Filosofiaa kehdosta-hautaan.

[allekirjoittanut]

Oletteko te havainneet kuinka nuoria tekin olette tänään vaikka elämänkokemusta saattaa olla jo pitemmältä ajalta ?

Ihmisen "minä" ei taida vanheta kuten hänen elimistönsä ? (tai sitten kyse on vain kirjoittajan mielellisestä taantumisesta jota hän suuresti epäilee   )

Mikä tai kuka on tuo "minä", joka on sama (vanhentumaton) vaikka kokemukset lisääntyvät päivästä päivään ?

[Bongaaja]

Iän mukaan tulee tiettyä turtumista. Kun kokee samat asiat uudestaan ja uudestaan. Asiat eivät ole koskaan enää yhtä jänniä.

[Ztara]

Mikäkö "minä"on?

Minä voisi olla vaikkapa pisara vettä meressä, kipinä nuotion tulesta tai säde auringosta. Se on osa kokonaisuudesta, kokee itsenä erillisenä mutta silti on täydellinen osa tuota suurempaa kokonaisuutta. Kun vesipisara putoaa mereen, se oppii valtavasti asioita merellisestä toisia pisaroita, joista jokaisella on jokin juttu jonka ne ovat tuoneet tullessaan pudotessaan mereen. Jokainen muistaa jotain, mutta vain jotain, vaikka oikeasti jokainen jo tietää valmiiksi kaiken mitä on olla oikea meri. Ilman yksittäisiä pisaroita ei olisi merta olemassakaan. Me autamme toisiamme muistamaan keitä oikeasti olemme.

Ei sielu vanhene, se vaan täydellistyy tullakseen omaksi alkuperäiseksi itsekseen.

[allekirjoittanut]

Iän mukaan tulee tiettyä turtumista. Kun kokee samat asiat uudestaan ja uudestaan. Asiat eivät ole koskaan enää yhtä jänniä.

Niinhän se on. Tottumukset saattavat tuntua jopa turhauttavilta. "Minä tahtoo" uusia kokemuksia.

[allekirjoittanut]

Mikäkö "minä"on?

Minä voisi olla vaikkapa pisara vettä meressä, kipinä nuotion tulesta tai säde auringosta. Se on osa kokonaisuudesta, kokee itsenä erillisenä mutta silti on täydellinen osa tuota suurempaa kokonaisuutta. Kun vesipisara putoaa mereen, se oppii valtavasti asioita merellisestä toisia pisaroita, joista jokaisella on jokin juttu jonka ne ovat tuoneet tullessaan pudotessaan mereen. Jokainen muistaa jotain, mutta vain jotain, vaikka oikeasti jokainen jo tietää valmiiksi kaiken mitä on olla oikea meri. Ilman yksittäisiä pisaroita ei olisi merta olemassakaan. Me autamme toisiamme muistamaan keitä oikeasti olemme.

Ei sielu vanhene, se vaan täydellistyy tullakseen omaksi alkuperäiseksi itsekseen.

Filosofinen päätelmäsi on kaunis ja kaiken totuuden sisäänsä sulkema jos tuolla (esim:) vesipisaralla on identiteetti. ?

Jos (esim) vesipisara ei sitä itse tiedosta, ei sitä "sillä" ole ollutkaan. ?

Minun "Minä/ni" voisi olla kuten minun mieleni ? Vanheneeko minun mieleni ?

Mikä tai mitä mieli on ?

[rapevainaa]

Oletteko te havainneet kuinka nuoria tekin olette tänään vaikka elämänkokemusta saattaa olla jo pitemmältä ajalta ?

?

Hmmm, Muistihäiriöitä on kahta lajia, nuorilla stressin aiheuttamaa, vanhoilla dementiaa.

Kun stressaantuneelta kysyy tuollaista, vastaus on usein "en tiedä". Dementikko ei käytä koskaan " en tiedä" -vastausta.




.

[allekirjoittanut]

Oletteko te havainneet kuinka nuoria tekin olette tänään vaikka elämänkokemusta saattaa olla jo pitemmältä ajalta ?

?

Hmmm, Muistihäiriöitä on kahta lajia, nuorilla stressin aiheuttamaa, vanhoilla dementiaa.

Kun stressaantuneelta kysyy tuollaista, vastaus on usein "en tiedä". Dementikko ei käytä koskaan " en tiedä" -vastausta.




.

ajattelet siis että et tiedä ?

[Ztara]

....... jos tuolla (esim:) vesipisaralla on identiteetti. ?

Se olikin vertauskuvaksi tarkoitettu, ilmaisemaan sitä miten lopulta olemme toisistamme riippuvaisia ja toisiimme yhteydessä vaikka kuvittelemme olevamme jokainen jotain kovinkin erilaista ja muista erillään. Vesipisaran identiteetistä en tohtisi mennä sanomaan mitään.

Minun "Minä/ni" voisi olla kuten minun mieleni ? Vanheneeko minun mieleni ?

Mikä tai mitä mieli on ?

Kysytpäs sinä vaikeita. Jos sinä olisit vain oma mielesi, niin sitten todennäköisesti kuolisit pois kehosi myötä, koska mieli on ymmärtääkseni aivotoiminnan tulosta ja sammuu elintoimintojen myötä. Jos näin olisi, mielesi vanhenisi kai siinä kuin kehosinkin. Mutta olisi minusta kamalaa ajatella olevansa kirkas mieli kuolevassa kehossa tietäen sammuvansa pimeään ikuisiksi ajoiksi juuri kohta. Minä haluan sen takia mieluummin olla sielu, kuolematon henki, joka kokee ja oppii inhimillisiä kokemuksia mielensä ja kehonsa avulla täälläoloaikanaan. Silloin kirkas mieli kuolevassakin kehossa voi olla onnellinen tietäessään että se vain jättää sen siirtyäkseen eteenpäin, ei pimeään vaan valoon.

[rapevainaa]

[ Jos näin olisi, mielesi vanhenisi kai siinä kuin kehosinkin. Mutta olisi minusta kamalaa ajatella olevansa kirkas mieli kuolevassa kehossa .

Entä jos mieli ei vanhenisi vaan jäisi 60-luvulle ja tomumaja siirtyisi kohta 2010-luvulle?

Olisiko tämä se toivottu olotila?

Kuten Amie sanoi minusta. Teiniasteelle jäänyt kuusikymppinen.

Mutta hän erehtyi. Olen ensimmäiseen uhmaikääni juuttunut kuusikymppinen.

[Ztara]

Tupla