) ero on pieni, mutta mielestäni selkeä. 2):ssa vastaaja ei voi siinä tilanteessa päätellä mikä on oikea vastaus, 3):ssa voi mutta vaikka tietää kaiken tarvittavan tekee virheen.

postman:
"- Ei saisi antaa väärää vastausta, sitäkö on tietäminen?"

Nyt lähestytään tiedon ja totuuden käsitettä. Mikä on väärä vastaus milloinkin; hyvin kauan oikea vastaus oli että Aurinko kiertää Maata tai että Maa on litteä.

1. Tieto ei ole samaa kuin totuus. Tieto voi olla myös (usein onkin) virheellistä.

2. Me emme (useimmista asioista) saa milloinkaan tietoomme totuutta. Tiede pyrkii mahdollisimman tarkkaan totuudelliseen tietoon. Usko on luja totuus uskojalleen.

3. Jo muutama vuosikymmen on ymmärretty, että mittaustapahtuma ja mittaaja itse muuttavat mitattavaa kohdetta. Useimmiten hyvin minimaalisesti, mutta mittaamisella on oma vaikutuksensa mitattavaan.

4. W:n aloittama ja lanseeraama kielipeliksi kutsuttu sanojen merkitysten ja sisältöjen pyörittely ja selvittely linjalla 'Tahdon sanoa', 'Tarkoitan sanoa' jne., on aivan oma lajinsa. Joidenkin näkemysten mukaan me emme voi edes ajatella ilman kieltä. Tosin kieleksi voidaan määritellä muitakin kuin nämä meidän käyttämämme noin 6000 puhuttua kieltä.

5. Voidaanko milloinkaan saavuttaa tilannetta, jossa kaikki tulisivat kaikkien ymmärtämiksi?

[S]

Voidaan myös ajatella, että tieto on näkemistä/havainnoimista erilaisten käytännön sovellusten avulla. Moderni tiede on syntynyt empiirisistä havainnoista, sekä teorioiden analysoimisesta. Niiden kategorinen luonne saa tarkemman analyysin pohjalta meidät ymmärtämään; että väitteiden todistettavuus, yleistäminen, tai niiden julkisuuskaan ei ole mitenkään muuttumatonta.

- Tiede ei siis tarkoita enää pelkästään järjestelmällistä tiedon hankkimista, tai tutkimustulosten ehdotonta luotettavuutta. Tieteestä on tullut samalla teknis-taloudellista yhteiskuntapoliittiista kädenvääntöä; omanlaistaan tiedesotaa, jossa erityyppiset kuppikunnat kiistelevät oikeassa olemisen oikeutuksesta. Kun vastakkain käyvät yhteiskuntatieteet, tai vaikkapa matemaattis-luonnontieteellinen maailmankäsitys - niin on melko varmaa että törmäyskursseja tulee.

- Edelleen keskitytään tieteenfilosofiassakin kuitenkin toistelemaan ikiaikaisia antiikin viisauksia, tai muita perinteisiin sidottuja totuuksia. Oppineisuutta korostetaan auktoriteettiuskoisuudella, jossa vanhaa maailmankuvaa tuetaan kynsin hampain absoluuttisella ehdottomuudella.

- Tieteen maailma on ollut jo pitkään abstraktien universaalien teorioiden sulatusuuni; mutta se ei ole edelleenkään pystynyt vapautumaan vanhoista tottumuksistaan, tai ajan myötä kertyneestä painolastistaan. Tämä jos mikä laittaa ajattelemaan, että olisiko syytä jo tässä ajassa suunnata kohti sitä, mitä ei olla vielä edes ajateltu!

[Patu]

Tämä jos mikä laittaa ajattelemaan, että olisiko syytä jo tässä ajassa suunnata kohti sitä, mitä ei olla vielä edes ajateltu!

Ole hyvä vaan, kirjoita sitten kun olet perillä.

[THL tiedottaa]

Voidaan myös ajatella, ...

Oppineisuutta korostetaan auktoriteettiuskoisuudella, jossa vanhaa maailmankuvaa tuetaan kynsin hampain absoluuttisella ehdottomuudella.

Miten ne sun omaksumasi – vai oliko se niin, että kaikki oot saanu syntymässäsi? – hypoteesit ja teoriat?
Millä sä niitä tuet?
Vai ovatko ne iliman muuta, absoluuttisella ehdottomuudella, totuuksia?

[karpalo]

Jonkinlaiset itsekehitellyt, kuten  keittiöpöydän ääressä tai koiraa ulkoilutettaessa havainnoiduiksi tulleet näennäistotuudet kuten MR. Pressurella, niiden tukemiseen riittää uskonvapaus ja sananvapuus.

Tietysti, jos ja kun niiden tueksi tarvii jotakin korvienväliä pidempää, niin silloin voi sutaista paperille pari kolme ympyrää ja jotain nuolenpätkiä ja kirjoittaa hapuilevalla käsialalla, et toi on Kvarkki, ja laittaa sitten jonnekin juutuubiin tai mihin nyt saa menemään.

Sehän riittää täysin useallekin piintyneelle maailmankuvan uudistajalle. Totuushan on, että kuva selvittää asian paremmin, kuin puhuttu sana.
................

