Hienoja ihmisiä – teeskentelijöitäkö?

[Patu]

Minä en käy vänkäämään THL:n kanssa. Nyt se sotkee hienoihin ihmisiin jos hurahtaneet.
Siitä minä olen kyllä samaa mieltä että hurahtaneiden nuppia pitäisi laboratoriossa tutkia.

Mitähän tuo Aprilli tarkoittaa kun se sanoo että huono käytös tuntuu tarttuvan kuin terva hanskaan ja huomattavasti vikkelämmin kuin päinvastoin.
Meillä päin terva ei itekseen tartu hanskaan jos ei tartu hanskalla tervaan. Että miten päin se siellä päin menee?

[risto]

.

Seura tekee kaltaisekseen. Muut foorumilaiset eivät voi muuuttua älyllisesti Teehooällän kaltaiseksi, mutta nämä viimeiset viestit kyllä osoittavat että Teehooäl  voi  muuttua toisten kaltaiseksi.  esikuvan valitseminen on sitä paitsi onnistunut huonosti. Tosin vallinnanvara on ollut suunnilleen joko tai.

Sääli hyvää miestä.

[S]

Sanotaan että seura tekee kaltaisekseen, sillä ihmiset mukautuvat aina tavalla tai toisella vallitseviin olosuhteisiin. Sosiaaliset normistot sanelevat pitkälti käyttäytymismallimme. Huonoa käytöstä tosin tietyissä oloissa katsotaan kieroon, eikä se kyllä anna ihmisestä muutenkaan oikein edustavaa kuvaa.

- Monet myös teeskentelevät olevansa muuta kuin ovat, eli feikkaavat sen minkä ehtivät. Jos omat kyvyt eivät riitä, niin teilataan varmuuden vuoksi siinä sivussa muutkin ihmiset mitättömiksi teeksententelijöiksi, lähinnä omaa vajavaista statusta pönkittääkseen. Ennakkoluulot ja suvaistemattomuus ovat yleisesti heikon ihmisen tunnusmerkkejä. Muiden mollaaminen kertoo myöskin pitkälti rittämättömyyden tunteista - katkeruudesta, kateudesta, sekä kyvyttömyydestä kohdata toisissa ihmisissä erilaisuutta.

- Toiset taas antavat itsestään edustavamman kuvan kuin todellisuudessa edes ovatkaan. Näytellään epätoivoisesti jotain, joka ei pidä edes paikkaansa. Sopivan ulkoisen kuvan antaminen ulospäin on tälläisille henkilöille tärkeämpää, kuin se mitä he todellisuudessa edustavat. Kyseisellä käytöksellä peitellään huonoa itsetuntoa, sekä omanarvon tunteen puutetta. Heikkouksiensa esiintuominen on heille äärimmäisen vaikeata; koska silloin saattaisi illuusio omasta hyvyydestä sekä paremmuudesta pahemman kerran romuttua.

[Patu]

No Rrrape, kumpi oli paree: THL vai Ässä?

[risto]

.
Ässän hyväksi 8-2..

2 teehoolle sen takia että en ilkeä sanoa etten ymmämmämrtänyt siitätä  mimimitään.

[Patu]

Joo, joteskin noin.
THL vain näyttelee, ei ole todellisuudessa noin fiksu ihminen. Ässä taas on, se ei ole näyttelyä kun hän sanoo "Toiset taas antavat itsestään edustavamman kuvan kuin todellisuudessa edes ovatkaan. Näytellään epätoivoisesti jotain, joka ei pidä edes paikkaansa.".
Se on itse koettua, totta.

[THL tiedottaa]

Totta Mooses, näyttelen.

Mitä te muut (Ässää siis lukuunottamatta) sitten teette?
Ootte koko ajan tosissanne, oikein karppeina.
(Joku totesi jossain, että hän ei, hui sentään!, karppia pistäis koskaan suuhunsa.
Eikös niitä karppeja kasvateta jossain mutaisissa altaissa?)

Se siitä lajista.

Oikein hyvästi sivistyny ei näyttele eikä veikkaa (siis äffällä: feikkaa). Hän on. Sivistynyt.
Olis varmaan aika rankkaa olla tommonen, sivistyny.
Kaikki kattois sillei yläviistoon. Eikä koskaa osottais sormella.
Tai no, jokkut ei pystyis hillittee.

[S]

Tosiaankin, kun on sinut itsensä ja toisten ihmisten kanssa, niin ei tarvitse päteä muiden silmissä. Eikä ole tarvetta myöskään pönkittää itseluottamustaan kenenkään kautta. Samalla kun on enemmän tietoinen siitä että kelpaa omana itsenään; vahvuuksineen, heikkouksineen tai puutteineen, niin silloin ei pidä myöskään väliä sillä mitä mieltä muut itsestä ovat.

- Niin kuin jo aiemmin totesinkin, ihmisen hyvyys ei mielestäni ole pelkkää ulkoista sivistystä; vaan enemmän sitä että on ihmisenä avarakatseinen, ymmärtäväinen, luonteenominaisuuksiltaan oikeudenmukainen - elämää kunnioittava persoona, joka on lisäksi elämänarvoiltaan valistunut. Laaja maailmankatsomus sekä kokemuksellisuus auttaa hahmottamaan elämää oikealla tavalla. Silloin ei oma ego ole tärkeintä, vaan ihmisyyden kokonaisuus itsessään.

Ihmisenä olemisen hyvyys onkin lopulta jotain sellaista, jota ei missään tilanteissa tarvitse tarpeettomasti korostaa. Mutta tarpeen tullen on osattava kuitenkin tuoda itseään häpeilemättä sekä kursailematta esiin, pidetään siitä tai sitten ei. Itseään ei näin ollen ole syytä vähätellä, eikä liioin asettaa itseään muiden yläpuolellekaan, on asema tai status mikä tahansa.

- Turha vaatimattomuuskaan ei ole aina hyvästä. Terveellä tavalla itsetuntoinen ihminen arvostaa itseään & kanssaihmisiään, jos he ovat sen humaanilla toiminnallaan tai käytöksellään ansainneet. Kaiken lisäksi, jos osaa ottaa itsensä & muut vähemmän vakavasti, niin silloin eläminen on paljon joustavampaa/vaivattomampaa. Tämä ei välttämättä siltikään tarkoita sitä, että ei olisi käytännön asioissa tosissaan.

Mutta sopiva rentous sekä huolettomuus vie elämää jouheasti eteenpäin. Turha kyräileminen, arvottaminen, tai yleensäkin ihmisten keskinäinen vertaileminen on turhanpäiväistä energianhukkaa, joka ei edistä mitään rakentavaa kanssakäymisen muodossa. Kun keskittyy pelkästään oleelliseen, niin epäolennaiset pinnalliset jutut jäävät silloin taka-alalle. Tällöin jää aikaa panostaa syvällisempiin asioihin, jotka taas lisäävät henkistä hyvinvointia & elämänlaatua, ulkoisista puitteista huolimattakin.  

[risto]

Totta Mooses,

oli  miten oli mutta tosta esityksestä en maksaisi mitään.

.

[Patu]

- Turha vaatimattomuuskaan ei ole aina hyvästä.

Voisi sitä kuitenkin vähän olla. Se olisi hienoa.