Mitä ja mistä me tiedämme?

[THL tiedottaa]

Feynmanin polkuintegraali on juuri sitä intuitionvastaisuutta josta kvanttimekaniikkaa syytetään.
Ymmärtäisin väitteen että hiukkanen voi kulkea minkä tahansa reitin sen reitin todennäköisyydellä, mutta väitettä että se kulkee ne kaikki, samanaikaisesti, on vaikea sulattaa.

Tässä mennään sellaiselle alueelle, josta ainakin minun vaikea sanoa paljon mitään.

Wikistä löysin tällaisen:

Yleisesti ottaen kvanttimekaniikassa oliot etenevät kuin aallot (kaikkia reittejä yhtäaikaisesti) ja vuorovaikuttavat kuin hiukkaset (yhdessä paikassa).

Eli oliot kyllä etenevät aaltojen tapaan, mutta vaikuttavat vain yhdessä paikassa hiukkasten tapaan.

Onko sittenkin oikein päätellä, että kyllä, oliot (jotka muodostuvat hiukkasista) etenevät kaikkia reittejä samanaikaisesti – joka minustakin vaikuttaa mahdottomalta – mutta ne etenevät niin salaa ja piilossa, etteivät ne vuorovaikuta tällöin ympäristöönsä. Niin, paitsi jossain yhdessä ainoassa paikassa. Tämäkin vaikuttaa kyllä aika kummalliselta jutulta. Ristiriitaiselta. Onko kvanttimekaniikassa joku oma logiikkansa?

Ilmankos sitä ollaan hurahd... siis kallistuttu multiversumitutkimukseen niin laajalti.

Mitä tekemistä tässä kaikkia reittejä kulkemisessa on kvanttimekaniikasta tutulla – no, tutulla ja tutulla – aalto-hiukkasdualismilla?
Wikistä:
Kvanttimekaniikassa jokaiseen hiukkaseen liitetään aaltofunktio, joka kuvaa sen aalto-ominaisuuksia.

Jätän tämän asian syvemmän pohtimisen muille, Patulle?, tai ainakin myöhempään ajankohtaan...

[karpalo]

On vaikea intuitivisesti kuvitella mitä sellainen ennuste hyödyttää että hiukkanen on joka paikassa yhtäaikaa.

Varmaan nämäkin pohdinnat asettuisivat oikeaan arvonsa ja jäisivät kirjoittamatta jos tietäisi enemmin.

Hankalaa on tuollaista, pohtia...., yht´aikaa ihan joka paikassa?

Tutkijoista puheenollen, joku JukriS/Mr. Pressure, kyllä tiedottaa ihan joka paikkaan, mutta en ole tarkistanut, että onnistuuko sieltäkään ihan yht´aikaa multilähetykset?

Toki saattaa onnistua, mikään ei oo mahotointa sieltä suunnalta, odotankin, sattaa tähänkin ketjuun löytyä oiva ratkaisu, kun ehtivät joka suunniltaan. Monissa Foorumeissa ollaan aivan suunniltaan heidän kanssaan.

[Patu]

Jätän tämän asian syvemmän pohtimisen muille, Patulle?, tai ainakin myöhempään ajankohtaan...

Ei löydy Patulta panoksia keskustella asiasta, edes leppoisasti, juuri tätä enempää.

Vielä eräs kommentti.
Jos hiukkanen on joka paikassa yhtä aikaa ja sen tila mitataan, sen tila muuttuu mittauksen takia. Näinhän itsekin todistat.
Ei hiukkasen tila muutu jos se ei vuorovaikuta mittauksen kanssa, eli kyllä sen pitää olla ainakin siinä mittauskohdassa. Ymmärtämättä minulta jää miten ne muualla kulkevat reitit, eiväthän ne, esim. Torniossa kuljeksiva hiukkanen,voi vuorovaikuttaa Tampereella olevan mittauksen kanssa.
Vai miten se menee?

Säännöistä haetaan logiikalla johtopäätökset, seuraukset. Kyllä minä kuvittelen että kvanttimekaniikassa pätee sama logiikka kuin Newtonin mekaniikassakin, mutta säännöt ovat toiset. Tosin tuo ajatus että hiukkanen kulkee myös reittejä, joissa aika kulkee takaperin, alkaa mennä logiikan rajoille.

[THL tiedottaa]

Koetetaan hetki vielä mennä tätä polkua.