Ässästä en osaa sanoa, hän on niin ylivertaisen yleisellä tasolla, että onko hänellä tehtynä mistään tutkimuksestaan yhtään mitään ja voiko niistä edes minkäänlaisia kaavakuvia tehdä?. Taitaa olla omaksuttavissa, niin että jokainen kuvittelee, että mitähän tuo Ässä taas suoltaa, filosofista sketsiäkö kaikki on parhaimmillaan?

Kaikissa asioissa hän kuitenkin huolettomasti painelee muiden edellä, ajatellen vain olennaisia asioita ja visioiden niitä mistä on jotain hyötyä olevinaan, jättäen kaiken tarpeettoman pois kiusaamasta kuulijan/lukijan aivosoluja.

Omasta puolestani jätän suurten linjojen mietiskelyn niille, joita nämä asiat painavat enemmän. Ihan arkipäivässäkin on kaikenlaista hauskaa ja mukavaa pohdittavaa, niin ei aika tule pitkäksi vaikka jättää väliin maailmankuvien tai vanhojen tapojen uudelleenmuokkaamisen.

[S]

Niin kuin jo olen moneen kertaan jo todennutkin - minun totuuteni on muuntuvaista, kulloistenkin olosuhteiden & tilanteiden mukaan hybridisoituvaa todellisuutta. Tietenkin se perustaltaan on osin ehdotontakin, mutta tuskin täysin absoluuttista kuitenkaan.

- Olen tainnut jo joskus kertoakin; että kykyni hahmottaa maailmaa omalla tavallani, on myöskin osittain synnynnäistä -luontaisiin ominaiskykyihini perustuvaa erityisosaamista. Mutta suuri osa tietämyksestäni on tietenkin myös ympäristön vaikutuksesta johtuvaa. Ei siinä sen enempää selittelemistä, tai ihmettelemistäkään ole.

- Mitä sitten tulee noihin yksityisiin ns. tutkimuksiini, niin niitä on tehtynä lukuisia eri elämänalueisiin liittyen. Niitä olen julkaisut jonkin verran, mm. unitutkimukseen liittyvän ketjun eräällä toisella palstalla, sekä joitain muita vastaavia juttuja. Mutta aika vähän niitä loppujen lopuksi olen kokonaisuutena julki tuonut.

- Sillä ei ole itselleni kuitenkaan mitään merkitystä uskooko joku niiden todenperäisyyteen vai ei. Pääasia on, että itse tietää ajatustensa arvon & merkityksen. Jos jotkut muutkin niistä jotain ajattelemisen arvoista saavat, niin ei siitä ainakaan mitään haittaa ole. Paljon on tullut myös näistä omaperäisistä pohdinnoistani myönteistä palautetta, toki myös negatiivistakin. Mutta sekin kuuluu ikäänkuin asiaan, koska kaikkia ei voi aina miellyttää.

- Kyllä minäkin tämän kaiken syvällisen 'filosofisen' tutkiskelun ohella tietysti tavallisia arjenkin ongelmia pohdiskelen. En siis ole jämähtänyt mihinkään tiettyihin ahtaisiin toimintakuvioihin, koska pyrin monitaitoisena muuntautumiskykyisenä persoonana orientoitumaan varsin erityyppisiin aktiviteetteihin. Pelkästään yhden asian parissa askarteleminen ei ole minun juttuni!  

[Patu]

1. Tieto ei ole samaa kuin totuus. Tieto voi olla myös (usein onkin) virheellistä.

Tietoa on kuitenkin paras käsitys totuudesta (onko?), tarkoituksella väärää "tietoa" eli valehtelua en nimittäisi tiedoksi.

2. Me emme (useimmista asioista) saa milloinkaan tietoomme totuutta. Tiede pyrkii mahdollisimman tarkkaan totuudelliseen tietoon. Usko on luja totuus uskojalleen.

Uskon (sic!) myös näin. Monista asioista emme koskaan saa tietää vieläkö jotain on piilossa.

3. Jo muutama vuosikymmen on ymmärretty, että mittaustapahtuma ja mittaaja itse muuttavat mitattavaa kohdetta. Useimmiten hyvin minimaalisesti, mutta mittaamisella on oma vaikutuksensa mitattavaan.

Hiukkanen, joka on kaikkialla, fiksataan mittaustapahtumassa johonkin paikkaan. Vrt. Feynmanin polkuteoria.

4. W:n aloittama ja lanseeraama kielipeliksi kutsuttu sanojen merkitysten ja sisältöjen pyörittely ja selvittely linjalla 'Tahdon sanoa', 'Tarkoitan sanoa' jne., on aivan oma lajinsa. Joidenkin näkemysten mukaan me emme voi edes ajatella ilman kieltä. Tosin kieleksi voidaan määritellä muitakin kuin nämä meidän käyttämämme noin 6000 puhuttua kieltä.

En saa kiinni tuosta että emme voi ajatella ilman kieltä. Mitä tekee kielen vaihto ajattelulle?

Minä olen huomannut että nainen ei voi ajatella jos hän puhuu.

5. Voidaanko milloinkaan saavuttaa tilannetta, jossa kaikki tulisivat kaikkien ymmärtämiksi?

Jahas.
Siihen että voi sanoa "ei milloinkaan" riittää yksikin joka ei ymmärrä kaikkia.
Ymmärtääkseni on ilmoittautunut vain yksi joka ymmärtää kaiken, mutta ongelma on että häntä ei ymmärrä läheskään kaikki. Jos kukaan.
Mutta onko sillä väliäkään.