'Itseoivallettu totuus = opittu totuus.'

[Aprilli]

Kätevyydestä edelleen.

Mulla on sellainen juttu, että olen niinsanotusti molempikätinen.
Siis syntynyt alunperin vasenkätiseksi mutta pakotettu lapsena oikeakätiseksi, niinkuin muinoin oli tapana.

Siis vaan fyysisesti, ei mitään seksuaalista mukana.

Sitä vois kuvitella äkkipäätään että sepäs kätevää, vähän niinkuin kaksikielisyys.
Mutta kaukana siitä.

Lopputulos on se ettei moniakaan asioita osaa tehdä kummallakaan kädellä kunnolla.
Homma menee vaan niin, ettei se kertakaikkiaan suju.
Koskee erityisesti kaikkea näpertelyä ja askartelua.

Molemmat kädet solmussa lopuksi, eikä mitään kunnollista jälkeä synny. Äh.
Se siitä kätevyydestä.

[THL tiedottaa]

Mut on myös opetettu alunpitäen oikeakätiseksi.
Ehkä se johtuu siitä, että (ilmeisesti) pyrin pitämään lusikkaa oikeassa kädessäni.

Jo ennen aikuisikää opettelin itsekseni käyttämään myös vasenta kättä kaikenlaisessa tarkkuutta ja täsmällisyyttä vaativissa toimissa. Kuten esimerkiksi soittamisessa (nokkahuilu ja kitara). Hieman alta nelikymppisenä jatkoin vasemman käden (ja käsien eritahtisen koordinaation) harjoittelua itsekseni opettelemalla pianon soittoa.

Eli tulos on se, että osaan tehdä vasemmalla kädelläni monenlaista tointa riippumatta siitä, mitä teen samaan aikaan oikealla kädelläni.

[Aprilli]

Todennäköisesti harjoittelu auttaa aina käsien yhtäaikaiseen mutta eritahtiseen suorittamiskykyyn.
Normaalissa aivotoiminnassa tämä on ihan tavanomaista touhua.

Olen myöskin soittanut pianoa.
Kaksi erillistä puoliskoa kotelossa toimivat varsin hyvin yhteen, onhan meillä kaksi aivopuoliskoa ja kurkiainen välissä.

Mutta mutta.
Mikäli toiseen puoliskoon on priorisoitunut esim tarkkuus ja toiseen nopeus, voi homma hankaloitua.

Erityisesti harjoittamattomissa asioissa tämä ketale ilmenee esimerkiksi:

Niinkn yksinkertainen köksähomma kuin käsivispilän käyttö on yhtä sotkua.
Oikea käsi tietää miten pitäisi toimia muttei osaa ja vasen tietää miten osaa muttei kykene.

Kirjoitan kynällä oikealla kädellä ja olen myös piitämisessä tarkka ammatistani johtuen.

Vasemmalla kirjoitan tekstiä huomattavasti huonommin,
mutta peilikuvakirjoituksena yhtä hyvin kuin oikealla ja käsialakin on sama.
Yhtäaikaisesti tehtynä käy kuin itsestään.

Ja kuten sanottu, jotkut asiat vaan eivät hoidu opettelemisesta huolimatta.

(Esim ripsivärin laitto. Pitäis olla tarkka ja liikkuva samalla kädellä. Kaikki naiset ymmärtävät heti mitä tarkoitan.)

Huonosti kerron, mutta kun en paremminkaan osaa asiaa kuvata.

Ei se kuitenkaan elämää oo sen koommin haitannut, kaikkeen tottuu sanoi merimies kun loiskahti yli laidan.

[Paha setä]

Minulla oli ala-asteella molempikätinen luokkakaveri, eli kirjoitti kummallakin kädellä yhtä hyvin. Kirjoituskättähän tässä kai kysyttiin? Mieluummin runkkaan vasemmalla ja kirjoitan oikealla, mutta kun on kaksi kättä niin voipahan valita.

[AveLazio]

Vasenkätisten sortaminen on historiamme suurimpia vääryyksiä.

Nimim. Molempikätinen

[Aprilli]

Paha-Setä voi sitten sovitella kahdenkäden tekniikkaansa...
voi mitä tässä tyhmiä puhun.

No on kuitenkin kansallinen mokausten päivä menossa.
Oli vähällä.

[risto]

Vasenkätisten sortaminen on historiamme suurimpia vääryyksiä.

Nimim. Molempikätinen

pahempaakin on nähty. Amerikkalaiset ovat ostaneet Eifeltornin ainakin kolme kertaa mutta Ranska ei aio luovuttaa sitä USAan.

[Aprilli]

Eikö sen Eiffelin joku yksityinenkin myynyt romurautana jollekin höpelille?
Ja se höpeli vielä sen ostikin.

Jaa-a, omat mokat alkavat näyttää aika pikkuisilta kun suhteutetaan.
ja miksi emme niin tekisi!

[risto]

.
Ketju lähti taas ihan hakoteille. Piti plata katsomaan mitä KK tarkoitti itseoivaltamisella.

Hän katsoi sateliitista otettua kuvaa hurrikaanista ja tajusi miksi ihmise sekoilevat Jumalan kanssa.

Itse kirjoitin että meni 10 vuotta että oppi tervapääskypöntön rakentamisen. Joku olisi oppinut sen 10 minuutissa toisen antamasta ohjeesta.

Ei se mitään. Joltakin menee 10 vuotta ja joltakin 2000 vuotta, eikä vieläkään löydä jumalaansa ja luojaansa. Varmaan pitää itse kokea.  

Ässähän muistaa oman syntymänsä, muistaakseni. Mutta toisen kertomuksen mukaan ässä on syntynyt avaruudessa ja pudonnut maapallolle. Miten sen muistamisen ja oivaltamisen  kanssa on?  

liityykö muisti jotenkin oivaltamiseen? Esim jos korjaa jotain vehettä kuten polkupyörää tai moottoria, miten siitä voi jäädä ylimääräisiä osia ja muttereita? Pahinta ovat ylimääräiset vieterit.

[S]

Ajattelu suurimmalta osiltaan liittyy oivaltamiseen; eli miten maailman ympärillään kokee, sekä sen miten siihen itse orientoituu. Yhteys näkyvään olevaisuuteen onkin tärkeä linkki, missä tiedostetaan todellisuuden luonne sellaisena kuin se itselle näyttäytyy.

- Itseoivaltamisen kokemus on kuitenkin aina henkilökohtaista laatua. Kun löytää itsenäisesti ne tavat/keinot mitkä toimivat omassa elämässä parhaiten; niin silloin tajuaa myöskin kykynsä & rajoitteensa, jotka eivät kuitenkaan välttämättä asetu ylitsepääsemättömiksi esteiksi elon tiellä!