Myös linkissä http://ojs.tsv.fi/index.php/tt/article/view/3936 sivutaan/mainitaan Feynmanin polku.

Tuosta linkistä löytyy jopa sellaista, mikä menee kaaliinkin.

Kuten tämä:

"Energialtaan
vakioinen järjestelmä on kullakin hetkellä
yhdessä ja vain yhdessä tilassa, ja mittauksen
tuloksena se päätyy uuteen tilaan. Tutkittavan
järjestelmän energiatilaa ja vaihetta, jossa systeemin
osaset tilan sisällä ovat, ei luonnollisestikaan
yleensä tunneta. Havainnoitsija ei voi
sanoa kohteen energiasta tai liikkeistä mitään,
ennen kuin on vuorovaikuttanut sen kanssa.
Vuorovaikutus poikkeuttaa paitsi kohteen myös
havainnoitsijan itsensä tilasta toiseen.   ... Pieni systeemi voi myös havainnoinnin
seurauksena tuhoutua täysin, kuten käy
mittalaitteeseen absorboituvalle fotonille."

Juu, ei se ole mun keksintöä, että mittaus vaikuttaa kohteeseen.

Ja on todella mielenkiintoista pohtia, kuten yllä teet, tuota vuorovaikutusta. Minunkin mielestäni käy niin, että kohde vuorovaikuttaa mitattavien laitteiden kanssa. Eli hiukkaset ovat silloin siinä mitattavassa kohteessa – vuorovaikuttamassa.
Se, että väitetään niiden hiukkasten (olioiden) seilaavaan joka puolella Eurooppaa, jopa napamantereilla saakka – ja samanaikaisesti! – ei kyllä vieläkään mahdu mun päähäni. Ehkä ne hiukkaset jotenkin tukkii ajatukset?

Miten se havainnoitsija tietää laittaa sen anturinsa just siihen paikkaan, jossa se vuorovaikutus tapahtuu?? Siis jos kerran hiukkaset vuorovaikuttavat vain yhdessä paikassa...


(Toivottavasti tämä ei nyt mene liian kevyeksi...)

[THL tiedottaa]

Jatketaanpa vielä edellä esille otetusta linkistä.

"Vaikka todellisuus
on lainalainen, pienimpiä muotojaan myöten
organisoituva energeettinen kokonaisuus, sen
muotoutuminen ei noudata varmuudella ennustettavaa
determinististä kaavaa. Vaikka täysin
suljettujen systeemien käytös olisi laskettavissa,
ihminen ei voi tietää niistä mitään. Tuntemamme
todelliset systeemit kehittyvät yhteydessä
ympäristöönsä, ja vuorovaikutuksen myötä ne
enemmän tai vähemmän jakavat samaa energiaa.
Epälineaariset ja jopa kaoottiset radat voivat
johtaa uusiin järjestelmiin, joissa voi toteutua
uudenlaisia tiloja. Emergenssistä puhuttaessa
ympäristön vaikutusta, siis sieltä absorboituvaa
energiaa, ei yleensä ole riittävästi huomioitu."

Tuossa on oikein nippu vastauksia moniin kiihkeisiin keskusteluihin, joita on foorumeilla käyty determinismistä. Tälläkin haavaa tästä väännetään eräällä rinnakkaisfoorumilla. Siis ihan turhaa vääntämistä!

[THL tiedottaa]

Ja vielä:

"Monet kvanttimekaniikan
tulkitsijat ovat etsineet monistista ratkaisua
olettaen todellisuuden perustan jollakin
tavoin psykofyysiseksi. Energian perimmäinen
luonne on filosofisesti vaikea kysymys, mutta
joka tapauksessa se on materiaa toimivampi
käsite todellisuuden perustan hahmottamiseen."

Onkohan tuo nyt aivan oikein muotoiltu?
Materiahan on samalla energiaa...

Kirjoittaja (Kallio–Tamminen) tarkoittaa ilmeisesti energian perimmäistä luonnetta, jonka selvittäminen avaa, siis aivaisi, meille uusia ikkunoita tarkastella tätä merkillistä maailmaa. Energialla on selvästi materiaa enemmän 'eläviä' vuorovaikutussuhteita. Tässäkö on eräs avain?

Energian saavutettua – entropian vaikutettua riittävän kauan [siis: edettyä riittävästi]  – ns. tasapainotilan, pelkkä materia tuskin saa aikaan enää mitään muutosta, vai kuinka? Ainakin elämä loppuu tuossa vaiheessa.

[Patu]

Tuossa on oikein nippu vastauksia moniin kiihkeisiin keskusteluihin, joita on foorumeilla käyty determinismistä. Tälläkin haavaa tästä väännetään eräällä rinnakkaisfoorumilla. Siis ihan turhaa vääntämistä!

Joo-o. Turha foorumi taitaa se olla.


Tuosta entropiasta - sanot "entropian vaikutettua riittävän kauan". Minä ymmärrän entropian tilana, hetkellisenä lopputulemana, se suomennetaan kömpelösti "haje". Ei se vaikuta - siis vuorovaikuta- mitenkään vaan siihen vaikuttaa eri prosessit, joissa  entropia kasvaa tai (paikallisesti) pienenee.
Se on vähän kuin sekaisin oleva tukka.

Eräs savolainen kosmologian nero kyllä väittää entropian vaikuttavan. Revi siitä.

Minä olen omissa tutkimuksissani keskittynyt mustan aukon ilmiöihin. Feynman ei osannut laskea oikein hiukkasen retkeä mustaan aukkoon, luuli sen jäävän sinne vaikka se hiukkanen lenteli samaan aikaan Torniossa, ja vielä takaperin.
Mutta tämähän on sinulle tietysti ihan selvää.

[karpalo]

Ja vielä:

Kirjoittaja (Kallio–Tamminen) tarkoittaa ilmeisesti energian perimmäistä luonnetta, jonka selvittäminen avaa, siis aivaisi, meille uusia ikkunoita tarkastella tätä merkillistä maailmaa. Energialla on selvästi materiaa enemmän 'eläviä' vuorovaikutussuhteita. Tässäkö on eräs avain?

Saattaa olla eräskin avain, mutta jos Kallio-Tamminen aivaisi meille uusia ikkunoita, niin hetken päästä, niidenkin jälkeen tulee taas uusia ikkunoita.

On selvää, että yhden ihmisen tai sukupolven pohdinnoilla ei päästä lopulliseen tulokseen tässä asiassa. Ei suinkaan, sen on jokaisen Foorumipohdiskelijankin vain  tunnustettava.

Mutta hienoa, että edistytään. Mielestäni Outomaan nykyinen "Poppoo" on melko pitkällä verrattuna joihinkin muiden Foorumien perimmäisiä asioita pohdiskeleviin ryhmittymiin.

[THL tiedottaa]

Tuosta entropiasta - sanot "entropian vaikutettua riittävän kauan". Minä ymmärrän entropian tilana, hetkellisenä lopputulemana, se suomennetaan kömpelösti "haje". Ei se vaikuta - siis vuorovaikuta- mitenkään vaan siihen vaikuttaa eri prosessit, joissa  entropia kasvaa tai (paikallisesti) pienenee.
Se on vähän kuin sekaisin oleva tukka.

Eräs savolainen kosmologian nero kyllä väittää entropian vaikuttavan. Revi siitä.

Minä olen omissa tutkimuksissani keskittynyt mustan aukon ilmiöihin. Feynman ei osannut laskea oikein hiukkasen retkeä mustaan aukkoon, luuli sen jäävän sinne vaikka se hiukkanen lenteli samaan aikaan Torniossa, ja vielä takaperin.
Mutta tämähän on sinulle tietysti ihan selvää.

Heh, selvähän tuo on!
Minullakin on tutkimukset mustan aukon ilmiöistä vielä vähän kesken.

Joo, kirjoitin virheellisesti. Tottakai on niin, ettei entropia vaikuta. Piti kirjoittaa että jotenkin siihen tapaan, että kun entropia on edennyt riittävän pitkälle. Tai jotain tuon suuntaista. Vähän niinkuin joessa virtaava vesi etenee vuorilta mereen, mutta tällöin vettä liikuttaa veden ulkopuoliset voimat.

Olinkohan jotenkin itse 'vaikuttunut' aamusella kirjoittaessa entropiasta virheellisesti...

[Patu]

Vaikuttunut...et kai ole tullut uskoon?

Kerran mietin tuota entropiaa, hajetta. Kuvitellaan että meillä on "Sota ja rauha" irtolehtipainoksena, luokkaa 1500 sivua.
Heitetään pino ilmaan, ja kasataan sitten maasta lehdet.
Kirja on sekaisin, sen kasan entropia on suuri. Voiko sitä lisätä, voiko joku järjestys olla sekaisempi kuin toinen?